Uudisraivaajat 15
[Edellinen osa] [Seuraava osa]Miten täältä pääsee pois?
Kun miekkojen kalke golemeja vastaan vaikeni ryhtyi Wainamrun tutkimaan Elrickiä joka makasi tuskissaan lattialle. Häneltä oli useampi luu murskana, joten parantajalta kuluisi ainakin päivä ennen kuin matkaa voitaisiin jatkaa.
Kivigolemit katosivat kokonaan, mutta mithrilgolem alkoi hiljalleen muuttua, ikään kuin sulaa. Alta alkoi paljastumaan vanhan valkohapsisen miehen piirteet. Ryhmä odotti valmiudessa kun hahmo koristen heräsi henkiin ja vaivoin lausui sanat ”She-Ruin, lohikäärme, vuoren sydän, anteeksi…” ja vaipui heti tämän jälkeen tiedottomaksi. Wainamrunin näkemyksen hän oli hengetön joten sielu napattiin rintaneulaan.
Voimakentän ulkopuolella salamoi edelleen, ja kun suoritettuaan muutamia kokeiluja ryhmä havaitsi että salamat hakeutuivat voimakentän ulkopuolella liikkuviin kohteisiin sitä voimakkaammin ja tehokkaammin mitä nopeammin esineet liikkuivat. Silti ei kiinnostanut lähteä kokeilemaan hipsiä ovelle.
Lieriön seinästä löytyi luukun ääriviivat, jonne golemin kokoinen hahmo mahtuisi. Luukkua vaan ei saatu auki kunnes Malantur raahasi tajuttoman miehen luukun eteen ja kosketti sen seinää miehen kädellä. Tällöin luukku liukui syrjään. Avautuneen seinän takana oli kolo jonka lattiasta löytyi luukku. Siellä oli jalokiviä ja muutamia mielenkiintoisia pikku esineitä.
Kun Elric ja Wainamrun olivat lähtökunnossa alkoi arpominen siitä kuinka poistuminen itse asiassa toteutettaisiin. Parantaja tutkaili vähän tarkemmin tajuttomana olevaa miestä ja tajusi tämän käytännössä olevan kuollut vanhuuteen. Voimakentän ajateltiin olevan sidoksissa mieheen, joten hänen sielunsa vapautettiin korusta ja tämän annettiin kuolla. Vanhuksen pää leikattiin irti jotta Roopelle voitaisiin todistaa tämän kuolleen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Joten Malantur alkoi louhimaan tunnelia lattia alitse oven ulkopuolelle, matka vaan olisi kovin pitkä eikä sen jälkeen olisi voimia muuhun vaaran uhatessa. Mutta kun ei muutakaan keksitty niin näin tehtiin.
Verirahat
Yö oli laskeutunut kun ryhmä pääsi ulos luolasta. Suuaukon eteen tehtiin leiri ja jäätiin odottamaan Roopea. Kovin kauaa ei tarvinnut tulilla istuksia kun Roope ilmestyi varjoista tulikehän laidoille. Tervehdysten vaihdon jälkeen päästiin asiaan ja jalokivet ja illusionistin pää esiteltiin Roopelle. Tämä yritti tietysti vielä vedättää, mutta taipui lopulta ja vihelsi yhden harmaan yksisarvisen paikalle. Wainamrun valutti vikuroivasta yksisarvisesta viisi pulloa verta ja paransi syntyneen pienen haavan. Tämän jälkeen Roope iloisine veikkoineen ja yksisarvinen katosivat metsään. Vasta jälkikäteen juolahti mieleen että eipä epäkuolleilla yleensä ole ajantajua tai kykyä käsitellä muita kuin omia esineitään. Roope taisi ollakin vähän kovempi kaveri.
Aamulla matka jatkui kohti Eolin kartanoa ja viikon tapahtumaköyhän taivalluksen jälkeen saavuttiin perille. Eol taputteli pari kertaa käsiään yhteen ja pöytä täyttyi jälleen herkuista. Illallisen aikana vaihdettiin kuulumiset, tällöin Elanor myös ilmoitti päättäneensä jäädä linnakkeeseen yhdessä Cúlindën kanssa ainakin kunnes lapsi olisi syntynyt. Ruokailun jälkeen veripullot luovutettiin Eolille ja tämä painui työhuoneeseensa.
Mitähän nämä sitten ovat?
Pari päivää myöhemmin Eol esitteli luomuksensa. Neljä vaaleisiin puettua kauttaaltaan valkeaa hahmoa, hobitin, kääpiön, ihmisen ja haltian. Eol kertoi että ne olivat itsenäiseen ajatteluun kykeneviä puolustuslaitteita jotka toteuttivat käskyjä oman parhaan näkemyksensä mukaan. Jokaiselle voitiin antaa kolme eritasoista käskynantajaa joita ne tottelivat, alemman tason käskyn saattoi muuttaa vain käskynantaja itse tai ylemmän tason käskynantaja. Kun käskynantaja oli kerran nimetty sitä ei voisi enää muuttaa. Eol vain ei ollut ihan varma vekottimiensa voimista kun ne nyt sattuivat olemaan prototyyppejä, mutta tuskin kuitenkaan ihan örkinruokaa.
Pienen pohdiskeluhetken jälkeen päädyttiin siihen että Boggo, Páin, Sigurd ja Anna ottaisivat 1. tason käskynhaltijan paikan rotujen mukaisesti. 2. tason oikeudet annettaisiin Cülindëlle hobittiin ja kääpiöön, Elanorille vastaavasti kahteen muuhun. 3. tason oikeus annettaisiin linnakkeessa Algorille jos tämä siihen suostui, ja ylipäätään olisi edelleen elossa.
Mukaan otettiin vielä tarvikkeita ja piirustuksia muihin Eolin suunnittelemiin puolustuslaitteisiin ja –aseisiin ja jäähyväisten jälkeen lähdettiin patikoimaan She-Ruinin kautta kohti linnoitusta.
Katoa kirous
Matka sujui ilman sen kummempia tapahtumia. Nähtävästi saaren susipopulaatio oli saanut ryhmästä tarpeekseen. She-Ruinissa piti kehitellä uusi tapa päästä linnakkeeseen kun Páinin reppu oli tuhoutunut eikä sen avulla enää voinut lennättää ryhmäläisiä ylös. Malantur siis laitettiin töihin ja hän muokkasi tunnelin sellaiseksi että sitä pitkin pystyi kiipeämään vaarattomasti ylös.
Kun päästiin kirouksenpoistohuoneeseen Cúlindë asteli sisään ja hetken päästä salama mäjähti häneen. Wainamrun ryntäsi sen kummemmin ajattelematta sisään ja alkoi tutkimaan Cúlindëa, muttei onneksi alkanut kivettymään. Huone toimi jälleen. Cúlindën toipumista odotellessa muut penkoivat paikkoja sen varalta että jotain oli edellisillä kerroilla jäänyt näkemättä. Täällähän oli myös huone jossa oli kerran nähty lohikäärme, mutta koska vuoren sydän ei sanonut kenellekään mitään niin asian annettiin toistaiseksi olla. Cúlindën toivuttua lähdettiin kohti linnoitusta.
Linnanherran vastaanotto
Linnaan päästyään Algor oli jo vastassa ja tervehti lämpimästi kauan reissussa olleita matkaajia. Lähes samaan hengenvetoon hän kuitenkin vuodatti joukon monenmoisia huolia & murheita. Boggo käski kerätä väen illaksi suureen saliin kokousta varten.
Avauspuheessaan Boggo ilmoitti että järjestäytymisen helpottamiseksi erinäisiä virkoja laitettaisiin hakuun joihin kaikki kiinnostuneet voisivat ilmoittautua. Myöhemmin sana olisi vapaa muiden asioiden suhteen ja päätöksistä tultaisiin ilmoittamaan samassa paikassa huomenna puolenpäivän aikaan.
Jokaiseen virkaan ilmoittautui joukko hakijoita joita haastateltiin tarkemmin kokouksen jälkeen. Natashe ja Zumar ilmoittivat käyneensä vähän tutkimassa paikkoja ja löytäneensä lohikäärmeen ruumiin ja siivekkäiden petojen jäännöksiä noin päivämatkan päässä linnasta etelään. Joukko metsästäjiä oli löytänyt linnasta pohjoiseen luolan jonka edessä he olivat saaneet kylmiä väristyksiä ja lähteneet pois. Paluumatkalla yksi heistä oli astunut ansakuoppaan ja jalka oli nyt käyttökelvoton eikä kukaan linnassa olevista osannut auttaa. Wainamrun lupasi että aamulla olisi lääkärin vastaanotto. Kalastajat kertoivat että yksi heistä oli menehtynyt ja toinen menettänyt järkensä heidän oltua yökalassa alajuoksulla ja vedestä oli kohonnut hahmo joka oli viekoitellut uhrinsa surman suuhun. Harri Ruukuntekijän vanhemmat kertoivat poikansa kadonneen yli kaksi viikkoa sitten linnan tasanteelta jälkiä jättämättä. Vartijat olivat nähneet eräänä yönä oudon värisiä haltijoita joen toisella puolen ihan linnan lähettyvillä.
Kaksi vartijaa talutti yhtä miestä välissään valtaistuimen eteen ja toinen mies syytti tätä vaimonsa makaamisesta. Moisesta rävähti pikatuomiona kymmenen raipaniskua aamunkoitteessa vaikka Sigurd yritti muitakin vaihtoehtoja Bogon korvaan supattaa.
Kokouksen jälkeen ryhmä istui myöhään iltaan pohtimaan millaisia ratkaisuja tekisivät ja pääsivät lopulta lähestulkoon yksimielisyyteen. Vielä ennen yöpuulle painumista Boggo veti Cúlindën ja Elanorin sivummalle ja varovaisin sanakäänteinen ehdotti näille että olisi hyväksi jos he avioituisivat. Pienet juhlat ja onnellinen tapahtuma tekisi hyvää linnan väen heikkenevälle moraalille ja yleiselle toivottomuudelle. Eikä olisi ollenkaan sopivaa että Bogon valtakunnan ensimmäinen lapsi syntyisi avioliiton ulkopuolella. Kiusallisen puolipakkotilanteen edessä Elanorille ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin polvistua Cúlindën eteen.
Päätöksiä
Aamun lääkärin vastaanotolle saapui joukko nuhaneniä ja muita pikkuruhjeita saaneita. Loukkaantuneen metsästäjän jalka oli murtunut ja pahasti silvoutunut. Wainamrun paransi sen loitsuilla ja vannotti metsästäjiä pitämään suunsa jottei turhat huhut lähtisi vaeltamaan linnoituksen käytävillä. Järkensä menettänyt kalastaja parantuisi sopivalla hoidolla muutamassa kuukaudessa.
Kun väki oli jälleen kasassa aloitti Boggo puheensa. Alkuun hän selitti syyn hämmennystä aiheuttaneille poissaoloilleen; ryhmällä oli johtolanka löytää reitti saarelta takaisin mantereelle ja tämän takia hän ja muut ryhmäläiset pysyisivät edelleen matkoillaan. Tämän takia Algorista tuli linnakkeen käskynhaltija joka toimisi Bogon puhemiehenä hänen poissa ollessaan. Samalla julistettiin yleinen asevelvollisuus ja Algor nimettiin vartiojoukkojen päälliköksi jonka tehtävänä oli kouluttaa väki kykyjensä mukaisiin tehtäviin linnakkeen puolustamiseksi.
Muita nimityksiä olivat Juri, juristi josta tehtiin linnan taloudenhoitaja, Elmer joka nimitettiin rakennuspäälliköksi, Natashesta tehtiin tiedustelupäällikkö sekä pappi Benedictuksesta uskonnollinen johtaja. Benedictuksen ensimmäisenä tehtävänä olisi vihkiä Cúlindë ja Elanor kahden päivän kuluttua. Samalla ilmoitettiin että koska vihityt jäisivät linnaan neuvonantajiksi heidän tilalleen otettaisiin ryhmään lisää jäseniä. Kaksi nuorta maalaismiestä, Drul ja Agarbas ilmoittautuivat, he molemmat olivat olleet Natashen mukana tiedusteluretkillä, lisäksi Agarbasin jaloissa pyöri suurikokoinen ahma.
Harrin vanhemmille luvattiin että ryhmä tekisi kaikkensa heidän poikansa löytämiseksi. Yökalastus kiellettiin kunnes saatiin selville mitä veden alla vaani. Kokouksen jälkeen Bogon kabinetti kävi asioita vielä läpi pienemmällä porukalla. Linnassa vallitsi uskonnonvapaus eikä se tunnustaisi yhteisönä mitää erityistä uskoa, palvontamenoissa raja kuitenkin vedettiin siihen ettei ihmisuhreja sallita. Valtio huolehtisi kassastaan siitä että kaikille riitti ruokaa ja aseistus, tämän saavuttamiseksi jokaisella asetettiin työvelvollisuus. Muuna aikana tehdyt hyödykkeet kukin saisi pitää ja niitä keskenään kaupata vaihdantatalouden periaatteiden mukaisesti. Sigurd selitti Elmerille Eolin kehittelemien puolustuslaitteiden toimintaa parhaansa mukaan. Algorille annettiin kolmannen tason oikeudet puolustusrobottien käyttöön ja niille annettiin ensimmäisen tason käskyksi puolustaa linnaa ja yhteisöä. Muuna aikana ne toimisivat Algorin käskystä apuna rakennustöissä. Linnoituksen lakeina sovellettaisiin Garethissa käytössä olleita lakeja ja järjestyssääntöjä.
Ennen kuin ryhmä lähti jatkamaan matkaa halusi Algor puhua Páinille ja Bogolle yksityisesti. Hän kertoi että hän ja muut kääpiöt olivat keksineet ratkaisun kääpiöiden äitien herättämiseen. Rituaaliin tarvittaisiin kuninkaalliselta vaikuttava kääpiö sekä suuri jalokivi. Näillä jalokivillä oli useita nimiä ja yksi niistä sattui olemaan vuoren sydän.
Retkireppu selkään
Reppuja pakatessa kyseltiin tarkemmin uusilta jäseniltä heidän osaamisestaan ja samalla kierrätettiin vähän aseistusta ja tarvikkeita jotta pojilla olisi sopivaa kättä pidempää vaaran uhatessa. Myös Elanor ja Cúlindë antoivat osan tavaroistaan eteenpäin.
Kun oli päästy matkaan ja linnan ulkopuolelle Agarbas pyysi muita malttamaan ja kutsui metsän uumenista toisen kaverinsa matkaan, se oli valtavan kokoinen harmaakarhu. Että sellainen veijari. Natashen opastuksella opastuksella lohikäärmeen ruumis löydettiin seuraavana päivänä. Se oli Wyr.
Kun paikkaa tutkittiin ja ihmeltiin pääteltiin että Wyr oli kuollut noin kaksi kuukautta sitten taistellessaan mantigorien ja haltiademonien armeijaa vastaan joka oli ollut matkalla kohti linnoitusta. Wyr oli kuollut silmän tuhonneeseen iskuun ja sen molemmat sarvet oli katkaistu. Paikalta johti juuri ja juuri erottuva veritäplien jono muutamien kymmenien metrien päähän jossa jäljet loppuivat verilammikkoon.
Wainamrun ryki hetken ja kertoi että hänellä olisi jotain tunnustettavaa. Pari kuukautta sitten ryhmän ollessa Eolin kartanolla oli Eol pyytänyt hänet mukaansa ja vienyt takahuoneisiin. Sieltä oli ollut Kórekalwen tajuttomana ja vatsassaan vammat jotka vastasivat sarven läpäisyä. Eolin pyynnöstä Wainamrun oli parantanut Kórekalwenin. Eol oli kertonut että jostain tarkemmin määrittelemättömästä syystä hän oli antanut Kórelle esineen joka palautti hänet kuoleman hetkillä takaisin kartanoon. Kiitokseksi parannuksesta ja vaiteliaisuudesta Eol antoi Wainamrunille tuollaisen samanlaisen esineen. Kauan eläköön keskinäinen luottamus ja avoimuus!
Tahdotko? Aivan varmasti?
Muut mykistyivät parantajan paljastuksista, muutama vähemmän kiitollinen kommenttikin siinä taidettiin vaihtaa. Mutta jotenkin tämäkin sattui pitkään aikaisempien huonojen ja harkitsemattomien ratkaisujen sarjaan. Ihmeissään lähdettiin taivaltamaan kohti linnaa jottei myöhästyttäisi hääjuhlallisuuksista.
Paikalla häävalmistelut oli saatu riittävän pitkälle, kaikki siistiä ja puhdasta mutta pröystäilemätöntä. Cúlindë oli jo ehtinyt valita linnoituksen haltioista itselleen palvelustytöt. Ennen juhlallisuuksien alkua Boggo pyysi Cúlindëlta kunniaa saada linnaherran ominaisuudessa saattaa tämä alttarille, johon hän huomaavaisuudesta ilahtuneena suostuikin. Anna tuli valituksi bestmanin vaativaan tehtävään.
Seremonia oli yksinkertainen ja hillitty. Elanorkin onnistui muiden yllätykseksi hillitsemään itsensä ja vastaamaan oikein siihen kysymyksistä vaikeimpaan. Sormuksen Elanor oli lainannut Wainamrunilta kunnes saisi teetettyä Eolilla Cúlindën arvolle sopivan rakkauden symbolin. Benedictus puhui kauniisti toivosta ja uuden paremman huomisen mahdollisuudesta silloinkin kun taivas on kovin synkkä ja surullinen. Iltajuhlien jatkuessa Juri osoitti ottavansa uuden asemansa vakavasti ja osoitti jatkuvaa huolestuneisuutta muonavarojen riittävyyden suhteen. Malantur teki temppujansa tilanteen korjaamiseksi ja Jurille luvattiin ettei ihan lähiaikoina vastaavia tapahtumia järjestettäisi.
Mato koukkuun
Aamulla päänsäryn hälvettyä matka jatkui jokea seuraillen paikkaan jossa kalastaja oli menettänyt henkensä. Kun päästiin seudulle jonka arveltiin olevan oikea menivät ampujat rantapusikkoon väijyyn. Malantur ja Drul jäivät istumaan rantapenkereelle ja uittamaan koukkuja vavan päässä. Yön laskeuduttua vedestä nousi vyötäisiin myöten alaston uskomattoman kaunis nainen joka lauloi viettelevästi. Drul menetti itsehillintänsä ja säntäsi veteen tissejä himoiten. Malantur sen sijaan heitti loitsun joka tuhosi seireenin niille sijoilleen. Drulkin palasi rannalle kaatamaan ylimääräiset vedet saappaistaan.
Sitten palattiin linnalle ilmoittamaan että yökalaan sopi jälleen mennä ja siirryttiin paikalle jossa vartijat olivat nähneet oudon näköisiä haltijoita hiippailemassa. Elanor haettiin apuun ja hänen loitsujen avulla saatiin selville että siinä oli käynyt ryhmä pimentohaltijoita joista yksi oli ollut nainen ruoskan kanssa. Elric ei pitänyt tiedosta yhtään, nainen oli pappi ja sellainen olisi erittäin varteenotettava vastus. Lisäksi linnake oli yli viiden päivämatkan päässä lähimmästä ulostulopaikasta pimentohaltioiden maailmasta, eivätkä ne viettäneet aikaa päivänvalossa ilman erittäin hyvää syytä. Jotain oli nyt tekeillä.
Jokin ei nyt täsmää
Tässä vaiheessa asialle ei kuitenkaan voisi tehdä mitään, joten lähdettiin metsästäjien löytämälle luolalle. Sinne oli noin päivän matka, luolan seinämistä löytyi symboleita jotka vastasivat 12-neuvoston parantajan tunnuksia. Vähän matkan päästä tunnelista löytyi lauennut ansa. Sen aiheuttamat vammat vastasivat niitä jotka olivat olleet metsästäjän jalassa. Lattiassa oli myös pari laukeamatonta ansaa. Hetken päästä tultiin murretulle ovelle josta pääsi huoneeseen jossa oli murtuneen hopealangan ympäröimä arkku. Varovasti edeten huomattiin että hauta-arkku oli jo avattu ja siellä oli luuranko. Maassa oli lattiaan lasitettuja erikokoisia punaisia täpliä. Mitään muuta ei kuitenkaan perusteellisista etsinnöistä huolimatta löytynyt.
Paluumatkalla yritettiin löytää ansa johon metsästäjä väitti astuneensa, moista ei kuitenkaan löytynyt. Linnaan palattua saatiin kuulla että edellisenä yönä siivekäs peto oli hyökännyt katolla olleiden vartijoiden kimppuun, yksi oli kuollut välittömästi ja pari muuta myöhemmin yöllä myrkytykseen. Koko tapaus oli kestänyt vain muutamia sekunteja eikä mihinkään vastatoimiin oltu ehditty. Ei hyvä.
Joka tapauksessa Algoria pyydettiin noutamaan ne kuusi metsästäjää ja viemään heidät erillisiin huoneisiin. Drul väitti hoitaneensa ennenkin kuulusteluja joten hänen annettiin yrittää. Alku ei kovin paljon luvannut, mutta onneksi oli monta mahdollisuutta ja paljon aikaa. Lopulta metsästäjät puhuivat sopivasti ristiin jotta heidät saatiin kiinni valeesta ja myöntämään totuus. He olivat tunkeutuneet luolaan, astuneet ansaan, tuhonneet oven ja ryöstäneen haudan. Tosin ei sieltä ollut löytänyt kuin yksi säälittävän pieni rintakoru.
Wainamarun pyysi saada nähdäkseen korun ja onnistui tunnistamaan sen. Korulla pystyi palauttamaan ruumiiseen siitä jo irronneen sielun, siinä oli kuusi varausta jäljellä. Parantajan alahuuli alkoi väpättämään siihen tahtiin että hän olisi todennäköisesti luopunut kaikesta omaisuudestaan tuon korun saadakseen, ja siltä alkoivat puheetkin kuullostamaan. Boggo kaivoi repustaan ikuisesti täyttyvän oluttuopin ja demonstroi sen käytön metsästäjälle, vastineeksi korusta hän lupasi antaa tuopin metsästäjälle ja lisäksi unohtaa sen tosiasian että metsästäjä oli mennyt valehtelemaan ruhtinaalleen. Tarjous otettiin ilolla vastaan. Koru päätettiin antaa Malanturille kantoon jottei kaikki lääketieteelliset munat olisi ns samassa korissa.
Kaikki polut vievät She-Ruiniin
Boggo ja Páin olivat kertoneet muille Algorin tarinan vuoren sydämestä ja tämän jälkeen päätettiin lähteä niittaamaan She-Ruinissa oleva lohikäärme, vaikka monella olikin mielessä epäilys siitä ettei se olisi ihan todellinen. Mutta eipä sitä parempiakaan ideoita löytynyt. Matka sujui joutuisasti, ainakin taapertaminen oli opittu.
Kun ei tuntunut järin todennäköiseltä että louhari suostuisi luopumaan aarteestaan ryhmäläisten viehkojen persoonallisuuksien vuoksi niin laadittiin pikainen taistelusuunnitelma ja viriteltiin aseet vireeseen.
Ovi tempaistiin auki ja Páin ryntäsi sisään vieden lohikäärmeen huomion itseensä. Samalla muut pääsivät kiertämään sen sivuun ja ampujat alkoivat syytämään oviaukosta nuolia ja lingon kiviä. Tosin Drulin toinenkin yritys päästä taisteluun päättyi ennen alkamistaan pikaiseen taktiseen perääntymiseen. Páin kesti riittävän kauan lohikäärmeen edessä jotta muut saivat muutamia kohtuullisia osumia. Kun Páin horjui pystyssä enää tahdonvoimalla tajusi lohikäärme kohdetta, mutta sen kannalta siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä ja Arwenin isku tainnutti pedon maahan.
Kuolemansa hetkellä lohikäärmeen alla räjähti ja huone täyttyi timantin sirpaleista. Páin oli tässäkin tapauksessa ahnein ja keräsi kroppansa täydeltä siruja, yksi niistä lävisti aortan kaulan kohdalta ja parantajalla piti kiirettä jottei tämä jäänyt kääpiön viimeiseksi taisteluksi. Muut selvisivät vähemmillä vaurioilla.
Räjähdyksen hetkellä lohikäärme ja sen alla ollut aarrekasa haihtuivat, jäljelle jäi vain 662 erikokoista timantin sirpaletta. Se oli arvatenkin ollut vuoren sydän, harmi vaan että vahvojen huhujen mukaan kivi olisi pitänyt saada kokonaisena kantoon eikä enempi tai vähempi verisinä palasina. Mutta eihän tämä ollut ennakoitavissa, eihän.
Kaksi tornia
Huoneen takaosasta nousi ylös portaat joita lääketieteellisten toimenpiteiden jälkeen lähdettiin kipuamaan. Sieltä löytyi muutamia huoneita täynnä kirjoja joista Sigurd valitsi kunnon kokoelman Malanturin arkkuihin. Lisäksi työpöydän peitossa oli läjällinen luonnoksia ja piirrustuksia illuusiolohikäärmeen rakentamisesta, mutta eipä sitten sen ihmeempää.
Turhautuneena ryhmä päätyi lähteä etsimään ongelmia ja tutkimaan alueella olevia torneja joihin aiemmin ei oltu uskaltauduttu. Ensimmäisessä tornissa saatiin kiivetään ylimpään kerrokseen saakka kunnes sieltä löytyi huone jonka seiniä verhosivat tähtikartat, lattialla oli kaukonäkölaitteen edessä oleva kiskoilla kulkeva valtaistuin jossa istui mustaviittainen hahmo. Haamu ihmetteli jotta kuka julkeni häiritä hänen työntekoaan. Drul otti neuvosta vaarin ja perääntyi pikapikaa, vedonlyöntipörssissä hänen hermojensa pitämättömyydestä ei enää järin kummoisia kertoimia saanut. Bogon diplomaattisuus parista kulmaa petti huoneesta poistuttiin ennen kuin asiassa tai asiattomuudessa päästiin sen pidemmälle.
Toisen tornin ulko-ovi oli lukossa ja sen takaa kuului röyheää kuorsausta ja piereskelyä. Ovi saatiin ääneti auki ja nähtiin nukkuva peikko. Miekkamiehet hiipivät peikon ympärille lukuun ottamatta Drulia joka peikosta ja mädäntyneestä lihasta tihkuvan lemun johdosta päätyi tornin kulmalle okselle. Näin legendoja syntyy. Muut niittasivat nukkuvan peikon antamatta sille mahdollisuuksista. Tornin sisäosat olivat romahtaneet eikä huoneesta löytynyt muuta peikon hampaaseen juuttunut sormus jonka Wainamrun kaivoi irti. Pienen kiillotusoperaation jälkeen se kelpasi Agarbasille enemmän kuin hyvin.
Päätettiin kuitenkin mennä takaisin astrologin puheille, ehkä hän voisi auttaa Harrin olinpaikan selvittämisessä. Hobitin mököttäessä, tällä kertaa hermonsa säilyttänyt Drul hoiti puhemiehen hommia. Samalla hän tunsi kuinka joku yritti tunkeutua ajatuksiinsa. Ja haamun puheista päätellen sen joidenkin muiden osalta oli onnistunutkin. Monivaiheisen tarinoinnin ja kaupankäynnin jälkeen haamu suostui auttamaan. Hänen tietojensa mukaan Harri oli Kuunkiven linnoituksessa, ei tosin välttämättä järin hyvässä kunnossa. Wyrin pesäpaikan sijainnin selvittämiseen hän puolestaan olisi tarvinnut palasen lohikäärmeestä. Kerrankos sitä kulkee lohikäärmeen ruumiin ohitse ottamatta matkamuistoja.
Kun tornista poistuttiin päätettiin pikaisen palaverin jälkeen päätettiin jälleen marssille ja hakemaan Wyrin suomuja, ehkä sen pesästä löytyisi toinen vuoren sydän. Vähän kaukaa haettua mutta Zenonin linnaan taivaltaminen ja sinne tunkeutumisen rinnalla kaikki olivat hyviä vaihtoehtoja. Eikä Harri nyt ihan niin hyvä kaveri ollut…
Vielä ennen lähtöä muistettiin että alueellahan oli asevarasto, Sigurdin kirjasto sai lähteä monenmoisen moran tieltä joista linnoituksessa olisi paljon kirjallisuutta enemmän hyötyä.
Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti
Samojen reittien ramppaaminen alkoi jo ahdistamaan, mutta aika ei antanut myöten turhan haahuilun. Linnassa poiketessa Boggo sai Algorin kyyneliin esitellessään kolmiulotteista palapeliä joka joskus oli ollut vuoren sydän. Isoksi kääpiöksi Algor otti kovin heikosti vastaan huonohkoja uutisia. Aselasti sentään vähän helpotti ahdistusta.
Sitten mentiin pikamarssilla Wyrin ruumiin luokse josta vielä sai irrotettua riittävästi suomuja ja kynsiä. Ja kun vauhtiin oli päästy niin jatkettiin taas viikon verran matkaa jotta päästiin She-Ruiniin ja astrologin puheille. Wyrin pesäpaikka löytyisi vain 40 virstan päästä luoteessa…
Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen Heikki Jokinen.