Uudisraivaajat 1

[Seuraava osa]
[Ohita hahmokuvaukset]

Elanor: Salohaltia Argothin mets�st�. Toimi ennen vartijana ja tiedustelijana. Tykk�� kulkea omia polkujaan, ja pysyykin n�ill� poluilla aika hyvin.

Wainamrun: Hiljainen ja v�h�n jurottava Noldoparantaja. Oli melko allap�in haaksirikon j�lkeen, mutta l�hti silti seuraamaan toisia eik� j��nyt omiin oloihinsa.

Malantur: Lyhyt suurihminen, joka on oudon vaaleakarvainen. Kulkee eritt�in v�ljiss� vaatteissa vaellussauva k�dess�. On luonnossa kuin kotonaan. Villi ja suuri pikkukissa tuntuu seurailevan joka paikkaan.

Anna Tercenya: Noldotiedustelija, joka my�s p�rj�� luonnon helmassa. Pitk�ll� jousella kaatuvat niin suuri riista (peikot) kuin pienriistakin (�rkit), ja miekalla voi viel� varmuuden vuoksi viimeistell� tuloksen. Leppoisa ja hyv�ntahtoinen.

P�in Rautakoura: Eritt�in voimakkaan n�k�inen ja oloinen k��pi�, jolla on mukana k�sikirveit� ja muita aseita. K��pi�ksi liikkuu eritt�in nopeasti ja liukkaasti. Rinkasta l�ytyy kaikkea mahdollisesta alushousuista lapioon.

Boggo: P��kaupungin karvajalka. Palveli D�nadanaatelisen hovissa monia vuosia viett�en ylt�kyll�ist� el�m��, p��asiassa kokkina. Samalla sai omankin vatsan t�yteen aina kun silt� tuntui. Kirkkaat v�rit ovat mieleen, ja paita on kirkkaan keltainen ja housut kirkkaan vihre�t.

Ulundo: Nahkamaskiin ja -vaatteisiin verhoutuva hiljainen pitk� haltia, jolla on pitk� kynac sel�ss� (huotrassa, ei pystyss�). Nahkuri ammatiltaan, ja on kuulemma tehnyt itse vaatteensa. Ei n�yt� kasvojaan koskaan kenellek��n.

Sigurd: Onnekas kaupunkilainen, joka p��si ruttoa pakoon. Viett�nyt l�hes koko el�m�ns� opiskellen. Viimeisin opinahjo olikin p��kaupungin yliopisto. Onpa mukana jopa tikari ja pieni kilpi! Tuntuu tiet�v�n kaikesta jotain, ainakin teoreettisesti. K�yt�nt� sitten onkin eri asia...

G�rin Vihre� (NPC): Kalju k��pi�, jolla on eritt�in takkuinen ja sekaisin oleva vihre� parta. Kukaan ei tied�, onko partaan joskus pudonnut ruoant�hteit�, jotka ovat alkaneet kehitt�� omaa �ly�, vai onko parta vain v�rj�tty. Laivamatkan ajan k��pi�n kasvotkin olivat vihre�t. Ja nimikin lausutaan 'Gorin'. Pisteet o:n p��ll� ovat erokepisteit�.

Viettelysten saari

Lue johdannoksi Tausta.

Aamuauringon ensimm�isten s�teiden kajastaessa horisontista oli kinastelu haaksirikon syyllisist� jo laimentunut ja katseet suunnattiin kohti tulevaisuutta. Edess� aukeni valkea hiekkaranta ja muutama virsta sis�maahan p�in joen vasemmalla puolella oli lehtimets��. Suoraan edess� lahden pohjukkaan laski leve� virta. Joen oikealla puolella hieman kauempana oli havumets�� ja merenrannassa kukkuloita. Taivaalla lenteli runsain mitoin erin�k�isi� ja kokoisia lintuja, joita varsinkin vihre�partainen ja kalju k��pi� tuijotteli hyvinkin tarkkaan. Kun viel� lempe� tuulenvire kuivatteli urheiden merimiesten vaatteita (aiheuttaen samalla hieman vilua), paikka tuntui suorastaan paratiisimaiselta.

Boggo halusikin v�litt�m�sti julistaa uuden maan Bogon Valtakunnaksi. Kun h�nelt� tiedusteltiin valtakunnan vieraanvaraisuutta h�n tarjoutui laittamaan ruokaa, jos joku tuo ensin h�nelle raaka-aineet. Hobittien vieraanvaraisuus ei tyydytt�nyt uuden valtakunnan asukkaita ja pienen kapinan j�lkeen Boggo joutui tyytym��n joen takana oleviin kukkuloihin. Niinp� ne nimettiin Bogon Kukkuloiksi, ja tuo nimi on kirjoitettu kaikkiin karttoihin, joita tehd��n Saaresta. N�in Boggokin oli osittain tyytyv�inen, vaikka jupisi, ettei kukkulat ole sama asia kuin valtakunta. Yht� kaikki uuden mantereen Ensimm�inen Valtakunta kukistui noin puolessa minuutissa.

Laivavene hilattiin rantaan ja todettiin siin� olevan niin iso reik� pohjassa, ettei siit� saisi en�� merikelpoista. Suurimman osan laivailuhalutkin olevat kadonnet, joten matka suunnattiin l�heiseen mets��n. Ensimm�inen leiripaikka perustettiin mets��n l�helle jokea ja loppup�iv� kului ruoan etsimisess� ja seuraavien p�ivien toimintaa suunnitellessa. Homma toimi k�tev�sti: Anna yritti mets�st�� liharuokaa (ja saada samalla nahkaa ja luuta ty�kalujen tekemiseksi), toiset etsiv�t ruokaa ja Boggo ja Wainamrun tekiv�t ruokaa Bogon toimiessa p��kokkina. Illalla sulateltiin herkullista kasviskeittoa ja hieman harjoiteltiin ja mietittiin vartiovuorot.

Y�ll� leirinuotion valopiirin rajalle ilmestyi valkoinen hevosen n�k�inen olento, jolla oli otsassa yksi kierteinen sarvi ja joka hohti kauttaaltaan himme�� vaaleaa valoa. Otuksen piirteet olivat j�nn�sti hieman ep�selv�t, mutta sen karvat ainakin n�yttiv�t eritt�in pehmeilt�. Otus tunnistettiin yksisarviseksi ja l�ytyip� porukasta animistikin joka pystyi puhumaan el�imille. G�rin (niin - k��pi�n ammatti oli todellakin animisti) alkoikin hetimiten hirnahdella yksisarviselle ja kommunikaatioyhteys t�h�n uljaaseen olioon oli saavutettu. Yksisarvinen ilmoitti porukan olevan h�nen mets�ss��n, mutta se ei haittaisi jos he tekisiv�t palveluksen h�nelle. Lis�ksi yksisarvinen lupasi tietoa jos ryhm� onnistuu teht�v�ss�. Teht�v� oli tappaa joen toisella puolella havumets�ss� asuva paha musta yksisarvinen. Hetken miettimisen j�lkeen teht�v��n suostuttiin ja yksisarviselta saatiin lupa k�ytt�� kaikkea mets�st� l�ytyv�� kohtuullisessa m��rin. Yksisarvinen my�s ilmoitti, ettei h�nen mets�ss��n heill� olisi mit��n vaaraa, mustan yksisarvisen mets�ss� puolestaan olisi monenlaisia vaaroja tarjolla.

Aamun valjettua aloitettiinkin matkan j�rjestely. Leve�n virran yli pit�isi p��st� ja se onnistuisi joko korjaamalla seula laivavene tai tekem�ll� lautta. Lautta tuntui hyv�lt� vaihtoehdolta, mutta varmuuden vuoksi p��tettiin laivavenekin hakea rannalta. Lautta saatiin samana p�iv�n� kyh�tty� ja seuraavana p�iv�n� lauttailtiin joen yli. Muutaman tunnin k�velemisen j�lkeen p��stiin havumets�n reunaan ja loppup�iv� rakennettiin leiri�. Leiriin tuli mm. fletit puihin jonne voitaisiin per��nty� jos tilanne muodostuisi liian uhkaavaksi. Musta yksisarvinen ilmestyi odotetusti vasta y�n pimein� tunteina leirinuotion valopiiriin. Sill� oli punaiset silm�t, se oli kauttaaltaan musta ja kierteinen sarvi hohti kelme�� valoa. G�rin hirnahteli taas yksisarvisen kanssa ja t�m� halusi ryhm�n tappavan valkoisen yksisarvisen. Palkkioksi h�nell� olisi antaa valtaa ja aarteita. Neuvottelun h�din tuskin loputtua Anna ilmoitti: "nyt l�htee" ja laukaisi nuolensa kohti yksisarvista.

Nuoli ei kuitenkaan osunut, vaan k��ntyi syrj��n samalla kun el�imen sarvi v�l�hti hieman kirkkaampana. Pian yksisarvinen ilmaantui Annan taakse kuin taiottuna ja l�hitaistelu p��si alkamaan. Yksisarvisen Sarvi v�l�hteli silloin t�ll�in, jonka seurauksena joidenkin hy�kk��jien aseet tuntuivat k��ntyv�n otuksen nahasta sivuun todella oudolla tavalla. Otuksen sarvi sen sijaan osui Annaan parikin kertaa, mutta ei tehnyt isompaa vahinkoa. Takarivin Malantur sen sijaan yll�tti kaikki muuttumalla tiikeriksi. Yksisarvinen olikin pian h�t�� k�rsim�ss� useiden iskujen sataessa eri suunnista. Viimein se katosikin verta vuotaen yht� mystisesti kuin oli Annan taakse ilmaantunutkin. Ryhm� ei niin helposti luovuttanut, vaan yksisarvisen tuloj�lki� ryhdyttiin v�litt�m�sti etsim��n kovalla kiirell�.

Vaikka jotkut olivatkin n�hneet ja h�tk�ht�neet Malanturin muutosta tiikeriksi, kukaan ei sen kummemmin ihmetellyt isoa tiikeri�, joka v�litt�m�sti sai vainun yksisarvisen j�ljist�. Kun tiikeri l�hti seuraamaan vainua kohtuullista vauhtia, koko porukka l�ksi kiltisti per��n. Jopa Boggo ja Sigurd tulivat jonon jatkoksi, tosin Boggo halusi p��st� keskemm�lle turvaan. Sigurd viel� taikoa valoa, ett� h�n ja Boggo n�kisiv�t minne haltiat ja k��pi�t ja tiikeri painelevat.

J�lki� seurattiin loppuy� Malanturin johdolla ja aamun valjetessa Malantur muuttui takaisin ihmismuotoon joten G�rin sai jatkaa j�lkien seuraamista. Muutaman tunnin seuraamisen j�lkeen j�ljet johtivat tiheik�n keskell� olevalle pienelle kummulle, jonka edess� musta yksisarvinen seisoi ja hirnahteli. Se selv�sti ontui toista takajalkaansa. G�rin k��nsi sen sanoman jossa yksisarvinen v�itti vartioivan Suurta Pahuutta ja Se p��sisi irralleen jos ryhm� tappaisi h�net. Boggo totesi, ett� kyll�h�n nurkkaan ajetut pedot yritt�v�t huijata kaikin keinoin s�ilytt��kseen henkens�. Anna ja Elanor ampuivatkin yhteislaukauksen jousilla yksisarvista kohti muun porukan rynn�tess� l�hitaisteluun. Yksisarvinen tosin mystisesti siirtyi j�lleen Annan taakse ja porukan t�ytyi ryhmitt�yty� uudelleen. Taistelu oli lyhyt eik� yksisarvinen saanut mit��n aikaiseksi.

Loot!

Taistelun j�lkeen ryhdyttiin tutkimaan ymp�rist��. Pienehk�n kummun peitti kokonaan piikkipensas, mutta sen takaa Ulundo l�ysi oven ��riviivat. Ovi saatiin auki ja sielt� avautui liev�sti alasp�in johtava tunneli. Luolastoon p��tettiin tutkia, vaikka kaikki eiv�t olleetkaan iloisia maan alle menemisest�. Niinp� osa j�i pinnalle odottelemaan tutkimusretkikunnan paluuta. Kuten arvata saattaa luolastosta l�ytyi: ansoja, lukittuja ovia, mystisi� huoneita, aarrearkkuja, hautoja, j�ttil�ismuurahaisia, malmiesiintymi� (hopeaa, laenia), alligaattoreita, haamuja, j�tteidenlajittelukeskus, balsamoituja ruumiita*, maanalainen virta, liikenneympyr�, loputon k�yt�v� (n. 10 virstaa) ja himoloottia. Koska pelinjohtaja luotti (t�t� en hoksannut koko paikkaa tehdess�ni, mutta vahingossa t�m�kin luolasto noudatti t�t� kaavaa. Ihmeellist�. Ehk� vasemman k�den s��nt� on jo niin syv�ll� alitajunnassa, ett� kaiken suunnitteleekin sen mukaan, vaikkei sit� itse sill� hetkell� tajua. -- GM Huom.) vasemmank�den s��nt��n p��stiin kiert�m��n koko hautaholvisto ennen p��paikan l�yt�mist�. (Vasemmank�den s��nt�: luolastossa aina risteyksist� tutkitaan ensin vasemmalle johtava haara, koska siten pikainen poistuminen luolasta onnistuu my�s ilman valoa seuraamalla oikeanpuoleista sein��. Tosin t�ss�kin logiikassa on aina pieni� puutteita, mm. t�ss� luolastossa oli ansalaattoja joiden yli hypittiin. Yksi ansalaatta oli sellainen, ett� ulosk�ynnin eteen putoaa rautaristikko jos siihen astuu ja pime�ss� laattaa tuskin pystyisi v�ltt�m��n.) Monien kiinnostavien (ja joskus v�hemm�n kiinnostavien) huoneiden ja k�yt�v�np�tkien j�lkeen saavuttiin luolaston "p��pahiksen" huoneeseen (joka olikin viimeinen tutkimaton kolkka hautaholvistossa, koska vasemmank�den s��nt� oli hyl�tty liikenneympyr�ss� jossa oli pakollinen kulkusuunta oikealle). Viimeisess� huoneessa keskell� lattiaa olevan korokkeen p��ll� oli valkoinen marmorinen ruumisarkku. Arkun vieress� seisoi hieman l�pin�kyv� punasilm�inen aave l�pikuultavaan miekkaansa nojaillen. Sigurd kysyikin Ad�naiciksi (kaikki sein�kirjoitukset hautaholvistossa olivat Ad�naiciksi) "Kuka sin� olet?" H�n ilmoitti nimekseen Per-Celeboz ja pienen keskustelun j�lkeen kun h�n oli varmistunut, ettei ryhm� ollut vihollisen puolella saatiin selville kaikenlaista alueen historiasta ja muusta tarpeellisesta. N�in h�n kertoi asiasta:

Noin 500 vuotta sitten t�m� maa oli vihre� mets�maa nimelt��n Taurdor, mutta sodan aikana t�m� alue tuhoutui. El�ess�ni toimin Kuunvalon vartijana, joka on suuri valoa hohtava helmi jolla on monia maagisia ominaisuuksia parantamiseen ja tuhojen korjaamiseen liittyen. Meit� oli aikoinaan yhteens� 12 ja min� olin viimeinen, joka nimettiin p��vastuuseen helmest�. En tied� mit� muille vartijoille on sattunut, luultavasti kuolleet sodassa. Kuollessani sota oli jo tuhonnut koko saaren etel�osan l�hemm�s hiekkaer�maata muistuttavaksi, mutta Kuunvalon avulla maa olisi voitu saada j�lleen viljavaksi. Se kuitenkin joutui petoksen avulla viholliselle. D�ramael -niminen mukavanoloinen, vieh�tt�v�, kaunis, miellytt�v�, kaunis, ja ennenkaikkea kaunis naishaltia petti minut ja sai Kuunvalon haltuunsa. Sota loppui ilmeisesti siihen, ettei ollut en�� mit��n mist� taistella. Maa oli raunioina ja sotajoukot olivat huvenneet.

Meit� vastassa ollut armeija muodostui demoneista, ep�kuolleista ja muista pimeyden olennoista. Meid�n puolella taisteli sekalainen joukko ihmisi�, haltioita ja jopa lohik��rmeit�. Mustat yksisarviset taistelivat meit� vastaan ja valkoiset olivat meid�n puolella. Lis�ksi on olemassa my�s harmaita yksisarvisia, joka ovat hyvin arvaamattomia ja ajattelevat vain omaa etuaan. Ne kuitenkin osoittautuivat luotettaviksi, jos niille lupasi mit� ne halusivat. Luultavasti olen joutunut t�llaiseksi sen vuoksi, ett� en voinut suojella Kuunvaloa. Haluaisinkin teid�n etsiv�n kauan kadoksissa olleen helmen ja tuovan sen t�nne, jotta viimeinkin p��sisin lepoon. Viimeisin havainto helmest� on Aamuh�m�r�n laaksossa, joka sijaitsee saaren keskell� kohoavassa vuoristossa. Aamuh�m�r�n laakson tunnistaa siit�, ett� aamuisin vuoret heitt�v�t varjonsa koko laakson ylle ja siell� on sen vuoksi usein sumua. Jos suostutte auttamaan voin antaa teille esineen helpottamaan teht�v�n suoritusta. Palkkioksi teht�v�n suoritettuanne saatte kaiken mit� minun hautaholvistostani l�yd�tte.

Pienen neuvonpidon j�lkeen ryhm� suostui auttamaan haamua, tosin aikaa t�ss� teht�v�ss� saattaisi kulua pitk��n, sill� vuorille oli matkaa ja Kuunvalo ei v�ltt�m�tt� l�ytyisi edes vuorilta. Auttamaan teht�v�ss� Per-Celeboz antoi voimakkaan sormuksen, jolla voi kutsua ja hallita tulilohik��rmett�. Se tulisi tarpeeseen jos ryhm� kohtaisi haltian, joka alun perin vei helmen tai rippeit� muinaisista sotajoukoista. Lohik��rmett� ei kuitenkaan kannattaisi turhaan kutsua sill� ne haluavat tehd� mahdollisimman paljon tuhoa ja jos tuhottavaa ei ole tarjolla voi kutsujalle k�yd� k�pel�sti. Entisaikoina t�m�ntyylisi� sormuksia oli ollut sotajoukoilla useita ja muitakin taikaesineit� oli yleisesti. Koska G�rin ei yrityksest� huolimatta osannut k�ytt�� sormusta sai Sigurd sen hallintaansa. Vaikka ryhm�ll� oli muutamia hautahoveista l�ydettyj� esineit� mukanaan ei Per-Celeboz suuttunut asiasta, sill� h�nen n�hd�kseen mukaansa tuonpuoleiseen ei p��ssyt kovin helposti ja mukaansa ei luultavasti voisi t�st� maailmasta vied� mit��n. Kertoipa h�n viel� er�iden l�ydettyjen nuolien olevan erinomaisia mets�styksess�.

Kun porukka ihmetteli miksei n�in isosta l�hell� olevasta saaresta mantereen puolella tiedetty mit��n osasi Per-Celeboz kertoa asian historiasta. Aikoinaan Taurdorin hallitsijat olivat p��tt�neet tehd� saaren ymp�rille suojan, ettei saarta l�ydett�isi jos sit� etsitt�isiin. Siit� h�n ei tiennyt oliko suoja viel� voimassa, mutta voimakasta taikuutta sen tekemiseen oli k�ytetty ja se oli aikoinaan osoittautunut toimivaksi. Ennen suojan tekemist� saarelle oli tullut suuri m��r� siirtolaisia mantereelta ja muilta saarilta, eik� kaikille l�ytynyt soveliasta ty�t�. Ihmisten k�yhtyminen sai aikaan ry�stely� ja muita ei toivottuja ilmi�it�. Ongelman ratkaisemiseksi p��tettiin siirtolaisuus lopettaa kerralla noinkin radikaalisti, koska saari oli t�ysin omavarainen eik� tarvinnut mantereen puolelta mit��n. Muutenkin entisaikojen ihmiset olivat huomattavan vahvoja taikuudessa ja pystyiv�t tekem��n paljon mahtavampia asioita kuin ihmiset ennen sotaa. Sodan aikana suurin osa muinaisesta tiedosta oli kadonnut luultavasti lopullisesti. Jos entisajan esineit� l�ytyy ne olisivat ryhm�lle suureksi avuksi tulevissa koitoksissa, mutta ken tiet�� miss� ne nyky��n makaavat. Tosin voimakkaista taikaesineist� Per-Celeboz varoitti: "T�ss� maailmassa on ollut paljon mahtavia sormuksia, muttei yht�k��n niist� pid� k�ytt�� kevein mielin."

Pitk�n jutustelun aikana Per-Celebozin kanssa oli porukkaa ruvennut hiukomaan ja koska ruokaa oli tullut niukasti mukaan p��tettiin luolan tutkimisen j�lkeen musta yksisarvinen pist�� lihoiksi. Ulundo nylki el�imen ja otti kaiken k�ytt�kelpoisen talteen, sarven sai huostaansa Elenor. Kaikki eiv�t pit�neet "hevosten" sy�misest� vaan napostelivat omia mukaan sattuneita ev�it� tai paikalle loihdittuja, joka osoittautuikin aika turvalliseksi ratkaisuksi. El�imen lihalla sattui olemaan kummia sivuvaikutuksia ja niinp� monella haaksirikkoisista oli aterian j�lkeen uusia tai hieman muuttuneita ominaisuuksia. Maittavan aterian lomassa Sigurd huomasi piirt�m�ss��n luolaston kartassa olevan yksi salaovi, jota ei tutkittu. Per-Celebozin kanssa jutellessa oli koko asia unohtunut ja j�lkeenp�in n�lk� oli yll�tt�nyt. Paikka k�ytiin ruokailun j�lkeen tutkimassa ja sielt� l�ytyi toivomuskaivo. Hinta toivomukselle oli tosin yksi kultaraha, joten vain rikkaimmat p��siv�t osalliseksi t�st� ylellisyydest�. Toivomusten esitt�misen j�lkeen huomattiin kysy� Per-Celebozilta kaivosta ja h�n neuvoi, ett� kaivo toimii halutusti jos toivomus on oikeanlainen, mutta ainakaan ikuista el�m�� ei kannata toivoa. Valkoisen yksisarvisen mets��n palattiin mustan yksisarvisen sarvi ja nahka mukana todisteina suoritetusta teht�v�st�. Joella Ulundo heitti maskin, joka oli peitt�nyt h�nen kasvojaan, pois ja ilmoitti ett� h�nen nimens� olisi t�st� l�htien Maranw�. Liek� toivomuskaivolla ollut osuutta asiaan, vai mik� sai Maranw�n heitt�m��n maskinsa pois, sill� sen alla oli aivan mukiinmenev�n n�k�iset kasvot.

Yksisarvinen ilmestyikin seuraavana y�n� leiriin ja oli hyvin tyytyv�inen teht�v�n suoritukseen ja kertoikin auliisti saaresta kaiken mit� haaksirikkoiset nyt halusivatkin tiet��. H�nen mets�ns� oli suunnilleen 50 virstaa halkaisijaltaan ja h�n oli kasvattanut sen itse aikojen saatossa. Suuremmaksi h�n ei omilla voimillaan mets�� pystynyt kasvattamaan, eik� h�n voinut l�hte� mets�ns� ulkopuolelle. Mustan yksisarvisen mets� puolestaan palaisi l�hip�ivin�, koska el�in oli kuollut. Yksisarvinen my�s tunsi Per-Celebozin ja osasi kertoa reitin vuorille: olisi seurattava virran l�nsilaitaa j�rvelle ja j�rvelle laskevista puroista vasemmanpuoleinen saa alkunsa vuorilta. Aamuh�m�r�n laakson tarkkaa sijaintia yksisarvinen ei valitettavasti tiennyt. Kuunvalosta h�n ei ollut kuullut sodan loppumisen j�lkeen mit��n ja uskoi sen olevan kadonnut. Kaikkien kahdentoista Kuunvalon vartija h�n tiesi kuolleen taisteluissa. Harmaista yksisarvisista valkoinen tiesi lis�t� sen verran, ett� ne eiv�t koskaan liikkuneet yksin ja heill� ei ollut sellaisia rajoituksia paikan suhteen kuin h�nell�, vaan ne pystyiv�t liikkua vapaasti miss� haluavat. Valkoiset yksisarviset pystyiv�t liikkumaan vain lehtipuiden l�hettyvill�.

Seuraavana y�n� mustan yksisarvisen havumets� paloi kirkkaalla valkoisella liekill�, joka varmasti n�kyi kauas. Jos joku �lyllinen olento on katsomassa tulipaloa sin� y�n� niin h�n varmasti ymm�rt�� mit� on tapahtunut. Ryhm� p��tti valmistautua vuorille l�htemiseen ker��m�ll� ruokaa ja tekem�ll� tarvikkeita. Takaisin tulemista ajatellen p��tettiin rakentaa talo ja istutettiin lehtimets�� palaneeseen maahan valkoisen yksisarvisen mets�n laajentamiseksi. Kaikenlaiset viljakasvit ja puut kasvoivat nopeasti druidin ja animistin avustuksella, kun taas Elanor, Maranw� ja P�in rakensivat talon (joo, kirveet oli sent��n mukana, mutta kaikki muu tehtiin itse puun kaatamisesta l�htien) lis�ksi pari pient� varastorakennusta. Kyl�nalun nimeksi p��tettiin antaa Peldeluin� (Joensuu). Anna mets�sti ravintoa, ja Elanorin loitsujen avulla saatiin mets�n el�imilt�kin ravintoapua (ei, niit� ei ammuttu, kun ne kantoivat Elanorille ruokaa). Boggo ja Wainamrun vastaavasti valmistivat gourmetaterioita, varsinkin kun G�rin oli jossain vaiheessa k�ynyt etsim�ss� mausteiksi kelpaavia yrttej�. Kahden viikon kuluttua ryhm� olisiin� kunnossa, ett� voitiin l�hte� kohti Vuoria.

Jatkuu seuraavassa osassa!

Ruumiita oli useitakin, mutta kiinnostavimpia olivat kuningattaren ja ilmeisesti lasten tai j�lkel�isten arkut. Kuningattaren hautakammion ovessa oli laatta, jossa luki "Q�n-Sar-Celeb". Er��ss� toisessa kammiossa oli kahdeksan arkkua, joiden kannessa oli seuraavat kirjaimet (ja kun kannet avattiin, jokainen ruumis "piti" k�siss��n laattaa, johon oli kirjoitettu vainajan nimi): J.T. (Jar-T�rgel), T.S. (Tar-Silmie), J.K. (Jar-Khoros), J.L. (Jar-L�rin), J.V. (Jar-Vald�mur), J.H. (Jar-Horrul�th), H.J. (Har-Jagedon) ja T.K. (Tar-Kalion). (Arvasitko, mist� lyhenteet tulee? T��lt�. (T�st� takaisin tarinaan)

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen T. Kotiranta ja GM Kuittaa.

[Seuraava osa]