Uudisraivaajat 40

[Edellinen osa] [Seuraava osa]


Lisää leimoja papereihin

Takavarikkoa seuranneena aamuna ryhmä kokoontui Maahantuontiviraston yhteen loosiin aamiaiselle. Hyvin nukutun yön jäljiltä Boggo oli jälleen täynnä virtaa ja visioita. Sirien Malantur ja Wainamrun syventyessä korttipakan saloihin, Jimi sai tehtäväkseen lähteä värväämään Arkkivihollisen ääni- ja valomiehen mukaan ryhmään. Olisihan todella harmillista jos kaikki eivät kuulisi kuninkaan puheen sanoja.

Arn ja Berek lähtisivät etsimään käsiinsä Maahantuontiviraston omistajan ja Jurin yhtiökumppanin, tarkoituksenaan esittää Jurin palkkaamia kätyreitä, ja onkia lisää selville Jurin vallankaappaussuunnitelmasta. Boggo lähtisi Hodorin ja Vaesin kanssa Cimon puheille, varmistaakseen viljakuljetuksen järjestymisen. Ryhmän oli tarkoitus matkustaa niiden lauttojen mukana Veljeskunnan päämajan tienoille.

Varastosta löytyneistä aseista Arnille mennyt miekka surmasi epäkuolleita, ja Bogon omima punainen linko peikkoja ja jättiläisiä.

Jimi löysi ensimmäisenä oman miehensä, Toshi Tanaka nimisen miehen, bardikoulun kasvatteja hänkin. Hyvästä yrityksestä huolimatta Jimi sai rukkaset, Toshi oli vahvasti sitä mieltä että hänen tuleva puolisonsa, kyseisen laulu- ja soitinyhtyeen solisti, tykkäisi kovasti kyttyrää jos hän tässä vaiheessa kiertuetta lähtisi kuninkaan matkaan.

Arnille ja Berekille kävi vielä huonommin, sen sijaan että Harv Sukkelasta - harmaantuneesta pieniä pyöreitä kakkuloita kantavasta miehestä - olisi paljastunut maanpetoksen merkkejä, hän kykeni todistamaan varastosta takavarikoidut viljat omikseen. Näin pohjoiseen menevälle lautalle lastattiinkin vain aseita, nahkoja ja muuta salakuljetusmateriaaliksi luokiteltavaa.

Matkalla satamaan Boggo antoi Vaesin ymmärtää että olisi kiinnostunut tapamaan tämän pomon, epämääräiset lentolaitteeseen liittyvät asiat riittäisivät syyksi. Cimon luona Boggo hyödynsi Boggostoliittolaisen diplomatian parhaita käytäntöjä henkilötasolla ja Cimo varmasti omaksi yllätyksekseen huomasi nyt olevansa Boggostoliiton uusi pääbyrokraatti ja ylin veronkerääjä. Tokihan se tiettyä paperisotaa vaati, ja riittävää määrää leimoja. Cimon lähtisi samalla lautalla ryhmän kanssa kohti linnaa, ja siellä ensimmäinen tehtävä olisi kansalaisrekisterin perustaminen ja näiden vuosittaisten kymmenysten kerääminen kruunulle. Myöhemmin sitten otettaisiin käsittelyyn kasvavat Mantereelta Muuttajien aiheuttamat ongelmat.

Kaikkeen säätämiseen paloi pari päivää, vailla sen suurempia sattumuksia. Sitten ryhmä Cimolla vahvistettuna pääsi jatkamaan vuokralautan kyydissä matkaa kohti ylävirtaa. Matkan aikana Boggo selitti tohkeissaan Sir Sigurdille uusinta visiotaan. Rakennettavien teiden varsille nostetaan vartiotornien ketju, ja Sir Sigurd sai tehtäväkseen suunnitella viestintämenetelmän jossa lamppujen eri pituisten välähdysten sarjoilla voidaan viestittää kirjaimia, ja edelleen niistä muodostuvia sanoja. Armeijan joka miehelle opetettaisiin tämä viestintämenetelmä, ja kaikkein kauneinta olisi Bogon mielestä se, että näin armeija hiljalleen muuttuisi rahaa polttavasta yksiköstä sitä tuottavaksi, kun tätä valonnopeaa viestintätapaa myytäisiin siviileille. Jotta lampuista saataisiin mahdollisimman tehokkaat, ja jotta tornien välimatkaa saadaan kasvatettua, eivätkä ne olisi riippuvaisia vaikkapa lamppuöljyn saatavuudesta, niiden suunnittelun Sir Sigurd saisi tykätä Raestlínin harteille, nähtäisiin olisiko hänen työhaastattelussa kertomansa ajatukset ’jokamiehen mahdittomasta magiasta’ vain huulten heiluntaa.

Jimin luova hetki luutun parissa häiriytyi, kun Boggo ilmaantui viereen apua pyydelleen. Ja eihän kuninkaalle sanota ei. Boggo oli suunnittelemassa uusinta käsityöprojektiaan, linnan salissa olevan kivisen ihmisille suunnittelun kivisen valtaistuimen korvaamista paremmin hobiteille sopivalla tuolilla. Hän esitteli Jimi piirustuksensa puisesta kahden istuttavasta kaarevilla jalaksilla olevasta istuimesta, jota Boggo kutsui ’kiikkuvaksi tuoliksi’. Tämä olisi samalla hänen yksivuotishääpäivälahjansa Kuningatar Rakelille. Tämä tieto nostatti kysyviä kulmakarvoja, joten kuningas avautui mantulaisesta lahjan antoperinteestä. Sen mukaan käsityönä tehty lahja heittäisi toiveen tai ’loitsun’ saajansa ylle, ja mitä kauniimmin tehty lahja olisi tehty, sitä voimakkaampi olisi sen teho. Esine itsessään määrittelee mitä lahjan antaja toivoo, esimerkiksi keinu merkitsee vaaroilta välttymistä, ase vaarallista & varakasta seikkailijaelämää ja tuoli viisasta päätöksentekijää. Jimi ryhtyi sulkakynä viuhuen työhön.

Työpajailua

Kahden lauttamatkapäivän jälkeisenä aamuna ryhmä heitti hyvästit Cimolle ja lauttamiehistölle ja lähti jalan jatkamaan matkaa. Hämäyksen vuoksi he olivat seilanneet Veljeskunnan luolaston ohitse ja palailivat nyt takaisin etelään. Ryhmä saapui sopivasti lounasaikaan Veljeskunnan luolastoon, ja heidät ohjattiin Nostariethin pöytään, poislukien Arn ja Berek joiden paikka oli edelleen kokelaiden pöydissä. Kun kohteliaisuudet oli vaihdettu ja molemmin puolin todettu ettei lohikäärmeistä oltu kuultu uutisia, saati saatu havaintoja, päästiin asiaan. Boggo oli taasen ehtinyt pohtia asioita. Hän sanoi miettineensä veljeskunnan historiaa, ja ennen kaikkea sitä miksi se jo ainakin kahdesti oli romahtanut. Ensimmäisen inkarnaation äärimmäiseen itsekuriin ja pidättäväisyyteen perustuva tie ei siis tuntunut olevan ratkaisu, ei myöskään toisen aallon kuninkaiden rahojen varaan heittäytyminen, pitäisi keksiä jotain uutta. Ja tämä uusi olisi se että Veljeskunta alkaisi myymään palveluksiaan mahtimiehille, joilla olisi lohikäärmeongelmia, ja palkkio otettaisiin vastaan miehinä ja uusina tukikohtapaikkoina, ja näin Veljeskunta hiljalleen levittäytyisi kaikkialle, riippumattomana. Entä mikä olisi se houkutin jolla mahtimiehet saataisiin Saarelle ja heille voitaisiin Veljeskunnan olemassaolo saada tiettäväksi? Myymällä ruokaa jonka syöjä saisi mahtavia ominaisuuksia, yksisarvisen lihaa. Samalla tietysti kokelaat saisivat annoksensa jonka avulla Iskujen ja Huutojen opiskelu huomattavasti nopeutuisi.

Kaiken tämän kuultuaan Nostarieth näytti vaipuvan mietteisiinsä, jolloin Jimi Bogon vinkistä kaivoi luuttunsa esille ja alkoi esittämään uusinta biisiään, tällaisen uuden ajan veljeskunnan mainoslauluksi tarkoitettua kipaletta nimeltä Veljeskunta, ja näin se menee:

VELJESKUNTA

(Veljeskunta!)
Kun liskon näät ja paikallesi jäät,
Keneen voit luottaa?
Veljeskuntaan!

Pakoon pääse et, siispä taistelet,
Keneen voit luottaa?
Veljeskuntaan!

Minä en liskoja pelkää
Minä annan niille selkään

Lisko laskeutuu, tulta syöksyen
Keneen voit luottaa?
Veljeskuntaan!

Ladon kokoinen, sille mahda en
Keneen voit luottaa?
Veljeskuntaan!

Minä en liskoja pelkää
Minä annan niille selkään

Keneen voit luottaa?
Veljeskuntaan!

Minä en liskoja pelkää
Minä annan niille selkään
Minä en liskoja pelkää
Jee Jee Jee jee

Keneen voit luottaa?
Veljeskuntaan!

Soiton hiljettyä kokelaiden pöydistä kantautui raivokkaat suosionosoitukset, ainakin heihin sanoma oli osunut ja uponnut kuin tikari örkkiin. Melun hälvennettyä Nostarieth ryhtyi puhumaan, sanoi jakavansa Bogon ajatukset uusista laajentumispyrkimyksistä, mutta Veljeskunnan ehdottomasti kieltäytyvän kaikesta tekemisestä yksisarvisen lihan kanssa. Boggo kiitteli häntä viisaasta päätöksestä, sillä olihan niin että aina välillä johtajaa testataan antamalla hänelle mahdollisuuden lyhytaikaiseen voittoon, suuremman vakaumuksen rikkomisen hinnalla. Nostarieth oli osoittautunut suuruutta tästä kieltäytymällä.

Oli Suurmestarilla omaakin asiaa, hän oli suunnitellut ryhmän ja kokelaiden kesken oppimistapahtumaa, josta hän käytti ilmaisua ’työpaja’, tai ´workshop´, kuten se haltiakielellä kuuluu. Näiden päivien aikana ryhmän jäsenet kertoisivat kohtaamisistaan lohikäärmeiden kanssa, miten taistelut olivat sujuneet, ja mitä niistä voisi oppia. Viimeisenä Nostarieth kertoisi kohtaamisestaan Lohikäärmeiden Kuningattaren kanssa. Luonnollisesti ryhmä tähän suostui.

Sitten oli vielä tapaus Jimi. Siviilinä hän ei voisi osallistua työpajaan, ja häntä painoi Bogolle vannottu vala, joka esti häntä vannomasta Veljeskunnan valaa ja liittymästä kokelaiden joukkoon. Ratkaisuksi tuli muokattu vala, sama jonka silloiset ryhmäläiset olivat vannoneet noudettuaan veljeskunnan sääntökirjan Orrin tukikohdasta. Ja niin Jimistäkin tuli Kokelas.

Myös Kokelas Waynen roolia muutettiin, omien toimiensa lisäksi hän olisi tästä lähin veljeskunnan Kirjuri, jonka ensimmäisenä tehtävänä oli dokumentoida koulutuksissa kerrotut tarinat.

Työpajapäivien ensimmäisenä aamuna oli Sir Wainamrunin vuoro kertoa ryhmän ensimmäisestä kohtaamisesta Wyrin kanssa, ja kuinka heidät oli pakotettu varastamaan muna Kuparinpunaisen luolasta. Sir Wainamrun oli päättänyt esittää osuutensa laulun keinoin, se oli sekä ajatuksellisesti että toteutuksena täydellinen fiasko. Suuressa salissa ei ollut Sir Wainamrunin lisäksi sieluakaan joka ei olisi halunnut olla jossain muualla, sen sijaan että istuivat täällä odottamassa piinan päättymistä. Iltapäivän kuluessa Boggo hivenen paikkaili tilannetta kertoimella viihdyttävän tarinan siitä kuinka ryhmä surmasi Ashardalonin Syntymättömien Sielujen Temppelissä.

Seuraava päivä alkoi Sir Sigurdin hyvin professorimaisesta luennosta siitä kuinka ryhmä yllätettyinä, mutta nyt jo veljeskunnan jäseninä, olivat kohdanneet vihreän lohikäärmeen Kuunkiven kylän yllä. Iltapäivällä Sir Malantur näytti luennoitsijan ja hyvän luennoitsijan välisen eron, käymällä tunteita herättävällä tavalla läpi tappotehtävän Kuparinpunaisen pesällä. Sitten koetti kaikkien odottama hetki, täyteen taisteluvarustukseen pukeutuneena Nostarieth aloitti oman osuutensa.

Esityksensä jälkeen Suurmestari vielä vastaili tarkentaviin kysymyksiin, erityisesti ryhmä oli kiinnostunut hyökkäyshuudoista, sillä muutama heistä oli jo hyvin lähellä kolmen tavun huutojen hallitsemista, ja niiden takaa avautuisi mielenkiintoinen hyökkäysarsenaali. Nostarieth paljastikin että jokaisella lohikäärmetyypillä oli oma heikko kohtansa, ja tämän tietämällä pystyi Huutamaan juuri oikean tavan hyökätä vahingon maksimoimiseksi.

Tarinan jälkeen soihdun liekin lepatuskin kuului kovaltä ääneltä, sen verran hiljaista väkeä olivat niin Veljet kuin Kokelaatkin. Nostarieth katseli yleisöään vielä hetken, kunnes lausui lyhyet ja ytimekkäät workshopin päätössanat, joiden saattelemina kokelaat poistuivat miettien kuulemiaan tarinoita. Myöhemmin illallisella, vain Surmaajien istuessa samassa pöydässä, Nostarieth jatkoi ryhmän kannalta kesken jäänyttä tarinaansa kertomalla mitä hänelle oli tapahtunut sen jälkeen kun hän oli Saarelle palannut.

Tämän kautta ryhmä sai vastauksia useisiin avoinna olleisiin kysymyksiin, sekä yksityiskohtaista tietoa Sodan loppuhetkistä. Luonnollisesti tarina herätti muutamia uusia kysymyksiä, mutta kaikki olivat niin häkeltyneitä, etteivät joko tohtineet, tai osanneet kysyä Nostariethilta mitään. Illallinen jatkui hyvin rauhallisissa ja kohtalaisen hiljaisissa merkeissä.

Eikö hän olekaan palannut…

Aamun tullen ryhmä lähti jatkamaan matkaansa kohti Artamaria. Muutaman päivän taivallus ei sen jännittävimpiä sattumuksia tuonut eteen. Artamarissa Vaes suuntasi suoraan majataloon, joka oli noussut entisen karanteeniteltan paikalle, ei hän Galadrielin vastaanotolle kuitenkaan pääsisi. Berek ja Jimi päättivät liittyä miehen seuraan. Artamar oli jo kasvanut pakolaisten telttakylästä oikeaksi kaupungiksi. Wainamrunin (ja monien muidenkin ryhmän jäsenten) mielestä vieläpä varsin kauniiksi sellaiseksi. Kaupunki oli rakennettu tavalla, joka muistutti Ost-in-Edhilin geometriaa, mutta kuitenkin kauniilla tavalla luonnon omia muotoja ja mahdollisuuksia hyödyntäen. Näin nämä kaksi erilaista tyyliä sulautuivat keskenään täysin omaksi tyylikseen.

Muodollisuuksien jälkeen Galadrielin vastaanotolla päästiin asiaan. Viralliseksi syyksi Boggo kertoi tulleensa tapaamaan ottopoikaansa Joffreyta, ja varmistamaan että tämän koulutus oli lähtenyt oikealla käyntiin. Joffrey tuotiin esiin, kaunissa vaatteissa hän kiersi ryhmän paikalla olevat jäsenet ja tervehti näitä mitä kauneimmin sanoin näiden äidinkielellä, ja sanoi viihtyvänsä ja voivansa erinomaisesti, pojan olemus vahvisti hänen sanansa. Kun Joffrey oli lähtenyt takaisin opintojensa pariin, Boggo kysyi kuningattarelta minkä syyn Saruman oli antanut pikaiselle poistumiselleen haastattelutilaisuudesta. Galadriel vastasi ettei Saruman ollut palannut, ja ettei hänestä itse asiassa oltu saatu havaintoja haastattelupäivän jälkeen.

Sen jälkeen kuningatar kertoi että Ost-In-Edhilistä oli tullut viesti, paikallinen suurmestari Fendomë tarjoaa apuaan Korkean Taikuuden Tornin rakentamisessa. Bogolla on kuitenkin mitta täynnä sen paikan haltioita, ja hän ehdotti tarjouksen hylkäämistä. Niin täynnä Bogon lasi ei kuitenkaan ollut, että kieltäytyisi hänelle sieltä tulleesta pienestä puisesta lippaasta. Lippaassa oli viesti, ja pieni pullo jotakin nestettä. Viestin sinetti ja pullo olivat lumottuja, mutta Sir Malantur tai Sir Wainamrun eivät pystyneet sanomaan millä tavalla, joten ne pysyivät suljettuna. Galadriel itse ei halunnut, eikä sallinnut kenenkään joukoistaan yrittävän selvittää millaista magiaa viestissä. Hänen vastahakoisuutensa syy oli siinä, että samalla hetkellä kun Boggo avasi lippaan, kuningatar näki harmaan varjon pyyhkäisevän lippaasta Bogon ylitse. Kukaan muu ei tätä nähnyt, mutta tarkkasilmäisimmät huomasivat, että sillä hetkellä kuningattaren oikean käden sormet koskettivat hänen paljasta vasenta keskisormeaan. Boggo sulki laatikon ja laittoi reppuun odottamaan lisätutkimuksia.

Sillä välin majatalossa, Jimin viihdyttäessä kansaa Berek yritti parhaansa mukaan muodostaa jonkinlaisen kaverisuhteen Vaesin kanssa. Pimentohaltia vain tuntui vaistoavan että rupatteluhetki tuopin ääressä oli enemmänkin naamioitu kuulustelutilaisuus, ja vetäytyi kuoreensa, murahdellen yksisanaisia vastauksia Berekin kysymystulvaan.

Galadriel ja Boggo saivat sovittua että haltiasiirtolaiset voisivat alkaa perustamaan uusia kaupunkeja, kuningatar lupasi auttaa heitä käytännön asioissa. Galadriel arvioi, että keskikesään mennessä jokainen uusi haltiakylä olisi jo perustettu. Lisäksi sovittiin että Galadrielin laivat veisivät Kuningas Bogon ja tämän valitseman kauppiasryhmän tavaroineen pohjoiseen, kuningas Turgonin valtakuntaan. Pohjoisessa vallitsevan säätilanteen vuoksi matkaan lähdettäisiin ensi vuoden maaliskuussa, eli noin vuoden kuluttua. Tämän jälkeen Galadriel aloitti selontekonsa mantereen viimeaikaisista tapahtumista.

Ryhmä nyökkäili ja myhäili Galadrielin uutisia mukaellen, mutta sen ihmeempiä kysymyksiä uutiset eivät herättäneet ryhmän jäsenissä.

Virallisen vastaanoton jälkeen ryhmä majoittui ja pääsi siistiytymään ennen illallista, ja kaivamaan retkirepuista parasta päälle. Ruokailu sujui leppoisissa merkeissä, ryhmä hankki tietoja tulevaa kauppamatkaa varten, mitä myydä, mitä ostaa, miten varustautua ja niin edelleen. Illan lähestyessä loppuaan Boggo hankkiutui kahdenkeskisiin puheisiin Annanraenin kanssa, ja pitkällisen pohjustuksen jälkeen syötti tälle tiedon siitä, missä Harmonisoijan örkit pitävät majaansa – kuitenkin mainitsematta mitään Harmonisoijasta – ja epäilynsä että nämä ovat sitä samaa sakkia, joka surmasi kuningattaren viestinviejät muutama vuosi sitten. Boggo uskoi saaneensa koston siemenen kylvetyksi.

Sir Wainamrun ei osallistunut illalliselle, sen sijaan hän päätti hakea keittiöltä muutamia pullollisia punaviiniä ja lähteä vaeltelemaan pitkin kuningattaren kiehtovaa puutarhaa, sielunsa synkkiä salaisuuksia parhaalle ystävälleen tilittäen.

Ryhmä vietti kaupungissa seuraavan päivän niitä näitä puuhastellen. Arnin ja Berekin tapauksessa niitä näitä tarkoitti epätoivoista vonkausta jokaista tissit omaavaa haltianaista kohtaan. Tuloksetonta ja häpeällistä. Tarpeeksi alas rimaa laskettuaan Arn sentään pääsi puheisiin saakka erään haltianeitosen kanssa, jota heidän ajankäsityksensä mukaan voitiin pitää edes tuskin teini-ikäisenä. Pitäähän miehellä olla myös pitkän tähtäimen suunnitelmia.

Boggo kuulee…

Ensimmäisellä leirinuotiolla Artamarista lähdön jälkeen Bogon kattila kiehahti ylitse. Vuolaan kirosanaryöpyn sävyttämänä hän tilitti, että jollei Sarumán ollutkaan karkuri, niin hänet on varmasti tapettu. Tapettu hänen linnassaan, missä tasan tarkkaan vain yksi hobitti päättää kuka elää ja kuka kuolee! Sitä olisi luullut Benedictuksen antaman esimerkin vieneen viestin perille, mutta näköjään ei. Ja kun Bogon logiikan mukaan vain Raestlínilla on motiivi päästää Saruman päiviltä, joten Sir Sigurd saa asian hoidettavakseen, siinä samalla kun lamppukauppoja tehdään, tämäkin asia lienee helposti ongittavissa esiin. Ja kun pettureita kuitenkin on kaikkialla, niin Berekin ja Arnin on parasta selvittää millaiset jauhot Raestlínin veljellä Garamonilla on pussissaan. Eikä epäilystäkään etteikö tornin rakentaja Tar-Samno olisi jollain lailla kuviossa mukana, jos ei muuta niin vähintään Sarumánin mielenkäännätyksen uhri, Sir Wainamrun ottakoon siitä selvää. Ja sitä odotellessa että luopio selviää, Jimi voisi sovittaa vanhan kansanlaulun Petturin Palkka linnan olosuhteisiin sopivaksi, ja opettaa sen kääpiökuorolle. Saataisiin hienoa tunnelmaa lauantai-iltapäivien tuomion käytäntöön panoihin kun kelpo kuoro uhkaavasti hoilaisi taustalla. Ruoska viuhuu ja kääpiöt laulaa, niin kaunista.

Seuraavalla nuotiopaikalla Bogonkin pulssi oli vähän tasaantunut, ja hän ehdotti Sir Wainamrunille että tämä alkaisi pohdiskelemaan yrtteihin perustuvaa kansallista terveydenhuoltoa. Lähitulevaisuudessa kun BoggoGåte ja valoverkko ovat toiminnassa, mikä tahansa jossain Saaren moninaisista elinolosuhteissa kasvava yrtti voitaisiin hyvinkin nopeasti saada potilaan luokse. Pitäisi vain suunnitella mitä yrttejä kannattaa missäkin kasvattaa.

Bogolla oli myös Sir Malanturille asiaa, ja sattumalta Hodor sattui istuksimaan sulkakynä valmiina ja onnistui taltioimaan koko puheen sellaisenaan jälkipolville.

Parikymmentä virstaa ennen linnaketta neljä sotapeikkoa hyökkäsi ryhmän kimppuun. Toisena tiedustelijana toiminut Vaes kuitenkin näki ne hyvissä ajoin ja ryhmä sai peikot nujerrettua ilman vaikeuksia. Sir Malanturin sauvasta lävähti luupiikki hänen kämmenensä lävitse, samalla kun heitti loitsun korppinsa kautta peikkojen rintamaan. Pappismiehiäkin on niin monenlaisia. Taistelu sujui kerrassaan erinomaisesti, ja takarivin miesten pelko siitä, että miekat ja taidot olisivat olleet jotenkin ruosteessa, olivat täysin turhia. Peikkojen pesä löytyi jälkiä seuraamalla läheisestä metsästä. Luola oli tyhjä, ja sieltä löytyi hivenen rahaa sekä aseita ja panssareita. Ei mitään erityisen mielenkiintoista, mutta ikuisessa rahapulassaan Arn ja Berek ottivat kaiken kiiltävän kantoon. Pimeys alkoi laskeutumaan, joten ryhmä päätti leiriytyä luolan eteen. Lepo vain jäi lyhyeksi kun vartiomiehet huomasivat epälukuisin joukon huorneja lähestyvän leiriä, ryhmä pakeni niitä peikkojen luolaan ja piilotteli siellä aamun asti, jolloin huornit kaikkosivat. Saman päivän iltana ryhmä pääsi linnakkeelle.

I’ll be back

Linnakkeella ei sen kummempia ollut tapahtunut, mitä nyt Algorin tuhahteluista päätelleen hän ja Cimo olivat ottaneet jo ensimmäistä kertaa yhteen. Kelpo kääpiön luotto Bogon kykyyn valita joukkojaan tuntui olevan rapistumassa. Ryhmä hajaantui täyttämään aviollisia tai muita velvoitteitaan.

Aamun tullen Boggo meni Elmerin pajalle, esitteli tälle tuolinsa piirustukset ja pyysi tältä suunnitteluapua vielä yhteen yksityiskohtaan. Molempiin kädensijoihin sijoitettaisiin mekanismi josta vetäisemällä heittotikari nousisi esiin ja olisi nopeasti käytettävissä. Elmer lupasi konsultoida Thrimmua ja pohtia miten tämä kannattaisi toteuttaa. Vielä ennen töiden alkua Elmer sai toisenkin asian pohdittavakseen, miten vartiotorniketjun rakentamista voisi nopeuttaa, olisiko vaikka mahdollista tehdä tiettyjä osia etukäteen sarjatyönä ja sitten palikat vain paikan päällä liitettäisiin yhteen?

Sir Wainamrun, Berek ja Arn lähtivät kohti Korkean Taikuuden Tornin rakennustyömaata hasstattelemaan kohteitaan. Sir Sigurd jäi vielä pohtimaan omia peliliikkeitään Raestlinin suhteen. Sir Wainamrun jututti Tar-Samnoa ihailtavan sitkeästi, aihetta useasta näkökulmasta lähestyen, mutta lopputulemana oli että miekkonen oli täysin viaton, niin Sarumanin katoamiseen kuin kuninkaallisten mielenkäännytyksiin.

Arnin ja Berekin keskusteluhetki Garamonin kanssa ei ollut yhtään sen hedelmällisempi. Edes porkkanana vilauteltu paikka kuninkaan armeijassa ei saanut miestä ulos kuorestaan. Kovin syyttömältä hänkin vaikutti Sarumanin kohtaloon.

Kaiken kaikkiaan tornin rakennustyömaalla oli kova tohina päällä, vaikka vasta perustuksia oltiin rakentamassa.

Arnold
Arnold

Seuraavan aamuna rauha häiriintyi kun vartijat ja palvelijat säntäilivät pitkin linnaa etsien ryhmäläisiä, ja hälyttäen näitä kaupungin portille. Vain Arn jäi löytymättä, henkilökunta ei ollut vielä oppinut etsimään häntä Taikayöstä. Portilla riehui Arnold, yksi vartija oli jo maassa ja toinen golemin hellässä kuristusotteessa. Vartiokaarti oli keihäät valmiina piirittänyt vihollisen. Boggo sai Arnoldin huomion itseensä huutamalla tietävänsä Eölin olinpaikan. Arnolds vastasi haluavansa tietää myös petturi-Drulin sijainnin. Boggo sanoi Eölin löytyvän Amon Lindhista ja Drulin karanneen Zonacoon. Golemi tiputti nyt jo elottoman vartijan maahan ja poistui paikalta, unohtamatta kuitenkaan mainita tulevansa takaisin jos häntä taas olisi vedätetty.

Tämän jälkeen ryhmä alkoi suunnittelemaan reissua Joensuuhun, Adrian oli elellyt siellä jo kolmatta vuotta maksamatta veroja, Boggo halusi mennä muistuttamaan asiasta. Matkaan lähdettäisiin vajaan viikon kuluttua. Ennen tätä Cimo kävi kuitenkin laittamassa Sir Sigurdin lujille, valtion kassatilanteen ja kirjanpidon kun näytti olevan melkoista heittoa. Sir Sigurd selitteli aikansa, ja jostain taisi löytyä tilittämättä jääneitä varojakin. Ainakin päällisin puolin Cimo näytti tämän jälkeen tyytyväiseltä. Myös Algor koki outoja hetkiä, hän luuli jo tuntevansa kuninkaan ajatuksenjuoksun, mutta Bogon linnan katolla esittämä tulevaisuuskuvitelma kahdenkymmenen sukupolven päästä tapahtuvasta linnanherrojen vallanvaihdosta meni pahasti yli hilseen, mutta kaipa hobitilla tähänkin syynsä olivat.

Tuhkakaupunki

Matka Joensuuhun sujui tapahtumaköyhästi. Kun ryhmä varovasti liikkumalla pääsi näköetäisyydelle, he huomasivat että koko kaupunki oli palanut poroksi. Tarkempi tulkinta paljasti että lapset, naiset ja heikot oli surmattu miekoin tai poltettu elävältä taloihinsa. Satamasta myös kaikki laivat oli tuhottu. Asemiesten ruumiita ei löytynyt. Viehkona yksityiskohtana, polttamisen jälkeen, kolme irtileikattua ja tervattua päätä oli isketty kepin nokkaan katse kohti Bogonlinnaa. Tämä kaikki oli tapahtunut arviolta kolmisen kuukautta sitten, mikä ajoittuisi vuodenvaihteeseen.

Ryhmän etsiskellessä lisäjälkiä kaupungin ulkopuolelta, he löysivät, muutaman virstan päästä, maanjäristyksen paljastaman onkalon. Tässä vaiheessa onkalosta näkyi vain suorakulmainen reuna, mutta päivä työllä koko suuaukko tuli näkyviin. Suuren kaivetun luolaston suuaukkoa reunusti kirjoitus jota edes Sir Sigurd ei tunnistanut, mutta loitsulla sai selville että se oli harmaakääpiöiden kieltä ja jonkinlainen tervetulotoivotus.

Ryhmä päätti leiriytyä yöksi ja lähteä tutkimaan luolaa aamun valjettua. Tämä jäi kuitenkin vain aikomukseksi, sillä paikalle lensi korppi, jolla oli jalassaan seuraava viesti:


Arvoisa Kuningas Boggo I

Mitä kohteliaimmin ilmaisen haluni keskustella kanssanne
Uuteen Garethiin liittyvistä asioista mahdollisimman pikaisesti.

Mikäli se Teille suinkin sopii, olkaa ystävälliset ja
saapukaa linnalleni ensi tilassa. Ilmoittautukaa palvelijoilleni
portillani, niin teidät opastetaan luokseni viipymättä.

Kunnioittavasti,
Kreivi Dracula

Luolan tutkiminen sai jäädä, ja aamun tullen ryhmä lähti kohti kreivin kartanoa, ja saapui sinne sopivasti illan alkaessa hämärtyä. Paikassa oli tapahtunut melkoisia muutoksia sitten viime näkemän, kartanon ympärille oli pystytetty muurit, ja sisäpihalle rakennettu upea puutarha. Pienempiä apurakennuksia oli noussut muurien sisään, ja päärakennus oli saanut lisää kokoa, muun muassa uusia torneja. Alueella näkyi myös olevan pieni kennel, jossa tosin koirien sijaan oli valtavia susia - viisi erisävyistä harmaata ja yksi lumenvalkoinen. Rantaan oli tehty tie ja siellä oli pieni satama. Palvelijat veivät ryhmä saliin, tarjosivat juomia ja jättivät heidät odottamaan kreiviä, joka odotuttikin ryhmää kunnes aurinko oli painunut mailleen. Sillä välin ryhmä ehti tutkailla salissa olevat runsaslukuiset maalaukset. Eräs maalaus herätti ryhmän mielenkiinnon. Se kuvasi yksinäistä, pitkää, tummanharmaaseen ja mustaan pukeutunutta selin olevaa miestä kädet kohotettuna. Miehen selässä oli kaunis ja pitkä kahden käden miekka. Miehen edessä oli suuri vihreä lohikäärme siivet levitettyinä tuijottamassa suoraan miestä suu avattuna. Miehen levitettyjen käsien ja sormien väliin oli maalattu jonkinlaista sädehtivää energiaa, ja lohikäärmeen nieluun oli maalattu tulenhehkua. Nokkelimmat päättelivät, että maalaus esitti Krallkatorrixin ja Elwën välistä taistelua.

Kreivi Dracula
Kreivi Dracula

Draculan saavuttua tarjoiltiin illallinen, ja kreivi hyvin kohteliaaseen tyyliinsä kuunteli ryhmän kuulumiset ja tutusti uusiin jäseniin. Kreivi vahvisti ryhmän epäilykset siitä että Adrian miehineen teurasti kaikki siviilit ja poltti koko paikan, paeten sen jälkeen tuhoamatta jätetyillä aluksilla. Päiden tikuttaminen oli Mantereella yleisesti käytetty merkki siitä että vakooja oli saatu kiinni, ja katseen suunta paljasti hänen epäillyn isäntänsä. Ryhmän kertoessa Galadrielilta kuulemansa uutiset Mantereen tapahtumista, Dracula antaa ymmärtää että kuningatar Galadriel tuntee Lentävien Tikarien Talon paremmin kuin on ryhmän antanut ymmärtää, mutta muuten hänellä ei ole mantereen tapahtumista parempaa tietoa. Eräs Valderráma -niminen kauppias oli kuitenkin poikennut hänen uutukaisessa satamassaan, ja myynyt hänelle puvun, joka hänellä nyt oli yllään.

Jälkiruokaan mennessä Dracula pääsi asiaansa, hän halusi uudelleen rakentaa ja asuttaa Joensuun. Sirit katselivat toisiaan hieman epäilevän näköisinä, mutta Bogolta ei montaa silmänräpäystä mennyt kaivaa esille saman asukassopimuksen pohja jonka haltiat olivat allekirjoittaneet. Hetken paperia tutkittuaan Dracula vetäisi nimensä alle Sirien ja muiden ryhmän jäsenten huokaistessa enemmän ja vähemmän syvään. Loppuilta sujui niitä näitä höpistessä ja aamun tullen ryhmä lähti palailemaan kohti kutsuvaa luolan suuaukkoa.

Lonksuvia luita

Ryhmä oli jo oman osansa luolastoista kolunnut, joten paikan tutkinta sujui hyväksi havaittuja varotoimenpiteitä suorittaen, tämä tahtoo sanoa että hyvin hitaasti. Paikka paljastui valtavaksi moneen tasoon louhituksi harmaakääpiöiden kauppakaupungiksi, jonka örkit olivat valloittaneet, ja luovan julmaa mielikuvitusta osoittaen teloittaneet kääpiöt. tästä kaikesta oli kulunut aikaa ainakin tuhat vuotta. Juuri niin kauan etteivät kuolleet enää jaksaneet pysyä kuolleina, vaan paikka kihisi örkkien luurankoja, jotka halusivat kostonsa. Mielenkiintoisesti yksikään liikkuvista luurangoista ei ollut harmaakääpiöiden.

Pari pienempää joukkiota ryhmä pisti kappaleiksi sen suuremmitta ongelmitta, ja tulevia vaikeuksia ennakoiden loitsuja säästellen. Kompleksin tutkituista osista löytyi kaksi suurempaa huonetta, joissa molemmissa oli useampia kymmeniä luurankoja, toinen vaikutti vastaanottovarastolta, ja toinen hallitsijan huoneelta. Siihen viittasi myös valtaistuimella istuva kruunupäinen luuranko. Jos täältä jotain kiinnostavaa kiiltävää löytyisi, niin siinä olisi todennäköinen paikka. Ryhmän pohtiessa taistelutaktiikkaa, mietintä sai aivan uutta kiirettä, alemmilta, edelleen tutkimattomilta tasoilta kuului maanjäristyksen kaltaista jyrinää, ikään kuin jotakin olisi sortunut, tai herännyt…

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen H. Jokinen. Kursivoidut tekstit ovat Kuittaan käsialaa, paitsi Bogon tarina Malanturille, joka on H. Jokisen kirjoittama.

[Edellinen osa] [Seuraava osa]