Toveri Steev Palpatine: Jo harmaantunut eränkävijä ja yrttien tuntija. On kouluttanut Anakin-korpistaan erittäin älykkään; se osaa sanoa "kraak!".
Toveri Ithiel: Puolhaltianainen, parantaja, yrttien tuntija, laulaja ja tanssija valkoisissa puuvillavaatteeissan. Mukana kulkee korppi nimeltään Pyry.
Toveri Sarkhan: Lohikäärmesyntyinen, josta tulee isona oikea lohikäärme. Vihaa kaikkea lentävää, kuten Steevin ja Ithielin korppeja.
Toveri Tobby: Vankilasta pelastettu huomiota herättämätön albiino maahinen. Taatusti muistetaan kaikkialla missä ikinä näyttää naamansa. Soittaa itseään suurempaa säkkipilliä. Hyppypotkii örkkejä päähän.
Toveri Korpraali Joe Smooth: Ihmismetsästäjä, joka metsästää eläimiä. Pukeutuu epätavallisen tummaan metsästysasuun. Kadonneiden kupari- ja tinakolikojen pelastaja. Väijyttäessään vihollista ampuu kohteliaasti varoituslaukauksen, etteivät viholliset astelisi väijytykseen. Osaa rauhoittaa Elmarin tiukalla nyrkiniskulla leukaan. Osaa ottaa osumaa ilmassa leijailevilta miekoilta. Ja kaikelta muultakin. Välillä tajuntakin katoaa.
Toveri Korpraali Oleg Cancea: Vannoutunut Veljeskunnan mies. On kenties takarivin mies, tai voihan keihästä tietysti heittääkin. Ohjesäännön mukaan mennään tilanteessa kuin tilanteessa. Johtaja-ainesta? Raportoi uskollisesti muiden ryhmän jäsenien poikkeamista ohjesääntöihin. Tunnistaa mm. sieniä. Vastentahtoinen puhemies. Taistelee etulinjassakin.
Toveri Vääpeli Jarod: Jared, Jarod. Maallikkosaarnaaja, jonka saarnat ovat usein teemasta "omaisuuden uusjako". Kurkku tuntuu olevan kultaa. Lanttukin leikkaa aika usein. On ryhmän johtaja, ja johtaminen onkin mennyt aika hyvin. Noudattaa esihenkilöiden käskyjä niiden moraalisuudesta riippumatta. Nimi vaihtuu päivästä riippuen. Kuulee ääniä päänsä sisällä.
Paluu Ikikesään
Tutkimme majatalossa illan ajan saalistamme, Elmar löysi mustista sirpaleista heikon häivähdyksen taikuutta, mutta ei sitten sen enempää. Jared otti niistä kuusi ryhmän haltuun, ihan vaan kaiken varalta. Sovimme myös, että Loviataren herättämistä lukuun ottamatta kertoisimme asiat niin kuin ne olivat menneet.
Pääsimme tukikohtaan puoliltapäivin ja suoraan Machelan puheille antamaan raporttia. Jared kävi retken tapahtumat lävitse omaan sujuvaan tyyliinsä. Kapteeni pommitti vielä meitä tovin tarkentavilla kysymyksillä, hän ei tuntunut hyväksyvän, ettei se puu sieltä nyt ihan noin vain siirtyisi linnakkeen sisäpihaa koristamaan. Kysyttäessä Machela kertoi Bartenin mykkyyden mysteerin. Hän oli nuorempana jäänyt vihollisjoukon vangiksi ja leikannut oman kielensä irti, jottei olisi voinut paljastaa salaisuuksia.
Kyselytunti loppui, kun hän vilkaisi rasiaan, jossa sirpaleet olivat. Pelko nousi miehen kasvoille ja hän ryntäsi hakemaan paikalle Matriarkka Deloresin, jonka reaktiot olivat samankaltaiset. Sitten seurasikin nippu nopeita päätöksiä, Elmar otettiin pois ryhmä Jaredista ja hän jäisi linnakkeelle Matriarkan avuksi tutkimaan sirpaleita. Edelleen oirehtiva Boran vietiin karanteeniin, toistaiseksi tuntemattomaksi ajaksi. Myös Remco vapautettiin Etsijän tehtävästä, hän jäisi linnakkeelle korvaamaan eläköityneen puutarhurin. Mielenkiintoinen urasiirto. Me muut saisimme pari viikkoa vapaata.
Oleg yritti penkoa linnakkeen kirjastosta tietoa Loviataresta, kreivi Draculasta, Unien Killasta, Arkkidruidi Malanturista ja muista nimistä ja paikoista joihin reissulla olimme törmänneet, mutta tuloksetta. Sen jälkeen hän päätyi kirjoittamaan vanhemmilleen, jotakin puutarhanhoidollisista ongelmista ja toisiaan tukahduttavista ruusulajikkeista. Ehkä jotakin koodia, tai sitten vain Canceiden kankeaa kielioppia.
Noin viikon kuluttua saimme täydennysjoukkoja. Uudeksi parantajaksi saimme Ithiel nimisen puolihaltijanaisen ja hänen olallaan istuvan Pyry nimisen korpin. Toivottavasti hänellä on kentälle muutakin vaatetusta kuin valkoista puuvillaa. Seuraavana oli tyylikkäästi harmaantunut ihminen, Steev nimeltään, kertoi olevansa laajasti kulkenut eränkävijä ja yrttien tuntija. Hänelläkin oli korppi olallaan, Anakin nimeltään. Sitten esittelyvuoroon tuli Aidan, noldo pohjoisesta. Kertoi olevansa Wainamrunin ystäviä, ja tämän kehotuksesta lähtenyt eteläisille maille, vaikka liika kuumuus äkkiä laittoikin puuskuttamaan. Jokseenkin epäilyttävää, Wainamrun kuitenkin Kuningas Bogon tunnettu hännystelijä ja Lohikäärmeen Surmaajien Veljeskunnan jäsen, miksi hän lähettäisi miehiään tänne? Erittäin epäilyttävien listalle päätyi liskomies Sarkhan – haltiaksi dragonborn – kertoi olevansa vielä kasvuikäinen ja aikanaan hänelläkin olisi siivet ja kynnet kuin elefantin hampaat, nyt saisi pärjätä näillä nykyisillä tikuilla. Ilmeisesti siivettömyydestä johtuen hänellä tuntui olevan jotakin hampaankolossa kaikkea lentävää kohtaan, Pyry ja Anakin olisivat enemmän hyödyksi iltapalana. Mutta mikä saa miehen liittymään ryhmään, jonka edesmennyt johtaja tappoi viimeisen lohikäärmeen?
Annoimme Bartenilta jääneet yrttikokoelmat ja muut parannusvälineet Ithielille, Elmar tuli vielä erikseen kertomaan kuinka toimi koru, jolla sai uhrin elintoiminnot, ja myös matkan kuolemaan, pysähtymään kolmeksi tunniksi. Barten oli nimennyt esineen Vanhojen jumalien kunniaksi Sielukoruksi, ja sillä nimellä sen ryhmässä tunsimme.
Uusi tehtävä, tai kaksikin
Kului viikko, jonka aikana tutustuimme paremmin uusiin ryhmäläisiin ja kävimme läpi taistelutaktiikoita ja muuta selviytymisen kannalta oleellista. Sitten saimme kutsun käskynjakoon Machelan luokse.
”Saimme lupaavan kuuloisen vihjeen jatkuvasta ja aktiivisesta taikuuden ilmentymästä läheisessä Suolarämeen kylässä. Siellä nimittäin on lähellä meren rantaa vanha ja ränsistynyt kartano, jossa kummittelee. Kartanossa ei ole asunut ketään vuosikausiin, mutta ohimenevät kalastusveneet ovat raportoineet sen ikkunoissa outoa valoa, joka – lainaan heitä – ’ei voi olla lyhdystä tai kynttilästä’. Tuskin siellä oikeasti on mitään aaveita, mutta jotain muuta mielenkiintoista siellä voi olla. Tämä voisi olla vaihteeksi tällainen vähän kevyempi komennus teille. Yhteyshenkilönä Suolarämeellä toimii nuori herra nimeltään Anders Solmor. Hän on kalastuslaivueen johtaja ja hänellä on varmasti tarkemmat tiedot kohteesta ja tilanteesta. Voitte kertoa hänelle olevanne Veitsen Veljeskunnan Etsijöitä ja auttamassa kartanon ”tilanteen” kanssa. Mikäli hänellä on muutakin avun tarvetta, saatte auttaa häntä missä hän ikinä tarvitseekaan apua. Hän on hyvä mies. Kuunnelkaa häntä ja noudattakaa hänen ohjeitaan. Kysyttävää?”
Käytimme loppupäivän tavaroiden kasaamiseen ja lähdimme aamun tullen matkaan. Muutaman matkapäivän jälkeen etsimme leiripaikka Suolarämeen lähistöltä kun törmasimme Jaethalin leiriin. Hän istui nuotion ääressa alusvaatteisillaan hiestä ja verestä kiiltäen, yrittäen saada reidessään olevaa haavaa tyrehtymään. Hänen ympärillään oli yhdentoista ihmisen ruumiit ja paljon irtoraajoja. Ithielin rynnätessä auttamaan hän hermostui tuntemattoman henkilön lähestymisestä ja rauhoittui vasta kun saimme selitettyä että hän oli uusi parantajamme. Rauhoituttuaan hän sanoi "Muistatko miestä nimeltä Malys Kultahiusta, tai Malia, kuten häntä kaikki kutsuvat? Hän puhui sinusta paljon hyvää sen jälkeen, kun pääsitte Kuninkaan Metsän läpi Pirunsuun ja Dhedlukin kylien kautta Iltatähteen Cormyrissä. Missä hän on nyt, sitä en tiedä. Liekö edes elossa.”
Ithielin hoitaessa Jaelthalin lukuisia haavoja hän kertoi meille mitä oli tapahtunut. "He hyökkäsivät kimppuuni varoituksestani huolimatta. Olin siirtymässä Liltairon i Ohtan kolmanteen osioon, Lilta i Hyandaan suoraan Lilta Illindalësta, ja silloin he hyökkäsivät. Ehkä he luulivat, että yksinäinen tähtien alla alasti tanssiva haltia olisi helppo saalis.”
Jäimme yöksi leiriin ja kerroimme Machelan meille antamasta tehtävästä. Jaethan tuhahti että olisi hänelläkin sellainen, mutta, “Toveri Kapteeni Machela ei taida ihan käsittää teidän potentiaalianne. Eikä hän taitaisi ilahtua, jos ylittäisin hänen käskynsä. Kuulostaa siltä, ettei minun tarvitsekaan. Hoidatte kartanon ”kummituksen” nopeasti. Tiedän myös sen, ettei mikään koskaan mene niin kuin on suunniteltu. Niinpä annan teille kaksi viikkoa aikaa asian selvittämiseen. Tulkaa kahden viikon kuluttua Leilonissa olevaan Ritarin Maljaan. Löydätte minut sieltä. Mikäli tarvitsette lisää aikaa, lähettäkää minulle viesti. Yksi sana, ”Ahdekaunokki”, riittää, ja se antaa teille ylimääräisen viikon. Sen jälkeen tulkaa luokseni. Katsotaan mikä tilanteenne on silloin. Jos tarvitsette lisää aikaa, uskon voivani antaa sitä teille. Kvothen kadonnut laboratorio jaksaa varmasti odottaa löytämistään vielä muutaman viikon.”
Kalantuoksuinen Suolaräme
Koska suurin osa Jaethalin vaatteista oli rytäkässä tuhoutunut, antoi Sarkhan hänelle jalastaan omat housunsa, hän oli meistä ainoa joka oli suunnilleen saman kokoinen. Aamulla tiemme erkanivat ja jatkoimme matkaa kohti Suolarämetta, jonka porteille lyhyen matkan jälkeen saavuimme. Vartijat katselivat meitä, ja erityisesti Sarkhania epäluuloisesti, mutta päästivät menemään. Kysymällä löysimme Solmorin kartanon, jossa tyylikäs hovimestari ohjasi meidät odotustilaan juomien ja pikkupurtavien pariin odottamaan, että kartanon herra vapautuu edellisestä tapaamisesta.
Anders Solmor
Saimme jonkin tovin varrota, mutta sitten ovi huoneen toisessa päässä avautui ja sieltä astui sisään Jaska Varpunen päällystöineen. Jaskalta meni yllätyksestä pasmat sekaisin sekunnin murto-osaksi, mutta hän kokosi itsensä nopeasti ja iski lopulta Jaredille silmää. Kun he olivat poistuneet, Anders Solmor johdatti meidät työhuoneeseen. Esittelyjen jälkeen hän kertoi meille suunnilleen saman kuin Machelan aiemmin. Hän kuitenkin epäilee, että Luskanin merirosvot käyttävät kartanoa tukikohtanaan ja nähdyt valot saattaisivat liittyä heidän tekemiseensä. Asuttuna rakennus on ollut viimeksi 60 vuotta sitten, jolloin siellä asui alkemisti perheineen, heidän kohtalostaan liikkuu vain huhuja, joita Anders ei halua levitellä. Viimeksi kartanon liepeillä on käynyt alkoholisoitunut metsästäjä, joka viettää aikaansa Tyhjä Verkko nimisessä kapakassa. Kaupungin puolesta hän lupasi meille 100 kultarahan palkkion kartanon putsaamisesta ja vielä 25 kullan lisäpalkkion, jos selvitämme mitä alkemistille on tapahtunut. Hän lupasi antaa varusteita, mikäli sellaisia tarvitsemme, mutta siinä tilanteessa riitti, että Sarkhanille saatiin taas housut jalkaan.
Majoituimme Paukkuva Siima -nimiseen majataloon kylän keskustassa. Sitten hajaannuimme toreille ja juottoloihin kuuntelemaan kylän juoruja ja mahdollisesti jotakin joka osaisi kertoa kartanosta. Vastaanotto oli hyinen, selvästi aihe, josta paikalliset eivät halunneet puhua. Joe ja Jared kuitenkin löysivät Andersin kuvaileman miehen Tyhjästä Verkosta, ja kun tämän lasi oli riittävän monta kertaa täytetty, alkoi hän kertomaan tarinaa, jonka varmasti oli kertonut lukemattomia kertoja aikaisemmin ”sattumalta osui kartanon takaovelle ja toivoi löytävänsä kartanosta jotain syötävää. Keittiössä hän näki ilmeisesti kokin, joka oli häneen selin. Kokilla oli musta korkeakauluksinen siisti puku päällä, ja hän näytti pitelevän jotain käsissään. Hän saattoi jo maistaa kellarin hyvän viinin kielellään, ja lähti laskeutumaan portaita. Samalla kuului veret seisauttavaa kirkumista, aavemaisia huokailuja ja huutoja ja haudantakaista valitusta, ja hän pakeni ja pakeni. Keittiön ohi juostessaan hän huomasi, että kokki oli kääntynyt katsomaan suoraan häntä, ja sen näyn myötä hän kusi housuunsa. Kokilla oli käsissään tuore karitsanraato, jonka kaula oli veressä, ja kokin kulmahampaat olivat kuin karhun torahampaat, pitkät ja veriset, ja veri valui hänen kaulaansa pitkin valkoiselle paidalle.”
Muut huhut käsittelivät alkemistin tulemista hulluksi, sitä kuinka hän uhrasi perheensä lihagolemien tutkimiseksi, kartanossa olevaan magiaan ja ansoihin, sen tiluksille kätkettyyn suunnattomaan kulta-aarteeseen ja alkemistin mahdolliseen itsemurhaan. Ja nyt koko kylä tiesi minne olisimme seuraavana päivänä matkalla.
Olimme jokseenkin varmoja, että meitä seurattiin, mutta emme nähneet ketään. Parin tunnin kävelyn jälkeen saimme ränsistyneen kartanon näkyviin, se sijaitsi kalliokielekkeen päällä ja oli kolmekerroksinen puurakennus, piha osittain sortuneen kiviaidan ympäröimä. Kiersimme tontin ja aloimme tutkia pihaa, kaivon ympärillä olevat useat pienet luut herättivät huomion. Kaivosta pongahtikin kaksi suurta vesikäärmettä kimppuumme, mutta ne nuijittiin hengiltä ennen kuin ehtivät aiheuttaa vahinkoa. Korpeilla oli ruokajuhlat.
Tiirikoimme etuoven auki ja lähdimme tutkimaan pölyn peittämää kartanoa. Lattialta löytyivät jäljet, jotka johdattivat meidät keittiön halki kellariin vieviin rappusiin. Kun pääsimme portaikkoon, jostain alkoi kuulumaan veret seisauttavaa huutoa ja kiljumista, ensijärkytyksen jälkeen tajusimme, että se oli vain maagista ääntä, jonka tarkoituksena oli pelottaa tunkeilijat karkuun. Rappusten alapäässä oli ovi, jonka takana oli huone, jonka keskellä makasi raskaasti haarniskoidun miehen ruumis. Jotakin elävää näytti liikkuvan miehen ihon alla. Jared heitti suojattomaan kohtaan tikarin, unohti vain varoittaa ruumiin vieressä ollutta Joeta, ja avautuvasta haavasta pomppasi Joen kimppuun pallollinen matoja. Onneksi eivät saaneet otetta ja Sarkhan hönkäisi niiden niskaan riittävän määrän tulta.
Nuolia, haavoja ja haavojen nuolentaa
Huoneesta lähti salaovi ja Joen punnertaessa sitä auki häneen osui neljä nuolta oven toiselta puolen, yksi nuolista lävisti Joen sydämen. Parantajan jäädessä taakse me muut hypimme oviaukkoon kaatuneen Joen ylitse taisteluun. Huoneessa oli jousimiesten lisäksi myös kaksi muuta ihmistä miekat kädessä. Seurasi verinen yhteenotto, Oleg onnistui niittaamaan vastustajansa kiinni seinään, mutta katkaisi siinä rytäkässä keihäänsä. Steev paljasti kirjaimellisesti kyntensä, hänellä tuntui olevan tapa ryydittää taisteluaan hokemalla Ikikesän Kesäteatterin Tähtireki -näytelmän vuorosanoja. Moni meistä otti osumaa, mutta lopulta kaikki vastustajat olivat kuolleina maassa.
Sillä välin Ithiel oli käyttänyt Sielukorua ja pelastanut Joen hengen. Toistaiseksi. Bartenin jäämistöstä löytyi yrtti, joka kykenee korjaamaan tuhoutuneen elimen, joten Ithiel valmisti sen ja käytti Joehin. Ja joitakin tunteja mies oli jälleen tolpillaan, vaappuen, mutta kuitenkin.
Huone oli miehistön asuintila, joten siellä oli vettä, ruokaa, öljyä, sänkyjä ja muuta sellaista. Toisesta kulmasta lähti salaovi, jonka avattuamme vastaan tuli meren tuoksu. Päätimme jättää sen ensi kertaan ja tukimme oviaukon. Toisessa kulmassa oli ovi, jossa luki ’vaara’. Emme avanneet sitä. Oli myös ovi, jonka lukkoa Jared tai kukaan muukaan ei kyennyt tiirikoimaan auki.
Kun Joe oli siinä kunnossa, että pysyi hevosen selässä, lähdimme palailemaan Suolarämeelle nuolemaan hetkeksi haavojamme. Olimme sen verran rähjäisiä, että vartijat pysäyttivät meidät portilla. Selitys maantierosvojen hyökkäyksestä meni kuitenkin ainakin riittävässä määrin läpi. Majatalon emäntäkään ei päästänyt meitä huoneisiin, saati ruokasaliin, kulkematta ensin pesutuvan kautta.
Oleg kävi teetättämässä keihääseensä uuden varren ja sen jälkeen jakaannuimme huoneisiin. Jared rankaisi itseään epäonnistuneesta tiirikoinnista näpräämällä huoneen lukon kanssa yömyöhään. Päätimme että joka huoneessa yksi olisi aina vuorollaan vartiossa. Tämä osoittautui oikeaksi päätökseksi, sillä yön pimeinä tunteina, Tobbyn ollessa väijyssä, ikkuna rapisteltiin auki ulkopuolelta ja varsijousen pää ilmestyi ikkuna-aukkoon. Tobby ampui kädestään vasaman, kuitenkaan osumatta, mutta se riitti ajamaan salamurhaajan pakosalle. Aamusella majatalon emäntä sai asiakaspalautetta paikkansa turvatoimista.
Nuolia, suolia ja huolia
Aamiaisen jälkeen lähdimme jälleen kohti kartanoa. Viimeisestä risteyksestä ennen kartanoa näki sinne saakka, ja kartanoa kiersi ratsain kaukoputkella varustautunut vartija. Ohitimme kartanon päätien kautta ja pimeän tultua palasimme takaisin niittyjä pitkin. Jared nappasi juoman, joka antoi hänelle muutamaksi tunniksi pimeänäön, ja onnistui tappamaan vartijan niin ettei tämä ehtinyt tehdä hälytystä.
Kun me muut pääsimme paikalle, lähdimme jatkamaan siitä mihin eilen olimme jääneet. Miehistöhuoneessa ruumiit olivat raahaamisjälkien perusteella vedetty ’vaara’ huoneeseen ja rakentamamme barrikadi purettu. Oven takana oli ainakin osittain luonnon muokkaama tunneli, joka vietti loivasti alaspäin. Seinillä oli soihtuja, joten siellä oli valoa. Kärjessä edennyt Joe sai yllättäen kylkeensä nuolen ja edessäpäin huudettiin hälytystä. Aidan heitti kylmäpallon noin suunnilleen vihollista kohden ja ryntäsimme sen perässä taisteluun.
Vastassa oli kaksi täyshaarniskassa olevaa örkkiä sekä lukuisia merirosvoja. Yritimme murtaa aukon heidän rintamaansa, mutta jäimme jumiin siksi aikaa, että he saivat haavoitettua Sarkhania nuolillaan melko pahasti. Oleg onnistui tappamaan toisen örkeistä, mutta tästä liiaksi innostuneen huitaisi seuraavan iskun kivilattiaan, sillä seurauksella, että kädet tärisivät pitkän aikaa, ja keihään varsi meni poikki. Takarivin huutelusta – siis niiden, ei meidän – päätellen heillä oli ollut maagi matkassa, mutta tämä oli ottanut Aidanin pallosta niin paljon osumaa, ettei kyennyt toimimaan.
Hiljalleen saimme vastustajat maihin, mutta vielä yksi heistä ehti viiltää Steevin suolet pihalle. Mies ei itse tätä ensin tajunnut vaan jatkoi taistelua, kunnes parantaja sai hänet havahtumaan tilaansa. Ja taas oli Sielukorulle käyttöä. Taistelukykyiset Joe, Jared, Aidan ja Tobby jatkoivat seuraavaan kammioon, siellä merirosvojen kapteeni ja kaksi miestä yrittivät työntää laskuveden takia kuiville jäänyttä laivavenettä mereen.
Merirosvojen koodi
Joen nuoli halvaannutti kapteenin, Tobbyn vasama tappoi ensimmäisen merimiehen, ja myöhemmin toisen, joka yritti uida pakoon. Kapteeni kykeni puhumaan, mutta hän oli vetänyt itsensä sellaiseen pöllyyn, että suusta tuli vain uskomatonta legendaa siitä, kuinka Hän oli kaikkien aikojen mahtavin piraatti. Ainoa hyödyllinen tieto oli, että viiden päivän päästä olisi laiva saapumassa, ja kapteeni taskusta löytyi lappunen lappusen, jossa oli valomerkkikoodit sille, olisiko laivan turvallista lähestyä vai ei. Luolaan oli varastoitu useita nassakoita brandya ja silkkipakkoja.
Sillä välin Ithiel oli aloittanut Steevin suolien survomisen takaisin sisään ja haavan neulomista umpeen, Olegin ja Sarkhanin suosiollisella avustuksella. Se osoittautui yllättävän hankalaksi ja välillä neuleita piti purkaa ja aloittaa alusta. Koko operaatio kesti yli kaksi tuntia. Sen jälkeen Steev herätettiin koomasta ja hänelle juotettiin kaiken verenvuodon pysäyttävää juomaa. Tämä retki alkoi tulemaan meille kalliiksi, palkkiota luvassa satku, ja parannusyrtteihin poltettu tässä vaiheessa yli viisisataa kultaa.
Parantajan suorittaessa ompeluharjoituksiaan, lähdimme loittoryhmällä tutkimaan loput kartanosta. Tällä kertaa Jared sai kapteenin huoneen auki, siellä oli jonkin verran rahaa ja kirjallisuutta: kokoelma eroottista runoutta, täysin kuvitettuna; merialmanakka, joka listaa vuoroveden vaiheet Suolarämeen alueella; sekä Muistelmia Keski-Maan menneisyydestä, osa kolme: Morgothin loppu, kirjoittanut tietäjä C. Liu.
Etenimme sisääntulokerrokseen ja aloimme tutkimaan paikkoja, löysimme lähinnä roskaa ja roinaa. Poikkeuksena joskus aiemmin ilmeisesti kirjastona olleesta huoneesta löytyi yhä lukukelpoista materiaalia, jotka sujahtivat mukaan kantoon. Kirjoista kaksi - Jalokivien maagiset ominaisuudet ja Yrttien ja kukkien maagiset ominaisuudet oli arkkivelho Raestlín kirjoittamia, ja kaksi muuta, Muistelmia Keski-Maan menneisyydestä, osa yksi: Kolmen Silmarilin ongelma sekä Muistelmia Keski-Maan menneisyydestä, osa kaksi: Pimeä Valinor tietäjä C. Liun kirjoittamina. Hienoa, nyt meillä on koko trilogia kasassa, mutta kuka tuollaisia lasten satukirjoja jaksaa lukea? Kirjoja tutkiessamme yhden välistä putosi lappu, jonka haalistuneesta ja kadonneesta tekstistä oli jäljellä vain kaksi sanaa, "lihapatsaiden takana".
Entisessä olohuoneessa onnistuimme laukaisemaan samanlaisen ääniansan kuin kellariin menevässä portaikossa, tosin sillä erotuksella, että tällä kertaa pelko otti Aidan niin kovan otteen, että hän vaipui koomaan, Ja luonnollisesti siinä samassa menetti peräsuolen hallinnan. Kannoimme hänet alas odottamaan, että parantajalta löytyy vastaanottoaika.
Tutkinta jatkui toiseen kerrokseen, kunnes pysähtyi makuuhuoneeseen, jonka kaapista löytyneen kaavun kätköistä levisi huoneeseen kullankeltaista pölyä. Joen onnistui imaisemaan sitä keuhkoihinsa oikein kunnon satsin ja alkoi välittömästi tukehtumaan. Taas mentiin kovaa kohti parantajaa. Hän lopetti hetkeksi tikkaamisen ja avasi Joen hengitystien, jälkihoitona myrkyn neutralisointi voimakkaalla alkoholijuomalla. Joe korkkasi brandynassakan ja otti lääkärin ohjeen todesta.
Loittoryhmämme oli supistunut Jarediin ja Tobbyyn, mutta tutkinta jatkui. Viimeisenä tutkimattomana paikkana oli ullakko, jonne johtavat portaat olivat sortuneet. Rakentelimme huonekaluista ja laatikoista pienen telineen ja Tobby kiipesi katsomaan miltä näyttää. Heti kun hän sai päänsä ullakon puolelle, sieltä rynnin isoja hämähäkkejä ja lepakoita häntä kohti. Tobby tiputtautui välittömästä alas. Loittoryhmä päätti, että eiköhän tämä ollut tässä.
Aidan tokeni koomastaan noin tunnin jälkeen. Kalsaripyykin jälkeen hän kävi jysäyttämässä kylmäpallon ullakolle, se sai hengissä selvinneet elikot etsimään vaihtoehtoista majapaikkaa. Ullakolta löytyi posliininukke, jonka silminä olivat kauniit vihreät kivet.
Steev pysyi tajuttomana sen jälkeen, kun hänet oli parsittu kasaan. Kartanosta oli tutkimatta enää huone, jonka ovessa luki ’vaara’. Tottakai se avataan, mutta ensin pitää saada miehistö vähän parempaan toimintakuntoon. Ja sen jälkeen pitäisi päättää miten ja millä voimin merirosvot otetaan vastaan...
