Uudisraivaajat 37

M� hoidan meid�t turvaan

Onnistuneiden lentoloitsujen j�lkeen itseluottamuspiikin saanut Shaun v�itti olevansa valmis koettamaan jotain h�nelle uutta � teleporttia. Vaihtoehtoja ei juuri ollut, joten ryhm� p��tti koettaa siirr�tt�� itsens� Duramaelin kartanon l�hettyville, se olisi Shaunin loitsujen kantaman sis�ll�. Yksi kerrallaan ryhm�l�iset katosivat luolasta, Sir Malantur nostatti viel� ennen poistumistaan pari kivisein��, olisi �rkeille jotain puuhasteltavaa niit� halki nakuttaessa.

Pimeys ryhm�n ymp�rilt� h�veni hiljalleen, ja he tajusivat roikkuvansa paksussa hopeanv�risess� verkossa, joka oli ik��n kuin h�m�h�kin seitti�, mutta kuitenkin jotain muuta. Seitti oli viritelty suureen py�re��n huoneeseen, josta l�hti keskelt� kierreportaat alasp�in, ja yhden sein�n vieress� oli portaat yl�sp�in. Huoneessa oli pari ikkunaa, mutta ne oli peitetty laudoilla. Muiden rimpuillessa Sir Wainamrun irtaantui seitist� vaivattoman oloisesti ja l�hti k�velem��n rappusia alasp�in � reagoimatta mill��n tavalla muiden huutoihin.

Ryhm� k�ytti temppu-, loitsu- ja tietovalikoimastaan kaikki mahdolliset ja ep�todenn�k�isetkin ideat, mutta mik��n ei auttanut, seittisiteet olivat ja pysyiv�t. Sir Malanturin korppi n�ytti harvinaisen s��litt�v�lt� roikkuessaan siivist��n seitiss�. Loitsulla sai kuitenkin tuhottua ikkunoiden edess� olevat laudat, joten ryhm� pysyi jotenkuten seuraamaan p�iv�n kulkua. Ikkunoista tuli meri-ilman tuoksua ja rantaan iskevien aaltojen jatkuvaa pauhua. Jostain taustalta kuului hentoa moniulotteista laulusta, jossa on laaksoja ja huippuja, ja jossa sekoittuu maagisella tavalla yhteen surulliset ja iloiset melodiat.

Aamulla portaita nousi ylimaallisen kaunis olento - pukeutuneena isojen poikien kuvak��r�ist� tutulla tavalla � mustaan l�pikuultavaan asuun, lyhyeen hameeseen ja saappaisiin. Suuret mustat lepakonsiivet hivenen s�rkiv�t illuusiota. Olento tarjosi vett�, puolet ryhm�st� kielt�ytyi avaamasta suutaan ja neste valui rinnuksille. Naisen palattua alakertaan Sir Sigurd kertoi sen olevan succubus, ne etsiv�t miehi� parittelukumppaneikseen ja hedelm�ittymisen j�lkeen tappoivat partnerinsa.

Seuraavana aamuna nainen palasi, sanoi nimekseen Pandira ja ettei kukaan saisi puhua ilman lupaa, sitten h�n tarjosi j�lleen vett�. T�ll� kertaa kukaan ei kielt�ytynyt. Auringon j�lleen noustua Pandira palasi, yksi kerrallaan riisui ryhm�l�iset haarniskoista, aseista ja koruista, samalla korviin kuumia sanoja kuiskaillen. Ambonilta h�n kysyi, mahtaisiko h�n tiet��, mit� kaikkea h�n voisi saada Lankeamalla, mutta Ambon ei juuri neidon viettelyksille l�mmennyt. Bogolta h�n kysyi my�s kaikenlaista, johan saadut vastaukset olivat sopivan ymp�ripy�reit�. H�n halusi viel� varmistaa, ettei Boggo salannut h�nelt� mit��n esineit�, ja muuttamalla silm�ns� kahdeksi mustaksi aukoksi h�n huomasi lopulta my�s Bogon sormessa olevan Aulendilin antaman sormuksen, joka sujahti Pandiran sormeen ilman ongelmia.

Pandira sai jatkaa viettely-yrityksi��n kuusi p�iv��, kunnes Drul murtui, ja l�hti naisen seurassa alakertaan. Kun Drul erin�isi� tunteja my�hemmin palautettiin takaisin seitteihin, h�n hehkutti kokemuksiaan, jotka tuntuivat olevan per�isin maailman kaikkien teinipoikien yhdistetyist� fantasioista. Seuraavana aamuna seitin ote irtosi ja ryhm�l�iset vapautuivat.

Varovasti ryhm� eteni alakertaan, jossa he n�kiv�t Pandiran lis�ksi tulta h�nkiv�n valtavan koiran, ja nymfin. Sek� tietysti huomattavan m��r�t tavaraa, ryhm�l�isten omaisuuden lis�ksi paljon muutakin, leviteltyn� kahdelle p�yd�lle. Pandira sanoi ett� ryhm�l�iset voisivat jatkaa matkaansa edelleen alasp�in, mutta t�lle tasolle heill� ei olisi asiaa. H�n tehosti sanojensa voimaa laittamalla Ambonilta ottamansa miekan liekehtim��n ja heilauttamalla sit� osaavissa k�siss� muutaman kerran. Aseeton ryhm� otti varoituksen todesta.

J��tynyt haltia

Seuraavalta tasolta l�ytyi umpij��ss� ole Sir Wainamrun, yht� kylmiss��n oleva Elric sek� huurtunut valkoinen yksisarvinen. Huoneen keskell� oleva sininen iso kristalli oli ep�ilem�tt� kylmyyden l�hde. Elricin kyljest� puuttui suuri palanen, joka aika lailla vastasi ylemm�ss� kerroksessa olleen koiran leukav�li�.

Yht� tasoa alempaa vastaan tuli aseistettu ihminen. Hetken verran ryhm� ja mies tuijottelivat toisiaan kunnes jonkunlainen luottamus syntyi. H�n oli nimelt��n Gulin Murth, pappi Dor-l�minin kyl�st�. H�n kertoi olleensa vankina arvionsa mukaan kuutisen viikkoa, ja omaksi h�pe�kseen antautunut heti Pandiran viettelyksille. Gulin pystyi loitsimaan ruokaa ja vett� ryhm�lle, joka k�vi ravinnon kimppuun viikon paaston j�lkeen. H�n heitti my�s loitsun, joka suojaisi Elrici� haavoiltaan reilun vuoden ajan. T�m�n j�lkeen kylm�� heikosti hohkanut kristalli hajotettiin ja ryhm� j�i odottelemaan ett� yksisarvinen ja parantaja sulaisivat. T�t� odotellessa, loitsuvoimansa virtauksesta saavat ryhm�l�iset tajusivat, ettei heid�n mahtinsa en�� palautunut levossa. Ihan kuin magia (ja maagiset esineet?) olisi jotenkin vaimentunut.

Gulinin mukaan alimmalla tasolla olisi viisip�inen hirvi�, h�nen sanojensa mukaan lohik��rme, mutta kuvauksen perusteella se olisi ryhm�l�isten tiet�myksen mukaan jotain muuta. V�lill� olisi viel� yksi taso joka toimi varastona, ja toinen tyhj� taso. Pieni tutkimusretki pys�htyi aistimuksiin voimakkaan pahan l�sn�olosta. Pari p�iv�� lev�tty��n ryhm� oli toipunut n�lk�kuurista. Yksisarvinen kertoi joutuneensa vangiksi yli 15 vuotta sitten teleportin heitetty��n. Gulin oli k�ytt�nyt �turvallisen paluun kristallia� j��dess��n kiinni, kristallissa oli viel� yksi varaus j�ljell�.

Ryhm� teki yhdess� yksisarvisen ja Gulinin kanssa suunnitelman Pandiran ja koiran kukistamiseksi. Porukan rynn�tess� yl�kertaan sielt� l�ytyi vain nymfi, joka nurkassa pelokkaana huusi ryhm�� pysym��n kauempana, h�nell� oli jonkinlainen varpu k�dess��n. Ryhm� onnistui rauhoittelemaan naista niin kauan aikaa, ett� he ehtiv�t ker�t� j�ljelle j��neet tavaransa. Pandira oli ottanut mukaansa kaikki lohik��rmeiden ja demonien surmaamiseen liittyv�t esineet, sek� muuten vaan mahtavimmat aarteet.

Tornin ylin kerros paljastui majakan katoksi, lyhdyn paikalla oli voimansa menett�nyt kristalli, arvatenkin sieppari joka heid�t oli napannut. Kristalli tuhottiin tiputtamalla se alla olevaan kallioon. Majakka sijaitsi keskell� merta, mannerta ei n�kynyt edes korpin silmin. T�hti� tutkimalla Sir Sigurd arvioi heid�n p��tyneen yli 8000 virstan p��h�n l�ht�paikastaan. Saari oli mit�t�n kalliosaari, ja sen ymp�rill� oli useita laivojen hylkyj�. Samalla maa alkoi j�risem��n heiluttaen voimakkaasti tornia. T�m� ihmeesti nopeutti p��t�ksentekoa. Yksisarvinen k�ytti omia taikojaan ja poistui paikalta, ryhm� haki Elrcin mukaansa ja ep�m��r�isess� ryhm�halissa odottivat ett� Gulin k�ytt�isi 'turvallisen paluun kristalliaan'. Toivottavasti esine olisi nimens� v��rti.

Hadorin huone

Ep�m��r�isen sekavuuden hetken j�lkeen ryhm� l�ysi itsens� pienelt� aukiolta keskelt� viidakkoa, Gulin tunnisti paikan ja l�hti johdattelemaan muita kohti kotikyl��ns�. Kyl�n ulkolaidalla oli suuri puusta rakennettu lohik��rme. Gulin esitteli ryhm�n kyl�n p��llik�lle H�rin Thalionille ja t�m�n perheelle. Perheeseen kuuluivat h�nen mustahiuksinen, ylpe�- ja kauniskasvoinen vaimo Morwen Eledhwen, jonka silmist� loisti t�htien valo, sek� heid�n kaksi lastaan. Lapset olivat vakavamielinen ja hiljainen T�rin, viisi vuotta, ja iloinen, tanssiva ja laulava luonnonlapsi Lalaith, i�lt��n kolme vuotta. Illallisen aikana keskustelu ajautui ulkona olleeseen puiseen lohik��rmeeseen ja H�rin kertoo sen liittyv� sukunsa vanhaan legendaan, jonka mukaan h�nen huoneensa esi-is�t olivat perustamassa er�st� veljeskuntaa, jonka valalla vannottuna teht�v�n� oli pelastaa maailma lohik��rmeist�. Esi-isien nimet on jo unohdettu, ja ne ovat haalistuneet muistokivist�.

Saaga veljeskunnan tuhosta kertoo kuinka Gorthol, muinaisista sankareista viimeinen, surmasi lohik��rme Gl�rundin ennen kuin se ehti h�vitt�m��n Dor-l�minia. T�t� ennen Gl�rund oli ehtinyt jo surmata koko muun veljeskunnan, ja Gortholkin haavoittui kuolettavasti taistelussa. Gortholin mukana kuoli veljeskunta ja sen salaisuudet katosivat tietoisuudesta. Gorthol ehti kuitenkin ennen kuolemaansa varoittaa muita, ett� niin kauan kuin lohik��rmeiden �iti el��, ne ovat ainainen uhka. T�m�n takia Dor-l�minissa on puinen lohik��rme muistuttamassa ainaisesta vaarasta.

Ihmisten ilmoille kyl�st� p��sisi seuraamalla noin sata virstaa joen vartta, sen suistosta l�ytyisi Mestarilaivanrakentaja C�rdanin hallitsema Brithombarin kaupunki, sielt� olisi mahdollista saada laivakyyti takaisin ryhm�n kotisaarelle. C�rdan olikin ryhm�lle tuttu nimi haltianeuvoston kokouksesta. Heid�n vain pit�isi varoa viidakon villej�, puhallusputkistaan myrkkynuolia ampuvaa Maya �kansaa.

Uusi uljaampi min�

Y�n aikana virtauksesta mahtinsa ammentavat ryhm�n j�senet kokivat jumalallisen n�yn, joka k�ski heit� rakentamaan jumalalleen temppeli kotikaupunkiinsa. Samalla yksi heid�n k�ytt�mist��n vaatekappaleista tai koristekoruista oli muuttunut jumalan tunnusv�ri� vastaavaksi. Eik� t�ss� kaikki, osa ryhm�st� tajusi etteiv�t he en�� osanneet tietoja ja taitoja jotka aiemmin olivat olleet itsest��nselvyyksi�, vaan sen sijaan jotain ihan muita. Osalle muutokset olivat hyvin maltillisia, mutta esimerkiksi Sir Malantur oli menett�nyt kykyns� muuttua tiikeriksi, ja sen sijaan l�ysi itsest��n syv�llisen saarnamiehen. Drulista oli tullut maagi, ja Sir Sigurdista astrologi. Jotenkin heill� alkoi olla tarve alkaa rakentamaan itselleen maagin sauvaa. Ryhm�n helpotukseksi Shaun ei en�� osannut heitt�� teleporttia, ei siit� mit��n hyv�� kuitenkaan seuraisi. H�nell� oli kuitenkin valtava tarve suojata itsens� mahdollisimman jykev��n metallihaarniskaan. Boggo, Ambon ja Sir Wainamrun olivat s�ilyneet suurilta osilta ennallaan.

My�s kyl�l�iset olivat kokeneet vastaavia muutoksia, mutta ryhm� ei j��nyt niit� nyt ihmettelem��n sen pidemm�ksi aikaa. Maa t�r�hteli edelleen, ja Sir Sigurd oli y�n aikana t�htitaivaan perusteella p��tellyt ett� kotimatkaa olisi edelleen viitisentuhatta virstaa, ja jos samat mullistukset olivat koetelleet my�s Saarta, niin ryhm�, tai ainakin Boggo, halusi p��st� pikaisesti takaisin. Elricille rakennettiin paarit, koska mahti ei viel�k��n palautunut, niin Sir Wainamrun ei halunnut ryhty� niin vaativaan parannusoperaatioon, eik� parantaja mullistuksen j�lkeen ollut en�� edes aivan varma pystyisik� h�n moiseen tekoon. Ryhm� hyv�steli kyl�l�iset ja l�hti taipaleelle.

Matkanteko viidakossa paareja raahaten oli ��rimm�isen hidasta, eik� maailma ollut muuttanut Sir Sigurdia varsinaisesti miehekk��mp��n suuntaan, joten sill�kin suunnalla takkusi. Etsiess��n leiripaikkaa itsest��n tiedustelijan kyky� l�yt�nyt Ambon astui krokotiilin p��lle ja joutui t�t� muutaman kerran miekalla silpomaan ennen kuin otus rauhoittui. Y�unet keskeytyiv�t kun vartijat n�kiv�t jonkun tippuvan jokeen, Sir Sigurd taisi yll�tt�� itsens�kin rynt��m�ll� veteen ja raahaamalla pudonneen joen penkalle. Se oli samanlainen siivek�s olento kuin Angela, kuollut sellainen. Parantaja ei osannut sanoa mit��n kuolinsyyst�. Y�n aikana viisi vastaava tipahteli leirin l�helle kuolleina. Aamun sarastaessa ryhm� peitteli heid�t palmun lehvill� ja l�hti h�mmentyneen� jatkamaan matkaan. Olentojen ruumiita tippui taivaalta tasaisin v�liajoin, eik� ryhm� sen enemp�� niihin kiinnitt�nyt huomiota. Olevaisuuden k�ytt�j�t tajusivat, ettei heid�nk��n mahtinsa en�� palautunut.

Brithombar

Brithombarin haltiakaupungin tullessa n�kyviin Sir Wainamrun siirtyi puhemiehen paikalle ja j�rjesti ryhm�n sis�lle kaupunkiin, ja l�hetytti vartiomiesten mukana C�rdanille sanan siit� Kuningas Boggo haluaisi tavata t�m�n. Kaupungin arkkitehtuuri oli mielenkiintoisesti sekoitus Ost-in-Edhilist� tuttuja tiukan geometrisia kuvioita mukailevaa tyyli� ja Galadrielin v�en pehme�mpilinjaista tyyli�. Vastausta odotellessa he etsiytyiv�t s��dyllisen oloiseen majataloon huuhtomaan pois matkan rasitukset. Kun ryhm� l�hti pikkaisen tutustumaan kaupungin el�m��n, tapahtui jotain t�ysin k�sitt�m�t�nt�: aurinko sammui - tai ainakin se pimentyi l�hestulkoon t�ysin. Kaupungin haltiat n�yttiv�t yht� �imistyneilt� kuin ryhm�l�iset.

Sitten C�rdanilta tuli sana ett� h�n olisi valmis vastaanottamaan vieraat. Bogon kertoessa Mestarilaivanrakentajalle tarinaa siit� kuinka ryhm� oli h�nen mailleen p��tynyt, muut ryhm�st� huomasivat mik� Bogossa oli muuttunut. T�m�n ��ni tummentunut, ja h�n osasi k�ytt�� sanoja huomattavasti aikaisempaa kauniimmin, l�hes kuninkaallisesti, eik� en�� vilkuillut Sir Sigurdin suuntaan tukea saadakseen. Ryhm�l�iset huomasivat kuinka C�rdanin katse hetkeksi pys�htyi Bogon sormuksettomaan sormeen. Kun puhe siirtyi auringon pimenemiseen ja pudonneisiin olentoihin, Sir Sigurd l�hti yhdess� C�rdanin neuvonantajien kanssa n�iden t�htitorniin pohtimaan ongelmaa syv�llisemmin. Vastausta aurinko-ongelmaan ei sielt� saatu, mutta arvio pudonneiden olentojen osalta oli noin kymmenisen miljoonaa. Maanj�ristykset sent��n tuntuivat loppuneen.

Sill� v�lin C�rdan johdatti muut ryhm�st� pienemp��n huoneeseen ja h��ti suurimman osan hoviv�est��n. Huoneessa oli tulipes�, jonka ymp�rill� oli istuimia, ja C�rdanin kertoessa tarinaansa tulen p��lle ilmestyi efektej� kuvittamaan tarinaa. H�n sanoi, ett� eritt�in voimakkaita lohik��rmeit� on hyvin harvassa. Esimerkiksi kaukana Id�ss� yksi niist� oli Utumkodur. Sit� vastustivat Helcarthin ja Helcar Saelin haltiat. T��ll� se oli Gl�rund. Nykyisen Saaren tienoilla se oli Ashardalon, ja sit� vastustava voima oli tunnettu historiassa nimell� Dyddin druidit. Mikseiv�t lohik��rmeensurmaajat? Sit�k��n en tied�. Eritt�in mielenkiintoista ja h�mment�v�� on se, ett� yht�kki� Saarelle ilmestyiv�t takaisin niin tieto elossa olevasta Ashardalonista, kuin my�s Dyddin druideiksi itse��n kutsuva yhteis�. Tuntuu silt�, kuin entiset aamut sarastavat taas. Tarkoittaako se sit�, ett� Gl�rundkin palaa? No, eteenp�in tarinassa...

Gorthol ei suinkaan l�htenyt k��rmett� vastaan yksin��n, mutta niin suuri oli pelkk� pedon nimen aiheuttama pelko, ett� vain kaksi urhoollista l�htiv�t h�nen mukaansa surmaty�h�n. Heid�n nimens� oli Dorlas ja Torbarth. Lohik��rmeen n�hdess��n Dorlas j�hmettyi kauhusta toimintakyvytt�m�ksi, ja Torbart puolestaan lipesi liukkaalta ja kapealta polulta, joka vei sovittuun v�ijytyspaikkaan, ja kuoli n�in huonon onnen seurauksena. Dorlas oli se, joka l�ysi Gortholin kuolettavasti haavoittuneena lohik��rmeen verest�, ja h�n vannoi kuolevalle miehelle valan, ett� kertoisi kaikille mit� tapahtui lis��m�tt� siihen mit��n tai ottamatta siit� mit��n pois. T�ll� hetkell� lohik��rme avasi viimeisen kerran silm�ns�, ja pilkaten nauroi, ett� �lohik��rmeiden aika koittaa viel�, ja liitosta v�h�isemm�n kanssa syntyy suurin ikin�, jonka siivet piment�v�t vuoretkin, ja h�n johtaa lohik��rmeiden armeijat voittoon uuden kuningatar�idin kunniaksi�. T�m�n j�lkeen se kuoli, ja niin my�s Gorthol, ja lohik��rmeen kauheat sanat j�iv�t Dorlaksen mieleen niin, ett� kannettuaan Gortholin takaisin surmaajien tukikohtaan, h�n kirjoitti lyhyen kirjeen minulle, ja l�hetti sen haukkansa mukana. Kirjeen lopussa h�n mainitsee, ettei �en�� jaksa kuunnella lohik��rmeen kammottavaa naurua, vaan mielummin kaiken menett�neen� ja veljeskuntansa pett�neen� tekee ainoan kunniallisen ratkaisun; j��k��n hyv�sti i�ksi!�. Surullista t�ss� on se, ettei t��ll� ole n�hty lohik��rmeit� Gortholin tekojen j�lkeen, ei edes Id�ss� k�ydyn Suuren Sodan aikana; n�in ollen Dorlaksen p��t�s oli entist� synkempi.

Tukikohta sijaitsee Maya-kansan alueella. Se on Mayajen Balankanchen yhteydess�. Balankanche taas sijaitsee l�hell�, vain noin kahden virstan p��ss� Chichen Itza -nimisest� kaupunkista. Balankanche on luola, ja nimi tarkoittaa Pyh�n Jaguaarin Valtaistuinta. En tied�, mit� luolassa on tai miss� k�yt�ss� se on nykyisin, enk� tied� sit�k��n onko se vartioitu. Tied�n kuitenkin miss� luola on, sill� Dorlaksen haukka opasti minut sinne. Sis��nk�ynti syvemm�lle oli sinet�ity, mutta en tutkinut paikkaa kovinkaan tarkasti, eik� siit� ehk� olisi ollut mit��n hy�ty�k��n, sill� on todenn�k�ist�, ett� syvemm�lle p��seminen vaatii tietoa ja taitoa, mik� on hallussa vain veljeskunnan j�senill�.�

Mayoista C�rdan kertoi, ett� he ovat �kehittyneit� villej�. Heid�n p��kaupunkinsa on Xunantunic, ja ett� he ovat suuri ja vihamielinen kansa. Mayat ovat lyhyit�, vain 140cm pitki�, kaljuja ja luiskaotsaisia, tukevia miehi�. He koristelevat itsens� tatuoinneilla ja ihomaaleilla; tatuoinnin saa vain jonkun miehuuden osoituksen j�lkeen. Jos tatuoinnin ottaa ilman lupaa, rangaistuksena on kuolema. Haltioita he kutsuvat nimell� Chowak Xwaay, �pitk� noita�. Mielenkiintoisena yksityiskohtana heid�n kalenterinsa mainitsee auringon pimentymisen, ja heid�n kalenterinsa loppuu siihen. Uskomaton sattuma on se, ett� heid�n kalenterinsa mukaan auringon piti pimenty� juuri t�n��n. Heid�n legendansa mukaan auringon pimentyminen merkitsee viimeisen vanhan jumalan tuhoa. Mit� se sitten merkitsee, kukaan ei tied�. Toiset uskovat, ett� se tarkoittaa maailmanloppua.

C�rdan viel� lupasi raapustaa kartan ryhm�lle, jos n�m� haluavat l�hte� tutkimaan Veljeskunnan luolastoa, mutta heid�n on otettava yksi h�nen miehist��n matkaan mukaan ennekaikkea oppaaksi, sill� viidakossa voi eksy� hyvin helposti. Jotkut ryhm�st� tosin ep�iliv�t, ett� miehen teht�viin kuului muutakin kuin pelkk�� opastusta.

Ryhm� siirtyi takaisin majataloonsa odottelemaan auringon tulemista esiin. Mutta kun p�ivi� kului, ja auringon pysytelless� piilossa, ilman l�mp�tila alkoi nopeasti laskea, ryhm� p��tti l�hte� kaikesta huolimatta matkaan. Sir Malantur oli tyhjent�nyt paikallisen yrttikaupan vaihtaessaan siell� aiemmin viidakosta l�yt�neens� el�m�nantoyrtit muihin yrtteihin, erityisesti kaikille muutamia annoksia vastamyrkkyj� mayojen k�ytt�mi� hermomyrkkyj� vastaan. Ilman mahtia takaisin saavaa parantajaa oli orpo olo l�hte� kohti tuntematonta. Shaun puolestaan kilisi iloisesti uudessa haarniskassaan. C�rdanin mies t�lle matkalle oli tiedustelija nimelt� Maecheneb, kavereiden kesken Make vaan. Maken vakaa ilme hieman valahti, kun h�n n�ki, mink�laisten peltipurkkien ja muuten vaan t�ysin k�mpel�iden tyyppien kanssa h�nen pit�isi l�hte� salavihkaiselle retkelle keskelle vihollisen aluetta.

Pyh�n Jaguaarin Valtaistuin

Muutamien p�ivien viidakkovaelluksen j�lkeen ryhm� alkoi kuulla edest�p�in vaimeaa rummutusta. Maecheneb ja Ambon l�htiv�t tiedustelemaan muiden piiloutuessa, Make ei varsinaisesti luottanut ryhm�n kykyyn liikkua hiljaisesti. Pojat eiv�t ehtineet n�kem��n ��nen alkul�hdett� ennen kuin Ambon tunsi pistoksen kaulassaan, h�n nappasi heti k�sill� olleen vastamyrkyn, joka oli sy�t�v� kukka, ja painautui kilpens� taakse. Maken osoittaessa suuntaa Ambon ehti heitt�� yhden Drulilta saamistaan lohik��rmeen kynsi �tikareistaan kahden pakenevan Mayan per��n, mutta ilma sen suurempaa vahinkoa. Tikaria ei en�� aluskasvillisuuden joukosta l�ytynyt.

Tiedustelijat palasivat ryhm�n luokse ja pienen ketunlenkin j�lkeen porukka onnistui p��sem��n paikkaan josta he piilossa pystyiv�t tarkastelemaan temppeli�. Temppeli on tosin ehk� v�h�n liioitteleva ilmaus, paikka on vanhalta avolouhokselta n�ytt�v� monttu, jonka reunamia portaan alasp�in kiert�v�t, noin puolesta v�list� montun sein�m�� l�htee luola eteenp�in. Ryhm�n p��stess� paikalle noin satakunta mayaa etenee jonossa kohti luolaa, rumpuja hakataan rytmikk��sti ja se samalla tahdittaa kansan messuamista. Yksi k�velij�ist� on nuori nainen joka kantaa nyytti� syliss��n, muutamalla puolestaan on jaguaarinaamio p��ss��n, ja he tanssivat villisti rytmin tahdissa.

Ryhm� odotteli piilossaan useita tunteja, kunnes mayat poistuvat paikalta. Nuorella naisella ei en�� ollut nyytti� kannossa. Tiedustelijat huomasivat, ett� kaksi vartijaa oli j��nyt luolan suuaukon varjoihin, mutta Bogon, Ambonin ja Maechenebin yhteislaukauksella he tippuivat vain vaimeiden korinoiden saattelemana. Loppuryhm� kolisi paikalle rikkoen jokaisen mahdollisen maahan pudonneen oksan, ja niin luolan tutkiminen alkoi.

Luolasto oli luonnon muovaama tippukiviluola, mutta pitk�n koluamisen j�lkeenkin ainoa mielenkiintoa her�tt�v� paikka oli muurattu tiilisein� johon oli kuvakirjoituksella raapustettu jotain ryhm�lle t�ysin tunnistamatonta. Sein�n edess� olivat tyhj�t kapalot. Pohdiskelutuokion j�lkeen Drul heitti loitsun joka romahdutti sein�n, mutta syntynyt paukahdus oli paljon paljon voimakkaampi kuin mit� pelkk� sortuva kivisein� voisi aiheuttaa. Onneksi vanha viidakon sananlasku, "Viidakossa kukaan ei kuule Loitsuasi", tuntui sis�lt�v�n edes ripauksen totuutta.

Sein�n takaa paljastui uusi sein�, johon oli kirjoitettu lohik��rmekielell� jotain tunnistamatonta. Kieli tunnistettiin Veljeskunnan s��nt�kokoelman kannessa olevan tekstin perusteella. Sir Sigurd vain oli menett�nyt kykyns� tulkita maailman kaikkia kieli�. Sein�n edess� oli kaksi laattaa, ja seiniss� laattojen kohdalla valoa ja pimeytt� symbolisoivat ympyr�t joiden sis�ll� oli huulten kuvat. Enemm�n arvaamiseen kuin tietoon pohjautuen, ja loputtomiin kokeiluihin, perustuen ovi lopulta avautui, ratkaisuna oli Huutaa yht�aikaisesti valoa ett� pimeytt� tarkoittavat Veljeskunnan Huudot.

Oven takaa luolasto muuttui ihmisen tekem�ksi, neli�n muotoisessa tilassa keskelle n�ytti j��v� suuri huone ja sen ulkopuolelle useita pieni� huoneita, kaikki suljettujen ovien takana. Ryhm�n meni ensin suurimpaan huoneeseen, se n�ytti ruokailutilalta ja siell� olevan p�yd�n p��ss� istui haamu. T�m� esitt�ytyi Gortholiksi.

Ryhm� sai nopeasti juonesta kiinni ja kertoivat olevansa Velji� kaukaiselta saarelta, Veljeskunnan ja valan ja tekniikoiden siteeraaminen vakuutti haamun, ja t�m� vastasi �kaksi olette maininneet, mutta kolmannesta olette olleet vaiti. Miksi? Kolmannella tarkoitan Muotoja. Muoto on alkuper�inen tekniikka, josta Iskut ja Huudot ovat haarautuneet. Lyhyesti kerrottuna Muoto yhdist�� Iskun ja Huudon, mutta niin, ett� yhden ja yhden summa on enemm�n kuin kaksi. Kuin vesi ja tuli liian suuressa ep�suhteessa tuhoavat toisen, samoin pelkk� Isku ei j�t� sijaa Huudolle, eik� toisin p�in. Mutta kun vesi ja tuli kohtaavat toisensa ohjattuna, kontrolloituna ja tasapainossa, syntyy sumua, joka voi joko polttaa pahemmin kuin pelkk� tuli, tai virvottaa kokonaisvaltaisemmin kuin pelkk� vesi. T�m� on Muoto. Nykyisess� olomuodossani en voi teille Muotoja opettaa, mutta ehk� H�n joka ne kehitti voi. Koska Muodot ovat Iskujen ja Huutojen harmoniaa, kutsumme vain Harmonisoijaksi.�

Ryhm�n kyselytulvaan Harmonisoijasta Gorthol vastasi ett� h�n ei ollut aivan ihminen, eik� haltiakaan; pitk� ja lihaksikas mies h�n oli. Harmaa oli h�nen ihonsa, ja hiljaa ja erill��n muista h�n usein oli. Kunniaa h�n ei itselleen halunnut, mutta tahto oli lujempi kuin rauta. H�n oli usein pitki� aikoja, vuosikausia, poissa, eik� kertonut menemist��n kenellek��n. H�n oli suurimpia joukossamme, mutta h�n ei ollut koskaan Suurmestari.

Vaikka Gorthol pit�� hyvin h�iritsev�n� sit� ryhm�n kertomaa tietoa lohik��rmeet olivat puhutelleet nykyist� Suurmestari Nostariethia ilmauksella �iti, h�n pyysi ryhm�lt� kahta palvelusta. Ensimm�inen oli vied� h�nen kyp�rins�, jonka harjana on tulta sy�ksem��n valmistautuvat lohik��rme, takaisin h�nen perheelleen, Hadorin Huoneelle Dor-l�minin kyl��n. Toinen oli vied� h�nen istuimensa selk�nojaan piilotettu pieni punainen laenin palanen nykyiselle Suurmestarille, h�n ei tiennyt mik� palanen on, mutta se on kulkenut Suurmestarilta toiselle kauemmin kuin muisti kantaa. Ryhm� lupasi suorittaa t�ytt�� molemmat pyynn�t.

Ryhm�n poistuessa Gorthol antoi luvan etsi� muista huoneista tarpeellista tavaraa, mutta jaksoi silti h�mm�stellen paheksua nuoremman polven Veljien silmist� hehkuvaa aarteenhimoa sanoen �todellakin! Suuresti on Veljeskunta muuttunut, jos p��m��r�n� on aarteiden ker��minen ja niiden s�ilytt�minen. Mit� aarteet ja kullanhimo saavat aikaan ihmisess�? Kuninkaissa? Halun omistaa se ja pit�� se itsell��n. Sen takia niit� ei ole koskaan haalittu Veljeskunnan holveihin. Jokainen surmaaja kantaa aarteensa mukanaan taisteluun, ja sinne ne my�s j��v�t, mik�li surmaaja ei palaa. Kullassa on kirous ja vauraudessa asuu harha, joka saa mielen poikkeamaan sen eteen asetetulta polulta.� T�m� viimeinen viisaus saattoi menn� osalta ohi korvien. Muista huoneista ei kuitenkaan l�ydy muuta kuin mets�miehen varustus, joka auttoi monin tavoin luonnossa selviytymisess�.

N�ytt�ydy aurinko

Ryhm� poistui luolastosta ja l�hti taivaltamaan kohti Dor-l�minin kyl��, vaikka aurinko oli edelleen pime�n� ja l�mp�tila laskenut huomattavasti. Pessimistisimm�t saattoivat jo pohdiskella maailmanloppua ja viimeist� tuomiota. Mutta sitten, viikon pimennyksen j�lkeen, aurinko j�lleen n�ytt�ytyi yll�tt�en, ja l�mp� ja valo palasivat maailmaan..

Ennen Dor-l�minin kyl��n saapumista sattui viel� er�s poikkeava tapahtuma. Vartijat havaitsivat laskeutuvan valonkajon, ja h�lytyksen kiiriess� valon sis�lt� n�kyi siivek�s, lihaksikas, valtaisaa miekkaa kantava, liekehtiv� mieshahmo. H�n kysyi kuka ryhm�l�isist� oli Drul. Kalpeana nieleskellen Drul nosti k�tens�. Hahmo sanoi olevansa jumala Tulkaksen asialla, ja tullut vaatimaan hyvityksen Drulin synneist�, t�m�n hengen. Sir Malantur onnistui kiihke�ll� puheellaan ostamaan Drulille kuukauden verran lis�� elinaikaa, kuhan t�m� rakentaisi Tulkaksen kunniaksi temppelin. Ja niin siipiveikko nousi takaisin kohti �ist� taivasta. Kysyvien katseiden edess� Drul mumisi vain jotakin pahasti pieleen menneest� papin kuulustelusta, kauan sitten, ajoilta ennen Saarta. Takarivin mies mietti Drulin selityst� hetken, mutta totesi hiljaa itsekseen, ett� kenties Tulkas oli joku kaukaisen maan jumala. Mantereella tai Saarella ei h�nest� oltu kuultu ainakaan ennen n�it� uusia tapahtumia.

Dor-l�minin kyl�ss� ryhm� luovutti H�rinille t�m� esi-isien kyp�rin. J�ttiv�t tosin armeliaasti mainitsematta ett� t�m� on nykyisin haamu joka viikoittain tappaa h�nelle uhriksi tuotavia lapsia, vaikkakin vastentahtoisesti. Mutta nopea kuolema on uhreille parempi kuin n��ntyminen n�lk��n, koko ajan huutaen. Ryhm� vain kertoi l�yt�neens� kyp�rin, ja tunnistaneensa sen. Ja kaiken lis�ksi kyp�rin mahtavat voimat palvelevat vain niit� Hadorin Huoneen j�seni�, jotka kyp�ri valitsee. H�rin koetti sit� ensin omaan p��h�ns�, mutta kun kyp�r� ei tuntunut istuvan h�nelle kovin hyvin, h�n laittoi sen poikansa T�rinin p��h�n, joka v�litt�m�sti n�ytti miehistyv�n silmiss�.

Pitkien kiitospuheiden lis�ksi ryhm� sai vastalahjaksi k�sikirveen, jonka ter� on mithrili�. K�sikirves oli sekin Hadorin Huoneen perint�kalleuksia, eik� lahjana mitenk��n v�h�arvoinen.

Lev�tty��n ryhm� l�hti taivaltamaan takaisin kohti Brithombaria, tuttua reitti� pitkin joen vartta. Ennen kaupunkiin saapumista Boggo koetti v�rv�t� Maechenebin Veljeskunnan j�seniksi, olihan t�m� matkan aikana n�hnyt ja kokenut asioita joiden ei pit�isi kuulua ulkopuolisille. Make suostui ehdotukseen sill� ehdolla, ett� C�rdan antaa h�nelle luvan poistua miesvahvuudestaan.

Kun ryhm� j�lleen p��si C�rdanin puheille, he kertoivat menneiden p�ivien tapahtumat, ja t�m�n j�lkeen Boggo onnistui puhumaan Mestarilaivanrakentajalta Maechenebin Veljeskuntaan sek� yhden t�m�n joutsenlaivoista kuljettamaan ryhm�n Amon Lindhiin. Tokihan C�rdan muodon vuoksi mussuttaa viel� kaikenlaisia vastalauseita ja perusteluita p��t�ksilleen. My�hemmin C�rdan ja Boggo vaihtoivat viel� muutaman sanan kahden kesken maailman, ja eritoten Saaren menosta. Arvatenkin haltianeuvoston kokouksesta on tulossa v�rik�s tapahtuma.

Seuraavana aamuna ryhm� kantoi edelleen staattisessa tilassa olevan Elricin ja v�h�isen varustuksena miehitt�m�tt�m��n joutsenlaivaan, joka seuraavien kahden kuukauden kuluessa se veisi heid�t perille Amon Lindhiin. Laivan irtaantuessa laiturista haltiat lauloivat sille j��hyv�isi�, samalla kun ryhm� valmistautui tappamaan aikaa pitk�ll� merimatkalla.

Matkan aikana Tulkaksen l�hettil�s saapui j�lleen tulenhehkuisena, tarkalleen kuukausi edellisen kohtaamisen j�lkeen, noutamaan Drulin p��t�. Boggo l�ysi itsest��n viel� hipusen Wanhan Hyv�n Ajan Boggostoliittolaista Diplomatiaa, ja sanary�pyss� oli jotain joka sai Kostajan t�ysin h�milleen. T�m� poistui paikalta luvaten palata kahden kuukauden kuluttua. Muuta mainittavaa matkan aikana ei sitten tapahtunutkaan. Mit� nyt virtaukset k�ytt�j�t alkoivat j�lleen saamaan mahtiaan takaisin.

Pitk� tie kotiin

Amon Lindhiss� Sulkano otti ryhm�n vastaan, yll�tt�v�n l�mpim�sti, kehui jopa Kuningas Bogon vaikuttavan yll�tt�v�n raikkaalta. Raikkaalta? Kuinka kukaan voi vaikuttaa raikkaalta vietetty��n kaksi kuukautta pieness� laivassa haisevan �ij�k��rin kanssa? T�m� oli j�lleen yksi mysteeri niiden lukemattomien lis�ksi, mit� Boggo huomasi haltioissa piilev�n.

Saarta olivat kohdanneet samat mullistukset kuin ryhm��kin, kaikki Amon Lindhin alkemistitkaan eiv�t olleet en�� sit� mit� joskus. Heid�n arvionsa taivaasta tippuneiden m��r�st� oli jopa muutamaa miljoonaa suurempi kuin Sir Sigurdin ja kumppaneiden. Ryhm�ll� oli kiire kotiin, ja t�nne pit�isi palata joka tapauksessa parin kuukauden kuluttua neuvoston kokoukseen, joten silloin voisi hoitaa kesken olevat liiketoimet. Joten kohteliaan elpymishetken j�lkeen ryhm� oli monien onneksi j�lleen kovalla maankamaralla ja matkalla kohti Bogon linnoitusta.

Kotimatka ei kovin j�nnitt�vi� tapahtumia tarjonnut, mit� nyt Drul - joka my�s lopulta oli alkanut saamaan mahtiaan takaisin � h�ps�hti kun h�nen heitt�ess��n loitsua joen ylityksen helpottamiseksi, maasta nousi kivipiikki aivan h�nen jalkojensa juuresta, aiheuttamatta kuitenkaan vahinkoa.

Linnoituksella Boggo ehti tuskin tervehdykset lausua kun Rakel jo raahasi h�net yl�kertaan. Ensimm�isest� er�st� aviollisista velvollisuuksistaan suoriuduttuaan Boggo ihmetteli kuinka Rakel ei viel�k��n ollut raskaana, ja patisteli t�t� parantajan puheille � sitten joskus my�hemmin.

Muu ryhm� k�ytti vapaailtansa tekem�ll� tutkimusta siit� kuinka linnakkeen kapakkael�m� oli kehittynyt heid�n poissaolonsa aikana. Tai no, ei koko ryhm�. Drul laski p�ivi� Tulkaksen sanansaattajan seuraavaan tulemiseen, anteeksiannon ja armon temppelin rakentamisella oli jo kiire. Maanj�ristykset olivat tuhonneet linnan edess� olleen Bogon patsaan, mutta tilalle oli rakennettu uusi, huomattavasti �kuninkaallisempi� versio. Algor taputti itse��n selk��n kehumalla, kuinka uusi patsas oli saatu ilmaiseksi, ja valtakunta s��sti n�in ainakin sata kultarahaa. Drul j�ljitti patsaan tekij�n, Garethista turnajaisten aikaan saapuneen Jimi Kilmister -nimisen nuoren taiteilijan, ja palkkasi t�m�n veist�m��n patsaan temppeliins�. Samoilla h�yryill� palkattiin temppelin suunnittelijoita ja rakentajia, hinnoista ei pahemmin tingitty.

Kuninkaallista arkea

Aamun tullen arki kohtasi kuninkaan, ja valtakunnan asioita oli alettava laittamaan j�rjestykseen. Algor luetteli listan audienssin pyyt�jist� ja Boggo sovitteli heit�, sek� niit� joita hobitti itse halusi tavata, jonoon, niin ett� melko monella tulevalla lounaalla, kahvitauolla ja illallisella olisi jotakin valtakunnan asiaa hoidettavana.

Ensimm�isen� piti kuitenkin k�yd� vapauttamassa Cook sellist�, odottamattomien yll�tysten takia h�n oli sinne j��nyt kypsym��n ajateltua pidemm�ksi aikaa. Kun mies edelleen uskottavasti vannoi tiet�m�tt�myytt��n Colombon aikeista ja uskollisuuttaan Saaren Kuninkaalle, Boggo laski miehen vapaaksi ja lupasi j�rjest�� t�lle kyydin Kiteelle jonne t�m�n tulisi j��d� odottamaan lis�ohjeita.

Koska my�s Boggo oli saanut jumalallisessa n�yss��n teht�v�ksi rakentaa temppeli, h�n haetutti seuraavaksi Elmerin puheelle, vei t�m�n ja Algorin kanssa joen rantaan, kohtaan jossa maa sai joen tekem��n jyrk�n S-mutkan ja k�ski Elmerin pystytt�� temppeli siihen. Mutta temppelin toinen p�� olisi jotain erilaista, sinne sijoitettaisiin Sulkanolta h��lahjaksi saatu Kiuas, tuo kuuma kivikasa, ja tuon kuuman syd�men ymp�rille rakennettaisiin koko linnakkeen v�elle avoin kylpemis- ja peseytymispaikka joka Bogon visiossa kulki nimell� Sauna. Elmer voisi halutessaan rahastaa esimerkiksi myym�ll� olutta janoisille kylpij�ille.

Lounas sujui E�lin ja Jel�Nan seurassa. Jel�Na kertoi onnistuneensa tunkeutumaan Smeagolin ajatuksiin, mutta valitettavasti pari p�iv�� transsin loppumisen j�lkeen t�m� oli vaipunut koomaan, t�m� oli tapahtunut l�hes kolme kuukautta sitten. Smeagolin ajatukset olivat vain v�l�hdyksi�, eik� kaikesta ole selv�� kuvaa, mutta n�in paljon lienee varmaa:

Smeagolin Sormus — **Aulendilin Smeagolille antama sormus**

�Aulendil antaa Smeagolille ja Deagolille kultaisen Sormuksen toimitettavaksi Sulkanolle. Varpusen johdolla piraatit hy�kk��v�t heit� kuljettaneen laivan kimppuun. Muistinsa menett�neet hobitit ajelehtivat Amon Lindhin rantaan. He j��v�t sinne palvelijoiksi, heit� varoitetaan kellarissa olevasta ovesta jonka avaamisesta rangaistaan, kuolemalla. Smeagol keskustelee Sormuksen kanssa. Hobitit l�htev�t pienell� veneell� kohti Saarta. Riita kalansaaliista, Smeagol tappaa Deagolin, h�nen j�rkens� alkaa upota synkkyyteen. Smeagolin n�lk� ja v�symys ovat ohitse, Sormus on siirtynyt taskusta sormeen. �rkit vangitsevat hobitin. Harmonisoija ottaa Sormuksen, tutkii sit� ja palauttaa sen. Vapauttaessaan Smeagolin Harmonisoiaj puhuu viestist� etel�n kuninkaalle, Sormus on sormessa. �rkit luovuttavat Smeagolin ryhm�lle, Sormus on kadonnut.�

Jel�Na ei kuitenkaan tied� mik� hobitin sairauden on aiheuttanut, eik� miten ep�ilem�tt� kuolemaan johtavan tilan voi pys�ytt��.

Kiitokseksi huomattavasta suorituksesta Boggo ehdottaa E�lille ja Jel�Nalle lomaa saaristossa, tarkemmin sanottuna Amon Lindhiss�. Mukavin tieh�n sinne veisi vesitse, ensin jokea pitkin Kiteelle. Cook varmaan mahtuisi samalle laivalle. Ja kun Algorin mukaan astrologin tornilta paranneet ma�git olivat j�tt�neet edustajansa Kiteelle, niin heid�t voisi poimia kyytiin. Yhdess� E�l, Indiel ja ma�git varmasti keksisiv�t jotain j�nn�� Varjokansasta. Ja Amon Lindhiss� olleessa E�l tietysti voisi varmistaa, ett� paikallisille sepille tehty tilaus valmistuu ajallaan ja noudattaa kuningaskunnan korkeita laatuvaatimuksia. Eik� muutenkaan haittaa pit�� silmi� auki, ihan vaan silt� varata etteiv�t keksi mit��n h�lm�� neuvoston kokousta ajatellen. Joten t�ysin ep�itsekk��t olivat j�lleen Kuningas Bogon motiivit t�llekin palkkiomatkalle.

Iltap�iv�kahvin yhteydess� Boggo otti vastaan vanhan yst�v�ns�, Anna Tercenyan, joka t�ll� kertaa toimi parin muun haltian kanssa Kuningatar Galadrielin edustajina. Maailman mullistuksen yhteydess� haltioiden keskuuteen oli �syntynyt� sellaisen taikuuden k�ytt�ji�, jollaista ei aiemmin ollut tavattu. Kuningatar halusi yhdess� Kuningas Bogon kanssa perustaa Korkean Taikuuden Tornin jossa keskitytt�isiin t�m� taikuuden alan tutkimiseen. Boggo neuvonantajineen syyn�si sopimuksen huolella, mutta kun se vaikutti kaikin puolin j�rkeenk�yv�lt�, niin nimet laitettiin paperiin.

Viel� ennen allekirjoitusillallisen nauttimista, Boggo kutsututti eteens� nuoren miehen, joka oli h�nen uuden patsaansa tehnyt. Kuningas kiitti nuorukaista vuolain ja kohteliain sanak��ntein, ja taiteilija vastasi vastaavalla kohteliaisuudella. Koska Jimill� n�ytti roikkuvan luuttu sel�ss��n, Boggo pyysi viel� h�nt� viihdytt�m��n heit� illallisen ajan. Poika todellakin osasi skulata skebaa, mit� nyt v�lill� tuntui unohtavan olevansa palkattu vain pelk�ksi taustasoittajaksi.

Illallisella aiheeksi valikoitui Saaren ja Mantereen v�linen pienimuotoinen konflikti. Tietojen mukaan mullistuksen vuoksi Mantereella tapahtumat olivat j�iss�, kaikilla oli niin paljon s��t�mist� omissa asioissa ettei sotatoimiin ollut aikaa. Maanj�ristys oli aiheuttanut hy�kyaallon, joka oli l�hestulkoon tuhonnut Joensuun (tai Uuden Garethin, niinkuin kaupunki kulki kapinallisten ja pettureiden puheissa). Hatarien raporttien ja arvioiden mukaan puolet v�est�st� oli menehtynyt, Adrian loukkaantunut ja osa h�nen neuvonantajistaan saanut surmansa. Mutta kaupungin rippeiden ymp�rille oli jo noussut uudet muurit, tai ainakin keih�seste, ja vartiointi oi ��rimm�isen tarkkaa.

Pimeyden jo laskeuduttua Algor ja Boggo meniv�t y�myssylle linnakkeen katolle, ja koska kuninkaan mukaan �menneisyys on saamassa meit� kiinni� h�n halusi tiet�� mik� Algor oli miehi��n ennen kuin ajautui Saarelle. Ja niin kuningas vaihtoi el�m�ntarinoita linnanherransa kanssa. Sitten Boggo teki ehdotuksensa, jos Algor vetelisi oikeista naruista, ja saisi kasattua k��pi�armeijan joka tuhoaa Zenonin ja Marathin sek� lamaannuttaa n�iden armeijan, Boggo antaa K��pi��idit Algorille jotta t�m� voi palata omiensa joukkoon ja tulla kuuluisammaksi k��pi�ksi kuin kukaan h�nt� ennen. Rattaat raksuttivat aikansa, mutta tarjous oli sellainen josta ei voinut kielt�yty�. Toteuttamistapa saattaisi viel� vaatia v�h�n pohdintaa.

Drulillakin riitti edelleen kiirett�. H�n oli jo ehtinyt suostutella E�lin luomaan Tulkaksen patsaaseen hienon valoefektin, mutta nyt Boggo l�hetytti h�net pois, eik� Jimi ollut ehtinyt viel� napsauttaa ensimm�ist� palaa irti graniittilohkareesta. Onneksi sent��n l�ytyi kyl�st� pappi joka kykeni samaan. Ja tiedustelup��llik�n hommatkin pit�isi hoitaa, vaikkei uusi Drul niihin kyvyilt��n ehk� en�� ihan sopisikaan. Viel� ennen Jel�Nan l�ht�� lomamatkalle, jonne h�n oli enemm�n kuin valmis l�htem��n, h�n suostui tekem��n Jimille pienen mentaalisen tausta- ja turvallisuusselvityksen. Se tapahtui kivuttomasti ja huomaamattomasti siin� samalla kun Jimi vaihtoi kohteliaisuuksia Bogon kanssa. Ei raportoitavaa siit� tutkimuksesta. Lotharille Drul ilmoitti siirtyv�ns� t�st� l�hin enemm�n toimistohommiin, mutta ett� Jimi olisi potentiaalinen rekrytoitava, taiteilijastatuksella kun monet ovet avautuvat.

Sir Malantur k�vi varmistamassa ett� Rordonilla pysyi edelleen keittokauha k�dess�, jotta h�nen ravintolalla olisi edelleen liiketoimintaa, ja ett� suunnitelma yksisarvisen lihan muokkaamisesta halutun muutoksen saamisesta aikaan olisi edes teoriassa mahdollinen. Luvattu palkkio omasta luonnonsuojelualueesta ei vaan t�lle puolipyh�lle miehelle kuulostanut en�� kovin houkuttelevalta, pit�isi varmaan keksi� jotain muuta�

Illalla ryhm�n ryyppyremmi yhytti Kuninkaan Huoneessa Nostariethin, mutta koska ymp�rill� oli liikaa vieraita korvia, tapaaminen sovittiin seuraavaksi p�iv�ksi linnakkeelle. Siell� Suurmestarille kerrottiin viime kuukausien tapahtumat, mit� nyt unohtui mainita yksityiskohta pienest� punaisesta palasta laenia. Nostarieth oli enemm�n kuin kiinnostunut Harmonisoijasta ja Muodosta, mutta lis�kysymyksiin ryhm� vastasi vain ett� Harmonisoijan nimi on tullut aikaisemminkin vastaan. Drul sitten vastapalloon kys�isi ryhm�l�isi� askarruttaneen kysymyksen � miksi lohik��rmeet olivat kutsuneet h�nt� �idiksi. Vastaus oli yht� paljon paljastava kuin ryhm�n vastaus Harmonisoijasta. Nostarieth ei kuitenkaan tuntunut valehtelevan. Se, j�ttik� h�n jotain kertomatta, olikin toinen (kysym�t�n) kysymys.

Maecheneb l�hti Nostariethin mukaan koulutukseen, samalla Suurmestari kertoi ett� uusien j�senten harjoitukset sujuivat hyvin, mit� nyt jotkut hankalat yksil�t olivat vaatineet v�h�n kovempaa k�tt�. Mutta koska lohik��rmeet olivat kadonneet, koulutuksen viimeist� vaihetta ei oltu voitu suorittaa. Mik�li jos sopiva kohde tulisi vastaan, Nostarieth veisi kokelaat, ja vain kokelaat, tapporetkelle.

T�m�n tapaamisen j�lkeen Boggo valitsi yhden M�l Kom�l I:n antamista orjista itselleen kilvenkantajaksi, sill� kuningas oli huomannut, ettei jalka noussut en�� entiseen malliin. Orjan nimi oli Hodor. Boggo l�hetytti orjan varastolle ker��m��n itselleen ja kuninkaalleen reilun repun varusteita. Sitten pit�isi viel� v�h�n harjoitella sujuvaa taistelutoimintaa. Mutta t�m�n ajatuksen keskeytti Sir Wainamrun, joka kertoi, ett� tutkittuaan Kuningatar Rakelin, h�n oli havainnut, ettei t�m� en�� voisi tulla raskaaksi. Mit� todenn�k�isimmin syy oli joku taikajuoma jonka h�n on nauttinut alettuaan kantamaan Tyrionia. Synkk� pilvi ajelehti Bogon sielun p��lle.

My�s Drul koki synkki� pilvi�, h�n oli p��ssyt temppelin rakentamisessa niin pitk�lle ett� saattoi alkaa loitsuillaan nostattamaan ja muokkaamaan kiviseini�, kun taivaalle alkoi kerty� myrskypilvi�, tarkalleen rakennusty�maan yl�puolelle. Drul pakeni ihmetyksiss��n linnakkeelle suojaan. Olivatko n�m� ilmi�t taivaallisten voimien vihaa vai jotain muuta? Siin� kysymys, joka askarrutti Drulia.

Shaun sai taikuuden voimansa omasta mielest��n, joten h�n ei mullistuksen yhteydess� ollut saanut jumalallista k�sky� temppelin rakentamisesta. Drulia, Ambonia ja Wainamrunia lukuun ottamatta muut ryhm�st� olivat saaneet k�skyns� samalta jumalalta kuin Boggo, joten he luottivat siihen ett� kuninkaallinen temppeli turvaa heid�nkin sielunsa.

Noina aikoina Drul laski p�ivi� Tulkaksen sanansaattajan seuraavaan kohtaamiseen, ja vaikka Boggo oli luvannut tukea tiedustelup��llikk��n, oli mies enemm�n kuin hermostunut. P�ivi� oli j�ljell� kymmenen, kun Algor ilmoitti ett�, Roman ja Rosalie halusivat tavata kuninkaan ja koko ryhm�n. Miehelle, jonka kanssa on oltu tappamassa lohik��rmett�, ei sanota ei.

Tapaaminen tapahtui valtaistuinsalissa. Rosalie oli tukevasti raskaana. Taisi lopulta paljastua mihin Roman oli kaivolla kultarahansa k�ytt�nyt. He kiitteliv�t vuolaasti mahdollisuudestaan saada uusi el�m�, ja perhe. Molemmilla oli antaa lahjaksi rasia, Rosalien antamassa oli kaulakoru, joka teki immuuniksi pelolle. Roman sanoi, ett� h�nen rasiansa kannattaisi avata suljettujen ovien takana, siell� oli jotain joka oli h�nelle annettu Kielletyill� Vuorilla. Romanin tarkat sanat olivat �Sen hinta on minun komppaniani miesten veri, ja itse komppanian komentaja, Kapteeni Varpunen, antoi sen minulle ja sen my�t� teht�v�n: toimittaa se oikealle kuninkaalle (joka silloin oli Marath XIII). Nyt se on tehty.� Roman viel� pyysi, ett� h�net siirret��n taistelujoukoista kouluttajaksi. Boggo lupaa j�rjest�� asian.

Takahuoneessa ryhm� monien varotoimenpiteiden avaa Romanin antaman lippaan. Siell� on seitsem�n valoa heijastamatonta lasimaista sirpaletta. Samanlaista kuin Indielin ruoskassa. Boggo malttoi mielens� useita sekunteja, ennen kuin otti yhden sirpaleista ja kosketti sill� E�lin h�nelle tekem�� tikaria. Sirpale sulautuu osaksi asetta ja tikarin kahva muuttuu l�mpim�ksi...

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen H. Jokinen. Kuittaa h�per�i jotain tarkennuksia ja lis�yksi�.

[Edellinen osa] [Seuraava osa]