Uudisraivaajat 19

[Edellinen osa] [Seuraava osa]


Puu kaatuu

Aamiaisen jälkeen ryhmä suuntasi kohti auringonnousua ja tuntemattomia mantuja. Kohta vastaan tuli sekametsä jota ryhmä lähti kiertämään pohjoisen kautta. Pienen taivalluksen jälkeen vastaan tuli jyrkänteen reuna joka jatkui metsän sisään. Alhaalla laaksossakin metsä kasvoi yhtä tiheänä kuin jyrkänteen laella. Ryhmä tunkeutui metsään tiputuksen reunaa seuraten kunnes jyrkänne tuli kierretyksi, nyt laakso tunnistettiin samaksi paikaksi jonka pohjoislaidasta Elric oli aikanaan löydetty. Metsän laita lähti viemään itään josta päivän matkan päästä löytyi uusi mereen tippuva jyrkänne, joka jatkui myös etelään metsän keskellä.

Leirinuotiolla, pari päivän etelään suuntautuneen metsäretken jälkeen, vartiossa ollut Arwen tunsi kuinka pahkainen oksa tarttui häntä vyötäisiltä ja nosti ilmaan. Neidon kirkaisu valpastutti muut vartijat ja herätti uinuvat matkaajat. Kolme huornia oli hyökännyt leiriin, mutta kaksi muuta eivät saaneet napattua kunnon otetta Arwenin kanssa vahdissa olleista Annasta ja Páinista. Pian lehvästöön riuhdotun Arwenin huuto vaikeni ja hänen elottomalta näyttävän ruumiinsa tippui maahan.

Itsensä taistelukuntoon saaneella ryhmällä ei enää sen jälkeen ollut suurempaa hätää turhan hiljokseen oksiaan huitovien puunpahasten kanssa, mutta kyllähän se aikaa ottaa kun tikarilla koettaa runkoa kaataa. Wainamrun sai näyttää parhaat kykynsä jotta sai Arwenin takaisin ruotuun, tältä kun oli sisäelimiä tuhoutunut huornin hellässä syleilyssä.

Reviiririitoja

Muutaman lisämatkapäivän jälkeen ryhmä saapui meren rantaan, ainoastaan vajaan sadan metrin kultahiekkainen kaistale erotti veden metsästä. Matka jatkui kohti länttä kunnes iltahämärän saapuessa harmaa yksisarvinen seisoi ryhmän kulkureitillä. Malantur vaistosi että puiden pimennoissa odotti tusina muuta jonon laitamilla. Tiluksiaan mustasukkaisesti vahtivan sarvipään ja takametsää linnalleen etsivän Bogon välille syntyi sanaharkka siitä missä kenenkin on soveliasta kulkea. Kohti verenvuodatusta kulkenut tilanne kuitenkin laukesi kun yksisarvinen ehdotti että ryhmä voisi jatkaa rauhassa matkaansa jos ensin kävisivät hoitamassa pienen metsää vaivaavan tuholaisongelman. Mikäpä siinä.

Metsän keskellä kuulemma asuskeli yksinäinen pienehkö, korkeintaan parimetrinen hämähäkki joka pitäisi käydä hoitelemassa päiviltä. Yksisarvisen kuvauksen perusteella Sigurd tunnisti ötökän lajiksi jonka myrkky halvaannuttaisi uhrinsa ja osaisivatpa ötökät loitsiakin. Kolmen päivän taipaleen jälkeen tuli näkyville luolan suuaukko josta öppiäisen pitäisi löytyä, ja aikamoisia seittejä matkan varrella olikin jo näkynyt.

Hämä-hämähäkki kiipes langalle…

Luolan suuaukolle johtavalta polulta löytyi hämähäkin ja karhun jälkiä, niitä tutkiessa luolalta näkyvä varjon vilahdus valpastutti ryhmän. Suuaukon kätköstä saatiin silmiin outo kahdella jalalla seisova karhun ja ihmisen risteymä. Lähestymisstrategian suunnittelu uhkasi karata käsitä kunnes Drul siirrätti itsensä vartijan taakse ja tiputti tämän yhdellä iskulla. Páin, Anna ja tiikerin muodon valinnut Malantur ryntäsivät luolalle juuri ajoissa iskemään kaksi muuta karhumiestä maahan, Páin nuiji vielä paikalle osuneen rääsyyn pukeutuneen kääpiön tajuttomaksi.

Kääpiö joutui köysiin ja ulkopuolelle kuulusteltavaksi. Páin alkoi mumisemaan vangille omaa murrettaan muiden ihmetellessä vierellä. Kun tuli tulkkauksen vuoro Páin sanoi vangin olevan hämähäkkien ja haltioiden orjuuttama suurimman osan menneisyydestään unohtanut poloinen. Ja olipa vielä kehdannut syyttää Páinia haltijoiden ja hämppisten kavalaksi kätyriksi, eikä sitä ajatusta mitkään valat saaneet ajetuksi pois. Liekö syy käännöksen epätarkkuudessa vai luontaisessa epäluulossa, mutta ryhmä päätti jättää kääpiön kunnon köysiin ja jättää pitkäntikun vedon hävinneen Agarbasin häntä vahtimaan.

Muu ryhmä painui takaisin luolaan ja Malanturin loitsujen avulla saivat selville että kaksi hämähäkkiä odottaisi ensimmäisen haarautuvan käytävän päässä. Kun risteyksen kohdalla olleiden seittien repiminen ei saanut hämiksiä hyökkäämään ryntäsi ryhmä onkaloon. Hämähäkkien loitsut saivat Arwenin ja Sigurdin muuttamaan mielensä, eivätkä nämä sitten loppupelistä oikeasti halunneetkaan hyökätä. Malantur ja Boggo saivat ammuttua toisen hämähäkeistä tippumaan katosta, jolloin Páin ja Drul iskivät sen hengiltä. Mutta toinen ehti laskeutua salamana seittinsä varassa alas ja uppottaa pistimensä Elricin reiteen, joka alkoikin heti vaipua maahan kykenemättä enää liikuttamaan jalkojaan. Porukan keskitetty tulivoima oli kuitenkin toiselle hämähäkille liikaa, ja sen kuoltua Wainamrun pääsi tekemään Elricin veressä virtaavan myrkyn vaarattomaksi.

Sairaanhoidon jatkuessa ryhmä kävi vilkaisemassa miten Agarbas jakseli, ja siellähän tämä istuskeli elukoidensa seurassa, vangista tosin oli jäljellä pelkät köydet. Edelleen kovasti hämillään oleva Agarbas vaan selitteli että kun kääpiö oli kovasti kiltisti toivonut että hänet pitäisi vapauttaa niin pakkohan se sitten oli tehdä…

Yli sillan pojat urhokkaat

Karkurikääpiön, tai mikä sitten olikaan, jahtaamiseen ei kuitenkaan haluttu käyttää aikaa vaan hämähäkkien metsästys jatkui. Tai ainakin jatkui siihen asti kunnes seuraava este tuli vastaan. Käytävän poikki meni kymmeniä metrejä syvä kuilu jonka toisella puolen oli pieni linnoitus laskusiltoineen. Linnoituksessa näytti partioivan kolme karhumiestä vallituksen takana. Taistelutaktiikan taitajat tekivät jälleen tieteestä taidetta ja arvoskelivat kymmeniä erilaisia valloitusvaihtoehtoja kunnes Malantur loitsi rotkon toisella puolen olevan kivenjärkäleen henkiin ja käski tämän katkaista laskusiltaa kannattelevat köydet.

Kun silta romahti alas lähti iskuryhmä Elricin johdolla hyökkäykseen ja tulituesta vastaavat alkoivat sinkoamaan kiviä sekä nuolia vartijoita kohden. Suunnitelma toimi muuten hyvin mutta yksi vartijoista ehti ampua nuolen Elricin sydämen läpi ennen kuin kuoli toverinsa kanssa nuolisateeseen ja kolmas päätti nostaa kädet kohti luolan kattoa. Wainamrun ehti korunsa avulla napata Elricin sielun talteen ennen kuin se lähti autuaammille maille, ja alkoi valmistelemaan parannusrituaalejaan.

Sillä välin Drul teroitteli kyselypuukkonsa vireeseen ja alkoi tiedustelemaan oliko otus enempi mies vaiko nalle. Sen verran hänestä sai irti että karhumiehiä löytyisi alemmasta kerroksesta vielä kahdeksan sekä heidän johtajansa, jonkun kulman takana vaanisi kaksi hämähäkkiä sekä kääpiö että haltia jotka molemmat pystyisivät muuttamaan olomuotonsa hämähäkiksi. Selvisi sekin mikä otus oli kiemurrellut Agarbasin haukansilmän alta vapauteen. Drul vaan menetti pieneksi hetkeksi tarkkaavaisuutensa ja kyselytikari lipsahti vangin kurkulle katkaisten aortan, ja kun Wainamrunkin oli työn touhussa niin eihän siinä mitään ollut tehtävissä, mutta se oli kyllä ihan vahinko…

Läpi harmaan kiven

Elric jäi varustuksille elpymään vammoistaan ja ryhmä lähti kipuamaan rotkoon johtavia tikkaita pitkin. Niiden alapäässä olevalta tasanteelta johti silta seuraavalle tasanteelle ja sillalla seisoi yksi karhumies vartiossa. Hän ehti huutaa hälytyksen ennen kuin Bogon sinkoama kivi tiputti peijakkaan sillalta kuolemaansa. Malantur sulki vartijan suojeleman tasanteen takan olevan käytävän kiviseinällä, toivottavasti kaikki karhumiehet jäivät sen taakse.

Alemmalle tasanteelle pääsi laskeutumaan köysiä pitkin, joista tosin yksi katkesi kun viimeinen kapuaja oli alhaalla. Käytävää jatkui molempiin suuntiin, Malantur varmisti selustan nostattamalla piikkimaton selän taakse ja matka jatkui sinne missä hämähäkit loitsun perusteella olisivat.

Muutamien kymmenien metrien päässä käytävän katossa näkyi aukko jossa näkyi nuoratikkaan pää. Anna levitoi kiinnittämään köyden niihin ja Páin, Malantur sekä Boggo kiipesivät tikkaille. Yläpäästä aukko näytti kaartuvan jyrkästi, noin puoleen väliin nousua Malantur teki pienen tunnelin pätkän vaakasuoraan, ihan vaan kaiken varalta. Hyvin ajateltu, sillä Páinin ollessa melkein kaarteen kohdalla tikkaat katkesivat, mutta kääpiö ja hobitti onnistuivat ponnistamaan itsensä turvakäytävään. Köyden avulla myös muut ryhmästä hilattiin onkaloon.

Sigurd raapusteli hetken yhtälöitään ja antoi Malaturille suunnan johon tunnelia tulisi laajentaa. Oliko sitten tuuria tahi taitoa, mutta tunneli avautui huoneeseen jossa oli neljä kääpiötä ja katossa kaksi hämähäkkiä, ja mikä parasta kaikki katsoivat juuri vastakkaiseen suuntaan. Sieltähän ryhmän olisi pitänyt tulla.

Selkään ammuttu ensi-isku oli onnistunut, kääpiöt jäivät pyristelemään piikkikenttään ja Annan ampuma nuoli lävisti toisen hämähäkin pään. Mutta toinen hämis onnistui välttelemään nuolia niin kauan että kääpiöt saivat rivinsä järjestykseen ja pääsivät jysäyttämään sarjan tulipalloja ryhmän keskelle. Muut selvisivät onnekkaasti muutamilla suurehkoilla vesikelloilla, mutta poloinen Arwen koki jälleen kovia ja päätyi puhkumaan savua keuhkoistaan.

Wainamrun onnistui jälleen pelastamaan neidin hengen siirtämällä vammat itseensä. Nyt kääpiötkin saivat osansa tulituksesta ja lopulta hämähäkki murskaantui lattiaa vasten ja kääpiöt kokivat kohtalonsa piikkikentässä.

Malanturille, Páinille ja Annalle jäi taisteluhurmos niin päälle että he lähtisivät ryntäämään yläkertaan johtavien kierreportaiden päässä siintävän valon perään. Portaat johtivat huoneeseen jossa olevalla sängyllä istui kylmän kaunis haltianainen jonka vakuuttelut rauhasta ja rakkaudesta upposivat täysillä Páiniin, joka parkkeerasi itsensä oviaukkoon. Kelpo kyynikkona Malantur ei moiseen langennut vaan sinkosi sauvansa naisen lävistääkseen, ja niinhän se tekikin, tosin vain saaden illuusion katoamaan sauvan kolahtaessa takaseinään. Haltianainen ilmestyi hetkeksi hämähäkkiasentoon huoneen yläkulmaan kadoten sitten täysin silmän ja loitsun ulottumattomiin.

Jos kuitenkin laastaroidaan vekeillä olevat

Kun kiihko tasaantui iskuryhmäkin hokasi ettei jatkaminen ilman parantajaa ehkä sittenkään olisi kovin viisasta, mutta aina aarteita voi etsiä. Huoneessa oli pieni arkku josta löytyi kulta- ja hopearahoja, pieni pussi jalokiviä, kultainen pullo ja jadelamppu. Muttei niille sen kummempaa käyttötarkoitusta keksitty.

Parantaja ja Elric kannettiin luolan suuaukolle ja ryhmä yöpyi siinä odotellen heidän toipumistaan toimintakuntoon. Aamulla luola tutkittiin loppuun, mutta sieltä löytyi vain hämähäkkien iljettävä ruokavarasto sekä lisää kaivoksen louhimiseen tarkoitettuja varustuksia. Luolan pohjalla oli lähde jonka vesi virtasi voimakkaasti, mutta kun pahin aarteenmetsästyksen kaipuu oli saatu tyydytettyä niin ketään ei huvittanut jäädä sukeltelemaan tuntemattomaan. Hämähäkeiltä leikattiin pistimet talteen yksisarvista varten.

Ryhmä ehti matkata takaisin metsän eteläreunalle ennen kuin yksisarvinen yhytti heidät ja tiedusteli retken onnistumista. Pistimet viskottiin yksisarvisen eteen, jonka jälkeen vaihdettiin vielä muutamat epäkohteliaisuudet ja ryhmät jatkoivat tahoilleen.

Kellä on pisin?

Ryhmän tutkimattomien paikkojen listasta löytyi kaksi etelärannikolta kartalle saatua rauniota, joiden tutkimiseen nyt löytyisi sopivasti aikaa ennen Cúlindën laskettua aikaa ja paluuta linnakkeelle. Ensimmäiset rauniot olivat jäännökset vanhasta joensuuhun rakennetusta kalastajakaupungista jonka raunioista ei sitkeänkään koluamisen jälkeen löytynyt mitään mielenkiintoista, tai linnakkeelle hyödyllistä. Tosin siitä huolimatta yöaikaan erään kellarin kätköistä nousi pari luurankoa jotka kuitenkin haihtuivat harhaksi Malanturin kertaalleen sohittua sauvallaan sinne päin.

Matkalla toisille, pienen hiekka-aavikon keskellä oleville raunioille, näkyi kaukaa lännestä nouseva kymmeniä kilometrejä korkea musta spiraali. Sigurd laskelmoi pilarin lähtöpisteen olevan metsässä jossa vampyyri oli aikanaan herätetty henkiin, ja että aikoinaan maagit olivat käyttäneet vastaavia valofalloksia merkinantoon ja mahtinsa osoittamiseen. Mutta tämä musta versio oli vähän oudompi juttu. Tuskin se kuitenkaan mitään hyvää tiesi.

Matka aavikon halki raunioille kesti lähes päivän, ne olivat lähes 150 metriä korkean ja halkaisijaltaan toista kilometriä leveä kummun päällä. Etsintöjen jälkeen mahdollinen sisäänpääsy kumpuun löytyi hiekan puolittain hautaamien pylväiden alta. Pieniä lapiohommiahan se tiesi, mutta niihin voisi ryhtyä sitten hyvin nukutun yön jälkeen…

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen Heikki Jokinen.

[Edellinen osa] [Seuraava osa]