Uudisraivaajat 19

Puu kaatuu

Aamiaisen j�lkeen ryhm� suuntasi kohti auringonnousua ja tuntemattomia mantuja. Kohta vastaan tuli sekamets� jota ryhm� l�hti kiert�m��n pohjoisen kautta. Pienen taivalluksen j�lkeen vastaan tuli jyrk�nteen reuna joka jatkui mets�n sis��n. Alhaalla laaksossakin mets� kasvoi yht� tihe�n� kuin jyrk�nteen laella. Ryhm� tunkeutui mets��n tiputuksen reunaa seuraten kunnes jyrk�nne tuli kierretyksi, nyt laakso tunnistettiin samaksi paikaksi jonka pohjoislaidasta Elric oli aikanaan l�ydetty. Mets�n laita l�hti viem��n it��n josta p�iv�n matkan p��st� l�ytyi uusi mereen tippuva jyrk�nne, joka jatkui my�s etel��n mets�n keskell�.

Leirinuotiolla, pari p�iv�n etel��n suuntautuneen mets�retken j�lkeen, vartiossa ollut Arwen tunsi kuinka pahkainen oksa tarttui h�nt� vy�t�isilt� ja nosti ilmaan. Neidon kirkaisu valpastutti muut vartijat ja her�tti uinuvat matkaajat. Kolme huornia oli hy�k�nnyt leiriin, mutta kaksi muuta eiv�t saaneet napattua kunnon otetta Arwenin kanssa vahdissa olleista Annasta ja P�inista. Pian lehv�st��n riuhdotun Arwenin huuto vaikeni ja h�nen elottomalta n�ytt�v�n ruumiinsa tippui maahan.

Itsens� taistelukuntoon saaneella ryhm�ll� ei en�� sen j�lkeen ollut suurempaa h�t�� turhan hiljokseen oksiaan huitovien puunpahasten kanssa, mutta kyll�h�n se aikaa ottaa kun tikarilla koettaa runkoa kaataa. Wainamrun sai n�ytt�� parhaat kykyns� jotta sai Arwenin takaisin ruotuun, t�lt� kun oli sis�elimi� tuhoutunut huornin hell�ss� syleilyss�.

Reviiririitoja

Muutaman lis�matkap�iv�n j�lkeen ryhm� saapui meren rantaan, ainoastaan vajaan sadan metrin kultahiekkainen kaistale erotti veden mets�st�. Matka jatkui kohti l�ntt� kunnes iltah�m�r�n saapuessa harmaa yksisarvinen seisoi ryhm�n kulkureitill�. Malantur vaistosi ett� puiden pimennoissa odotti tusina muuta jonon laitamilla. Tiluksiaan mustasukkaisesti vahtivan sarvip��n ja takamets�� linnalleen etsiv�n Bogon v�lille syntyi sanaharkka siit� miss� kenenkin on soveliasta kulkea. Kohti verenvuodatusta kulkenut tilanne kuitenkin laukesi kun yksisarvinen ehdotti ett� ryhm� voisi jatkaa rauhassa matkaansa jos ensin k�visiv�t hoitamassa pienen mets�� vaivaavan tuholaisongelman. Mik�p� siin�.

Mets�n keskell� kuulemma asuskeli yksin�inen pienehk�, korkeintaan parimetrinen h�m�h�kki joka pit�isi k�yd� hoitelemassa p�ivilt�. Yksisarvisen kuvauksen perusteella Sigurd tunnisti �t�k�n lajiksi jonka myrkky halvaannuttaisi uhrinsa ja osaisivatpa �t�k�t loitsiakin. Kolmen p�iv�n taipaleen j�lkeen tuli n�kyville luolan suuaukko josta �ppi�isen pit�isi l�yty�, ja aikamoisia seittej� matkan varrella olikin jo n�kynyt.

H�m�-h�m�h�kki kiipes langalle�

Luolan suuaukolle johtavalta polulta l�ytyi h�m�h�kin ja karhun j�lki�, niit� tutkiessa luolalta n�kyv� varjon vilahdus valpastutti ryhm�n. Suuaukon k�tk�st� saatiin silmiin outo kahdella jalalla seisova karhun ja ihmisen risteym�. L�hestymisstrategian suunnittelu uhkasi karata k�sit� kunnes Drul siirr�tti itsens� vartijan taakse ja tiputti t�m�n yhdell� iskulla. P�in, Anna ja tiikerin muodon valinnut Malantur rynt�siv�t luolalle juuri ajoissa iskem��n kaksi muuta karhumiest� maahan, P�in nuiji viel� paikalle osuneen r��syyn pukeutuneen k��pi�n tajuttomaksi.

K��pi� joutui k�ysiin ja ulkopuolelle kuulusteltavaksi. P�in alkoi mumisemaan vangille omaa murrettaan muiden ihmetelless� vierell�. Kun tuli tulkkauksen vuoro P�in sanoi vangin olevan h�m�h�kkien ja haltioiden orjuuttama suurimman osan menneisyydest��n unohtanut poloinen. Ja olipa viel� kehdannut syytt�� P�inia haltijoiden ja h�mppisten kavalaksi k�tyriksi, eik� sit� ajatusta mitk��n valat saaneet ajetuksi pois. Liek� syy k��nn�ksen ep�tarkkuudessa vai luontaisessa ep�luulossa, mutta ryhm� p��tti j�tt�� k��pi�n kunnon k�ysiin ja j�tt�� pitk�ntikun vedon h�vinneen Agarbasin h�nt� vahtimaan.

Muu ryhm� painui takaisin luolaan ja Malanturin loitsujen avulla saivat selville ett� kaksi h�m�h�kki� odottaisi ensimm�isen haarautuvan k�yt�v�n p��ss�. Kun risteyksen kohdalla olleiden seittien repiminen ei saanut h�miksi� hy�kk��m��n rynt�si ryhm� onkaloon. H�m�h�kkien loitsut saivat Arwenin ja Sigurdin muuttamaan mielens�, eiv�tk� n�m� sitten loppupelist� oikeasti halunneetkaan hy�k�t�. Malantur ja Boggo saivat ammuttua toisen h�m�h�keist� tippumaan katosta, jolloin P�in ja Drul iskiv�t sen hengilt�. Mutta toinen ehti laskeutua salamana seittins� varassa alas ja uppottaa pistimens� Elricin reiteen, joka alkoikin heti vaipua maahan kykenem�tt� en�� liikuttamaan jalkojaan. Porukan keskitetty tulivoima oli kuitenkin toiselle h�m�h�kille liikaa, ja sen kuoltua Wainamrun p��si tekem��n Elricin veress� virtaavan myrkyn vaarattomaksi.

Sairaanhoidon jatkuessa ryhm� k�vi vilkaisemassa miten Agarbas jakseli, ja siell�h�n t�m� istuskeli elukoidensa seurassa, vangista tosin oli j�ljell� pelk�t k�ydet. Edelleen kovasti h�mill��n oleva Agarbas vaan selitteli ett� kun k��pi� oli kovasti kiltisti toivonut ett� h�net pit�isi vapauttaa niin pakkohan se sitten oli tehd�

Yli sillan pojat urhokkaat

Karkurik��pi�n, tai mik� sitten olikaan, jahtaamiseen ei kuitenkaan haluttu k�ytt�� aikaa vaan h�m�h�kkien mets�stys jatkui. Tai ainakin jatkui siihen asti kunnes seuraava este tuli vastaan. K�yt�v�n poikki meni kymmeni� metrej� syv� kuilu jonka toisella puolen oli pieni linnoitus laskusiltoineen. Linnoituksessa n�ytti partioivan kolme karhumiest� vallituksen takana. Taistelutaktiikan taitajat tekiv�t j�lleen tieteest� taidetta ja arvoskelivat kymmeni� erilaisia valloitusvaihtoehtoja kunnes Malantur loitsi rotkon toisella puolen olevan kivenj�rk�leen henkiin ja k�ski t�m�n katkaista laskusiltaa kannattelevat k�ydet.

Kun silta romahti alas l�hti iskuryhm� Elricin johdolla hy�kk�ykseen ja tulituesta vastaavat alkoivat sinkoamaan kivi� sek� nuolia vartijoita kohden. Suunnitelma toimi muuten hyvin mutta yksi vartijoista ehti ampua nuolen Elricin syd�men l�pi ennen kuin kuoli toverinsa kanssa nuolisateeseen ja kolmas p��tti nostaa k�det kohti luolan kattoa. Wainamrun ehti korunsa avulla napata Elricin sielun talteen ennen kuin se l�hti autuaammille maille, ja alkoi valmistelemaan parannusrituaalejaan.

Sill� v�lin Drul teroitteli kyselypuukkonsa vireeseen ja alkoi tiedustelemaan oliko otus enempi mies vaiko nalle. Sen verran h�nest� sai irti ett� karhumiehi� l�ytyisi alemmasta kerroksesta viel� kahdeksan sek� heid�n johtajansa, jonkun kulman takana vaanisi kaksi h�m�h�kki� sek� k��pi� ett� haltia jotka molemmat pystyisiv�t muuttamaan olomuotonsa h�m�h�kiksi. Selvisi sekin mik� otus oli kiemurrellut Agarbasin haukansilm�n alta vapauteen. Drul vaan menetti pieneksi hetkeksi tarkkaavaisuutensa ja kyselytikari lipsahti vangin kurkulle katkaisten aortan, ja kun Wainamrunkin oli ty�n touhussa niin eih�n siin� mit��n ollut teht�viss�, mutta se oli kyll� ihan vahinko�

L�pi harmaan kiven

Elric j�i varustuksille elpym��n vammoistaan ja ryhm� l�hti kipuamaan rotkoon johtavia tikkaita pitkin. Niiden alap��ss� olevalta tasanteelta johti silta seuraavalle tasanteelle ja sillalla seisoi yksi karhumies vartiossa. H�n ehti huutaa h�lytyksen ennen kuin Bogon sinkoama kivi tiputti peijakkaan sillalta kuolemaansa. Malantur sulki vartijan suojeleman tasanteen takan olevan k�yt�v�n kivisein�ll�, toivottavasti kaikki karhumiehet j�iv�t sen taakse.

Alemmalle tasanteelle p��si laskeutumaan k�ysi� pitkin, joista tosin yksi katkesi kun viimeinen kapuaja oli alhaalla. K�yt�v�� jatkui molempiin suuntiin, Malantur varmisti selustan nostattamalla piikkimaton sel�n taakse ja matka jatkui sinne miss� h�m�h�kit loitsun perusteella olisivat.

Muutamien kymmenien metrien p��ss� k�yt�v�n katossa n�kyi aukko jossa n�kyi nuoratikkaan p��. Anna levitoi kiinnitt�m��n k�yden niihin ja P�in, Malantur sek� Boggo kiipesiv�t tikkaille. Yl�p��st� aukko n�ytti kaartuvan jyrk�sti, noin puoleen v�liin nousua Malantur teki pienen tunnelin p�tk�n vaakasuoraan, ihan vaan kaiken varalta. Hyvin ajateltu, sill� P�inin ollessa melkein kaarteen kohdalla tikkaat katkesivat, mutta k��pi� ja hobitti onnistuivat ponnistamaan itsens� turvak�yt�v��n. K�yden avulla my�s muut ryhm�st� hilattiin onkaloon.

Sigurd raapusteli hetken yht�l�it��n ja antoi Malaturille suunnan johon tunnelia tulisi laajentaa. Oliko sitten tuuria tahi taitoa, mutta tunneli avautui huoneeseen jossa oli nelj� k��pi�t� ja katossa kaksi h�m�h�kki�, ja mik� parasta kaikki katsoivat juuri vastakkaiseen suuntaan. Sielt�h�n ryhm�n olisi pit�nyt tulla.

Selk��n ammuttu ensi-isku oli onnistunut, k��pi�t j�iv�t pyristelem��n piikkikentt��n ja Annan ampuma nuoli l�visti toisen h�m�h�kin p��n. Mutta toinen h�mis onnistui v�lttelem��n nuolia niin kauan ett� k��pi�t saivat rivins� j�rjestykseen ja p��siv�t jys�ytt�m��n sarjan tulipalloja ryhm�n keskelle. Muut selvisiv�t onnekkaasti muutamilla suurehkoilla vesikelloilla, mutta poloinen Arwen koki j�lleen kovia ja p��tyi puhkumaan savua keuhkoistaan.

Wainamrun onnistui j�lleen pelastamaan neidin hengen siirt�m�ll� vammat itseens�. Nyt k��pi�tkin saivat osansa tulituksesta ja lopulta h�m�h�kki murskaantui lattiaa vasten ja k��pi�t kokivat kohtalonsa piikkikent�ss�.

Malanturille, P�inille ja Annalle j�i taisteluhurmos niin p��lle ett� he l�htisiv�t rynt��m��n yl�kertaan johtavien kierreportaiden p��ss� siint�v�n valon per��n. Portaat johtivat huoneeseen jossa olevalla s�ngyll� istui kylm�n kaunis haltianainen jonka vakuuttelut rauhasta ja rakkaudesta upposivat t�ysill� P�iniin, joka parkkeerasi itsens� oviaukkoon. Kelpo kyynikkona Malantur ei moiseen langennut vaan sinkosi sauvansa naisen l�vist��kseen, ja niinh�n se tekikin, tosin vain saaden illuusion katoamaan sauvan kolahtaessa takasein��n. Haltianainen ilmestyi hetkeksi h�m�h�kkiasentoon huoneen yl�kulmaan kadoten sitten t�ysin silm�n ja loitsun ulottumattomiin.

Jos kuitenkin laastaroidaan vekeill� olevat

Kun kiihko tasaantui iskuryhm�kin hokasi ettei jatkaminen ilman parantajaa ehk� sittenk��n olisi kovin viisasta, mutta aina aarteita voi etsi�. Huoneessa oli pieni arkku josta l�ytyi kulta- ja hopearahoja, pieni pussi jalokivi�, kultainen pullo ja jadelamppu. Muttei niille sen kummempaa k�ytt�tarkoitusta keksitty.

Parantaja ja Elric kannettiin luolan suuaukolle ja ryhm� y�pyi siin� odotellen heid�n toipumistaan toimintakuntoon. Aamulla luola tutkittiin loppuun, mutta sielt� l�ytyi vain h�m�h�kkien iljett�v� ruokavarasto sek� lis�� kaivoksen louhimiseen tarkoitettuja varustuksia. Luolan pohjalla oli l�hde jonka vesi virtasi voimakkaasti, mutta kun pahin aarteenmets�styksen kaipuu oli saatu tyydytetty� niin ket��n ei huvittanut j��d� sukeltelemaan tuntemattomaan. H�m�h�keilt� leikattiin pistimet talteen yksisarvista varten.

Ryhm� ehti matkata takaisin mets�n etel�reunalle ennen kuin yksisarvinen yhytti heid�t ja tiedusteli retken onnistumista. Pistimet viskottiin yksisarvisen eteen, jonka j�lkeen vaihdettiin viel� muutamat ep�kohteliaisuudet ja ryhm�t jatkoivat tahoilleen.

Kell� on pisin?

Ryhm�n tutkimattomien paikkojen listasta l�ytyi kaksi etel�rannikolta kartalle saatua rauniota, joiden tutkimiseen nyt l�ytyisi sopivasti aikaa ennen C�lind�n laskettua aikaa ja paluuta linnakkeelle. Ensimm�iset rauniot olivat j��nn�kset vanhasta joensuuhun rakennetusta kalastajakaupungista jonka raunioista ei sitke�nk��n koluamisen j�lkeen l�ytynyt mit��n mielenkiintoista, tai linnakkeelle hy�dyllist�. Tosin siit� huolimatta y�aikaan er��n kellarin k�tk�ist� nousi pari luurankoa jotka kuitenkin haihtuivat harhaksi Malanturin kertaalleen sohittua sauvallaan sinne p�in.

Matkalla toisille, pienen hiekka-aavikon keskell� oleville raunioille, n�kyi kaukaa l�nnest� nouseva kymmeni� kilometrej� korkea musta spiraali. Sigurd laskelmoi pilarin l�ht�pisteen olevan mets�ss� jossa vampyyri oli aikanaan her�tetty henkiin, ja ett� aikoinaan maagit olivat k�ytt�neet vastaavia valofalloksia merkinantoon ja mahtinsa osoittamiseen. Mutta t�m� musta versio oli v�h�n oudompi juttu. Tuskin se kuitenkaan mit��n hyv�� tiesi.

Matka aavikon halki raunioille kesti l�hes p�iv�n, ne olivat l�hes 150 metri� korkean ja halkaisijaltaan toista kilometri� leve� kummun p��ll�. Etsint�jen j�lkeen mahdollinen sis��np��sy kumpuun l�ytyi hiekan puolittain hautaamien pylv�iden alta. Pieni� lapiohommiahan se tiesi, mutta niihin voisi ryhty� sitten hyvin nukutun y�n j�lkeen�

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen Heikki Jokinen.

[Edellinen osa] [Seuraava osa]