Tämä katkelma sijoittuu tarinassa 41. Osan tapahtumien aikoihin.
Heti kuultuaan tyttärensä syntymästä, ja varmistettuaan että sekä lapsi ja äiti voivat hyvin, Boggo lähetytti tiedon - ja samalla kutsun nimenantojuhliin - kuningaskuntansa kaikkiin kolkkkiin. Artamariin suuntavaan lähetin hän kuitenkin pysäytti, ja käski tytön viedä erillinen kutsu Cúlindëlle, ja pyytää tämän välitöntä vastaus. Ja jos vastaus olisi mikä tahansa muu kuin myöntävä, niin arvon rouvaa tulisi muistuttaa kesäkiosjen yhteydessä tehdystä velasta joka oli juuri tullut maksuun.
Tammikuun alkupuolella vieraita hiljalleen alkoi valumaan linnakkeelle. Uutiset haltioiden siirtokunnista olivat rohkaisevia, lähes kaikkialla rakennustyöt olivat jo päässeet hyvään vauhtiin. Juhlallisuuksia edeltävänä iltana Boggo kutsui paikalle saapuneen Cúlindën, Elanorin sekä pienen neuvostonsa istumaan hetkeksi iltaa. Alkuhöpinöiden jälkeen Boggo kohdisti sanansa Cúlindëlle.
’Kiitos että pääsit tulemaan’
’Oliko minulla muka vaihtoehtoja?’
’Ainahan maailmasta vaihtoehtoja löytyy, toiset mahdollisempia kuin toiset. Tiedätkö, on eräs asia josta olen huomannut olevan kateellinen Kuningatar Galadrielille, ja jopa sille lapsihallitsija Marathille, monesko nyt ikinä onkaan.
’Muutama arvaus juolahtaa kyllä mieleen, mutta tuskin tohdin näin suuren juhlapäiväsi aattona niitä ilmoille lausua…’
Takarivin miehillä ei ollut tämänkään asian suhteen minkäänlaisia estoja, vaan kaikenlaista ehdotusta heiteltiin reilusti ilmoille.
’Minulta puuttuu kelpo rakkikoira, tai iskujoukko, miten sitä nyt haluaakin kutsua. Jos jossain on ongelma Marath lähettää Adrianin paikalle, Galadriel Elanoran. Minä, minä puolestani lähden hoitamaan homman itse. Minussa nyt on toki vielä niin paljon vanhaa katupoikaa jäljellä että näin sen kuuluukin olla, mutta Tyrionille haluan jotain parempaa. Ja tässä kohtaa sinä astut kuvaan… Ja ennen kuin edes alat kieltämään niin ehdotukseni ei ole mitä oletat. Meillä on ollut omat erimielisyytemme, ja niin varmasti tulee käymään tulevaisuudessakin, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että pidän Sinua uljaimpana soturina jonka kanssa olen koskaan taistoon käynyt. Haluan että koulutat Tyrionin iskujoukolle sen arvoisen johtajan, oikean soturin. Mitä sanot?’
Cúlindë nyökkää vienosti. ’Onko minulla vaihtoehtoja?’
’Ei, eipä sinulla oikeastaan ole. Ystäväni, juokaamme malja tulevalle tyttäreni ja hänen kummitätinsä malja. Soturiprinsessa Xenalle!’
Seuraavana päivänä juhlakansa kokoontui linnan pääsaliin ja Äiti Amman suorittamat seremoniat kulkivat tällä kertaa uusien Valtojen mukaan, eivät enää vanhoja mantulaisia tapoja noudattaen. Iltajuhla sujui hivenen varautuneissa merkeissä, suurin osa vieraista oli ollut paikalla myös Punaisissa häissä, ja jännittyneinä odottivat mitä tällä kertaa tapahtuisi. Mutta siitä muodostui iloinen ja onnellinen ilta.
---
Kirjoittanut Boggo