Epilogi, osa III
[Edellinen osa] [Seuraava osa]Rakas päiväkirja,
anteeksi etten ole hetkeen kirjoittanut, mutta sulkakynäkin tuntuu päivä päivältä raskaammalta. Olisipa minulla vielä vanha sormukseni niin jaksaisin puristaa kynän sijaan tikaria.
Näin viime yönä taas sen saman näyn. Padon vesi kiehuu ja Suuri Musta nousee siivilleen. Inigaudur ja muut kuivalle maalle kuolleet ovat jo heränneet. Tiedän tämän. Toista kertaa en sitä sotaa jaksa taistella. Tänä iltana lennän Mantuun ja jään uuden nimen turvin viimeisiksi vuosikseni huolehtimaan perheen puutarhasta.
Lapset tulevat taistelemaan keskenään, niin on tapahduttava, onneksi en ole enää sitä näkemässä. Kun lakimuutos paljastuu Tyrionille, Sir Wainamrun tekee vielä viimeisen palveluksensa minulle ja vie hänet turvaan. Poika saa syyttää tästä vain itseään, vaikka minä syytänkin Arnia. Pakkoko hänen oli tulla takaisin ja viekoitella poika niille retkilleen. Luulivatko oikeasti etten saisi tietää. Onneksi äitinsä kuollut, ei kestäisi häpeää kuullessaan että poikansa kiertää gorttipäissään huorataloja. Ei voi sellaiselle miehelle antaa valtaa joka ei Keisarin poikana pääse ilman kultaa pillun päälle.
Tämä oli tässä.
Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen Keisari Boggo I Kiiltävä.