Alkupuhe

Arvoisa kuningas, syyttäjä, ja paikallaolijat. Olemme täällä selvittämässä syytetyn, joka nykyisin kulkee nimellä Sir Wainamrun, osallisuutta kunnianarvoisan edesmenneen prinssin menehtymiseen sekä tapahtumasta seuranneeseen oletettuun sotilaskarkuruuteen. Pyrimme tämän oikeusprosessin aikana tuomaan esille asioita, joiden pyydämme oikeuden tuomarin, arvoisan kuninkaan ottavan huomioon määritellessään oikeudenmukaista tuomiota.

Puolustuksen loppupuheenvuoro

Arvoisa tuomari, syyttäjä, hyvä yleisö. Pohtikaamme ensin prinssin menehtymiseen liittyviä seikkoja.

Voitaneen sanoa, että syytetty teki omasta mielestään hoitohetkellä kaikkensa prinssin haavan hoidossa. Hän ei missään nimessä halunnut aiheuttaa vaaraa ja haittaa kunnianarvoisalle prinssille, ketä hän arvosti melkein yli kaiken. Hän on kampanjan aikana toiminut hyväksi havaituin toimintatavoin toimiessaan lääkärinä, parantaen lukuisan määrän sotilaiden vammoja. Kampanja oli pitkä ja sen aikana prinssi osoittautui kuin yhdeksi miehistä, pyrkien tulemaan toimeen miehistön kanssa. Prinssi oli yleisesti pidetty miehistön keskuudessa, eikä syytetty ollut tästä poikkeus.

Väitämme, että kampanjan aikana örkkien aseissa ei ollut koskaan havaittu myrkkyjä, ei ennen, eikä jälkeen tapahtuman. Pitkän kampanjan aikana muodostui rutiiniksi olla tarkistamatta myrkkyjä, eikä syytetty onnistunut havaitsemaan myrkkyä hoitotoimenpiteen aikana, vaan keskittyi tekemään parhaansa hoitaakseen haavan nopeasti, täsmällisesti ja kaikenkaikkiaan täydellisesti, olihan kohteena hänen suuresti arvostamansa kuningasperheen jäsentä. Myrkky tuli suurena yllätyksenä kaikille. Myrkky surmasi prinssin onnistuneesta haavan hoitotoimenpiteestä huolimatta. On siis tuotava ilmi se tosiasia, että prinssin surmasi viekkaan örkin myrkkynuoli. Tämän Uriel myönsi. Todistaneen parantajan mukaan prinssi kuoli Blakaanan aiheuttamiin vammoihin. Hän myöntää, ettei ollut paikalla näkemässä mitä syytetty teki, eikä nähnyt murhanuolta. Prinssi olisi hoitamatta menehtynyt myrkkyyn, ja pelastaminen vaati onnistuneen hoidon. Tähän ei syytetty pystynyt. Koska prinssin surmaaja on nyt löytynyt, syytetyn osuus prinssin kuolemaan on lähinnä sivuasia, terminä voitaisiin tässä tapauksessa ehkä puhua hoitovirheestä lieventävien asianhaarojen vallitessa. Tosiasiana pidettäköön, että Syytetty epäonnistui pelastamaan Kuolevan prinssin. Toistan. Kuolevan prinssin. Syytetty ei tappanut prinssiä, vaan myrkky. Prinssi oli jo kuolemassa, kun hänet tuotiin hoidettavaksi. Se, että syytetty ei onnistunut huomaamaan myrkkyä, on äärimmäisen valitettavaa, ja siitä häntä kuuluu rankaista. Vaikka yhden todistajan mielestä parantajan olisi ehdottomasti pitänyt pystyä parantamaan prinssi, väitän kuitenkin, että meille kaikille, puolustusasianajaja mukaan lukien, tulee virheitä. Ajatelkaa, mikäli nuolen ampunut örkki olisi täällä lisäksi syytettynä. Hänet tuomittaisiin taposta. Olisi siihen nähden kohtuullista, ettei syytettyä, joka vain epäonnistui pelastusyrityksessään, tuomittaisi yhtä äärimmäisellä tavalla. Jos näet hukkuvan ihmisen, ja hyppäät pelastamaan hänet, ja vaikka olet erinomainen uimari, saat jalkakrampin ja mies hukkuu. Onko sinut tästä langetettava kuolemantuomioon? Tänään tämä oikeusistuin tulee päättämään samankaltaisen tilanteen.

Syytetty on jo myöntänyt syyllisyytensä avoimesti, eikä kiellä osallisuuttaan prinssin menehtymiseen johtavassa tapahtumaketjussa. Hän on myös ilmoittanut ottavansa nöyrästi vastaan minkä rangaistuksen oikeuden päätös hänelle langettaakaan.

Seuraavaksi, tarkoituksenani on käsitellä syytöstä sotilaskarkuruudesta, sekä auttaa paikalla olijoita tutustumaan syytettyyn henkilönä ja hänen toimintaansa käsiteltävän tapahtuman aikana ja sen jälkeen, aina nykyhetkeen saakka.

Prinssin menehtyminen oli syytetylle, joka oli hyvin lojaali kuningasperheelle, äärimmäinen yllätys ja shokki, minkä johdosta hän joutui paniikkiin. Syytetty uskoi aiheuttaneensa yksin prinssin kuoleman, eikä kestänyt elää asian kanssa. Hänen mielensä järkkyi lopullisesti ja tapahtui nopea mielen hiipuminen, ja henkilö, joka nykyisin tunnetaan Sir Wainamrunina, lakkasi olemasta. Näin ollen edessämme istuu tänään henkilö, jonka keho on ollut osin osallisena tapahtumiin, mutta joka mieleltään on oman kätensä kautta enää raunio ja vain hiipunut muisto siitä henkilöstä, joka aikanaan oli yksi kuningasperheen fanaattisimpia seuraajia. Syytetty on syvästi katunut oletettua kuolemantuottamusta tapahtumapäivästä lähtien ja on pyrkinyt maksamaan velkaansa omaksi katsomallaan parhaalla tavalla.

Toivon otettavaksi myös huomioon sen lieventäväksi katsottavan seikan, että syytetty on vannoutunut taistelemaan pahuutta vastaan ja äärimmäinen rankaisu tässä oikeusistuimessa hyödyttäisi vain yhteistä vihollista. Syytetty on vuosien varrella kehittynyt yhdeksi maailman mahtavimmista parantajista, joka on osoittanut taitonsa ja lojaaliutensa kuluneiden viimeisen viiden vuoden aikana.

Syytetty on jo aikoinaan asettanut itselleen äärimmäisen rangaistuksen, ajaen itsensä maanpakoon pois läheistensä luota, kärsien yksin satojen vuosien ajan tuntien häpeää ja eläen kädestä suuhun yksinkertaista katuvaisen hylkiön elämää. Syytetty toivoo voivansa maksaa velkansa haltiayhteisölle elämällä, ja toivoo pystyvänsä korvaamaan jatkossa tekemänsä vääryyden oikeuden päätöksen mukaan.

Syytetty toimii korkeassa aateloidussa virassa kuningas Bogon lähipiirissä ja on tämän uskottu mies. Hän on monesti pelastanut kuninkaan hengen, tunnetuimman tapauksen ollen kuningas Bogon häissä tapahtuneen salamurhaajan tikarin kuolettavan haavan parantaminen. Syytetty ei ole oikeudessa käsitellyn tapauksen jälkeen kertaakaan kieltäytynyt auttamasta haavoittuneita, useaan otteeseen mukaan lukien myös kuningas Bogon kohtaamat vastustajat. Syytetty on myös pyrkinyt aina toimimaan tapahtuman jälkeen haltiayhteisöjen toiminnan ja yhteistoiminnan edistämiseksi. Hän ei ole kertaakaan epäonnistunut parantamaan haltioita, ihmisiä, hobitteja ja kääpiöitä, mikäli potilaat ovat olleet parannustaikuudella parannettavissa. Voidaan siis eittämättä tuoda esille, että syytetty on toiminut moitteettomasti, jopa ihailtavasti viimeisen viiden vuoden aikana, ja vaikka tämä ei muuta tapahtunutta käsiteltävän asian suhteen, voidaan ehkä katsoa lieventäväksi seikaksi syytetyn myöhäisempi toiminta. Parantaja, mikä on käytännössä omalla toiminnallaan mahdollistanut kuningas Bogon valtakunnan kasvun, sekä tavallista paremmat suhteet ympäröiviin haltiayhteisöihin. Tänä aikana hän on toimillaan, sekä suorilla ja epäsuorilla, pelastanut tuhansia, jopa miljoonia elämiä ja sieluja.

Hyvät haltiat, meille kaikille tapahtuu virheitä. Kaikki parantajat tietävät, että virheitä tapahtuu tuon tuostakin. Tiedättekö, kuinka monesti syytetty on epäonnistunut pitkän ja maineikkaan parantajan urallaan? Minäpä kerron. Yhden kerran. Yhden. Syytetyn suurin virhe oli, että hän ei onnistunut parantamaan jo kuolevaa prinssiä. Kysykää keltä tahansa parantajalta, onko hän joskus epäonnistunut, ja hän sanoo että tottakai, useammin kuin kerran! Syytetty, Sir Wainamrun, on epäonnistunut vain kerran. Vetäköön tästä johtopäätöksensä kuka haluaa.

Arvoisa tuomari, syyttäjä, paikalla olijat. Mies on tehnyt virheen. Mies syyttää ja soimaa siitä itseään. Mies epäonnistuu ainoan kerran elämässään. Miehen minuus katoaa. Mies rankaisee itseään, ajaa itsensä maanpakoon ja hylkiön elämään. Meillä jokaisella on omat mielipiteemme siitä, mikä olisi sopivin rangaistus, minkä hänelle vuosisatojen jälkeen voitaisiin langettaa. Tässä vaiheessa puolustus haluaa kiittää kaikkia kärsivällisyydestä ja toivoo, että nämä puolustuksen esille tuomat seikat otetaan huomioon syytetyn tulevaisuudesta päätettäessä. Puolustus on puhunut.