Uudisraivaajat 31
[Edellinen osa] [Seuraava osa]Rakkauden diplomaatti
Boggo kömpi aamiaispöytään mairea hymy huulillaan. Laivamatkan aikana hän oli tehnyt Rakelin kanssa sopimuksen että jos tämä synnyttäisi hänelle pojan kuningaskunnan perilliseksi, hänen palkintonaan olisi avioliitto ja kuningattaren kruunu. Aikamme suuri romantikko sai nyt edes hetken nauttia yhden sopimuksensa hedelmistä. Vaan ilo oli lyhytaikainen kun ryhmä jo jatkoi matkaa ja Rakel sekä Lothar päättivät jäädä omiensa joukkoon Arthurin johtamaan kylään.
Ryhmä lähti suuntaamaan kohti linnoitusta jossa aikoja sitten, ennen Pilarin Sotaa, oli nähty pimentohaltiapartioita ja joukko possessoituja haaksirikkoisia. Silloin haaste oli vaikuttanut ylitsepääsemättömältä, mutta niistä ajoista kaikkien parta oli hivenen rouhistunut.
Tapahtumaköyhän taaperruksen jälkeen linnaketta tarkkailtiin etäältä kunnes saatiin varmuus, ettei mitään liikkunut sen pihalla, tahi valleilla. Ryhmä pääsi etenemään häiriöittä pihamaalle saakka, mutta siellä elämää vaistoavat jäsenet totesivat että heidän ympärillä liikkui jotain näkymätöntä. Tiukkana pallona ryhmä siirtyi päärakennuksen ovesta sisään.
Ovi avautui suureen huoneeseen, jonka toisessa päässä olevaa ovea vartioi suuri kiiltävästä metallista rakennettu luurankomainen golemi, jonka silmien paikalla oli pari punaista hohkavaa kiveä. Otuksen kanssa päädyttiin hämmentävään pitkään jankkaavaan keskusteluun, jonka aikana tajuttiin että joku puhui sen puolesta ja näki sen silmillä, mutta kun jokainen oli yksitellen pyytänyt lupaa päästä eteenpäin, golem siirtyi syrjään ja seuraava ovi avautui.
Elric jäykistyi nähdessään huoneessa olevan valtaistuimen ja sisällä istuvan vanhan käkkäräpäisen pimentohaltianaisen. Tämä esitteli itsensä Oblodran huoneen matriarkaksi. Tämä oli sattumoisin sitä samaa sukua joka aikoinaan oli ajanut Elricin maan pinnalle. Hänen väkeään oli huoneessa runsain mitoin täysissä aseissa, samoin katonrajassa kulkevilla kävelysilloilla.
Matriarkka pyysi mestari Wainamrunia rakentamaan ihon ja lihakset goleminsa, jonka nimi muuten oli Arnold, päälle. Wainamrun joutui moisesta kieltäytymään kun se oli kovasti hänen osaamisensa ulkopuolella, mutta meni siinä nyt sitten kuitenkin möläyttämään että kuulosti enemmän mestari Eölille sopivalta hommalta.
Sen jälkeen seurasi pitkä parhaaseen boggostoliittolaisen diplomatian tyylin käyty keskustelu - jossa tärkeimpinä argumentteina olivat vittuilut, uhkaukset ja tylytykset – jonka seurauksena Boggo ja matriarkka pääsivät sopuun siitä että Rizzla niminen kaveri lähtisi Bogon linnakkeeseen suurlähettilääksi. Hänellä olisi oikeus osallistua kaikkiin neuvoston kokouksiin ja vastapalvelukseksi matriarkka omilla keinoillaan varmistaisi että linnake olisi suojassa lohikäärmeiden mahdollisilta hyökkäyksiltä.
Neuvottelujen jälkeen matriarkka hämmensi ryhmää ja ehdotti että kolme ryhmästä saisi lyödä häntä minuutin ajan vapaasti, ja sen jälkeen hän löisi yhtä ryhmästä. Ehdotus aiheutti huomattavan määrän silmien pyörittelyä, mutta kun kukaan ei siinä vaiheessa tuntenut tarvetta mummelin pieksäjäisiin niin ehdotuksesta kieltäydyttiin. Jälkikäteen Elric selitti että kyseessä oli perinteinen pimentohaltioiden tapa osoittaa luottamusta, mutta yleensä tämä rituaali käytiin läpi ennen kuin neuvottelut alkoivat, ja siinä ottivat toisistaan mittaan sukujen taistelijat. Hän ei ollut koskaan kuullut että kukaan perheen päämies olisi laittanut itsensä peliin. Matriarkan motiivit jäivät mysteeriksi. Possessoitujen ihmisten kohtalo kuitenkin selvisi, heidät oli marssitettu Pilarin Sotaan ja jääneet sille tielle.
Lähettiläitä ja suurlähettiläitä
Linnakkeesta poistumisen jälkeen ryhmä taapersi suorinta tietä Bogon linnakkeelle. Matkalla ei sen kummempia tapahtunut, sentään yksi lohikäärme pysähtyi matkallaan tarinoimaan, höpisi jotain ihmeellistä jostain ’Kutsusta’.
Linnakkeella Boggo sai heti valtaistuinsaliin päästyään raivarin ja törkeyksien siivittämänä raahasi Algorin mukanaan epäkohtia tarkastelemaan. Kahden kesken hän nopeasti kuiskasi Algorille, mikä mies Rizzla oli oikein oli ja kuinka hänen kanssaan tuli toimia. Algor pääsi nopeasti kärryille ja näytteli nöyrää poikaa heidän palatessaan saliin ja Bogon jatkaessa kovaäänistä vuodatustaan.
Illalla järjestettiin kuninkaan vastaanotto, normaalien rutiiniasioiden lisäksi paikalla oli Colombon lähettiläs James Cook. Hän kertoi kuinka Uuden Garethin ympärillä ja lähettyvillä oli nähty pörräävän lohikäärmeitä, ja pyysi kuninkaan suojelusta. Boggo onnistui improvisoimaan puheen eri tavoista joilla lohikäärmeiltä saattoi suojautua, tai kuinka niitä pystyi hämäämään tai jopa tappamaan. Sanojen vahvikkeeksi reppujen pohjalta ilmaantui pöydälle muutamia lohikäärmeen suomuja. Sigurdin hämmennykseksi puhe ei ollut täysin kelvoton, tai ainakin se Cookiin upposi. Lähettiläs jatkoi kertomalla että kuningas Marath XIV oli lähettänyt saarelle Colombon harmiksi erään kreivi Draculan valvomaan saaren asuttamista, mutta oudoksi asian teki se että kuninkaan sijasta käskykirjeen oli allekirjoittanut hänen neuvonantajansa eräs Zenon. Tämä nostatti kylmiä väreitä kulkemaan ryhmän selkäpiissä. Ryhmä lupasi lähteä tapaamaan Colomboa muutamien päivien kuluttua.
Illalla salissa järjestettiin juhlat, linnakkeella oli jo alkanut muodostua oma hovietikettinsä ja tietyt asemansa ansainneet asukkaat oli kutsuttu mukaan juhlapöytään. Muusikot soittivat ja narrit esittivät pieniä ohjelmanumeroja joissa tehtiin lempeää pilaa neuvoston jäsenistä. Toki kuninkaan nimeä ei kukaan tohtinut, tahi uskaltanut, turhaan lausua.
Seuraavina päivä ryhmä kävi tapaamassa Eöliä ja lohikäärme Iniä. Eöl enemmän kuin kiinnostui kuullessaan Arnoldista, hänen arvionsa mukaan moisen rakennelman tekemiseen on ehdottomasti käytetty palavaa hopeaa. Jatkotutkimuksia olisi pakko päästä suorittamaan. Kun Eölille muistutettiin, että hänen työlistansa oli jo muutenkin melkoisen pitkä, tämä kävi kaivamassa varastostaan mithril tikarin. Aseen käyttäjä näki pimeässä kuin päivänvalossa, lisäksi sillä oli kyky ottaa vastaan kaksi kantajaansa vastaan kohdistettua hyökkäysloitsua, ja kun aseella sai tehtyä vahinkoa, loitsut purkautuivat kohteeseen. Lahjomattoman kuninkaan silmät välähtivät pari kertaa, ase katosi tuppeen ja seppä sai poistumisluvan.
Lohikäärmeellä ei ollut kovin paljon uutisia, hänkin oli kuullut tai vaistonnut luoteesta tulevan ’Kutsun’ ja ilmoitti lähtevänsä seuraamaan sitä. Hän ei pystynyt määrittelemään mikä kutsun lähetti tai seuraamisesta tai seuraamatta jättämisestä seuraisi, mutta voimakas se joka tapauksessa on. Bogon viimeisimpään visioon, tai pakkomielteeseen, lentämiseen ja linnaketta vartioiviin lohikäärmeratsastajiin Ini kuninkaan suureksi hämmennykseksi suhtautui sangen negatiivisesti. Epäilemättä tämä aihe tulisi vielä toistumaan keskusteluissa.
Malantur onnistui monien yrityksien jälkeen luomaan linnan kellareihin olosuhteet joissa hän sai eräästä luolasta löytämänsä sieni-itiöt kasvamaan. Sienistä sai uutettua nestettä joka aiheutti välittömiä ja vakavia palovammoja. Tätä nestettä hän otti matkaan mukaan pienissä ampulleissa.
Kuoppajuhlat
Ryhmä lähti matkaamaan kohti Colombon pääpaikkaa. Taivallus päättyi suruun kun hukkalauma hyökkäsi ryhmän kimppuun, yksi niistä onnistui murtautumaan puolustuksen lävitse ja puraisemaan pois puolet Agarbasin päästä. Kun hukat oli tapettu tai ajettu pakosalle Wainamrun ryntäsi Agarbasin luokse, mutta joutui turhautuneena levittelemään käsiään, tässä maailmassa ei ole kovin montaa vammaa jolle hän ei voisi mitään, mutta täysin tuhoutuneet aivot ovat yksi niistä. Vielä olisi yksi keino käytössä, mutta ryhmän silmäillessä toisiaan ne harvat, joilla vielä oli kolikko toivomuskaivoon heittämättä, painoivat katseensa.
Joten hiljaisuuden vallitessa Agarbasin varusteet jaettiin tarvitsijoiden kesken ja hänelle kaivettiin hautakuoppa. Pienen hiljaisen hetken jälkeen ryhmä jatkoi matkaansa Manun ja Tellen poistuessa omille teilleen.
Colombon luona normaalien vastaanottoseremonioiden ja illallisen yhteydessä saatiin rakennettua sekä virallisia että epävirallisia lähteitä käyttäen kuva siitä mitä mantereella viime aikoina oli tapahtunut ja kuinka se saattaisi vaikuttaa saaren tilanteeseen. Zenon, josta ei toki voinut olla varma että on sama kuin saarella vaikuttanut kaveri, oli ilmestynyt kuin tyhjästä ja onnistunut kietomaan kuningas Marethin pauloihinsa, nyt kaikki viralliset käskykirjeet tuntuivat olevan ainakin hänen allekirjoittamiaan, ellei jopa kirjoittamiaan. Kreivi Dracula oli rantautunut ja alkanut rakentamaan taloaan kaupungin ulkopuolelle, mutta miehen suunnitelmista ei vielä ollut mitään kuvaa. Suurihmisten ja haltioiden välinen vihanpito oli yltynyt, ja laajentunut koskemaan myös kaikkia ei-parantavan magian käyttäjiä. Kiinni jääneet haltiat karkotettiin maasta tai tuomittiin vankeuteen, magian käyttäjät saivat valita vankilan tai uudisasukkaan elämän välillä. Siksi Uusi Gareth nyt oli täynnä kaikenlaista kaapuhemmoa. Ja muutenkin kaupunki oli käymässä ahtaaksi. Kaduilla näkyi myös soppajonoja joiden päässä keittoa jakeli kovasti Äiti Ammania muistuttava hahmo, hänen nimensä oli kuulemma Äiti Teresa.
Colombo ja Boggo päättivät että uusista uudisasukkaista muodostettaisiin kolme ryhmää, ensimmäinen lähetettäisiin Kuunkiven linnakkeelle, toinen Bogon linnakkeelle ja kolmas perustamaan uuttaa kaupunkia kohtaan jossa Bogon linnakkeen vieritse kulkeva joki laskee mereen. Kuunkiven ja Bogon linnakkeelle menevien määrät rajattiin niin, ettei heitä olisi kuin enimmillään kuin kolmasosa nykyisestä asukasluvusta. Sigurd hoiteli asukasvalinnan samalla periaatteella kuin Kuunkivelle lähetettyjen kanssa, mutta nyt halukkaita oli niin nihkeästi että kiintiöt saatiin juuri ja juuri täytettyä. Boggo myös vihjasi Colombolle että tienrakennusporukat olivat osoittautuneet oivaksi keinoksi päästä eroon turhista maleksijoista.
Kun asukassiirtoihin liittyvät asiakirjat oli viimeistelty, leimattu ja allekirjoitettu, ryhmä vetäytyi majataloon ottamaan muutama tuopin Agarbasin muistolle. Ilmapiiri vaan oli kovasti vihamielinen, Elric, Vaes ja Wainamrun keräsivät niin paljon pahansuopia katseita että päättivät pikaisesti jonnekin muualle jatkamaan juomista. Tosin kaupungissa oli vain yksi toinen majatalo, mutta sieltä he sentään löysivät lähes vapaan pöydän, jossa istuva yksinäinen suurihminen ei kääntänyt katsettaan heidän lähestyessä pöytään.
Aamun tullen veljet palasivat ryhmän majapaikkaan nenät poskella ja rankasti eiliseltä illalta tuoksahtaen. Heillä oli joku uusi kaveri mukanaan. Wainamrun selitti innoissaan, ja mustaa silmäänsä ylpeänä kantaen, kuinka viaton illanvietto oli kääntynyt täysimittaiseksi kapakkatappeluksi ja tämä jamppa oli auttanut heitä pääsemään paikalta ilman täydellistä sakinhivutusta. Miehen nimi on Ambon ja olisi oiva lisä ryhmään. Uudelle kaverille annettiin mahdollisuus näyttää kykynsä, kun tämä miekkamies väitti olevansa, niin sisäänpääsyriittinä olisi veren vuodattaminen Painilta. Poloinen kääpiö vaan oli niin pahassa darrassa että pieni viilto tuntui pienemmältä pahalta kuin sarja nopeita väistöliikkeitä, joten Ambon sai ensimmäisellä kevyellä iskulla tehtyä haavan Painin reiteen. Ja hänen annettiin kirjata puumerkkinsä vartiolistaan.
Boggo, ei näin
Ryhmä lähti seuraavaksi tapaamaan Galadrieliä. Matkalla poikettiin linnakkeelle huoltamaan varusteet ja päivittämään Algorille tiedot tulevista uusista asukeista. Algorilla oli omalaatuisia uutisia kerrottavana, he olivat vanginneet yhden vartiomiehen joka tuntui menneen täysin sekaisin, tai sitten vain olleen voimakkaassa humalassa vartiopaikalla. Väitti kuitenkin kiven kovaan nähneensä jonkun hahmon lohikäärmeen selässä linnakkeen päällä. Ryhmä kävi kuulustelemassa sellissä olevaa vartiomiestä, ja hänen tarinansa läpäisi kaikkien sisäiset valheenpaljastimet. Kuvauksen perusteella Jaska Varpunen oli ratsastanut lohikäärmeen selässä linnan katolle kyselemään onko Boggo kotona. Hämmentävää.
Matkalla haltioiden lieriin Sigurd sommitteli Bogolle salaperäisen puheen, jota tämän nähtiin aina tauoilla mumisten harjoittelevan. Galadrielin leirissä heidät otettiin ystävällisesti vastaan, toki pimentohaltiat ja Pain edelleen joutuivat karanteenitelttaan, mutta koska kuningatar ei ollut paikalla, he joutuivat odottamaan muutamia päiviä ennen kuin kuningatar saapui joutsenlaivalla mantereelta.Illalla kuningas ja kuningatar aloittivat pitkät neuvottelut, joissa päästiin yhteisymmärrykseen haltioille annettavasta turva-alueesta, jonne haltiat voisivat mantereelta siirtyä, mikäli tilanne siellä kävisi mahdottomaksi. Auringon jo laskettua Boggo pyysi, läpinäkyvän tekosyyn nojalla, kuningattaren kahden kesken kävelemään rannalle ja hyökkäsi verbaalisesti tämän kimppuun Sigurdin sommitteleman puheen avulla. Boggo syytti kuningatarta siitä kuinka tämä oli loukannut häntä nussimalla Jarlaxlen kanssa nimenantojuhlassa, ja että ainoa tapa pyyhkiä pois tapahtunut olisi vuodattaa Jarlaxlen verta. Näin Boggo saisi kostonsa siitä mitä Rakelille oli tehty, hobiteille ei vittuilla. Galadriel ei yllättäen nähnyt tilannetta ihan samalla tavalla ja kärvähti pikku kuninkaaseen lopullisesti. Pitkähkön solvaustuokion jälkeen kuninkaalliset jäivät selvittämättömään tilanteeseen, rakensivat kulissit takaisin kuntoon ja palasivat muiden pariin viemään illan kunnialliseen loppuunsa.
Aamulla ryhmä, myös karanteeniteltassa olevat, kutsuttiin varusteineen Galadrielin telttaan, jossa odotti tämän koko henkivartiokaarti täysissä aseissa. Galadriel kysyi Bogolta vetäisikö tämä pois eiliset sanansa, ja kun Boggo kieltäytyi, kuningatar sanoi irti kaikki kuningaskuntien väliset sopimukset. Boggo kääntyi kannoillaan ja poistui teltasta sanaakaan sanomatta, muu ryhmä lähti täysin tietämättöminä edellisen illan tapahtumista hiljalleen seurailemaan kuningastaan. Leirin ulkopuolella Boggo parilla sanalla selitti muille mitä oli tapahtunut. Kotimatka oli sangen hiljainen.
Linnakkeella täysin myrtynyt Wainamrun vetäytyi pariksi päiväksi omaan koloonsa etsimään valaistusta pullon pohjalta, samaa lääkettä käytti moni muukin. Algorille annettiin ohjeet että haltioihin tuli tästä lähin suhtautua kuin kehen tahansa tuntemattomaan, mahdollisena vihollisena. Tällä välin Eöl oli kadonnut sanaakaan sanomatta tai viestiä jättämättä, hänen pajansa oli lukittu eikä myöskään apulaisesta näkynyt jälkeäkään.
Valkoiselle alueelle
Kun ryhmä oli saanut ajatukset kasaan ja keskinäiset syytökset syyteltyä, he päättivät lähtevät seuraamaan lohikäärmeiden kuulemaa ’kutsua’ ja suuntaamaan kohti luodetta. Siellä kun kartassa oli vielä tutkimatonta valkoista aluetta. Kesti tosin useita viikkoja päästä pois omilta tutuilta reiteiltä ja paskakuopilta.
Mitään poikkeavaa ei tullut vastaan ennen kuin eräänä yönä vartijat huomasivat eräänlaisen portin alkavan ilmestyä leirin lähistölle. Ryhmä ehti kömpiä jaloilleen kun portti alkoi sulkea ulos demoneja. Taistelun alkaessa uusi kaveri alkoi hehkumaan jännittävää voimaa ja kaikki tunsivat miekkakäteen tuli lisää voimaa ja liikkuminen tuntui huomattavasti helpommalta. Ne demoneista jotka hyökkäsivät ryhmän kimppuun tapettiin helposti, mutta muutama kääntyi heti portin jälkeen toiseen suuntaan ja pääsivät juoksemaan pakoon. Viestinviejiä, luultavasti.
Seuraava merkittävä tapahtuma osui kohdalle kun suuri valkoinen lohikäärme lensi ryhmän ylitse, tämä tapaus ei kuitenkaan laskeutunut tarinoimaan vaan räväytti sähköä peliin, kohteeksi osui Elric joka alkoi välittömästi tärisemään ja savuamaan. Malantur viskasi käärmettä sauvallaan, ja saikin pikku osuman, mutta lohikäärme ei silti vaivautunut palaamaan takaisin kostamaan. Kun Wainamrun pääsi Elricin luokse, tämä oli hänen suureksi hämmästykseksi täysin kunnossa. Sisimmässään Elric tiesi että hänen osaltaan Syntymättömien Sielujen Linnakkeesta saatu ’vapaudut vankilasta’ kortti oli pelattu.
Sitten ryhmä saapui matalien vuorien sylissä olevalle järvialueelle, vedenpintaan oli kaikkialta lähes parinkymmenen metrin pudotus. Kun ryhmä taivalsi pitkin järven rantaa, maanvyöry iski heidän kimppuun, muut ehtivät juosta alta pois, mutta Wainamrun, Sigurd ja Elric saivat osumaa pomppivista kivistä ja sinkoutuivat järveen. Onneksi kukaan ei menettänyt tajuntaansa ja muut saivat ongittua heidät takaisin jyrkänteelle. Matkan jatkuessa järvi kapeni joeksi, ja kun ryhmä alkoi pystyttämään leiriä, huomattiin että jyrkänteeltä avautui luolan suuaukko.
Ryhmä päätti että aamun tulleen lähdettäisiin katsomaan kuinka syvälle luola johtaisi…
Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen Heikki Jokinen. Kuittaa höperöi jotain tarkennuksia ja lisäyksiä.