Uudisraivaajat 2

[Edellinen osa] [Seuraava osa]
[Ohita hahmokuvaukset]

Elanor: Salohaltia Argothin mets�st�. Toimi ennen vartijana ja tiedustelijana. Tykk�� kulkea omia polkujaan, ja pysyykin n�ill� poluilla aika hyvin.

Wainamrun: Hiljainen ja v�h�n jurottava Noldoparantaja. Oli melko allap�in haaksirikon j�lkeen, mutta l�hti silti seuraamaan toisia eik� j��nyt omiin oloihinsa. Pikkuhiljaa mieli on piristynyt, kun tekemist� on riitt�nyt - l�hinn� tosin Bogon apumiehen� olemista.

Malantur: Lyhyt suurihminen, joka on oudon vaaleakarvainen. Kulkee eritt�in v�ljiss� vaatteissa vaellussauva k�dess�. On luonnossa kuin kotonaan. Villi ja suuri pikkukissa tuntuu seurailevan joka paikkaan. Muuttuu tiikeriksi aina silloin t�ll�in, v�lill� jopa omasta tahdostaan ja oman mielens� s�ilytt�en.

Anna Tercenya: Noldotiedustelija, joka my�s p�rj�� luonnon helmassa. Pitk�ll� jousella kaatuvat niin suuri riista (peikot) kuin pienriistakin (�rkit), ja miekalla voi viel� varmuuden vuoksi viimeistell� tuloksen. Leppoisa ja hyv�ntahtoinen. Liipasinsormi on herk�ss� etenkin pahoja olentoja kohtaan.

P�in Rautakoura: Eritt�in voimakkaan n�k�inen ja oloinen k��pi�, jolla on mukana k�sikirveit� ja muita aseita. K��pi�ksi liikkuu eritt�in nopeasti ja liukkaasti. Rinkasta l�ytyy kaikkea mahdollisesta alushousuista lapioon. Hieman juro ja itsep�inen, mutta eritt�in hyv� apu ryhm�lle hommaan kuin hommaan.

Boggo: P��kaupungin karvajalka. Palveli D�nadanaatelisen hovissa monia vuosia viett�en ylt�kyll�ist� el�m��, p��asiassa kokkina. Samalla sai omankin vatsan t�yteen aina kun silt� tuntui. Kirkkaat v�rit ovat mieleen, ja paita on kirkkaan keltainen ja housut kirkkaan vihre�t. Bogon Ensimm�inen Valtakunta kaatui nopeammin kuin se nousi, mutta Kukkulat sent��n j�i j�ljelle. Ainakin Bogon mielest�.

Maranw�: Nahkamaskiin ja -vaatteisiin verhoutuva hiljainen pitk� haltia, jolla on pitk� kynac sel�ss� (huotrassa, ei pystyss�). Nahkuri ammatiltaan, ja on kuulemma tehnyt itse vaatteensa. Ei n�yt� kasvojaan koskaan kenellek��n, paitsi kultakolikon kaivoon heitetty��n uskalsi ottaa maskinkin pois ja muutti nimens� Ulundosta Maranw�ksi. Osaa rakennella taloja ja kaikkea muutakin.

Sigurd: Onnekas kaupunkilainen, joka p��si ruttoa pakoon. Viett�nyt l�hes koko el�m�ns� opiskellen. Viimeisin opinahjo olikin p��kaupungin yliopisto. Onpa mukana jopa tikari ja pieni kilpi! Tuntuu tiet�v�n kaikesta jotain, ainakin teoreettisesti. K�yt�nt� sitten onkin eri asia... Onneksi muut hoitavat yleens� k�yt�nn�n.

G�rin Vihre� (NPC): Kalju k��pi�, jolla on eritt�in takkuinen ja sekaisin oleva vihre� parta. Kukaan ei tied�, onko partaan joskus pudonnut ruoant�hteit�, jotka ovat alkaneet kehitt�� omaa �ly�, vai onko parta vain v�rj�tty. Laivamatkan ajan k��pi�n kasvotkin olivat vihre�t. Ja nimikin lausutaan 'Gorin'. Pisteet o:n p��ll� ovat erokepisteit�. Osaa puhella el�inten ja kasvien kanssa, ja tykk��kin tehd� niin. Kukaan ei ymm�rr� miksi.

Vuorille!

Matkaan l�hdettiin toiveikkain mielin, vaikka mukava m�kkiel�m� j�ikin taakse. Ensimm�isen� p�iv�n� ei joenvartta k�vellen p��sty kovinkaan pitk�lle, mutta jo toisena maisemat vaihtuivat. Joen molemmin puolin avautui vaaramaisema ja edess� n�kyi j�rvi. J�rven takana oli sekamets��, jonka keskell� kiemurteli joki laskien j�rveen. Samaisesta paikasta n�htiin joen toisella puolella kahden rakennuksen rauniot. Rakennukset olivat viel� enemm�n tai v�hemm�n pystyss�, vaikka olivatkin tehty puusta. T�m� viittaisi siihen, ett� saarella oli aivan l�hiaikoina ollut asutusta, vaikka kaikki muut merkit siit� olivatkin h�vinneet. Rakennuksia tutkimaan l�hetetty loittoryhm� koostuin Elanorista ja G�rinist�, jotka eiv�t vaivautuneet tekem��n mit��n lauttaa tai vastaavaa. Miksi olisi pit�nyt, kun veden p��ll�kin pystyi k�velem��n vallan mainiosti?

Toinen rakennuksista, joka n�ytti joskus olleen talli, oli melkein romahtanut, mutta p��rakennus oli viel� korjattavassa kunnossa. Siit� puuttui ainoastaan katto ja sis��n p��ssyt vesi oli tuhonnut kaiken irtaimiston. Sein�t olivat suhteellisen hyv�ss� kunnossa, joten aikaa talon hylk��misest� ei voinut olla kuin kymmeni� vuosia. Pihalla olevassa kyltiss� luki yleiskielell� "Perunateatteri", t�m� ilmeisesti oli ollut talon nimi. Sis�lt� talo n�ytti tavalliselta kapakalta. Keitti�st� parivaljakko l�ysi maton riekaleiden alta luukun, joka johti pieneen maakellariin talon alla. Mit��n kiinnostavampaa talossa ei ollut, joten matkaa kohti vuoria jatkettiin. Toisen matkap�iv�n k��ntyess� illaksi ei j�rven rantaa viel� saavutettu, ja s�� muuttui sateiseksi ja alkoi ukkostaa. Nuotiota ei yrityksist� huolimatta saatu syttym��n niill� harvoilla karahkoilla, joita l�hes puuttomasta maastosta l�ytyi joten y�st� tuli kylm�. Boggo unelmoi l�mpim�st� takkatulesta kotoisessa kolossa.

Keskell� y�t� vartiossa olevat haltiat n�kiv�t jonkin todella suuren lent�v�n suoraan leiri� kohti. Salamointi lis��ntyi suuren olennon l�hestyess� hurjalla nopeudella. Porukka valmistautui ottamaan tulijan vastaan aseet k�dess�. Lohik��rme, jollaiseksi suurin osa sen helposti tunnisti, laskeutui viidentoista metrin p��h�n ja j�i siihen katselemaan. K��rme oli v�ritykselt��n musta-kultainen ja suurin piirtein 12,75 metri� pitk� ja siipien k�rkiv�li oli 20,5 metri� (tietysti he saivat tarkat mitat silm�m��r�ll� mitattuna salamoiden v�l�hdelless� keskell� pimeint� y�t�. Kaikkihan siihen pystyv�t. -GM huom). Lohik��rme katseli punaisilla silmill��n sekalaista seurakuntaa mulkoillen v�lill� v�h�n jokaista, ja jollain nimelt�mainitsemattomalla salohaltialla oli ns. "paskat housussa". T�m� tosin ilmeni vain suusta valuvasta kuolasta. Pitk�n hiljaisuuden j�lkeen lohik��rme tervehti sanoen: "Hyv�� y�t�". Tervehdykseen vastattiin varovaisesti ja lohik��rme saikin hoitaa suurimmaksi osaksi puhumispuolen, mik� sopikin sille vallan mainiosti, sill� eih�n t�ll� sekalaisella seurakunnalla voinut olla mit��n t�rke�� sanottavaa.

"T��ll� ei olekaan n�kynyt teid�n rotuisianne moneen sataan vuoteen. Olen katsellut teit� jo v�h�n aikaa ja odottelin vain sopivaa lentos��t�, sill� haluan teid�n suorittavan er��n teht�v�n. Ja koska teill� ei ole mit��n t�rke�mp�� tekemist� niin varmasti suostutte tekem��n sen." -Eih�n meill�. "Teid�n t�ytyy k�yd� hakemassa muna er��n lohik��rmeen luolasta. Luolaan on olemassa pieni sivuovi, josta mahtuu teid�nlaiset pienet olennot sis�lle. Min� harhautan toista lohik��rmett� sill� v�lin kun te otatte munan ja tuotte sen ulos. Sen j�lkeen teid�n kannattaa piiloutua, vaikka tulik��rme todenn�k�isesti l�htee minun per��n. Palkkioksi saatte kaiken mit� enn�t�tte mukaanne luolasta kahmia, aikaa teill� tosin ei ole kovin paljoa. T�m�n toisen lohik��rmeen luola sijaitsee palaneen mets�n takana olevalla mets�n ymp�r�im�ll� vuorella. T��lt� vuorelle on matkaa 75 virstaa lohik��rmeentiet�. Varmasti suostutte t�h�n teht�v��n." - Kyll�h�n me.

Kun k�vi ilmi, ettei lohik��rme aikonutkaan nauttia my�h�isiltapalaa p��stiin silt� kyselem��n kaikenlaisia tarkennuksia uuteen teht�v��n ja v�h�n kaikkeen muuhunkin liittyen. Nimekseen k��rme ilmoitti Wyrlanndrimassrim, mutta h�nt� voitaisiin kutsua Wyriksi. Ilmoittipa h�n kysytt�ess� olevansa valolohik��rme ja asustavansa saaren pohjoisosissa. Toisen lohik��rmeen vuori oli vanha sammunut tulivuori ja pieni sivuk�yt�v� k��pi�ty�t�. Muna olisi m��r� vied� tulilohik��rmeelt�, jonka Wyr harmitellen tunnusti olevan h�nt� voimakkaampi ja sen vuoksi h�n ei voisi pid�tell� sit� kovin pitk��n. Harhautuksen olisi m��r� olla taisteluhaaste ja Wyr todenn�k�isesti k�rsisi jonkinasteisen tappion taistelussa, joten ep�onnistuminen munan hakemisessa ei tullut kysymykseen. Saaren historiasta kysytt�ess� Wyr tiesi kertoa v�h�n aikaa sitten olleen sodan, johon h�netkin oli pakotettu osallistumaan. H�nt� oli komentanut joku surkea ihminen maailman viheli�isimm�n esineen - lohik��rmeenhallintasormuksen - avulla, koska surkea ihminen ei olisi itse saanut mit��n aikaiseksi. H�n puolestaan oli levitt�nyt suurta tuhoa vihollisrivist�ihin. Sodan aikana vuoriston keskiosat olivat muuttuneet tasangoksi. Vuoriston Wyr tunsikin hyvin ja tunnisti Aamuh�m�r�n laakson kun se h�nelle kuvailtiin. Se l�ytyisi ympyr�vuorten it�laidalta keskustasangon reunalta. Valok��rmeen laaja tuntemus ulottui my�s yksisarvisiin joista h�n tiesi kertoa, ett� ne maistuvat hyv�lt�. (T�m�nh�n porukka tosin jo tiesi.) Per��n h�n harmitteli ettei porukalla ollut mit��n sy�t�v�� mukana. Ennen ihmiset ja haltiat olivat kutsuneet el�imi� l�hettyville lohik��rmeit� kohdatessaan ja siten v�lttyneet itse v�lipalana olemiselta. "Vallan mukava tapa, sill� ihmiset muutenkin ovat hieman hintel�n oloisia, eik� niist� tule maha t�yteen." Wyr totesi. Seuraavaksi tapaamispaikaksi sovittiin mets�nreuna vuoren l�hell�, jossa ryhm�n pit�isi odotella lohik��rmett�.

Aamulla s�� oli jo kirkastunut huomattavasti ja paluumatka aloitettiin raikkaassa ilmassa. Leve�n joen yli nimitt�in ei p��ssyt ilman lauttaa ja sen tekeminen kest�isi sunnilleen yht� pitk��n kuin k�veleminen takaisin talolle. P�iv� taaperrettiinkin eteenp�in, y� nukuttiin v�liss�, ja toisen matkap�iv�n j�lkeen y�ll� tavattiin valkoinen yksisarvinen Peldeluin�n liepeilt� mets�st�, mutta lohik��rmeist� h�n ei tiennyt juurikaan mit��n. H�n vain pystyi vahvistamaan, ett� valolohik��rmeet taistelivat heid�n puolellaan sodan aikana. Joki ylitettiin ja matkaa jatkettiin tasangon poikki parin p�iv�n ajan. Ensimm�isen nyppyl�n n�kyess� mets�n reunan yli piirsi Sigurd karttaan sille paikalle ison tulivuoren. My�hemmin h�nen suureksi harmiksi vuori osoittautui enemm�nkin kukkulaksi, jolla ei voisi kuvitella olevan mit��n yhteist� tulivuorten kanssa. Mets�n reunassa aloitettiin piilopaikan valmistelut, joita jatkettiin seuraavanakin p�iv�n�. P�iv�n aikana s�� muuttui sateiseksi ja ukkonenkin alkoi jyr�hdell�, mik� viittasi siihen, ett� y�ksi olisi tulossa "erinomainen lentokeli" ja lohik��rme n�ht�isiin uudelleen. Y�ll� k��rme kohdattiinkin ja uudet treffit sovittiin vuoren juurelle seuraavan p�iv�n iltana, sill� vuorelle oli viel� p�iv�n matka mets�n l�pi. Illalla Wyr n�ytti ryhm�n haltioille oven paikan, joka oli vain riimu tai symboli tasaisessa kalliosein�m�ss�. Sovittiin, ett� seuraavana aamuna ryhm� menisi ovesta sis��n ja Wyr odottaisi kaksi tuntia oven avaamisesta ennen kuin esitt�isi haasteensa tulilohik��rmeelle. Ryhm� olisi siihen menness� varmasti pystynyt purkamaan kaikki ansat ja p��ssyt hyviin asemiin munan nappaamista ajatellen.

Vuoreen johtavan oven avaaminen ei ollutkaan niin helppo juttu. Kukaan ei halunnut menn� koskemaan kallioon jossa oli maaginen symboli, eik� kalliossa ollut tietenk��n mink��nlaisia saumoja tai rakoja oven merkiksi, k��pi�ty�t� kun oli. Viimein Wainamrun meni tutkimaan millaista taikuutta ovessa olevaan riimuun on k�ytetty ja juuri ennen kuin oli koskemassa sit� veti h�n k�tens� pois. Ovessa oli jotain tulipalloon liittyv��, eik� oven koskeminen varmaankaan ollut hyv� idea. P�in sai luvan heitt�� kivell� ovessa olevaa riimua muiden seuratessa hieman kauempaa. Kiven kolahtaessa kallioon l�j�hti siin� tulipallo. Toisella kivell� ei en�� tapahtunut mit��n eik� riimu ollut en�� maaginen, joten se oli ilmeisesti kertak�ytt�inen tai latautui uudelleen tuntemattoman ajan kuluttua. Ovi aukesi kalliosein�m�� ty�nt�m�ll� hyvin hiljaisesti.

Oven takana k�yt�v� vietti hieman alasp�in ja kaarsi vasemmalle. Jonkin matkan j�lkeen seiniss� molemmin puolin k�yt�v�� huomattiin uusia riimuja. Hetken ihmettelyn j�lkeen P�in sai taas toimia miinariimunpolkijana lopun porukan seuratessa parinkymmenen metrin p��st� mit� urhealle k��pi�lle mahtaisi tapahtua. P�in heitti kiven riimujen v�list�, jolloin yhdest� symbolista iski salama k�yt�v�n poikki kohti toista riimua, ja katosi hetkeksi siihen. Vaan pian t�m�n j�lkeen kahdesta muusta l�hti vihainen valonleiskahdus k�yt�n suuntaisesti molempiin suuntiin. K��pi�n partakarvat vain hieman k�r�htiv�t salaman menness� hiuksenhienosti P�inin ohi. Salama ei osunut seuraavaankaan henkil��n, vaan vasta Malantur oli kyllin ep�onninen olemaan v��r�ss� paikassa v��r��n aikaan. Onneksi tilanteesta selvittiin pienell� s�hk�iskulla selk�rangan ja kaulan liittym�kohtaan, tai niin Malantur ainakin v�itti. Matkaa jatkettiin syvemm�lle ja seuraavan riimun kohdalla oltiin varovaisempia. T�ll� kertaa kivien heittelyn seurauksena ei tapahtunut mit��n ja pienen ihmettelyn j�lkeen Wainamrun p��tti menn� tutkimaan riimua l�hemmin. Kun h�n oli p��ssyt riimun l�helle ja aikoi tutkia sit� ilmestyi k�yt�v��n sumua (Vesih�yry�.. -GM. Huom.). Niin kuin t�llaisissa tilanteissa j�rkev�� onkin suoritettiin taktinen per��ntyminen niin nopeasti kuin mahdollista. Sumu ei levinnyt kovin isolle alueelle ja h�ipyi pian, joten matkaa p��stiin jatkamaan.

Seuraavan riimun kohdalla noudatettiin tutuksi tulleita varotoimenpiteit� ja saatiin aikaiseksi j��t�v� aalto (J��palloriimu.. -GM Huom.). Sitten tulikin taas hankalampi riimu vastaan, koska se ei lauennut kivi� heittelem�ll�. Wainamrun l�hti taas urhoollisena tutkimaan, miten riimu saataisiin "purettua". Hetken tuumaamisen ja riimun l�hell� seisoskelun j�lkeen se onnistuikin, mutta t�ll� kertaa karkuun p��seminen tuotti ongelmia. H�n oli niin syventynyt tutkimaan riimua, ettei enn�tt�nyt esiin ilmaantuvan usvan (Death Cloud.. -GM Huom.) alta pois. Usva olikin v�h�ll� tainnuttaa Wainamrunin kokonaan ja luultavasti olisikin tainnuttanut jos olisi levinnyt laajemmalle alueelle.

Pian p��stiinkin taas uuden riimun kohdalle. P�in p��tti olla rohkea ja menn� tutkimaan tilannetta. Riimu oli ovessa k�yt�v�n p��ss� olevassa pieness� huoneessa, eik� ollut lauennut kivien heittelyll�. P�inin ymp�rille sidottiin naru, ett� h�net voitaisiin vet�� my�s tajuttomana turvaan jos tarvetta ilmenisi. T�ll�kin kertaa riimu p��si yll�tt�m��n: P�inin k�velless� riimun viereen mit��n ei tapahtunut. Vasta kun h�n kosketti riimua mahdollisimman pitk�ll� kepill� alkoi tapahtua. Maasta eri puolilta huonetta kuoriutui kolme humanoidin muotoista suurta kiviolentoa, jotka osoittivat ei-toivottua kiinnostuta P�inia kohtaan. Taistelun tuoksinassa P�inin nen� murtui, mutta muuten olennot muuttuivat takaisin maaksi yksi kerrallaan ilman suurempia ongelmia.

Seuraava ongelma oli lukossa oleva ovi. Boggo j�lleen kerran osoitti yleisavainnippunsa k�ytt�kelpoisuuden avaamalla lukon ja matkaa p��stiin jatkamaan. Lyhyen k�yt�v�np�tk�n j�lkeen n�kyi edess� suuri kammio mittaamattomine rikkauksineen, joten tulilohik��rmeen luola oli viimein l�ytynyt. Onneksi lohik��rme oli nukkumassa eik� n�ytt�nyt her�nneen ensimm�isten kurkistaessa suureen saliin. Kiireesti palattiin takaisin oven taakse turvaan odottamaan sovitun m��r�ajan umpeutumista ja unelmoimaan hyvin l�hell� olevasta todella suuresta aarteesta jota kohta p��st�isiin penkomaan. Suunnitelma oli seuraavanlainen: P�inin teht�v�ksi j�i ottaa muna mukaan muiden keskittyess� tavaran hamstraamiseen.

Wyrlanndrimassrim karjui haastettaan Kuparinpunaisen luolan suuaukolla. H�n pysytteli l�hes paikallaan synnytt�en pieni� py�rremyrskyj� siipiens� alle. Wyrlanndrimassrim tiesi, ett� Kuparinpunainen tulisi varmasti ottamaan haasteen vastaan. H�n tiesi senkin, ettei todellakaan p�rj�isi Kuparinpunaiselle, mutta parhaansa h�n tekisi. Kunpa ne mit�tt�myydet onnistuisivat munanry�st�ss�. Wyrlanndrimassrim mietti nopeasti, mit� h�n tekisi, mik�li mit�tt�myydet ep�onnistuisivat. Kun ajatus miellytt�v�st� - niin raa'asta kuin k�rvennetyst� - lihasta py�ri h�nen mieless��n, h�n havahtui luolasta kuuluvaan karjahdukseen.

M��r�ajan umpeutuminen tajuttiin, kun vuoren ulkopuolelta alkoi kuulua kovaa �rjynt��, joka kantautui huoneeseen kiinni olevan ovenkin l�pi yll�tt�v�n selke�sti. Vastaus puolestaan t�risytti seini� ja sai pieni� kivi� putoamaan katosta. Lohik��rmeen raahauduttua ulos luolastaan ovi avattiin ja rynn�ttiin aarteen kimppuun. P�in kahlasi yl�s kullan ja hopean v�ritt�m�� rinnett� munien luo ja sulloi yhden s�kkiin muiden kahmiessa aarteita kasan reunasta. Vasta aarteen vieress� pystyi ymm�rt�m��n sen todellisen valtavuuden. Kasa oli useita metrej� korkea ja halkaisijaltaan kymmeni� metrej� ja sen p��ll� oli useita isoja munia. Kasasta l�ytyi aivan kaikkea mit� ihmiset, haltiat ja k��pi�t ovat ikin� tehneet.

Wyrlanndrimassrim lensi hieman kauemmas suuaukolta ja otti samalla korkeutta voidakseen sy�ksy� Kuparinpunaisen kimppuun. Valok��rmeen vahva >ase tulik��rmeen raskaampaa panssaria vastaan olisivat pitk�t ja voimakkaat sarvet, sek� voimakasta salamaa muistuttava hengitys. Lis�ksi Wyrlanndrimassrim olisi hieman nopeampi kuin Kuparinpunainen, mutta vastaavasti muilta fyysisilta ominaisuuksiltaan heikompi ja kooltaan huomattavasti pienempi. Juuri kun Wyrlanndrimassrim oli p��ssyt hy�kk�yskorkeuteen, Kuparinpunainen sy�ksyi ulos luolastaan kuin �k�inen punertava nuoli. Samalla Wyrlanndrimassrim henk�isi. Salama osui keskelle Kuparinpunaisen suurta selk��, ja osumaa seurausi kova karjahdus. Heti henk�isyn per��n Wyrlanndrimassrim l�hti sy�ksym��n kohti vastustajaa toivoen v�ist�v�ns� polttavan tulipallon, joka ep�ilem�tt� oli tulossa h�nt� kohti. Sy�ksyess��n h�n n�ki, ett� Kuparinpunaisen sel�st� tihkutti tummaa nestett�.

Kuparinpunainen ei pahemmin ollut moksiskaan salamasta, ja sinkosikin ��rimm�isen polttavaa tulta kohti r�yhke�� tunkeilijaa. Tuli osui, mutta ei tehnyt mit��n n�kyv�� j�lke�. Niinp� h�n valmistautui ottamaan iskun vastaan parhaammalla asellaan, jalkojensa mahtavilla kynsill�. Lohik��rmeet osuivat toisiinsa kun lensiv�t ohi. Kauniisiin symmetrisiin suomukuviointeihin ilmestyi verta vuotavia pitki� viiltoja. Taistelun juoni oli molemmille kerralla selv�: Kuparinpunainen ottaisi Wyrlanndrimassrimin sy�ksyt vastaan ja yritt�isi raadella valok��rmett� mahdollisimman pahasti. Valok��rme taas yritt�isi l�vist�� tulik��rmeen paksun suomuston pitkill� sarvillaan.

Aina v�lill� molemmat henk�isiv�t tappavia vasamia toisiaan kohti. Wyrlanndrimassrim osui l�hes joka kerta; Kuparinpunainen harvemmin. Toisaalta Kuparinpunainen sai aikaan paljon enemm�n vahinkoa lohik��rmeiden kohdatessa. Parin minuutin j�lkeen molemmat lohik��rmeet olivat pahasti haavoittuneita. Kuparinpunainen ei voinut olla ihmettelem�tt�, mik� hulluus ajoi heikomman valok��rmeen hy�kk��m��n h�nen kimppuunsa. H�n ei kuitenkaan pystynyt miettim��n asiaa syv�llisesti, koska h�nen piti kuitenkin puolustaa itse��n. Voitto ei tulisi tekem�tt� mit��n.

Noin nelj�n minuutin j�lkeen ensimm�isest� salamasta Wyrlanndrimassrim tajusi, ett� h�nen t�ytyisi per��nty�, kun viel� siihen kykeni. Valok��rme oli haavoittunut ainakin yhdeks�st� eri kohdasta; tulik��rme vain viidest� tai kuudesta. Valok��rmeen siivet olivat repaleisina, mutta silti Wyrlanndrimassrim luotti lentonopeuteensa. H�nen oli pakko. H�n vain toivoi, ett� oli pystynyt vahingoittamaan Kuparinpunaista tarpeeksi pahoin, ettei t�m� ryhtyisi v�litt�m��n takaa-ajoon. N�in h�n saisi hieman etumatkaa. Pettymyst� ja kostoa karjuen Wyrlanndrimassrim sy�ksyi pakoon. Kuparinpunainen ei l�htenyt per��n, vaan vet�ytyi l�hes heti takaisin luolaansa.

Valitettavasti aikaa ei ollut kovin paljoa ja jokainen sai mukaansa vain muutamia valitsemiaan esineit� ja pari kourallista kolikoita (joita kukaan ei ihmeemmin hamstrannut, koska rahan arvo oli haaksirikon yhteydess� k�rsinyt pienen inflaation). Pian juostiinkin kapeaa k�yt�v�� ulosp�in ja toivottiin, ettei riimut ole nopeasti latautuvia. Ryhm�n rynn�tess� ulos oli lohik��rmeiden taistelu jo loppunut ja vain Wyr n�kyi taivaalla.

Wyrlanndrimassrim toivoi eritt�in kovasti, etteiv�t idiootit olleet j��neet kaivamaan Kuparinpunaisen rakkaimpia aarteita taskuihinsa, vaan ett� he olisivat jo ulkona luolasta. Wyrlanndrimassrimin toive toteutui. Mieless��n h�n jo onnitteli aluksi mit�tt�m�lt� vaikuttanutta pikkuv�ke�, mutta saadessaan Kuparinpunaisen syntym�tt�m�n poikasen kynsiins� h�n tunsi syv�� kiitollisuutta pikkuisia kohtaan. He olivat ansainneet henkens�.

Munan n�hdess��n h�n sy�ksyi alas sen luo v�litt�m�tt� useista vuotavista haavoistaan ja pahoista palovammoistaan. Samaan aikaan vuoren uumenista kuului voimakas karjahdus enteillen tulilohik��rmeen pikaista palaamista taivaalle. Mets�n laitaan oli muutamia satoja metrej� eik� ket��n kiinnostanut olla n�kyvill� lohik��rmeen ilmaantuessa vuoren takaa, joten ainoaksi pakopaikaksi ryhm�lle j�i luolaan johtava k�yt�v�. Siell� odotettiinkin kunnes tulik��rme oli kadonnut Wyrin per�ss� taivaanrantaan ja siirryttiin pikaisesti ennakkoon valmisteltuun piilopaikkaan mets�n reunaan. Vasta siell� uskallettiin tutkia l�hemmin mukaan otettuja esineit� ja lev�t� y�n yli. Y�n aikana tulilohik��rme lensi takaisin luolaansa ilman kantamuksia, joten Wyr oli onnistunut juonessaan ja sai pidetty� munan itsell��n.

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen T. Kotiranta. Lohik��rmetaistelun kirjoitti kuittaa.

[Edellinen osa] [Seuraava osa]