[Edellinen osa]
[Seuraava osa]
[Ohita hahmokuvaukset]
Toveri Steev Palpatine: Jo harmaantunut eränkävijä ja yrttien tuntija. On kouluttanut Anakin-korpistaan erittäin älykkään; se osaa sanoa "kraak!". Tehostaa taisteluaan haltiakielisillä sotahuudoilla.
Toveri Ithiel: Puolhaltianainen, parantaja, yrttien tuntija, laulaja ja tanssija valkoisissa puuvillavaatteeissan. Mukana kulkee korppi nimeltään Pyry. Osaa parantaa jopa kuolettavia vammoja.
Toveri Sarkhan: Lohikäärmesyntyinen, josta tulee isona oikea lohikäärme. Vihaa kaikkea lentävää, kuten Steevin ja Ithielin korppeja. Osaa jo syöstä tulta suustaan. Oikeat lohikäärmeetkään eivät käytä housuja.
Toveri Aidan: Noldo pohjoisesta, Gondolinin valtakunnasta. Wainamrunin ystävä? Ei viihdy lämpimässä. Osaa viskellä kylmäpalloja taistelun kuumuudessa.
Toveri Tobby: Vankilasta pelastettu huomiota herättämätön albiino maahinen. Taatusti muistetaan kaikkialla missä ikinä näyttää naamansa. Soittaa itseään suurempaa säkkipilliä. Hyppypotkii örkkejä päähän ja ampuu vasamillaan kaikkia muita.
Toveri Korpraali Joe Smooth: Ihmismetsästäjä, joka metsästää eläimiä. Pukeutuu epätavallisen tummaan metsästysasuun. Kadonneiden kupari- ja tinakolikojen pelastaja. Väijyttäessään vihollista ampuu kohteliaasti varoituslaukauksen, etteivät viholliset astelisi väijytykseen. Osaa rauhoittaa Elmarin tiukalla nyrkiniskulla leukaan. Osaa ottaa osumaa ilmassa leijailevilta miekoilta. Ja kaikelta muultakin. Välillä tajuntakin katoaa. Otti nuolen sydämeen ja pölyä keuhkoihin.
Toveri Korpraali Oleg Cancea: Vannoutunut Veljeskunnan mies. On kenties takarivin mies, tai voihan keihästä tietysti heittääkin. Ohjesäännön mukaan mennään tilanteessa kuin tilanteessa. Johtaja-ainesta? Raportoi uskollisesti muiden ryhmän jäsenien poikkeamista ohjesääntöihin. Tunnistaa mm. sieniä. Vastentahtoinen puhemies. Taistelee etulinjassakin. Keihäät alkaneet katkeilla.
Toveri Vääpeli Jarod: Jared, Jarod. Maallikkosaarnaaja, jonka saarnat ovat usein teemasta "omaisuuden uusjako". Kurkku tuntuu olevan kultaa. Lanttukin leikkaa aika usein. On ryhmän johtaja, ja johtaminen onkin mennyt aika hyvin. Noudattaa esihenkilöiden käskyjä niiden moraalisuudesta riippumatta. Nimi vaihtuu päivästä riippuen. Kuulee ääniä päänsä sisällä. Johtaa esimerkillään loittoryhmässä.
Ossë (NPC): Merenvärinen merihaltiamies Manaanista. Aseena kolmikärki. Eturivissä oleva takarivin mies.
Jouduimme lepäilemään kokonaisen vuorokauden ennen kuin olimme siinä kunnossa, että uskaltauduimme avaamaan oven. Huoneessa oli kuuden kuolleen merirosvon ruumiiden lisäksi 10 luurankoa, joista puolella oli aseita. Kun ne alkoivat lähestymään meitä, paiskasimme oven takaisin kiinni.
Teimme pikaisen taistelusuunnitelman, Aidan avasi pelin kylmäpallolla ja ryntäsimme huoneeseen, se oli tosin niin kapea, että meitä mahtui taistelemaan vain kolme rinnan. Luurankojen kolina oli Tobbylle liikaa ja hän ryntäsi pakoon. Huoneen takaosaan jäänyt, hameen riekaleesta päätelle nainen, alkoi soittaa kantelettaan, niin hyvin kun luisilla sormillaan kykeni. Jonkinlaista loitsua hän meihin yritti, mutta ei saanut niillä tuhoa aikaan.
Ahtaassa tilassa taistelu jumittui, kun emme päässeet iskemään kylkeen, saati selkään. Sitten kuusi jaloissamme ollutta merirosvoa nousi mukaan taisteluun, joku takarivin mies tämän ehkä olisi kyennyt ennakoimaan, onneksi kuitenkin hitaina ja kömpelöinä versioina itsestään. Saivat kuitenkin tökittyä Joen ruiskuamaan verta kaikkialle. Samassa huoneen kulmaan ilmestyi seinän sisästä leijuva kaapuun pukeutunut luuranko, tämä näky oli puolestaan Steeville liikaa ja hän säntäsi Tobbyn perään.
Tässä vaiheessa aloimme kaikki kuulla omalla äidinkielellämme jostain seinien syvyyksistä tulevaa ääntä, joka toisti samoja viittä lausetta uudelleen ja uudelleen.
”Kolho... Veden alla... Liskoja, jotka kulkevat kahdella jalalla...”
”Kolho... Veden äärellä... Löytyneitä salaisuuksia, jotka katosivat ja löytyivät uudestaan...”
”Vähäiset mielenne eivät voi käsittää Kolhon näkyjä...”
”Ne syövät kaiken... Kolho... Mustaa limaa valuva taivas... Liitto ihmisten kanssa...”
”Niin lähellä ratkaisua... Ei... Ei, Se tulee, se tulee, se tulee!”
Lopulta saimme rikottua luurankojen rintaman niin että Aidan pääsi rynnimään kantelettaren ja Sarkhan leijuvan luurangon kimppuun. Aidan tiputti oman vastustajansa, mutta Sarkhanin kynnet menivät hyvästä osumasta huolimatta kaapumiehestä lävitse. Vastaisku pirstoi Sarkhanin jalan ja liskomainen tuskanhuuto täytti huoneen. Aidanin Soturin Miekka tehosi luurankoon ja tämä perääntyi hetkeksi takaisin seinään, tullakseen hetken kuluttua takaisin ja Aidanin miekan tuhoamaksi. Samalla Kolhon hokeminen loppui.
Kun Ithiel oli saanut Joen haavat tukittua, hän ryntäsi tutkimaan Sarkhanin vammoja, vaikka ne olivat vakavia, parantaja pystyi ne kolmella loitsulla hoitamaan kuntoon. Vähemmän yllättäen siitä kohtaa seinää, josta viimeisin vihulainen oli ilmestynyt, löytyi salaovi alkemistin kammioon.
Huoneessa oli suurimmaksi osaksi hajonnutta laboratoriotarviketta, kattiloita, erilaisia kultaesineitä, valmiiksi jauheeksi tehtyjä yrttejä ja myrkkyjä, joista suurin osa käyttökelvottomia, sekä kirja siihen liittyvä kristallisuonia sisältävä kivi. Kirjan nimi oli ”Filosofin Kiven Salaisuus”, ja vaikka se oli yleiskieltä, se oli niin vaikeasti kirjoitettu, ettemme kyenneet sitä oikein tulkitsemaan. Mutta nähtävästi se sisälsi ohjeen, kuinka minkä tahansa metalliesineen saattoi muuttaa kullaksi. Joten, arvatenkin pöydällä olleet ruusu, omena ja pääkallo olivat tällaisia muunneltuja kultaesineitä.
Kerättyämme mukaan kaiken haluamamme - Steev halusi ehdottomasti ottaa kantoon kolme suurta kuparikattilaa - palasimme takaisin Suolarämeelle antamaan raportin tapahtuneista ja varoittamaan merirosvolaivan paluusta. Kylän vartijat olivat jo tottuneet rähjäiseen olemukseemme, eivätkä sitä alkaneet sen enempää ihmettelemään. Solmarin kartanon hovimestarin ilme kertoi sen sijaan, ettei hän erityisen mielellään päästäisi meitä salonkiaan sotkemaan. Anders puolestaan oli enemmän kuin kiinnostunut raportistamme, kyseli lisätietoja ja maksoi palkkiomme. Sanoi vielä kutsuvansa kaupunginneuvoston samana iltana hätäistuntoon ja pyysi meitä jäämään kaupunkiin, ehkä apuamme vielä tarvittaisiin. Tämän lisäksi Kapteeni Varpunen oli poikennut jokin aika sitten, ja pyytänyt Solmaria välittämään meille ison kassillisen tavaraa, ilman sen kummempia selittelyjä.
Majataloon meillä ei ollut menemistä ilman perusteellista tovereiden ja varusteiden putsaamista. Steevin paitaan pyykkärit eivät suostuneet edes koskemaan, vaan hankkivat uudet. Lisälaskusta toki. Hotkimme illallisen ja pakkauduimme yhteen huoneeseen tutkimaan Jaskan lahjapussin sisältöä.
Hyvin lyhyessä lappusessa kerrottiin, että säkissä olisi kaikille jotakin, mistä he ovat pitkien vartiovuorojen aikana unelmoineet.
Sarkhan sai kultaiseen paksurenkaiseen kaulaketjuun ripustetun amuletin, joka kuvasi pienen pientä lohikäärmettä vaakunamaiseen tyyliin. Se antoi voimaa pelon vastustamiseen, hajuaistiin ja tiettyihin loitsuihin.
Joelle meni kuoritusta, tummennetusta ja lakatusta tammesta tehty sauva, jonka yläpäähän oli kiinnitetty kristalli. Sauvalla pystyisi luomaan kaksi portaalia tasaiselle pinnalle 500m päähän itsestään, kunhan vain portaaliin on esteetön näkymä. Portaalien läpi voi kulkea kuin ne olisivat yksi ja sama oviaukko. Portaalit pysyvät päällä 24 tuntia.
Olegille ja Lissulle kauniisti tupsuin ja hörsyin koristeltu mukava satula. Satula sopisi täysikasvuiselle hevoselle, ja antaisi apuja ratsastamiseen, ratsailla taisteluun sekä hevosen omiin hyökkäyksiin.
Aidanille mustat, hoikat ja tiukat aidosta nahasta tehdyt housut. Samantyyliset, kuin Ikikesän marginaalisen musiikkigenren luuttusankareilla. Housut antavat kykyä sietää pelkoa sekä maagisesti puhdistavat itsensä kerran vuorokaudessa, kun ne upottaa veden alle.
Tobbylle punaisesta kankaasta tehty metrin mittainen suikale, jossa on kahden nyrkin kuva. Toinen nyrkki on suljettu ja toinen avoin käsi. Kun nauhan solmii päähän niin että nyrkit näkyvät, nauhan pitäjään on vihollisen entistä vaikeampi osua.
Jaredille mustat silmälasit. Täysin läpinäkymättömät ja tyylikkäät. Kun lasit ovat silmillä, käyttäjä näkee pimeässä kuten auringonvalossa, ja auringonvalossa kuten pimeässä.
Ithielille nahkatuppeen laitettu punosvahvistettu 0,6 litran tumma lasipullo täynnä hyvää punaviiniä. Viini tekee sapuskasta parempaa, kun sitä lorauttaa ruokaan mukaan ja helpottaa yrttijuomien tekemistä, mikäli yrtti valmistetaan hauduttamalla. Lisäksi juotuna viini antaa itseluottamuslisän yhteen juojan valitsemaan taitoon puolen tunnin ajaksi kerran vuorokaudessa. Kun viinipullo tyhjenee, se alkaa täyttymään itsekseen.
Steev ei nähtävästi ollut unelmoinut mistään, kun hänelle jäi käteen tyhjä arpa.
Heti aamiaisen jälkeen Oleg ryntäsi Puuseppien Kiltaan raivoamaan katkenneesta keihäästään. Tilanne pääsi niin pitkälle, että killan johtaja, maahiaisnainen, tuli alakertaan asiaa selvittelemään ja pätemään siitä, kuinka keihästä örkkejä vastaan käytetään. Oleg ei näitä neuvoja kovin hyvällä ottanut vastaan, ja kielenkäyttö muuttui rumaksi, kunnes Oleg sai keihääseensä uuden varren. Tähän asiaan varmaan palattaisiin vielä.
Saimme kutsun saapua kaupungintalolle puoliltapäivin, siellä neuvosto odotteli meitä, ja heidän johtajansa kävi läpi esittelyt. Muodollisuuksien jälkeen Jared kävi läpi saman raportin kuin eilen Solmarille, tosin unohtaen sen, että alkemististä oli erikseen sovittu, että vain Solmar saa siitä asiasta kuulla. Hupsista.
Lopulta pääsimme odotettuun asiaan. Neuvosto halusi palkata meidät eliminoimaan saapuvat piraatit, ja mielellään kaappaavan takaisin heidän aluksensa ja ryöstösaaliinsa, mutta se ei olisi ihan niin oleellista. Palkkio kuulosti kohtuulliselta, ja saisimme käyttöön riittävän kokoisen laivaveneen perämiehellä ja kahdella soutajalla varustettuna, otimme tehtävän vastaan.
Kävimme keräämässä tavaramme majatalolta ja menimme satamaan. Hevoset jäivät tallille, Lissu ja merirosvoilta takavarikoitus yksilö, jolle ei ollut löytynyt laillista omistajaa. Venemiehet odottivat meitä sovitulla paikalla ja soutivat meidät niin lähelle kartanoa, jossa rantautuminen ja veneen vetäminen piiloon oli mahdollista. Miehistö jäi pikku aluksensa luo, ja me muut palasimme kartanolle.
Perustimme vartiopisteen kartanon toiseen kerrokseen, josta oli hyvä näkymä merelle. Toisena yönä näimme merkin ’?’, vastasimme siihen ’OK’, sen jälkeen tuli merkki ’paluu laivalle’ ja edelleen vastasimme ’OK’.
Lähdimme veneellemme, ja tällä kertaa meillä oli jopa suunnitelma. Sarkhan nimittäin kykeni muuttamaan olomuotoaan henkilöksi, jonka piirteet hän oli painanut mieleensä. Ja näin hän oli tehnyt venerantaan kuolleelle piraattikapteenille, kun vaikutelmaan lisättiin tämän erottuva hylkeennahkatakki ja pitkävartinen piippu, olisi vaikutelma varsin uskottava, siihen saakka, kunnes hän joutuisi sanomaan jotakin.
Sarkhan ja Jared jäivät miehistön kanssa näkyville, me muut piilouduimme pressujen alle. Kun lähestyimme Merikummitusta, näimme vain kaksi vartiomiestä kannella. Sarkhan onnistui hämäämään vartiomiehiä niin hyvin, että he päästivät hänet kipuamaan laivan kannelle ja kiinnittivät huomionsa tähän hänen alkaessa jorista jotain lohikäärmetarinaa. Samalla Jared onnistui livahtamaan toisen vartijan selkäpuolelle ja Oleg nosti Tobbyn toisen taakse. Jared tappoi oman vastustajansa äänettömästi, mutta Tobby ei moiseen hienosteluun lähtenyt ja murskasi kaverin polvilumpion. Tuskanhuuto havahdutti märssykorissa olleen vahdin, joka alakoi huutamaan hälytystä.
Me muut kipusimme kannelle, keulan puolella oli kolme ovea ja perässä neljä, sekä portaat yläkannelle, jossa ruori oli. Tobby lähti kiipeämään mastoon, Jared ja Joe rynnäköimään keulaan ja, Sarkhan, Oleg ja Aidan perän hytteihin. Ithiel ja Steev jäivät varuille. Keulassa ensimmäinen huone oli tyhjä kapyysi, toisen takaa apljastui portaat ruumaan ja kolmannessa oli kolme lisko miestä. He puolustautuivat sitkeästi ja pojilta meni melkoinen tovi ennen kuin saivat heidät alas.
Perässä Aidan päätyi huoneeseen, jossa maagin kaapuun pukeutunut kaveri oli juuri valmistelemassa loitsua kun Aidan iski häneltä käden irti. Se loitsu ei koskaan lähtenyt liikkeelle. Sarkhanin ja Olegin rynnäköimässä oli vaatetuksesta päätellen laivan kapteeni, hän ehti juuri saada miekan käteensä, kun Sarkhanin kynnet ja Olegin keihäs alkoivat tehdä tuhoaan. Olegin keihäs tosin osui johonkin messinkinappiin ja rapsahti poikki. Pitkän kärhämöinnin jälkeen Tobby sai tiputettua oman vastustajansa kannelle kuolemaan.
Perän ja keulan puolelta ruumaan johtavista portaikosta kannelle rynni muutamia merimiehiä, mutta he eivät olleet järin pitkäikäisiä. Sitten alhaalta alkoi kuulumaan huutoa, joka kertoi että heillä on panttivanki ja että ryhmän olisi syytä poistua alukselta. Pitkien – ja koska Joe osallistui – sivistyneesti käytyjen neuvottelujen jälkeen päädyttiin siihen, että antaisimme panttivankia vastaan laivan jollan, jolla merirosvot voisivat sitten siirtyä minne lystäisivät. Portaikosta nousi kuusi piraattia, joista yksi piti tikaria sini-ihoisen haltian kurkulla. Vaihto lopulta sujui onnistuneesti molemmin puoleisen kyräilyn vallitessa. Kun laivavene oli päässyt turvallisen etäisyyden päähän, panttivanki kertoi nimekseen Oceanus – mutta näin ystävien kesken Ossë, kaikki mahdolliset vitsit vanhempien antamasta nimestä on jo kuultu – tämä ei tietenkään estänyt Steeviä yrittämästä. Lähetimme soutuvenemiehistön hakemaan lisää matruuseja purjehtimaan meidät Suolarämeelle.
Tutkimme vielä pikaisesti, ettei laivaan ollut jäänyt mitään rottaa isompaa elävää, eikä mikään paikka vuotanut. Sitten Steev päätti käyttää kapyysin antimia hyväkseen ja valmistaa meille juhla-aterian ja me muut lähdimme penkomaan paikkoja kiiltävien asioiden toivossa.
Monen montaa salakätköä saimme etsiä ja ansaa purkaa, mutta lopulta saaliksi jäi jotain jännää ja paljon tauhkaa. Liskojen huoneesta mukaan tarttui kahdeksan hopeaharkkoa. Kapteenin hytistä löytyi normaalinen vaatteiden ja papereiden lisäksi romanttisia kirjeitä useammalta eri naiselta rannikon eri kaupungeista, seitsemän hyvälaatuista karttaa rannikosta ja yksi kömpelösti piirretty, jossa X merkitsi Kolhoa. Sekä kauppasopimus uudesta asetoimituksesta, jonka allekirjoituksena liskon haarautuva kieli. Ja vielä kymmenen hopeaharkkoa.
Puosun hytissä oli papukaija häkissään, joka huuteli toistuvasti ‘kahdeksan kolikkoa’. Sharkhan kävi heittämässä häkin lintuineen laidan ylitse. Pyry ja Anakin raakuivat mastosta vastalauseitaan, ketään ei kiinnostanut. Perämiehen hytissä oli kaksi kirjaa: Valkoinen kaupunki, Gondolin (avonainen), kirjoittaja A. Nuppo ja Keisari Bogon Seurue – Pimeän taikuuden orjuuttamat? Kirjoittaja ”Sisäpiiri”. Salaoven takaa löytyi selli, jossa Ossëa oli pidetty sekä hänen aseensa, sinertävästä metallista tehty aaltoileva tikari ja kolmikärkinen atrain, sekä käyttökelvottomaksi rikottu jousi.
Ruuma on täynnä salakuljetustavaraa, joissa on Suolarämeen kauppiaiden leimoja, sekä sekalainen aseita, joissa osassa oli sama liskokuvio kuin kauppakirjassa. Miehistön tilassa oli henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi peukaloituja uhkapelitarvikkeita ja pieni kirjanen rannikon kapakoista, joissa ei asiakkaiden asioista turhia kysellä.
Kun olimme takavarikoineet itselle oikeutetusti kuuluvat tavarat, kävimme Steevin kattamaan herkkupöytään. Ossë kertoi kuuluvansa Manaan-heimoon, joka asuu vedenalaisessa asutuksessa noin 20 mailia Suolarämeeltä kaakkoon. Hänen päällikkönsä oli käskenyt hänet tiedusteluretkelle, kun hänet oli yllätetty ja kolkattu. Hän arveli olleensa vangittuna noin kolme päivää, hyvin vähällä ravinnolla ja juomalla. Hän pyysi saada liittyä seurueemme jäseneksi. Jared suostui tähän, vaikkei toki kertonut mitään veljeskunnasta.
Seuraavana päivänä Anders saapui laivamiehistön kanssa, kävimme valtauksen tapahtumat ja oleelliset löydökset lävitse samalla kun purjehdimme kohti Suolarämettä. Erityisesti liskojen kauppakirja ja aseet tuntuivat herättävän mielenkiinnon. Satamassa kerroimme samat asiat koko neuvostolle. He pyysivät meitä viettämään muutama päivä hiljaiseloa kunnes lastin ja laivan omistussuhteet olisi selvitetty, palkkiomme laskettu. Olivat nähtävästi kuulleet Olegin ja Puuseppien killan pienestä kärhämästä ja antoivat Olegille hajonnutta keihästä kehittyneemmän mallin.
Möllöttelimme omissa oloissamme pari päivää, kunnes saimme jälleen kutsun neuvoston eteen. He olivat jäljittäneet Merikummituksen alkuperäisen omistajan sekä kauppiaat, joilta tavarat oli varastettu. Saimme palkkioksi huomattavan määrän kultakolikoita. Lisäksi heillä oli meille uusi tehtävä, koska liskoihmiset selvästi varustautuivat sotaan, meidän pitäisi lähteä suorittamaan diplomaattista tiedustelua ja selvittää heidän aikomuksensa. Sarkhanin äidinkieli kun sattui olemaan niin lähellä liskoihmisten kieltä, että pystyisimme kommunikoimaan heidän kanssaan. Vähän epäröiden suostuimme ottamaan tehtävän vastaan.
Seuraavana aamuna lähdimme kohti Leilania tapaamaan Jaethalia. Matkalla ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Majoituimme Ritarin Maljaan ja illallisen aikana Jaethal laskeutui yläkerrasta ruokailutilaan ja hämmästyi kun olimme no nyt paikalla. Kerroimme hänelle hivenen kierrellen ja kaarrellen viime aikojen tapahtumat, koska naapuripöydät olivat täynnä uteliaita korvia ja Ossë istui pöydässämme. Ruoska päätti, että hänellä mielessään oleva tehtävä olisi toissijainen ja käski meidän jatkaa matkaa kohti Kolhoa.
Liskoihmisten kylä oli keskellä suota, ja yritimme hankkia tietoa heistä ja muista sillä alueella olevista mahdollisista vaaroista. Suosituin vinkki oli jättää koko reissu väliin. Ithielin näkemys tietojen hankinnasta oli hankkiutua juomapeliin paikallisten kanssa, päädyimme kantamaan sammuneen parantajan yläkertaan keräilemään itseään.
Seuraavana päivänä teimme paikallisesta yrttikauppiaasta varakkaan henkilön, kun vaihdoimme hopeaharkkoja hyönteiskarkottimiin ja suolla elelevien käärmeiden vastamyrkkyihin. Loput hopeaharkot ja muut arvokkaat, mutta tällä retkellä tarpeettomat tavarat tallensimme paikalliseen pankkiin. Hevosille otettiin tallipaikka.
Aamulla lähdimme matkaan, muutama ensimmäinen päivä sujui mukavasti tasangolla, mutta sitten jalka hiljalleen alkoi uppoamaan syvemmälle ja syvemmälle. Matkanteko oli jopa oletettua hitaampaa, ja pari kertaa päädyimme umpikujaan ja piti palata omia jälkiä takaisin ja koettaa jotain toista polun tapaista.
Eräänä iltana, kun olimme leiriytymässä kimppuumme hyökkäsi joukko jonkinlaisia sammakon ja humanoidin risteyksiä. Näistä meitä oli varoitettu, olivat kuulemma täysin barbaarista porukkaa, jonka kanssa ei voinut olla tekemisissä kuin asein. Niillä oli aseina puhallusputket, joiden nuolet tämähtelivät ilkeän kipeästi panssariin tai siitä lävitse. Ne piirittivät meidät tulematta lähitaisteluetäisyydelle, joten lähdimme Arnouldin tutuksi tekemään hidastettuun rynnäkköön. Päästyämme miekan etäisyyden päähän saimme vihulaiset melko nopeasti maihin.
Ithielillä riitti pitkälle iltaan paikkailtavaa. Steev teki meille illalliseksi sammakkomuhennosta, mutta nähtävästi raaka-aine oli sen verran outo, että lopputulos maistui maustamattomalta kanalta.
Parin viikon taivalluksen jälkeen saimme jälleen kovempaa maata jalkojen alle, ja parhaan käsityksemme mukaan olimme nyt Kolhossa. Mitään elämän merkkejä ei tosin ollut näkyvissä. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme kummun ja sisäänkäynnin sinne. Sarkhan alkoi heti omalla kielellään huutelemaan, että ystävinä täällä tullaan kauppoja hieromaan.
Sähläyksen, hiljaisen ja vähemmän hiljaisen sadattelun, sattumusten ja vakuuttavien puhelahjojen lopputuloksena meidät päästettiin sisään, mutta aseet ja Ossë piti jättää hyvin vartioituun narikkaan. Merihaltioiden ja liskokansan välit eivät taida olla kovinkaan kehuttavat. Meidät joko otettiin vastaan kunniavieraina tai lähes vankeina, sen verran vahvasti aseistautunut ja monilukuinen saattue meillä oli. Näkyipä jonkin käytävän varrella jonkin huoneen päässä leikkisiä liskonpoikasia. Hassuja vekkuleita. Onneksi eivät tulleet puremaan tai näykkimään.
Meidät vietiin mutkien ja käytävien kautta isoon saliin, jossa oli paljon liskokansan väkeä ja taas hyvin aseistautuneita. Olipa salin vastapäisellä seinustalla valtaistuin, ja siinä istui vanhemman näköinen lisko. Hänkään ei osannut muuta kieltä, joten Sarkhan saikin toimia tulkkina ja puheliskona oikein urakalla. Kävi ilmi, että juttelimme kuningatar Othokentin kanssa, ja hänen vierellään oli asemestari Irhtos, joka oli avoimen vihamielinen Sarkhania kohtaan haluten ennen kaikkea repiä sydämen tämän rinnasta, ja esittää sen yhä sykkivänä kuningattarelleen. Sarkhanin näyttäessä tälle kieltä emme olleet varmoja oliko se tarkoitettu ivaksi, vai haisteliko Sarkhan vain ilmaa.
Kauppiastarina meni jotenkin läpi, ja toden totta, liskokansalla oli kova tarve hankkia ja ostaa heille sopivia aseita. Ei selvinnyt, että miksi. Sarkhanin puheista ymmärsimme, että meidän täytyisi osoittaa kelvollisuutemme, tai saavuttaa luottamus, tai muuten vaan auttaa liskokansaa surmaamalla Tuhathammas Nielaisija. Siitäpä saisi aika monta kaulanauhaa. Kun liskokansa saapui tähän hylättyyn tukikohtaan, he löysivät pian ison krokotiilin ja pitivät sitä hyvänä enteenä. Tyytyväisyys murskautui, kun krokotiili hyökkäsi ja söi kolme liskopartion jäsentä. Liskot eivät Sarkhanin käännöksen mukaan voineet surmata Tuhathammasta itse, koska eläin oli heille pyhä. Tabua ei kuitenkaan rikottaisi, jos me surmaisimme pedon kuningattaren käskystä. Tilanne vaikutti siltä, että ainoa oikea vastaus on "Joo, kyllähän me." Kuningatar näytti hymyilevän tyytyväisenä, antoi meille kolme keihäin ja kilvin varustettua soturiaan oppaiksi sekä evääksi pullon, jonka sisältö näytti olevan suovettä ja sammalta sekä juuria. Sen pitäisi parantaa, mutta aika hätä saa olla, että rehti Veljeskuntalainen moista myrkkyä suuhunsa laittaisi.
Sarkhan kiitti kuningatarta tämän suopeudesta, ja aloimme suunnittelemaan surmaretkeä. Ei kai nyt yksi krokotiili voi kovin paha olla?
Jatkuu seuraavassa osassa!
Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen H. Jokinen ja GM Kuittaa.