Uudisraivaajat 7

[Edellinen osa] [Seuraava osa]
[Ohita hahmokuvaukset]

Elanor: Salohaltia Argothin mets�st�. Toimi ennen vartijana ja tiedustelijana. Tykk�� kulkea omia polkujaan, ja pysyykin n�ill� poluilla aika hyvin. "Puukkoa selk��n!"

Wainamrun: Hiljainen ja v�h�n jurottava Noldoparantaja. Oli melko allap�in haaksirikon j�lkeen, mutta l�hti silti seuraamaan toisia eik� j��nyt omiin oloihinsa. Pikkuhiljaa mieli on piristynyt, kun tekemist� on riitt�nyt - l�hinn� tosin Bogon apumiehen� olemista. Yleens� nukkuu taistelun ajan, mutta havahtuu heti kun joku huutaa l��kint�miest�. Ei ep�r�i menn� pahaankaan paikkaan.

Malantur: Lyhyt suurihminen, joka on oudon vaaleakarvainen. Kulkee eritt�in v�ljiss� vaatteissa vaellussauva k�dess�. On luonnossa kuin kotonaan. Villi ja suuri pikkukissa tuntuu seurailevan joka paikkaan. Muuttuu tiikeriksi aina silloin t�ll�in, useinmiten jopa omasta tahdostaan ja oman mielens� s�ilytt�en.

Anna Tercenya: Noldotiedustelija, joka my�s p�rj�� luonnon helmassa. Pitk�ll� jousella kaatuvat niin suuri riista (peikot) kuin pienriistakin (�rkit), ja miekalla voi viel� varmuuden vuoksi viimeistell� tuloksen. Leppoisa ja hyv�ntahtoinen. Liipasinsormi on herk�ss� etenkin pahoja olentoja kohtaan. Ei pakene taistelusta, ei vaikka mik� olisi. "Anna tulla!"

P�in Rautakoura: Eritt�in voimakkaan n�k�inen ja oloinen k��pi�, jolla on mukana k�sikirveit� ja muita aseita. K��pi�ksi liikkuu eritt�in nopeasti ja liukkaasti. Rinkasta l�ytyy kaikkea mahdollisesta alushousuista lapioon. Hieman juro ja itsep�inen, mutta eritt�in hyv� apu ryhm�lle hommaan kuin hommaan. Ei oikein tykk�� siit� ett� toiset komentelee. On tottunut ottamaan salamoita vastaan - haittapuolena on parran mustuminen. "Ei viattomia olentoja saa tappaa!"

Boggo: P��kaupungin karvajalka. Palveli D�nadanaatelisen hovissa monia vuosia viett�en ylt�kyll�ist� el�m��, p��asiassa kokkina. Samalla sai omankin vatsan t�yteen aina kun silt� tuntui. Kirkkaat v�rit ovat mieleen, ja paita on kirkkaan keltainen ja housut kirkkaan vihre�t. Bogon Ensimm�inen Valtakunta kaatui nopeammin kuin se nousi, mutta Kukkulat sent��n j�i j�ljelle. Ainakin Bogon mielest�.

Maranw�: Hiljainen pitk� haltia, jolla on pitk� kynac sel�ss� (huotrassa, ei pystyss�). Nahkuri ammatiltaan, ja on kuulemma tehnyt itse vaatteensa. Ei n�yt� kasvojaan koskaan kenellek��n, paitsi kultakolikon kaivoon heitetty��n uskalsi ottaa maskinkin pois ja muutti nimens� Ulundosta Maranw�ksi. Osaa rakennella taloja ja kaikkea muutakin. Yritt�� taitaa vastustajilta niskat aina sopivan tilaisuuden tullen, mutta mik�li se ei tepsi, otetaan apuun kynac.

Sigurd: Onnekas kaupunkilainen, joka p��si ruttoa pakoon. Viett�nyt l�hes koko el�m�ns� opiskellen. Viimeisin opinahjo olikin p��kaupungin yliopisto. Onpa mukana jopa tikari ja pieni kilpi! Tuntuu tiet�v�n kaikesta jotain, ainakin teoreettisesti. K�yt�nt� sitten onkin eri asia... Onneksi muut hoitavat yleens� k�yt�nn�n. Toimii melko usein seurueen puhemiehen�. Seurueen sankaritarinoiden kirjoittaja ja kartturi.

G�rin Vihre� (NPC): Kalju k��pi�, jolla on eritt�in takkuinen ja sekaisin oleva vihre� parta. Kukaan ei tied�, onko partaan joskus pudonnut ruoant�hteit�, jotka ovat alkaneet kehitt�� omaa �ly�, vai onko parta vain v�rj�tty. Laivamatkan ajan k��pi�n kasvotkin olivat vihre�t. Ja nimikin lausutaan 'Gorin'. Pisteet o:n p��ll� ovat erokepisteit�. Osaa puhella el�inten ja kasvien kanssa, ja tykk��kin tehd� niin. Kukaan ei ymm�rr� miksi. Jo muutaman kuukauden ajan parta on ollut Erityisen Rouhea.

C�lind� (NPC): Mysteerinen haltianainen, jonka ryhm� l�ysi nukkumasta ojanvarresta. Suhtautui ryhm��n aluksi ep�varmaksi, mutta sittemmin pelasti mm. Elanorin hengen. Osaa k�ytell� ei-maagista liekehtiv�� miekkaansa melko hyvin, ja jousellakin osuu kohtuullisesti. Ryhm�n sis�ll� h�nen nimens� on Laulava Jousi. On joidenkin mielest� ep�kuollut.

K�rekalwen (NPC): Haltianeito, jonka toinen olomuoto ja nimi on Wilda, pohjalainen kilpineito. Annan kehoituksesta ampui Annaa lonkkaan. Sen j�lkeen hyv�ksyttiin ryhm��n. K�rekalwen my�nsi avoimesti olevansa D�ramaelin puolella, mik� lis�� hieman ryhm�n j�nnityst� h�nen suhteensa... Kukaan ei usko, ett� h�n roikkuisi pitk��n ryhm�n mukana.

Uusi p�iv�, uusi taistelu

Aamulla matkaa jatkettiin taas kohti pohjoista keskell� tasankoa. Siell� t��ll� tasangolla kasvoi todella suuria (n. 60-80m korkeita) puita. Mit��n gasellia vaarallisempaa ei matkalla tavattu. Y� sujui rauhallisesti ilman kohtaamisia. Aamun saadessa pakattiin tavarat ja patikointi jatkui. Jossain vaiheessa p�iv�� Anna huomasi tiedustellessaan hahmon, joka seisoi matalan kukkulan laella. L�hemm�ksi ment�ess� hahmo paljastui kultaihoiseksi haltiaksi, joka lepuutti k�si��n miekan kahvalla hyvin rennon oloisesti. Sigurdin tunnistettua olennon demonihaltiaksi, p��tettiin sit� l�hesty� varovaisesti. Demonia tervehdittiin varovaisen kohteliaasti. Tervehdykseen vastattiin yht�lailla kohteliaasti.

T�m�n j�lkeen kultaihoinen haltia ilmoitti ryhm�n kiinnitt�neen suurta huomiota, ja h�nen valtiattarensa D�ramael halusi testata mihin moisesta joukosta oli. Kolmen tunnin kuluttua ryhm� joutuisi taistelemaan 9 vastustajaa vastaan. Taistelu tapahtuisi tuliringin sis�ss� mies/hobitti/haltia/k��pi� miest�/demonia vastaan kuolemaan asti, eik�tk� muut ryhm�n j�senet saisi sekaantua taisteluun. Taisteluita saapuisi valvomaan Tuomari, joka pit�isi huolen s��nt�jen noudattamisesta. Kyselem�ll� saatiin viel� selville, ett� otteluiden v�lill� olisi noin minuutti ja niinp� ryhm�n ilkeiss� mieliss� kehittyikin ilke� suunnitelma vaihtaa taisteluiden v�lill� jokaiselle osanottajalle parhaat mahdolliset varusteet mit� ryhm�n tavaroista vain sai. Lis�ksi k�vi ilmi, ett� taisteluista kielt�ytyminen ei tulisi kysymykseen ja ainoa palkinto tulisi olemaan hengen s�ilytt�minen.

Seuraavat 3 tuntia k�ytettiin valmistautumiseen ja taistelijoiden valintaan. Sigurd ja Wainamrun p��tettiin j�tt�� taisteluiden ulkopuolelle, koska heid�n taistelukokemuksensa eiv�t olleet ryhm�n parhaita. Lis�ksi parantajaa varmasti tarvittaisiin otteluiden aikana, joten ei olisi j�rkev�� saattaa h�nt� vaaraan. Sigurd voisi my�s mahdollisesti tiet�� akateemikkona jotain vastustajista ja antaa taistelun aikana vinkkej� niiden voimista ja mahdollisista heikkouksista. Melko tarkalleen kolmen tunnin kuluttua viestinviej�demonin l�hd�st� jokin iso mustanpuhuva ja synkk� olento ilmestyi joukkion l�heisyyteen. T�m� olento oli mit� ilmeisimmin Tuomari. Matala ja selk�piit� karmiva ��ni kysyi oliko ryhm� valmis ja komensi sitten ensimm�ist� taistelijaa astumaan esiin.

Koska kultaihoinen demoni oli sanonut vastustajien olevan sit� kovempia mit� pidemm�lle taisteluissa edettiin, oli Boggo valittu ensimm�iseksi taistelijaksi. Muut seurasivat j�nnittynein� ja osa huolissaankin kuinka puolituinen k�veli P�inilta lainattu kyp�r� syv�ll� p��ss��n, tikaria ja linkoa k�siss��n puristaen kohti pelottavaa hahmoa. �kki� suuret lieskat leimahtivat kaikkialla Boggon ymp�rill�, muodostaen noin 30 metri� halkaisijaltaan olevan keh�n. Pian keh�n toiselle reunalle ilmestyi noin 160 cm pitk� haltian n�k�inen olento lyhyt miekka k�dess��n. Karjahtaen se rynt�si kohti Boggoa. Boggo linkosi Malanturin h�nelle tekem�n maagisen kiven kohti olentoa, mutta ilman onnea. Pian haltiademoni oli Boggon kimpussa hakaten t�t� raivolla. Puolituinen kuitenkin pystyi v�ltt�m��n osumat ja pist�m��n vastustajaansa. T�t� jatkui jonkin aikaa, kunnes yht�kki� urhea hobitti teki nopean piston demonin kylkeen yll�tt�en sen t�ysin. Se r��k�isi kerran ja katosi yht� nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Muu ryhm� puhkesi suosionosoituksiin ja onnitteli hobittia hienosta suorituksestaan. Moni katsoi pient� Boggoa aivan uusin silmin. Mieliala parani huomattavasti, olihan ensimm�inen taistelu p��ttynyt ryhm�n j�senen voittoon.

Seuraavaksi oli G�rinin vuoro astua keh��n. H�nt� vastaan asettui ruma olento, jolla oli hyenaan p�� ja kaksi saksekasta k�tt�. T�m� taistelu ei mennyt aivan yht� hyvin kuin Boggolla. Saksekas olio sai heti alkuun haavoitettua k��pi�t�, aiheuttaen ilke�sti vuotavan haavan. K��pi�ille tyypillisell� p��tt�v�isyydell� G�rin kuitenkin jatkoi taistelua ja hakkasi rumiluksen maahan sotavasarallaan. Liekit katosivat ja vihre�partainen animisti k�veli parantajan luo hoidettavaksi.

Nyt oli Elanorin aika taistella. Jousi viritettyn� salohaltia asteli kohtaamaan seuraavaa haastajaa. Demoni ei rynn�nnytk��n heti haltian p��lle vaan yritti loitsia jotain, mink� Elanor kuitenkin vastusti. Demoni yritti samaa uudelleen, mutta koska loitsuilla ei tuntunut olevan vaikutusta ja Elanor yritti samanaikisesti tehd� vastustajastaan neulatyyny�, p��tti se rynni� p��lle. Elanor turvautui tikariinsa ja k�sik�hm� alkoi. Ketter� haltia h�m�si vastujaansa tikarin survaisulla ja potkaisi demonilta jalat alta, joka kaatui tyydytt�v�n t�m�hdyksen saattelemana ja j�i makaamaan liikkumattona. Hetke� my�hemmin se oli kadonnut ja ryhm� saattoi lis�t� listaansa j�lleen uuden voiton.

Sitten areenalle astui Malantur. Vastapuolella oli ihmisen n�k�inen olento joka piteli k�siss��n kahdenk�den miekkaa. Druidi muutti saman tien muotoaan ja hy�kk�si viivyttelem�tt�. Olennon miekasta ei ollut vastusta tiikerin ter�ville hampaille ja hurjuudelle. Pian Malantur riepotteli demonin elotonta ruumista hampaissaan. J�lleen voitto ryhm�lle.

K�rekalwen astui vuorostaan tuliringin keskelle. Vastujaksi materialisoitui l�hes kolmemetrinen suuri ruma ihmismiehen n�k�inen olento, joka piti toisessa k�dess��n isoa miekkaa. Demonin iho oli tumman punainen ja silm�t olivat kiiluvan mustat. Sigurd tunnisti t�m�n demonin Gogonauriksi - tulen demoniksi. Haltianeito ei vitkastellut vaan aloitti loitsimalla salaman. Suuri demoni oli yll�tetty, eik� voinut muuta kuin pidell� salaman j�ljilt� savuavaa rintaansa. Haltia rynt�si miekkansa kanssa olennon viereen ja leikkasi sen jalan irti yhdell� nopealla sivalluksella. K�rekalwen puhalsi savuavaa miekkaansa hieman ylimielisen oloisena Gogonaurin ruumiin haihtuessa paikalta.

Maranw� oli valinnut aseekseen t�ll� kertaa pitk�n kynacinsa. Haltiaseppien takoma ase n�ytti kuitenkin l�hinn� makkaratikulta haltiaa vastaan asettuvaan demoniin verrattuna. Iso, hieman ihmisen n�k�inen ja yli kolmemetrinen olento n�ytti pienten liekkien ymp�r�im�lt� ja sen k�sivarret p��ttyiv�t liekehtiviin piikkeihin. Maranw� l�hestyi demonia varovaisesti pitk� kynac valmiina. Demoni ei kuitenkaan liikkunut vaan ampui tulenlieskan piikist��n haltiaa kohti ja toisenkin. Maranw� ei j��nyt seisomaan maalitauluksi vaan s�nt�si ase (siis se pitk� kynac) ojossa hirvityst� kohti. Haltia otti muutamia osumia eik� tuntunut saavan s�il�ll��n mit��n aikaan. Tuskastuneenaa h�n paiskasi kynacinsa menem��n ja tarttui demoniin k�sill��n. Lopputulos yll�tti kaikki, eik� v�hiten haltian itsens�. Demoni heitti l�hes voltin ilmassa p��tyen p�� edell� maahan ja leukaluun tunkeutussa hirvityksen aivoihin oli ottelu ohi. Hieman h�lmistyneesti hymyillen Maranw� poistui taistelutantereelta.

Anna p��si pian n�ytt�m��n muulle ryhm�lle kuinka tappaminen suoritetaan oikein. T�ht�ys, yksi nuoli, yksi kuollut demoni. Aikaa ei ehtinyt kulua muutamaa sekuntia enemm�n. J�lleen yksi demoni v�hemm�n levitt�m�ss� pahuutta maailmaan.

P�in sai vastaansa mustaihoisen, hopeahiuksisen haltian, joka piteli k�siss��n suurta kahdenk�den miekkaa. Haltia ilmestyi vain muutaman metrin p��h�n, joten aikaa turhille puheille ei j��nyt. Taistelijat sy�jsyiv�t toistensa kimppuun. Demonin ensimm�iset iskut halkoiat vain ilmaa. P�in sen sijaan iski oikean nyrkkins� demoni jalkaan ja viilsi per��n tikarilla. Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Kesken kamppailun P�in laski k�tens� ja j�i seisomaan suu osittain auki t�ysin liikkumattomana. Demoni virnisti paljastaen ter�v�t hampaansa ja iski k��pi�t� leikaten t�m�n rintaan ammottavan haavan. P�in ei n�ytt�nyt huomaavaan saamaansa vammaa mill��n tavalla vaan seisoi yh� edelleen veren valuessa h�nen mahaansa ja jalkoja pitkin ruoholle. Demoni iski uudestaan saadeen aikaan toisenkin hurjasti vuotavan haavan pudottaen k��pi�n toiselle polvelleen. Muut katsoivat kauhistuneena odottaen armoniskua.

Demoni kohotti miekkaansa hitaasti ja suorastaan nautiskellen, valmistautuen ly�m��n sitke�n k��pi�n maahan. Yht�kki� P�in kuitenkin ravisteli p��t��n ja hyp�hti pois p�in demonista h�dintuskin v�ist�en p��h�n t�hd�tyn iskun. Verinen k��pi� ei muistanut mit��n muutamista viime sekunneista ja tunsi kuinka h�nen voimansa hupenivat ruoholle valuvan veren mukana. Raivo ja suuttumus valtasivat P�inin ja h�n sy�ksyi kaikella vimmallaan mustaihoisen haltian kimppuun. Hy�kk�yksen rajuus yll�tti demonin ja pakotti sen puolustuskannalle. Sen miekan sivallukset olivat liian hitaita raivoavalle k��pi�lle.

P�in takoi vastustajaansa nopeilla nyrkiniskuilla ja potkuilla. K��pi�n n�k� alkoi h�m�rty� ja harmaa usva sumensi n�k�kentt��. Ei - n�in ei Rautakourien suku loppuisi! Hammasta purren P�in teki harhautuksen pist�en kaiken t�m�n viimeisen yrityksen varaan. H�n luikahti demonin iskun alta kiert�en sen sel�n taa ja hypp�si napaten otteen sen kaulasta. Kaikella verenperint�n� saamallaan voimalla k��pi� taivutti demonin selk�� taaksep�in samalla kun iski nyrkkins� sen alaselk��n. Demonin selk�ranksa ei kest�nyt t�t� vaan murtui inhottavasti naksahtaen. Mustan haltian kasvot v��ristyiv�t kivusta ja se kaatui maahan kuin rikkin�inen r�synukke. P�in hoiperteli verta valuvana kohti kumppaneitaan kaatuen muutaman askeleen j�lkeen tajuttomana maahan. Wainamrun rynt�si paikalle ja t�ll� kertaa h�nen parantajan taidoilleen l�ytyikin todellista k�ytt��.

Viimeisen� kaksinkamppailuvuorossa oli C�lind�. H�nt� vastaan asettui hyvin samann�k�inen haltiahahmo kuin P�inilla. T�m� demoni kuitenkin n�ytti jollain tapaa viel�kin voimakkaammalta ja mahtavammalta. Kentie se johtui sirokkaammasta miekasta ja demonin hopeisilla hiuksilla lep��v�st� hopeisesta kruunusta. Demoni oli hyvin pitk�lti saman n�k�inen kuin mit� ryhm� oli n�hnyt Zenonin parantamisen j�lkeen. Sit�, oliko kyseess� t�sm�lleen sama demoni, ei voitu sanoa varmasti. Haltianainen yll�tti niin katselijat kuin vastujansa aloittamalla taistelun salamalla, joka osui demonia suoraan rintaan. Demoni ei edes ehtinyt tointua s�hk�isest� aloituksesta kun haltia jo hakkasi sen armotta kappaleiksi miekallaan. N�in olivat taistelut ohi ja kaikki ryhm�n j�senet olivat selviytyneet voittajina, ilman merkitt�v�� vahinkoa, k��pi�it� lukuunottamatta. C�lind�a katsottiin kunnioittavammin kuin koskaan aiemmin ja kunnioitukseen sis�ltyi my�s pelkoa.

Kaikkialta ryhm�n ymp�rilt� alkoi kuulua n�kym�tt�mien k�sien taputusta. Tuomari olikin sanonut ett� taisteluita seuraisi suuri yleis� vaikkei silt� ehk� vaikuttaisikaan. Karmaiseva kumea nauru kaikui Tuomarin mustan hahmon suunnasta. Se kiitti ryhm�� viihdytt�v�st� kamppailusta ja uumoili D�ramanelin saavan heist� hyvi� kenraaleja armeijoilleen. T�m�n sanottuaan demoni katosi, j�tt�en ryhm�n miettim��n mit� demoni oli viimeisill� sanoillaan tarkoittanut.a

Parantajan toivuttua matkaa jatkettiin ruohokenttien poikki kohti pohjoista. Pari p�iv�� kului taas tavalliseen tapaan matkatessa ja illat harjoitellessa mm. erin�isi� taistelukykyj�. Moni pani merkille, ett� C�lind� etsiytyi koko ajan l�helle Elanoria ja pyysi useampana iltana t�t� n�ytt�m��n kuinka erin�isi� lukkoja ja heittoja k�ytet��n l�hikamppailussa. Muutenkin haltianainen tuntui osoittavan tavallista enemm�n huomiota salohaltialle. Er��n� iltana K�rekalwen otti puheeksi k�ydyt kaksinkamppailut ja alkoi kysell� mit� mielt� kukin olisi demonin mainitsemasta mahdollisuudesta p��st� johtamaan D�ramaelin armeijoita. Boggo ja Wainamrun kiinnostuivat heti ajatuksesta. Sen sijaan Anna oli heti moista ajatusta vastaan. H�n ei taistelisi D�ramaelin kaltaisten puollella, saati johtaisi heid�n armejoitaan. P�in ja C�lind� eiv�t taasen olleet niin kiinnostuneita armeijoiden johtamisesta, mutta kumpikin sanoi, ett� jos joku haluaisi heit� seurata se olisi seuraajien oma valinta. T�llainen kysely hieman ihmetytti, sill� aikaisemmin K�rekalwen oli ollut katkeran oloinen D�ramaelia kohtaan. T�m� muutos antoi j�lleen ajattelemisen aihetta.

Muutaman tapahtumak�yh�n p�iv�n j�lkeen tasanko p��ttyi pohjoisessa mets��n, joka levitt�ytyi sek� it��n, ett� l�nteen. Pienen neuvonpidon j�lkeen p��tettiin jatkaa mets�n reunaa pitkin l�ntt� kohti, sill� oletttevasti sit� kautta p��st�isiin jossain vaiheessa vuoristojen ohi saaren pohjoisrannikolle. Pian mets� kaartuikin kohti pohjoista. Aamuy�st� ryhm�n nokoset keskeytyiv�t tasangolta kuuluvaan ulinaan. Pian heikossa kuunvalossa n�kyi joukko suuria susia, hukkia kuten Sigurd oli aikaisemman kohtaamisen yhteydess� ryhm�lle luennoinnut. Koko urhea joukko p��tti paeta puihin odottamaan tilanteen kehityst�. Hukat eiv�t kuitenkaan tulleet nuolenkantamaa l�hemm�s, joten puussa kykkimist� jatkettiin. Aamun jo alkaessa valjeta hukat alkoivat pit�� kovaa meteli� ja pian t�m�n j�lkeen ne kaikkosivat tasangolle juosten.

Kun ryhm� alkoi laskeutua puusta, taivaalle ker��ntyi myrskypilvi� ja tuuli yltyi. Paha aavistus hiipi kaikkien mieliin eik� se ollut v��r�ss�. Salamoinnin valaisemalta taivaalta laskeutui vanha tuttu - lohik��rme Wyrlanndrimassrim - tuttujen kesken Wyr. Siivet ilmaa piesten se leijui matkalaisten yl�puolella, roikottaen jotain suuriss� kynsiss��n. Se jokin oli suurhaltia joka retkotti elottoman oloisena lohik��rmeen otteessa. "Kuka ottaa t�m�n vastuulleen?" lohik��rme tiukkasi lujaan s�vyyn. Ryhm�n haltiat yrittiv�t tivata mist� lohik��rme oli haltian l�yt�nyt ja mit� h�nelle oli tehty, mutta Wyr kertoi vain haltian luulleen liikoja itsest��n. Kun valok��rme kysyi uudestaan kuka ottaa haltian vastuulleen kukaan ei oikein uskaltanut sanoa mit��n. "Min� otan h�net!" P�in murahti, muiden viel� ihmetelless� tilannetta. Wyr tiputti haltian k��pi�n eteen ja l�hti vakain siiveniskuin kohomaan taivaalle.

Tapahtumien vy�ryst� toinnuttuaan haaksirikkoiset alkoivat ihmetell� uusinta lis�yst� porukkaansa. Pitk� tummatukkainen haltia seisoi lasittuinein silmin, kuin kuollut. Wainamrun tutki noldoa hetken ja totesi ett� ei l�yt�nyt t�st� pulssia tai muitakaan el�m�n merkkej�. T�m� aloitti kovan mietiskelyn siit�, mit� haltiaparalle oli tehty. Sigurd kirjaviisaana osasi kertoa ett� olento oli mit� todenn�k�isimmin lihagolemi. T�h�nk� tarkoitukseen Wyr oli tarvinnut haltioiden verta? Muutamien testien j�lkeen voitiin todeta golemin tottelevan P�inia. Se osasi puhua ja kysytt�ess� kertoi nimekseen Lasserunia, vaikka mit��n muuta j�rkev�� se ei pystynyt kertomaan. N�in saatiin vahvistus sille, ett� toisia haaksirikkoisia todellakin oli saarella. Golemi osasi n�ht�v�sti taistella kohtuullisesti, mutta jos se vahingoittuisi, sit� ei voisi parantaa mill��n ryhm�n osaamilla keinoilla. Lasseksi ristitty golemi liittettiin joukon jatkoksi kun ryhm� jatkoi mets�n reunamalla vaellustaan.

Seuraava p�iv� oli kirkas ja mets�nreuna oli alkanut kaartua taas pohjoiseen. Matkan taittuessa l�nness� alkoi siint�� jonkinlainen suuri kallio. Haltioiden tarkat silm�t pystyiv�t my�s erottamaan jonkinlaisen rakennelman kallioiden huipulla. Lyhyen neuvonpiden j�lkeen matka suunnaattiin kohti kallioita. Mets�n reunaan olisi aina helppo palata, eik� ryhm�ll� ollut mik��n erityinen kiire minnek��n.

Aikansa kuljettuaan seikkailijamme saapuivat meren rantaan. Kalliolla seisovan tornimaisen rakennelman ja ranna v�lill� n�ytti olevan useita saaria. Oliko itse torni sitten mantereen puolella vai jollain saarella? Hyvin pian p��teettiin jatkaa matkaa rantaa pitkin. Hyv�ll� tuurilla kyseess� olisi saaren niemeke ja huonolla tuurilla... no ainakin sit� p��st�isiin l�hemm�ksi l�nteen kaartuvaa rannikkoa pitkin. Seuraavat p�iv�t kuluivat rauhallisesti matkatessa ja mit��n vuohilaumaa uhkaavampaa ei tavattu. Er��n� y�n� tosin unta h�iritsi parinkymmenen luurangon joukko, joka laahusti tasangolta ilmeisiss� hy�kk�ysaikeissa. Ep�kuolleiden nopeus oli sen verran hidas, ett� koko porukka ehti her�t� ja valmistautua taisteluun. Taistelusta tosin tuli kovin lyhyt, C�lind�n hoidellessa ensimm�iset kymmenen luul�j�� j�rjett�m�n suurella tulipallolla. (Niin suurella ett� PJ itsekin h�mm�styi.) Loput hoideltiin rutiininomaisesti ja ryhm�n suurin menetys oli puolisen tuntia y�unta.

Seuraavien p�ivien aikan rantaviiva k��ntyi kohti etel�� ja toiveet siit� ett� torni olisi mantereella alkoivat k�yd� v�hiin. Matkaa kuitenkin jatkettiin etel��n. (Jos vaikka sielt� l�ytyis jotain mielenkiintoista...). Matalien kukkuloiden keskelt� l�ytyiv�t my�s jonkinlaisen tornin rauniot. C�lind� alkoi k�ytt�yty� raunioissa omituisesti ja v�itti tuntevansa jonkin pahan l�sn�olon ja halusi jatkaa matkaa. Luurankojen liekitt�minen tuoreessa muistissa kukaan ei ryhtynyt v�ittelem��n asiasta. P�iv�n kuluessa ilma alkoi muuttua yh� kuumemmaksi, suorastaan polttavaksi - vaikka syksyn ja kylmempien ilmojen piti tehd� tuloaan...

Vaihteeksi raunioita

Taivallus rantaviiva seuraillen kohti etel�� oli jatkunut muutamia p�ivi� kun edess� n�kyi raunioita. Ilta oli jo h�m�rtym�ss�, joten ryhm� p��tti leiriyty� ja tutkia raunuiot vasta seuraavana p�iv�n�. Kyseess� oli j��nteet pienest� linnoituksesta ja sen ymp�rill� olleesta kyl�st�. Ainoastaan ep�lukuinen m��r� seini� oli en�� pystyss�. Kyl�n halki kulkeneen it�-l�nsi suuntaisen tien pohjakin oli edelleen n�ht�viss�. Alueella ei n�ytt�nyt olevan mit��n mielenkiintoista kunnes Maranw� l�ysi l�hes maatuneista lankuista tehdyn luukun. Kun ansoja tai avausmekanismia ei l�ytynyt niin luukku iskettiin kappaleiksi. Lasse j�tettiin toljottamaan ulkopuolella muun ryhm�n laskeutuessa maan alle.

Ensimm�isest� kerroksesta ei l�ytynyt mit��n j�rin kiinnostavaa. Majoitustiloja upseeristolle ja miehist�lle, keitti�, sortuman tukkima k�yt�v�np�tk� sek� ruokailutilat. Sotilaiden majoitushuoneen sein�ll� oli suuri valkoisesta marmorista tehty vaakuna, jossa oli kaksi nyrkkiin puristettua k�tt� ristiss� kyyn�rvarsien kohdalta. Moinen kuvio ei soittanut kelloa edes ryhm�n oppineiston keskuudessa.

Keitt�st� johti rappuset alempaan kerrokseen. Sielt� l�ytyi varastotiloja, suuria hanallisia tynnyreit� kerroksittain. Seuraavan huoneen lattiassa oli painolaatta joka j�i huomaamatta sill� seurauksella ett� Pain laukaisi ansan ja sai vastap�isest� sein�st� vasaman jalkaansa. Parantaja neutralisoi mahdollisen myrkyn ja sitoi pienen haavan. Huone oli varasto josta johti ovi samanlaiseen huoneeseen. Pienen ihmettelyn j�lkeen molemmista huoneista l�ytyi liuskekivisein��n piilotetut salaovet. Ensimm�isen oven takaa l�ytyi k�yt�v� joka pienen mutkan j�lkeen n�ytti l�htev�n laskeutumaan maan alle. Ennen syvemm�lle menemist� p��tettiin k�yd� katsomassa mit� toisen salaoven takaa l�ytyisi. Siell� oli k�yt�v�n p�tk� joka p��ttyi tukevaan metallioveen. Hetken pohdittuaan ryhm� hoksasi vet�ist� oven pieless� olleesta soihdunpidikkeest� jolloin ovi nousi kovaa meteli� pit�en yl�s. Oven takana k�yt�v� jatkui usean sadan metrin matkalle tehden s��nn�llist� siksak kuviota. Sitten olikin vastassa samanlainen metalliovi, tosin ilman soihdunpidikett�. Kun raaka voima ei riitt�nyt oven avaamiseen, niin Malantur teki vaihtoehtoisen reitin kivisein��n oven vieress�. Kun ovi oli saati kierretty� tuli vastaan 10 m korkeat huonokuntoiset tikapuut. Anna leijaili yl�s ja l�ysi pienen tasanteen sek� puuoven, h�n avasi oven ja sielt� iski vastaan kirkas p�iv�nvalo. Varaulosk�yt�v�, hieno l�yd�s.

Palattiin tutkimaan ensimm�isen salaoven takaa l�ytynytt� k�yt�v��. K�yt�v� laskeutui loivasti alasp�in vain l�hte�kseen jonkun matkan p��ss� nousemaan takaisin yl�s. K�yt�v�n p��ss� oli pienet portaat ja katossa oleva luukku. Luukusta p��stiin suunnilleen puolipallon muotoiseen huoneeseen joka oli tehty kattoa my�ten valkoisesta marmorista. Seinill� oli kaappeja joissa oli hajonneita kaapuja. Huoneessa aistittiin vahva lumous, mutta ryhm� ei saanut selville mist� sen tarkemmin oli kyse. Huoneessa oli ovi josta p��stiin suureen tilaan jossa oli penkkirivej�, alttari, sortuman peitossa oleva ovensuu sek� suurihminen peltihaarniskasssa kahden k�den miekka kourassaan. Ryhm� tervehti hahmoa ja pyysi lupaa astua temppeliin. Hahmo esitt�ytyi Linnaherra Hargoniksi ja uteli mill� asioilla vieraat liikkuivat. Porukka kertoi tavanomaisen haaksirikkotarinan ja alkoivat tiedustelemaan mit� linnalle oli tapahtunut. Hargonilla olikin surullinen tarina kerrottavaan:

Pappi Brinnsol, joka toimi kahdentoista neuvoston j�senen�, oli tuhon sattuessa linnakkeessani vierailulla. Brinnsol oli k�ynyt l�ntisess� valtakunnassa Koolan kaupungissa tervehtim�ss� paikallista kunnollista v�ke�. Kolme y�t� Brinnsolin saapumisen j�lkeen viestinviej�t toivat h�lytt�vi� uutisia id�st�, jossa kuulemma Sheruin oli piiritettyn�, ja ett� l�ntt� kohti marssi suuri armeija keskusvuorilta. Armeijan my�t� saapui outo h�m�ryys - aurinko oli k�tketty armeijalta. Armeija oli monituhatp�inen, ja koostui p��asiassa �rkeist�, peikoista ja ep�kuolleista. Armeijalla oli mukana sotakoneita; katapultteja, muurinmurtajia ja hy�kk�ystorneja. Armeijan k�rjess� tuli kuitenkin lukuisia osastoja outoja pieni� ihmisi� - ne n�yttiv�t samanlaisilta kuin tuo teid�n hobitti, mutta ne olivat harmaaihoisia.

Ryhdyin Brinnsolin kanssa j�rjest�m��n puolustusta v�litt�m�sti. Meill� ei ollut liiemmin aikaa, ja olimme auttamatta alivoimaisia. Linnakkeessani palveli ainoastaan sadan miehen kaarti, sek� lis�ksi kaksitoista ratsumiest� sek� kaksikymment� jousiampujaa. Ratsumiehet olisivat k�yt�nn�ss� hy�dytt�mi�, ja jousimiehet eiv�t pystyisi mitenk��n pid�ttelem��n vihollista kovinkaan pitk��n. Tilanne oli kaikin puolin ep�toivoinen.

Suurin yll�tys koettiin jo ennen taistelun alkua. Suurin osa vihollisista kiersi linnakkeen kaukaa ja jatkoivat matkaansa. Linnaketta vastaan j�i ainoastaan kolmisen tuhatta vihollista sek� kolme katapulttia. Toisaalta, t�ss�kin oli tarpeeksi vihollisia linnakkeelle. Se osa hy�kk��jist�, jotka eiv�t kiert�neet linnaketta, hy�kk�siv�t saman tien sit� vastaan.

Yhdess� Brinnsolin avustuksella pystyimme pit�m��n puolimme kolme p�iv�� vihollista vastaan. Lopulta linnakkeen muurit yksinkertaisesti pettiv�t. Saimme molemmat surmamme puolustaessamme Viimeist� Kammiota, jossa sijaitsi Zodarin temppeli, jonne vuorostaan oli koottu naiset ja lapset. Kun urhean Brinnsolin veri tahri temppelin lattian, koko temppeli romahti surmaten sek� naiset ja lapset (ehk� pelastaen n�m� viel� karmeammalta kohtalolta) sek� monia hy�kk��jien parhaista sotureista.

Koko linnake ry�stettiin. Vihollisen armeija vei mukanaan l�hes kaiken mit� saivat mukaan. M�t�nev�t ruumit j�tettiin niille sijoilleen (siis ne mit� ei sy�ty). Vankeja ei otettu. Ainoastaan Zodarin temppeli j�i vihollisen ry�stelyn ulkopuolelle.

Tarinan j�lkeen ryhm� alkoi Hargonin luvalla ihmettelem��n mit� kaikkea temppelist� l�ytyy. Sortuman alta pilkisti esiin maaginen kynac ja sotakirves jotka sujahtivat Painin reppuun. Alttarilla oli jumalpatsas ja sen edess� lasikantisessa laatikossa Brinnsolin hyvin s�ilynyt ruumis, laatikossa oli my�s muutamia mielenkiintoisen n�k�isi� esineit�. Temppelin toisella puolella oli vastaava puolipallon muotoinen huone, mutta siell� ei ollut mit��n mielenkiintoista. Hargon huomasi ryhm�n kiinnostuksen tavaroita kohtaan ja teki seuraavan ehdotuksen; he saisivat Brinnsolin tavarat mik�li onnistuisvat palsamoimaan ruumiin oikeaoppisesti, sill� sen tapahduttua Hargon vapautuisi olomuotonsa kahleista. Oli kuulemma elo k�ynyt jo v�h�n tyls�ksi (harvinaisen kyyninen tapaus ep�kuolleeksi - Boggo huom). Yll�tt�en porukka suostui, olihan sent��n kyseess� 12-neuvoston j�senen tavarat, Hargon oli tyytyv�inen ja ilmoitti Zodarin seuraavan heid�n matkaansa. Zodar oli h�nen palvomansa jumala. H�n antoi viel� Elanorille mitalin jossa oli tuttu symboli nyrkkiin puristetuista k�sist�. Ryhm� hyv�steli Hargonin ja poistui samaa tiet� kuin oli tultukin. Muut kiinnittiv�t huomiota C�lind�en joka oli n�ytt�nyt taistelevan itsekurinsa kanssa koko keskustelun ajan.

Ulkopuolella mitali tutkittiin, mutta siit� ei l�ytynyt mit��n erityist�. Elanor p��tti laittaa sen rintataskuunsa n�kym�tt�miin, mutta nopeasti esille otettavaksi. Porukka oli yleisesti ottaen tyytyv�inen jouduttuaan viel� yhden jumalankin silm�ll�pidon alaiseksi, ik��nkuin demoneissa ja lohik��rmeiss� ei olisi ollut riitt�v�sti seuraa. Sitten todettiin ettei kenell�k��n ole oikeastaan k�sityst� siit� mit� uskonnollisesti oikeaoppinen palsamointi pit�� sis�ll��n, mutta onneksi Sigurd sai kaivettua muistinsa k�tk�ist� v�l�hdyksen kirjasta "Neelanin, Zodarin Ensimm�isen Profeetan Kirjoitukset", joka vuorostaan sijaitsi Sheruinissa, samassa rakennuksessa miss� Zenon oli parannettu. Siit� varmasti l�ytyisi tarvittavat tiedot. Mutta p��dyttiin silti jatkamaan matkaa rannikkoa seuraillen, Hargon oli reilut 500 vuottaa odottanut, ei kai h�nelle pari lis�kuukautta paljon merkitsisi.

Kuka tarvitsee vihollisia kun on t�llaisia matkakumppaneita?

Raunioilta jatkettiin viel� muutaman virstan matka ennen kuin leiriytymist�. Sin� y�n� Elanor p��ttii toteuttaa suunnitelmansa C�lind�n miekan varastamisesta ja h�vitt�misest�, jotta h�nen muutoksensa ep�kuolleeksi pys�htyisi. Elanor selitti suunnitelmansa muille, mutta ei l�yt�nyt hengenheimolaisia ristiretkelleen. "Olet omillasi" oli tyypillinen vastaus. C�lind�n meditoidessa Elanor heitti pimeyden ymp�rilleen ja varovasti irroitti meditoivan C�lind�n k�den miekan kahvalta ja vet�isi aseen huotrasta, muutti sen tikariksi ja singahti lentoon. C�lind�lta meni hetkonen tajuta mit� oli tapahtunut, mutta sitten h�n alkoi kirkumaan "varas, varas!!" ja sinkosi tulipallon yl�puolellaan olevaan pakoon pyrkiv��n pime��n alueeseen. Elanor sai pahan vamman k�teens� ja tippui takaisin maan pinnalle. Seuraava pallo teki massiivisen haavan Elanorin rintaan. T�ss� vaiheessa Pain rynt�si paikalle ja yritti huutamalla saada C�lind�a rauhoittumaan. Muut ryhm�l�iset seurasivat tapahtumaa ��neti sivusta, kuka mit�kin miettien. Elanor sai l�ylytyksest� tarpeekseen ja heitti tikarin pimeyden s�teen ulkopuolelle ja poisti pimeyden. C�lind� sy�ksyi tikarin per��n, muutti sen miekaksi ja valmistautui viimeistelem��n varkaaan. Pain tunki itsens� Elanorin ja C�lind�n v�liin. Kun C�lind� tajusi kenet oli tappamassa, h�n onnistui uskomattomalla tahdonvoimalla hillitsem��n itsens� ja hoki Elanorille "Miksi? Miksi?". Elanor yritti parhaansa mukaan selitt�� tilannetta parhain p�in C�lind�n sielun pelastusyritykseksi, mutta h�nen sanasa eiv�t saaneet vastakaikua. Wainamrunilta meni pari tuntia Elanorin vammojen kanssa temutessa.

Loppuy� sujui h�mmentyneiss� tunnelmissa, vaivautuneilla sanoilla Elanor ja C�lind� yrittiv�t paikkailla v�lej��n, mutta jotain taisi j��d� kytem��n pinnan alle. Ik��nkuin sanattomasta sopimuksesta y�n tapahtumat lakaistiin maton alle ja aamulla jatkettiin matkaa. P�iv�n ja y�n aikana ei tapahtunut sen kummempia. Seuraavana p�iv�n� j�tettiin taivaltaminen v�liin vaan huollettiin varusteita, kalasteltiin, mets�stettiin Malanturin johdolla antilooppeja ja sy�tiin pitk�st� aikaa kunnollinen ateria ainaisten matkaev�iden sijaan.

Daavid ja Goljat

Hyvin alkanut matkan teko pys�htyi kun id�st� huomattiin kolmen suuren olennon olevan tulevan kovaa vauhtia koti ryhm��. Puolustuslinja pistettiin kasaan ja olennot tunnistettiin noin nelimetrisiksi j�ttil�isiksi joilla oli kivet ja kartut kannossa. Annan nuolet pys�yttiv�t ensimm�isen j�ttil�isen noin sadan metrin p��h�n. Pikkuinen Boggokin seisoi linjassa linkoaan vinhasti py�ritt�en mutta eip� poloinen ehtinyt kive��n singota ennen kuin j�ttil�isen sinkoama kivi murskasi h�nen k�tens�. Goljat voitti sen er�n. Toinen kivi osui Lassen polveen pirstoen sen. Kun j�ttilaiset tulivat karttuineen iskuet�isyydelle ryhm�n l�hitaistelijat piirittiv�t vastustajat ja iskiv�t heid�t muutamassa kierroksessa maahan. C�lind� upotti miekkans aniin syv�lle j�ttil�isen rintaan ett� joutui riuhtomaan sit� irti minuuttikaupalla. Samalla Anna oli saanut tehty� j�lkeen j��neest� j�ttil�isest� neulatyynyn.

Parantaja teki hommansa ja pian hobitti oli j�lleen pelikuntoinen. Pain sulloi liikuntakyvytt�m�n Lassen reppuunsa kaiken muun roinan lis�ksi. Oli edelleen mahdollisuus ett� toivomuskaivon avulla Lasse saataisiin palutettua ennalleen. P��tettiin l�hte� seuraamaan j�ttil�isten j�lki� n�iden pes�paikan ja saaliin l�yt�misen toivossa. Reilun p�iv�matkan p��st� saavuttiinkin kukkuloille ja saatiin luolan suuaukko n�kyviin...

Luolan suuaukosta tuprusi hiljalleen savua. Maasto ei tarjonnut suojaa, joten ryhm� l�hti avopallossa l�hestym��n luolaa jouset ampumavalmiina. Suuaukolle p��stiin ilman yll�tyksi�, aukosta avautuvassa huoneessa n�htiin yksi j�ttil�inen nukkumassa nuotion ��ress�. Pieni iskuryhm� hiippaili naispuolisen j�ttil�isen luokse ja surmasi sen l�hes ��nett�m�sti. Syvemm�ll� luolassa n�htiin t�ker�sti naamioitu salaovi ja kuultiin hiljaista tuhinaa. ��nen l�hteeksi paljastui nukkuva j�ttil�islapsi, suunnilleen puolitoistametrinen j�ssikk�. Yll�tt�v� armeliaisuuden tunne yll�tti ryhm�n ja orvoksi j��nyt poikanen p��tettiin j�tt�� jatkamaan uniaan. Salaoven takan oli pieni huone josta l�ytyi kokoelma aseita ja haarniskoita, P�in l�ysi itsellee sopivat taisteluhansikkaat ja Boggo p��h�ns� pienill� muutost�ill� sopivan kyp�r�n.

Jatkuu seuraavassa osassa!

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen Jarno Hyyryl�inen (Uusi p�iv�, uusi taistelu) ja Heikki Jokinen (muut osat). Pienet korjaukset ja nimien lis�ykset ovat Kuittaan tekemi�.

[Edellinen osa] [Seuraava osa]