Uudisraivaajat 8

[Edellinen osa] [Seuraava osa]
[Ohita hahmokuvaukset]

Elanor: Salohaltia Argothin mets�st�. Toimi ennen vartijana ja tiedustelijana. Tykk�� kulkea omia polkujaan, ja pysyykin n�ill� poluilla aika hyvin. "Puukkoa selk��n!"

Wainamrun: Hiljainen ja v�h�n jurottava Noldoparantaja. Oli melko allap�in haaksirikon j�lkeen, mutta l�hti silti seuraamaan toisia eik� j��nyt omiin oloihinsa. Pikkuhiljaa mieli on piristynyt, kun tekemist� on riitt�nyt - l�hinn� tosin Bogon apumiehen� olemista. Yleens� nukkuu taistelun ajan, mutta havahtuu heti kun joku huutaa l��kint�miest�. Ei ep�r�i menn� pahaankaan paikkaan.

Malantur: Lyhyt suurihminen, joka on oudon vaaleakarvainen. Kulkee eritt�in v�ljiss� vaatteissa vaellussauva k�dess�. On luonnossa kuin kotonaan. Villi ja suuri pikkukissa tuntuu seurailevan joka paikkaan. Muuttuu tiikeriksi aina silloin t�ll�in, useinmiten jopa omasta tahdostaan ja oman mielens� s�ilytt�en.

Anna Tercenya: Noldotiedustelija, joka my�s p�rj�� luonnon helmassa. Pitk�ll� jousella kaatuvat niin suuri riista (peikot) kuin pienriistakin (�rkit), ja miekalla voi viel� varmuuden vuoksi viimeistell� tuloksen. Leppoisa ja hyv�ntahtoinen. Liipasinsormi on herk�ss� etenkin pahoja olentoja kohtaan. Ei pakene taistelusta, ei vaikka mik� olisi. "Anna tulla!"

P�in Rautakoura: Eritt�in voimakkaan n�k�inen ja oloinen k��pi�, jolla on mukana k�sikirveit� ja muita aseita. K��pi�ksi liikkuu eritt�in nopeasti ja liukkaasti. Rinkasta l�ytyy kaikkea mahdollisesta alushousuista lapioon. Hieman juro ja itsep�inen, mutta eritt�in hyv� apu ryhm�lle hommaan kuin hommaan. Ei oikein tykk�� siit� ett� toiset komentelee. On tottunut ottamaan salamoita vastaan - haittapuolena on parran mustuminen. "Ei viattomia olentoja saa tappaa!"

Boggo: P��kaupungin karvajalka. Palveli D�nadanaatelisen hovissa monia vuosia viett�en ylt�kyll�ist� el�m��, p��asiassa kokkina. Samalla sai omankin vatsan t�yteen aina kun silt� tuntui. Kirkkaat v�rit ovat mieleen, ja paita on kirkkaan keltainen ja housut kirkkaan vihre�t. Bogon Ensimm�inen Valtakunta kaatui nopeammin kuin se nousi, mutta Kukkulat sent��n j�i j�ljelle. Ainakin Bogon mielest�.

Maranw�: Hiljainen pitk� haltia, jolla on pitk� kynac sel�ss� (huotrassa, ei pystyss�). Nahkuri ammatiltaan, ja on kuulemma tehnyt itse vaatteensa. Ei n�yt� kasvojaan koskaan kenellek��n, paitsi kultakolikon kaivoon heitetty��n uskalsi ottaa maskinkin pois ja muutti nimens� Ulundosta Maranw�ksi. Osaa rakennella taloja ja kaikkea muutakin. Yritt�� taitaa vastustajilta niskat aina sopivan tilaisuuden tullen, mutta mik�li se ei tepsi, otetaan apuun kynac.

Sigurd: Onnekas kaupunkilainen, joka p��si ruttoa pakoon. Viett�nyt l�hes koko el�m�ns� opiskellen. Viimeisin opinahjo olikin p��kaupungin yliopisto. Onpa mukana jopa tikari ja pieni kilpi! Tuntuu tiet�v�n kaikesta jotain, ainakin teoreettisesti. K�yt�nt� sitten onkin eri asia... Onneksi muut hoitavat yleens� k�yt�nn�n. Toimii melko usein seurueen puhemiehen�. Seurueen sankaritarinoiden kirjoittaja ja kartturi.

G�rin Vihre� (NPC): Kalju k��pi�, jolla on eritt�in takkuinen ja sekaisin oleva vihre� parta. Kukaan ei tied�, onko partaan joskus pudonnut ruoant�hteit�, jotka ovat alkaneet kehitt�� omaa �ly�, vai onko parta vain v�rj�tty. Laivamatkan ajan k��pi�n kasvotkin olivat vihre�t. Ja nimikin lausutaan 'Gorin'. Pisteet o:n p��ll� ovat erokepisteit�. Osaa puhella el�inten ja kasvien kanssa, ja tykk��kin tehd� niin. Kukaan ei ymm�rr� miksi. Jo muutaman kuukauden ajan parta on ollut Erityisen Rouhea.

C�lind� (NPC): Mysteerinen haltianainen, jonka ryhm� l�ysi nukkumasta ojanvarresta. Suhtautui ryhm��n aluksi ep�varmaksi, mutta sittemmin pelasti mm. Elanorin hengen. Osaa k�ytell� ei-maagista liekehtiv�� miekkaansa melko hyvin, ja jousellakin osuu kohtuullisesti. Ryhm�n sis�ll� h�nen nimens� on Laulava Jousi. On joidenkin mielest� ep�kuollut.

K�rekalwen (NPC): Haltianeito, jonka toinen olomuoto ja nimi on Wilda, pohjalainen kilpineito. Annan kehoituksesta ampui Annaa lonkkaan. Sen j�lkeen hyv�ksyttiin ryhm��n. K�rekalwen my�nsi avoimesti olevansa D�ramaelin puolella, mik� lis�� hieman ryhm�n j�nnityst� h�nen suhteensa... Kukaan ei usko, ett� h�n roikkuisi pitk��n ryhm�n mukana.

Vaaroja t�ynn� on matkamiehen polku

Kun muuta mielenkiintoista ei l�ytynyt l�hdettiin palailemaan omia j�lki� takaisin paikkaan, jossa j�ttil�iset hy�kk�siv�t. Seuraavana y�n� leiriin hy�kk�si haudanhaamu nelj�n pienemm�n haamun tukemana. Taistelu ei l�htenyt kovin suotuisissa merkeiss� liikkeelle. Anna onnistui liukastumaan ampuessaan ja nuoli singahti taivaalle Annan p��tyess� ker�ilem��n kamojaan. Haltiaveljen ep�onni oli liikaa Elanorille ja Maranw�lle jotka singahtivat karkumatkalle. C�lind� sent��n onnistui tiputtamaan yhden haamun salamallaan. Kun haamut saapuivat l�hitaisteluet�isyydelle ryhm� koki ik�v�n yll�tyksen. Parin metrin s�teell� haamuista olevat joutuivat kylm�hy�kk�ysten kohteeksi. N�m� pikku pakkasenpuremat tuhosivat taistelun kuluessa Wainamrunilta molemmat korvat ja G�rinin ��nij�nteet. P�in hy�kk�si taustalle j��neen haudanhaamun kimppuun, mutta vaipui uneen ennen kuin ehti saada iskuja kunnolla perille. Lopulta ryhm� kuitenkin p��si silkan miesylivoimansa ansiosta voiton puolelle ja sai tuhottua hy�kk��j�t. Haamuista ei j��nyt mit��n j�ljelle. Wainamrunilta meni loppuy� uusien korvien kasvattelussa ja muiden vammojen paikkailussa.

Seuraavana p�iv�n� saavuttiin rannikolle ja l�hdettiin jatkamaan kohti etel��. Hetkosen kuluttua taivaanrantaan asteli muutama suuri el�in jotka tunnistettiin sotasusiksi. G�rin ymm�rsi susien haukuntaa ja kertoi niiden kutsuvan laumaa koolle. Ryhm� rakensi puolustuslinjan vedenrajaan ja j�i odottamaan. Pian 17 suurta sutta olikin piiritt�nyt heid�t. Sudet l�htiv�t hy�kk�ykseen, mutta ryhm�n ensi-isku oli melko vakuuttava. Malanturin loitsu vakuutti kahdeksan sutta siit� ettei niit� oikeastaan kiinnostakkaan hy�k�t�, Annan nuolet ja Culind�n salamatkin l�ysiv�t t�ll� kertaa maalinsa. Kun lis�ksi Sigurd onnistui pys�ytt�m��n puolenkymment� sutta kirkkailla valoilla, ei l�hitaistelijoilla ollut kovinkaan suurta ongelmaa nuijia iholle saakka p��sseit� susia maahan. Alivoimalle j��ty��n hengiss� s�ilyneet sudet luikkivat h�nt� koipien v�liss� pakosalle.

Seuraavan kerran matka keskeytyi kun t�rm�ttiin yksin�iseen haltiademoniin. Demoni oli samankaltainen kuin ne joita vastaan ryhm� oli taistellut tuliringiss�. Ryhm� yritti saada aikaan j�rjellist� keskustelua demonin kanssa, mutta t�m� tyytyi l�hinn� jorisemaan sekavia tulen olemuksesta. Toista tuntia sin� sitten j�pitettiin ja ihmeteltiin mit� tuleman pit�� kunnes demoni kyll�styi ja poistui paikalta. Kun kotva oli taas saatu kuljettua saavuttiin suon reunaan. R�me rajoittui l�nness� mereen ja id�ss� jyrk�nteeseen. Suota l�hdettiin kiert�m��n jyrk�nteen lakea seuraten.

Kauniita unia, oman kullan kuvia

Haalea kuun loiste valaisi ensimm�ist� y�t� suon laidalla nukkuvaa ryhm�� kun vartijat huomasivat Bogon py�riv�n huovallaan tuskan hien kemmelt�ess� otsalla ja tukahdutettujen tuskanhuutojen purkautuessa huulilta. Hobitin silm�luomilla py�ri kuvia raatomadoista jotka mellastivat h�nen sukulaistensa silm�kuopissa, isoista ihmisist� jotka toteuttivat sairaita perversioitaan viattomien hobittineitojen ruumiilla sek� helvetin mustista liekeist� jotka hiljalleen k�rvensiv�t lihan ryhm�n j�senten ylt� j�tt�en heid�t vaeltamaan luurankoina poltetulla maalla ainoastaan tuska seuranaan.

Aamun sarastaessa Bogon yleiskunto oli selv�sti laskenut ja h�nell� oli lievi� vaikeuksia erottaa unimaailmaa todellisuudesta. Wainamrunin diagnoosin mukaan unien t�ytyi johtua kirouksesta joka hiljalleen ajaisi Bogon kauas hulluuden rajan tuolle puolen. Pikku pohdinnan j�lkeen p��dyttiin siihen lopputulokseen ett� kirous johtui joko suon l�heisyydest� tai sitten se oli Zodarin hienovarainen merkki siit� ettei muumiointiteht�v� sujunut aikataulussaan. Oli syy mik� tahansa, ryhm� katsoi parhaammaksi muuttaa matkasuunnitelmaa ja pyrki� suuntaamaan suoraa kohti Sheruinia. L�hdettiin taivaltamaan poisp�in suosta, ilmansuuntana oli suunnilleen koilinen. Puolen p�iv�n taivalluksen j�lkeen pys�hdyttiin ja Wainamrun aloitti monimutkaisen useita tunteja kest�v�n loitsimissession jonka tarkoituksena oli parantaa nukkumista pelk��v� hobitti. Ja t�m� onnistuikin, sill� y�n tullen Boggo sai rauhassa uneksia tulevasta valtakunnastaan prinsessoineen.

Eiv�t vaarat v�isty matkalaisen tielt�

Matkaa jatkettiin suunnilleen kohti it�� ilman sen kummempia tapahtumia, kunnes 19-p�inen lauma sotasusia p��tti tehd� ryhm�st� itselleen lounaan. Wainamrun pystytti kolmemetrisen sein�n jota vasten puolustuslinja pystytettiin. T�ll� kertaa Malanturin loitsu j�i tehottomaksi, eiv�tk� muutkaan onnistuneet pys�ytt�m��n kuin muutaman suden. Seurasi pitk� ja raivoisa l�hitaistelu jonka aikana sek� Culind� ett� K�rekalwen saivat useita haavoja itseens�, mutta iskiv�t kyll� samalla mitalla takaisin. P�in iski armottoman tehokkaasti vastustajia maahan. Maranw� onnistui kuluttamaan koko taistelun yritt�m�ll� kampittaa yht� ainoaa sutta, sangen ep�onnistunut asevalinta. Muut ryhm�st� tekiv�t parhaansa pit��kseen itsens� hengiss� ja kurittaessaan susia miten parhaiten taisivat. Taistelu oli jo k��ntym�ss� ryhm�n voitoksi kun yksi susista onnistui yll�tt�m��n G�rinin ja puraisemaan t�m�n kallon halki tuhoten samalla k��pi�n aivot. Boggo ja Sigurd saivat kuitenkin tukittua G�rinin j�tt�m�n aukon puolustuslinjassa ja lopulta j�ljelle j��neet sudet l�htiv�t pakoon.

G�rinin saamat vammat olivat turhan suuri haaste jopa Wainamrunin kyvyille, mutta muiden vammat h�n sai helposti parannettua. G�rinin ruumiiseen kiinnitettiin rintaneula joka suojelee ruumista m�d�ntymiselt�. P�inin repun kantokyky tuli t�ss� vaiheessa vastaan, joten k��pi� otti Lassen repusta, p��tti lopullisesti t�m�n maallisen vaelluksen ja pisti G�rinin ruumiin reppuun odottamaan toivomuskaivolle p��sy�. Ryhm� hautasi Laseen koruttomin menoin ja jatkoi matkaa. Vajaan tunnin j�lkeen kohdattiin j�lleen susia, t�ll� kertaa 32 harmaasuttaa. V�synyt ryhm� valmistautui hermostuneena uuteen taisteluun kun sudet p��ttiv�t l�nk�tell� pois paikalta. N�ht�v�sti ne vainusivat tuoreen veren tuoksun edelliselt� taistelupaikalta ja l�htiv�t etsim��n haaskoja.

T�m�n j�lkeen matkattiin l�hes toista viikkoa kohti it��, matka sis�lsi ainoastaan pari mainittavaa tapahtumaa. Er��n� iltana Sigurdille nousi korkea kuume ja h�n sai kainoloihin ja nivusiin pahoja haavaumia. Wainamrunilta kesti pari p�iv�� taudin syyn keksimiseen ja parantamiseen. Malantur kohtasi mets�stysreissullaan leijonan ja yritti tiikerimuodossa saada tietoja alueesta, mutta leijona ei kyennyt kertomaan mit��n mielenkiintoista. Lopulta saavuttiin alueelle jossa oltiin oltu pari kuukautta aikaisemmin. T�st� Sheruiniin ja muumiointikirjan luokse olisi en�� muutamien p�ivien matka.

Kenen joukoissa seisot?

Aamun kajo valaisi matkalaisten leiri� heid�n kasatessaan varusteitaan ja valmistautuessaan j�lleen jatkamaan taivallusta. Puuhastelun keskeytti leiri� l�hestyv� haltiademoni. Tervehdysten vaihdon j�lkeen demoni tiedusteli oliko ryhm� tehnyt p��t�ksi� er��n heid�n kenraalinsa tekem�n ehdotuksen suhteen. Tuliringiss� k�ytyjen taistelujen j�lkeenh�n K�rekalwen oli tiedustellut ryhm�n j�senilt� olisivatko he kiinnostuneita johtamaan h�nen valtiattarensa joukkoja vihollista vastaan. Tosin siin� yhteydess� K�rekalwen ei kyll� ollut "muistanut" mainita omaa arvoaan, eik� sit� ett� vihollinen olisi haltiademonin sanojen mukaan 'pohjoisen ihmiset, haltiat ja k��pi�t'. Ryhm� alkoi tivaamaan haltiademonilta mihin heit� tarvittaisiin, eik� demoniarmeija muka kykenisi toimimaan ilman heit�kin. Pienen v�nk��misen j�lkeen demoni poistui turhautuneena paikalta todeten ett� ryhm� tarvitsee n�k�j��n lis�� pohtimisaikaa.

K�rekalwen istui vaiti muiden pohtiessa asiaa. Sigurd tiesi etteiv�t v�h�isemm�t demonit kyenneet itsen�iseen toimintaan, vaan ne tarvitsevat �lykk��n johtajan ollakkseen tehokkaita (eik�s mm. tulen ��reen l�mmittelem��n tulleen tapauksen toiminta osoittanut t�llaisia ominaisuuksia... -GM Huom). N�ht�v�sti demoniarmeijan taso ei ryhm�n tapaamien yksil�iden j�lkeen olisi kovin kummoinen. Mit��n ratkaisua asian suhteen ei saatu tehty�, joten ongelman kohtaamista p��dyttiin v�lttelem��n niin kauan kuin mahdollista. Itse itsens� Vapaiden Kansojen Ylip��llik�ksi nimennyt Boggokaan ei ruvennut valittamaan ratkaisusta, vaikka K�rekalwenin palkkioksi lupaamat prinsessa ja puoli valtakuntaa h�nen pient� mielt��n kovasti kiehtoivatkin.

Matkan jatkuessa tultiin yksin�isen hautakammion kohdalle, joka huolellisen tutkinnan j�lkeen todettiin t�ysin tyhj�ksi ja mielenkiinnottomaksi paikaksi. Seuraavana y�n� vartijat huomasivat leiri� l�hestyv�n yksin�isen tumman hahmon jonka silm�t hehkuivat monen metrin korkeudessa. Annan parisadan metrin p��h�n ampuma nuoli osui haudanhaamua niin ilke�sti jalkaan ett� t�m� p��tii muuttaa suunnitelmiaan ja leijaili muihin maisemiin.

Sheruin - mit� sinne j�ik��n (ks. osat 3 ja 4)

P�iv�n matkan j�lkeen saavuttiin Sheruinin ulkopuolelle. Levitaatiosormuksen, P�inin repun ja lentoloitsun avulla jyrk�nteest� selvittiin ilman ongelmia. Sigurdin p�iv�kirjasta pengottiin aluetta esitt�v�t kartat ja l�hdettiin papin temppeli� kohden. Malantur teki ovenkarmeissa olevat salama-ansat tehottomiksi kiviseinill�. Etsitty kirja, "Neelanin, Zodarin Ensimm�isen Profeetan Kirjoitukset", l�ytyi sielt� miss� Sigurd sen muisti olleenkin, eli papin y�p�yd�lt�. Valitettavasti kirja oli kirjoitettu niin vanhalla Adunaicilla, ettei ryhm�n kielitaidot riitt�neet sen tulkitsemiseen.

T�m�n j�lkeen mentiin parannushuoneeseen, jonka toivottiin palauttavan osan voimista, joita useat taistelut haamuja vastaan olivat verottaneet. Valitettavasti t�llaista vaikutusta ei huomattu, mutta Boggoa huone iski voimakkaasti salamalla. T�llist� toivuttuaan ja vaatteet k�ryten h�n huomasi voivansa ottaa j�lleen kilven k�teens�, kirous oli kadonnut (sy�ty��n yksisarvisen lihaan Boggo ei ollut kyennyt k�ytt�m��n kilpe�). C�lind�kin saatiin houkuteltua huoneeseen, mutta mit��n ei tapahtunut. Kuten ei my�sk��n G�rinin ruumiin kohdalla. Ryhm�lle ei viel�k��n selvinnyt t�ysin mink� periaatteiden mukaan huone toimii.

Edellisell� kerralla tutkimukset olivat hyytyneet alkemistin ovelle, jossa Anna oli saanut h�nen syd�mens� pys�ytt�neen salamaniskun. Hetken asiaa pohdittuaan Malantur p��tti testata kasvaneita voimiaan huoneen seini� suojelevia loitsuja vastaan ja parin yrityksen j�lkeen oven viereen muodostuikin aukko. Huone oli alkemistin ty�huone t�ynn� mit� ihmeellisempi� materiaaleja sek� muuta roinaa ja rompetta (kuten erilaisia pulloja ja leilej� ja s�ilytysastioita, joissa oli jotain nesteit� ja muuta tavaraa, kuten aivot. Hyllyilt� l�ytyi lis�ksi mm. turkkeja ja nahkoja - ihmisenkin - ja luita ja hampaita. Kaikkea mit� alkemisti voisi kuvitella tarvitsevansa johonkin outouteen). Lattialla oli erilaisia metalleja siististi harkkokasoihin pinottuna. Mukana oli eogin ja laenin lis�ksi rautaa, kuparia, kultaa ja tinaa. Porukan matkaan tarttui yhteens� kolmekymment� kiloa eogia ja laenia (eri v�risin� malleina). Tosin Sigurd n�ytti silt� kuin olisi halunnut j��d� penkomaan moisen aarreaitan ihmeit� loputtomiin.

Leijuva miekka vartioi toista huonetta jonka edess� edellisell� kerralla keinot olivat loppuneet kesken. Huoneessa oli s�nky, kaappi ja p�yt�, jonka p��ll� oli k��r� ja miekka. Malantur loi huoneeseen kivielementaalin jolla h�n yritti tuoda p�yd�n k�yt�v��n, mutta miekka her�si samalla eloon ja iski kivimiehen maahan. Silloin Anna, Elanor ja Maranw� singahtivat huoneeseen ja miekan hy�kk�yksi� vastaan puolustaen onnistuivat nappaamaan k��r�n. Kun he poistuivat huoneesta miekka laskeutui takaisin p�yd�lle. K��r�n teksti� ei ymm�rretty, mutta siin� oli kuvia kaavusta. T�ss� vaiheessa huoneeseen j��nyt kaappi alkoi vaikuttamaan mielenkiintoiselta. Malantur tuhosi kaapin puisen oven loitsulla, ja sama ryhm� singahti sis��n. Elanor l�ysikin kaapista kaavun ja l�hti per��ntym��n huoneesta. Kaiken tohinan keskell� miekka ehti saada Elanoriin ja Maranw�en pienet osumat. Kun huoneesta poistuttiin, miekka j�lleen rauhottui.

Kaapua tutkittiin, ja sen todettiin tekev�n k�ytt�j�st��n piiloutuessa l�hes n�kym�tt�m�n, muuttamalla omaa v�rityst��n taustan v�rityst� vastaavaksi. Anna laittoi kaavun ylleen ja astui huoneeseen, miekka pysyi liikkumattomana p�yd�ll��n ja Anna sai otettua sen k�teens�. Annan arvion mukaan miekka lis�si huomattavasti k�ytt�j�ns� mahtia ja teki h�net mm. immuuniksi kylm�lle ja kuumalle, mutta valitettavasti n�m� ominaisuudet olivat toiminnassa ainoastaan jos k�ytt�j� on ammatiltaan bardi. Jos miekan k�ytt�j� menett�isi tajuntansa, her�isi miekka eloon ja yritt�isi suojella is�nt��ns� loppuun saakka. Kun Malantur yritti tutkia miekkaa r�v�hti salama joka vaivutti h�net koomaan hermot k�rventyneen�. T�m�n pikku opetuksen j�lkeen tajuttiin ett� miekkaa saattoi koskea ainoastaan kaavun kantaja.

T�ss� vaiheessa saatiin taas vaihteeksi tarpeeksi t�st� rauniokaupungista ja siirryttiin joen varrella olevaan vanhaan leiripaikkaan jossa aiemminkin oli paranneltu koomapotilaita. Wainamrun joutui k�ytt�m��n seuraavan p�iv�n monimutkaisen rituaalin suorittamiseen ja siit� toipumiseen jotta Malantur saatiin takaisin tolpilleen. Loput ryhm�st� kunnostivat varusteita, kalastelivat ja touhusivat muuten vaan omiaan.

Aamun j�lleen koettaessa Malantur muutti vaellussauvansa sillaksi, ryhm� siirtyi joen ylitse ja l�hti matkaamaan kohti toivomuskaivoa. Toisen matkap�iv�n iltana ryhm� havaitsi mustahiuksisen haltian joka l�hestyi ryhm��. Ryhm�n h�mmennykseksi haltia ei ollut demoni eik� ep�kuollut, l�ytyik� saarelta viimein oikeaa el�m��? Ei nyt sent��n, haltia ilmoitti olevansa projektio, heijastuma siit� mit� h�n oli joskus ollut.

H�n kertoi olevansa nimelt��n Beren, ja j��neens� n. 1000 vuotta sitten 12 toverinsa kanssa Thauronin joukkojen vangiksi, ja nyt he olivat onnekkaan sattuman kautta saaneet projektioloitsun onnistumaan ja h�n oli t�ss� muodossa p��ssyt pyyt�m��n apua. Heit� pidet��n vankina vuoristossa olevassa linnoituksessa t�st� paikasta it��n, korkeintaan 500 virstan p��ss�. Tarkat koordinaatit. Ryhm� lupasi l�hte� etsim��n linnoitusta vapauttaakseen Berenin kumppaneineen heti kaivolla k�yty��n. Beren k��nsi ryhm�lle l�ydetyst� kirjasta muumiointia koskevan osan, sangen monta erilaista ainetta tuli l�ydett�vien tavaroiden listalle:

Muumionti - oikea tapa l�hett�� kuollut viimeiselle matkalle

Kirjoittanut Neelan h�nelle annettujen n�kyjen ja vanhojen tapojen perusteella

Ensiksi poistetaan rautaisella koukulla nen�n kautta aivot. T�ll� tavalla poistetaan vain osa aivoja. Loput h�vitet��n ruiskuttamalla kalloon parfyymiliuosta. Sitten tehd��n ter�v�ll� kivell� viilto nivuksiin ja tyhjennet��n vatsaontelo sis�lmyksist�. Kun vatsaontelo on puhdistettu ja pesty palmuviinill� se puhdistetaan uudelleen jauhetuilla mausteilla. Lopuksi t�ytet��n vatsa jauhetulla myrrhalla (pensas, tavataan mm. Kreikan maakunnassa), kassialla (subtrooppinen puu, k�ytet��n vain kuoriosa) sek� muilla parfyymeilla ja ommellaan sen kiinni. Sitten ruumis pistet��n 70 vuorokaudeksi natronsuolaan. Sen j�lkeen ruumis pest��n, kiedotaan suikaleiksi leikattuun hienon pellavakankaaseen ja voidellaan akaasiatervalla.

Aivot, keuhkot, maksa ja suolet laitettiin 4 ns. kanooppiastiaan. Astioihin kaadettiin suolaliuosta, ne sinet�itiin ja k��rittiin pellavakankaaseen. N�m� uurnat, joiden kannet esittiv�t ihmisen, haukan, paviaanin tai koiran p�it�, pantiin hautaan muumion mukana. Syd�nt� ei koskaan poistettu ruumiista, sill� vainaja tarvitsi sit� viimeisell� tuomiolla, kun syd�n punnittaisiin. D�nedain uskoivat, ett� syd�mess� sijaitsevat ihmisen tunteet ja �ly. Jos etuk�teen arvioitiin, ettei syd�n p�rj�isi punnituksessa totuuden sulalle, korvattiin syd�n sontiaisen muotoisella amuletilla tai korulla, ns. syd�nskarabeella.

Sarkofagin viereen laitettiin yleens� nelj� kanooppiastiaa erityiseen kanooppilaatikkoon. Niiss� s�ilytettiin kuolleen sis�elimet, jotka poistettiin muumioinnissa. Sis�elimet olivat aivan yht� olennainen osa hautausta kuin arkku ja ruumis. Arkun ja kanooppilaatikon ymp�rille laitettiin erilaisia esineit�, joista osa valmistettiin hautaa varten ja osa oli kuolleen henkil�kohtaista omaisuutta. Varustuksen teht�v�n� oli huolehtia vainajan mukavuudesta tuonpuoleisessa.

Loppuilta vaihdettiin Berenin kanssa tietoja alueen tapahtumista, mutta kovin montaa yhtym�kohtaa ei l�ydetty (vaikka Beren oli el�nyt laskujensa mukaan 10 236 vuotta). Beren kertoi kuitenkin hieman omaa taustaansa. H�n ja h�nen 12 toveriaan olivat kuuleman mukaansa saanut rosvon leiman useita tuhansia vuosia sitten v��ryyden kautta - todellisuudessa he olivat haltioiden sankareita. Thauronin joukko, joka heid�t vangitsi, koostui omituisista ihmisen ja suden yhdistelm�olennoista ja ihmisen ja lepakon yhdistelmist�. H�nen vaimonsa nimi oli L�thien, mutta h�n ei tiennyt miss� h�nen vaimonsa oli. Oliko en�� elossakaan... H�nen 12 toveriaan koostuivat p��asiassa h�nen sukunsa miehist�, ja olipa h�nen is�ns� Barahirkin mukana. Toisten nimet olivat Baragund, Belegund, Dagnir, Dairuin, Gildor, Gorlim Onneton, Hathaldir, Urthel, Ragnor ja Radhruin. Puolilta�in Berenin projektio katosi.

Parin p�iv�n tapahtumak�yh�n taivalluksen j�lkeen saavuttiin toivomuskaivolle.

Kell� on toiveita k�ytt�m�tt�?

Aluksi k�ytiin vaihtamassa kuulumisia Per-Celebozin kanssa. H�nelle ei yll�tt�en ollut tapahtunut mit��n uutta, eik� h�n osannut yhdist�� ryhm�n kohtaamia henkil�it� tai paikkoja mihink��n suurempaan kokonaisuuteen.

Anna halusi laittaa hyv�n kiert�m��n, ja hyvitt�� sen ett� h�nen henkens� oli palautettu kaivon avulla ja k�ytti oman toiveensa G�rinin palauttamiseksi henkiin. Valitettavasti toiveessa k�ytetty sanamuoto ei ollut aivan loppuun asti harkittu, joten vaikka G�rinin aivovamma paranikin ja h�n rupesi hengitt�m��n, niin h�nen mielens� ei toipunut ennalleen. Joten siin� sitten ihmeteltiin mit� tehd� vastasyntyneen tasolla olevan seitsem�nkymment�kiloisen rouheapartaisen k��pi�n kanssa. Anna innostui pit�m��n korukielisen puheen ryhm�n kesken�isest� lojaalisuudesta, kumppanuudesta ja avunannosta. Kaikkien ihmeeksi puhe vaikutti C�lind�en niin syv�sti ett� h�n uhrasi oman toiveensa jotta G�rinin tiedot ja taidot saatiin palautettua ennalleen.

N�m� jalomieliset teot vaikuttivat kaikkiin syv�sti; G�rin oli kovasti h�mill��n ymm�rretty��n olevansa henkens� velkaa kahdelle haltialle, Kor�kalwen ihmetteli muiden alttiutta auttaa muita n�in suurenmoisilla eleill� ja Culind� vaipui hiljaisuuteen uhrattuaan mahdollisuutensa omien toiveidensa toteutumiseksi. Y�puulle painuttiin poikkeuksellisesti h�mmentyneen hiljaisuuden vallitessa...

Aamuauringon hehkuun her�tt�ess� ryhm� havaitsi ett� yksi on joukosta poissa, C�lind�a ei n�kynyt miss��n. J�ljet n�yttiv�t johtavan luoteeseen, mutta h�nen per��ns� l�htemiselle ja etsimiselle ei kovin montaa ajatusta uhrattu. Elanor ylennettiin Annan rinnalle toiseksi tiedustelijaksi ja l�hdettiin hiljalleen palaamaan kohti paikka jossa Beren oli tavattu. Taivallus ruohotasangoilla oli tyls�� ja tapahtumak�yh��. Muutaman p�iv�n p��st� saavuttiin mets�n reunaan vanhalle leiripaikalle ja Sigurd sijoitti ryhm�n kartalle mahdollisimman tarkasti, jotta mets�n toiselta puolen l�ydett�isiin sama leveysaste jonka kohdalta k��nnytt�isiin kulkemaan suoraa it��n.

Matka jatkui synk�n sekamets�n etel�reunaa seuraillen. Er��n� aamuna ryhm� susia ajoi porukan puihin turvaan, mutta Annan ampuma nuoli sai ne jolkottamaan antoisammille mets�stysmaille. Yhten� iltana leiri� l�hestyi tutun n�k�inen hahmo. C�linde istuutui leirinuotiolle ja alkoi sy�m��n Bogon valmistamaa lammasrosvopaistia. Malantur oli k�ynyt mets�st�m�ss� l�hettyvill� olleesta laumasta pari lammasta muiden tehdess� leiri�. Tuttuun tapaan Maranwe nylki nahat ja Wainamrun auttoi Boggoa valmistamaan maittavaa ruokaa.

Ryhm�� kiinnosti kovasti C�lind�n retki, mutta h�n ei sanonut sanaakaan k�ymisist��n. Ensimm�inen vuorovaikutuksen merkki oli Culind�n maahan heitt�m� pitk� kynac, joka innosti varsinkin Maranwea. Kynacia tutkittiin innolla, ja G�rinin ensimm�inen analyysi viel� varmistettiin. Ase ei ollut maaginen, mutta tehty laadukkaasti ter�ksest�.

T�m� ei tyydytt�nyt kyselij�it�, etenk��n Annaa. Pian C�lind� kaivoikin repustaan tikarin ja kultaisen h�m�h�kkikyp�r�n. Ja kappas - C�lind� jopa puhui; kyp�r� oli tarkoitettu nimenomaan Annalle, "vastapalveluksena", kuten C�lind� asian ilmaisi.

Tikari oli lumottu, ja se otettiin heti k�ytt��n. Hetkonen sujui kruunua tutkiessa kunnes todettiin ett� se on kirottu, k�ytt�j� olisi kyvyt�n hy�kk��m��n kenenk��n kimpuun, h�n voisi ainostaan puolustaa itse��n eik� kyp�r�� pystyisi irrottamaan p��st�. Annan kysyv��n katseeseen C�lind� vastasi ilkikurisella hymyll�. H�n ei suostunut kertomaan miss� oikein oli k�ynyt. H�n vain varmisti, ett� he olivat nyt Annan kanssa sujut. Aamulla matkan jatkuessa h�n otti oman paikkansa toisena tiedustelijana.

Parin p�iv�n p��st� matkan varrelle osui yksin�inen hautakumpu. Toimittiin hyv�ksi havaitun metodin mukaan, Malantur teki sein��n ylim��r�isen kulkuaukon ja iskuryhm� k�vi nuijimassa sis�ll� olleet kaksi haamua. Ulkopuolella Boggo, G�rin ja Sigurd l�iv�t kesken��n vetoa taistelun kulusta: kuinka monta haltiaa juoksisi karkuun s�ik�ht�neen�, kuka haltioista juoksisi kauemmaksi, kuka palaisi, kuka surmaisi ensimm�isen aaveen ja niin edelleen. Anna ja Elanor kunnostautuivatkin karkuunjuoksemisen saralla, C�lind� ja Pain taas aaveiden hakkaamisessa. Pikkasen k�ytt�kelpoisia tarvikkeitakin l�ydettiin, Anna sai hienon siivill� koristellun t�yskyp�r�n ja Wainamrun hyppysaappaat. Haudan l�heisyydest� siirryttiin l�heisen joen toiselle puolen pit�m��n leiri�.

Taivallus jatkoi tyls�n� huonon tarinoinnin s�estyksell�. Muunmuassa Maranwe kertoi noin kahdeksatta kertaa (Malanturin laskujen mukaan) er��n isois�lt��n kuuleman tarinan. Tarinassa er�s hurja joukkio oli her�tt�nyt pahennusta kaukaisessa maassa aikoja sitten. Joukkioon kuului demoneja ja puolielementaaleja. Er�s demoni oli niin vahva, ett� h�n pystyi k�ytt�m��n arbalestia yhdell� k�dell�. Sattuipa kerran niin, ett� tuon ryhm�n kimppuun hy�kk�si joukko susia. Koska t�m� demoni oli niin kova, h�n otti lauman alfanaaraan t�ht�imeens� ja laukaisi ammuksen t�t� kohti. Ellei demoni olisi ollut niin kova kuin se oli, ammus ei olisi tehnyt pahaakaan j�lke�, mutta koska demoni oli todella kova, ammus menikin alfanaaraan suusta sis��n ja tuli h�nn�n alta ulos. Alfanaaras heitti t�ydest� juoksuvauhdista pari volttia taaksep�in, ja muut lauman sudet katsoivat viisaammaksi per��nty� noin kovan saaliin n�k�piirist�.

Matkustus oli tyls��. Ainoana poikkeuksena mets�n reunasta irrottiin tutkimaan er��n kyl�n raunuoita mutta sielt�k��n ei l�ytynyt mit��n erityisen kiinnostavaa. Ainoastaan p�hkin�pensaita, jota p�hkin�it� sy�m�ll� saa hetkellisen infrapunan��n. Malantur, Boggo ja Sigurd poimivat sadon talteen. P�hkin�t saattaisivat olla tarpeellisia esimerkiksi maan alla taivallettaessa.

Edettiin j�lleen muutama p�iv� kunnes Sigurdin mielest� oltiin kohdassa, josta pit�isi k��nty� suoraan it��n Berenin vankilan l�yt�miseksi. It��n kuljettaessa maa alkoikin loivasti kohota ja matkavauhti hidastui. Ennen leirinteko porukan kimppuun hy�kk�si 38 harmaata sutta. Korekalwen kirosi mieless��n Maranwen tarinoita. Ei pit�isi manata susia tuolla tavalla! Onneksi lauma havaittiin ajoissa joten puolustus ehdittiin j�rjest�� huolella. Wainamrun nostatti maasta kaksi vallia, joiden avulla saatii suoja kahdelle sivustalle. Malanturin loitsu vakuutti 8 sutta siit� etteiv�t ne oikeastaan haluakkaan hy�k�t�. Osa hy�kk��v�st� lauma joutui C�lind�n loihtiman tulisateen armoille, toiset puolestaan meniv�t sekaisin Sigurdin heittelemist� valonv�lk�hdyksist�. L�hiet�isyydelle p��sseet sudet joutuivat kokemaan ryhm�n miekkojen ter�vyyden. Nopeasti ja julmasti iskuet�isyyden p��h�n tulleet sudet iskettiin maahan ja pian j�ljelle j��neet sudet p�nkiv�t pakosalle. Wainamrunin ei edes tarvinnut avata l��kint�laukkuaan. Taistelun j�lkeen etenkin C�lind� katseli tekem��ns� taikaa p��t��n k��nnellen. Taika oli todellakin hieno, ja pime�ss� se olisi n�ytt�nyt varmasti viel� hienommalta. Noin kymmenen metrin halkaiseman ympyr�n alueella satoi maahan nopeasti pieni� nyrkinkokoisia tulipalloja, jotka ilmestyiv�t tyhj�st� ja r�j�htiv�t maahan osuessaan. Viel� kun tulipallot saisi eri v�reihin, niin...

Kun n�ky� ja h�vityst� oltiin ihmetelty tarpeeksi, tulen ja veren tahraama taistelukentt� j�tettiin taakse ja l�hdettiin jatkamaan matkaa...

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen Heikki Jokinen. Pienet korjaukset ja nimien lis�ykset ovat Kuittaan tekemi�.

[Edellinen osa] [Seuraava osa]