Sigurd Volsung - Taustaa

Pelaaja: Tuukka Kotiranta

Sigurdin vanhemmat asuivat Suur-Marathin k�yh�list�alueilla, niinp� h�n jo nuorena oppi ansaitsemaan itsen�isesti elantonsa. Kaupungissa oli tarjolla monenlaisia t�it�, mutta niist� ei saanut muuta kuin v�h�n taskurahaa. Sigurd lahjakkaana oppilaana p��si kuitenkin opiskelemaan paikalliseen kouluun ja stipendin turvin pystyi jatkamaan yliopistoon asti. Muutoin perheell� ei olisikaan ollut varaa hankkia j�lkikasvulleen mink��nlaista koulutusta.

Yliopistossa Sigurd huomasi, ettei menneisyys olekaan j��nyt kokonaan taakse: l�pi koko yhteiskunnan seurasi kastijako. Harvoja poikkeuksia luukuun ottamatta my�s oppineet pitiv�t k�yhist� oloista tulleita alempiarvoisina. K�yhempi� suvaittiin, jos ne tekiv�t ty�ns� tunnollisesti, mutta he saivat aina viimeisen� tiet�� asioista jos heille ylip��ns� mit��n kerrottiin. Sis�piiriin ei voinut p��st� ilman rikkaita vanhempia. Sigurd ei kuitenkaan aikonut viett�� loppuel�m��ns� k�yh�n� pikkuvirkamiehen� Garethin hallitsevan luokan pompoteltavana. T�ss� maailmankolkassa tosin ainoa tapa rikastua tuntui olevan oli oma kaivos, mutta uusia tuottoisia kaivoksia oli en�� isoisien kertomuksissa. Sigurd p��tti kuitenkin yritt��, sill� suurin osa onnenonkijoista ei ymm�rt�nyt kaivostoiminnasta mit��n ja eiv�t todenn�k�isesti tunnistaisi tuottoisaa malmisuonta vaikka sellaiseen osuisivatkin. Siisp� h�n opiskeli kaikkea mik� voisi olla tarpeellista kaivostoiminnassa ja valmistuttuaan meni muutamaksi vuodeksi t�ihin kaivosyhti��n. Palkat eiv�t siell�k��n olleet mitk��n kehuttavat, mutta saipahan tarpeellista kokemusta kaivostoiminnasta. Vasta kun Sigurd tunsi olevansa oppinut riitt�v�sti pysty�kseen perustamaan oman kaivoksen h�n palasi Suur-Marathiin.

Ty�tt�m�n� Suur-Marathissa oleminen ei ollut helppoa, varsinkaan kun meriitit uuden ty�paikan saamiseksi olivat kovin hataria. Lis�ksi pit�isi etsi� sopiva porukka, jonka kanssa kaivosta voisi l�hte� etsim��n. V�hitellen Sigurd ajautui opastamaan matkaajia heid�n ensimm�isin� p�ivin��n kaupungissa ja myym��n heille karttoja, joita h�n itse osasi tehd�. T�ll� tavalla p��si tutustumaan uusiin tulokkaisiin ja mahdollisesti l�yt�isi oikeanlaisen porukan tulevaa kaivostoimintaa ajatellen. Kohdalle ei kuitenkaan sattunut pitk��n aikaan yht��n sopivaa porukkaa, joka aikoisi perustaa kaivosta ja haluaisi yht� onnenonkijaa mukaansa. Ainahan tosin l�ytyi ihmisi�, jotka suunnittelivat menev�ns� Kielletyille vuorille etsim��n onneaan, mutta Sigurd ei ollut viel� niin ep�toivoinen, vaikka t�ist� saatu pes�muna kaivoksen perustamiseksi huolestuttavasti pienenikin.

Er��n� p�iv�n� Sigurd oli tehnyt hyv�t kaupat pienen pohjoisesta tulleen joukon kanssa, tai ainakin niin he v�ittiv�t. He olivat halunneet kartan Suur-Marathin ymp�r�ivist� alueista ja olivat valmiita antamaan pari asetta vaihtokaupassa, sill� heill� oli todella kiire pois ja rahaa heill� ei ollut. "Luultavasti varastettuja", Sigurd ajatteli, sill� ei kenell�k��n muuten ole noin kiire ulos kaupungista. Olihan huhuja tosin kuulunut jo jonkin aikaa uudesta taudista joka vaivasi pohjoisessa, mutta eih�n kukaan ottanut niit� tosissaan. Viel� samana p�iv�n� huhut voimistuivat ja turvajoukkojen p��llikk�kin joutui ottamaan kantaa asiaan. Podekin puhe ei j�rin paljon lohduttanut, sill� Sigurd tiesi liiankin hyvin, ettei tavalliselle kansalle kerrottaisi mit��n ennen kuin herraskansa on saanut oman selustansa turvattua. Illalla asiasta pit�isi ottaa selv��, tosin puhe oli saanut liikkeelle todellisen huhujen ja tarinoiden tulvan, ettei en�� voinut olla varma mit� uskoa.

Onneksi er��ss� kapakassa Sigurd tapasi vanhan opettajansa Fafnirin. H�n oli niit� harvoja ihmisi�, jotka eiv�t ylenkatsoneet k�yhi�, vaan kiinnitti enemm�n huomiota ihmisten taitoihin. Tosin h�nk��n ei tiennyt taudista sen enemp�� mit� Podek oli puheessaan kertonut. Heid�n jutellessa alkoivat kaupungin kellot soida varoitukseksi. Tauti oli siis levinnyt jo Marathiin asti ja kaupunki suljettaisiin. Sigurd meni Fafnirin mukaan auttamaan h�nt� asioiden j�rjestelyiss� ja pakkaamisessa jos kaupungista tarvitsisi l�hte�. H�nell� itsell��n kun ei juuri mit��n omaisuutta ollut. Kaupungin evakuoinnin yhteydess� Sigurd huomasi p��tyneens� Fafnirin mukana laivaan ja sit� kautta pois tulihelvetiksi muuttuneesta kaupungista. Tosin kaikki kaupungin v�h�nkin itse��n t�rke�n� pit�v�t ihmiset olivat pakkautuneet juuri samaan alukseen. Sigurd toivoikin merimatkan olevan mahdollisimman lyhyt, sill� h�n oli jo yliopistossa saanut tarpeekseen Garethin hallitsevasta kastista.

Tarina kirjoitti T. Kotiranta.

Master of:
Engineering
Mapping