Rordon Gamsey
Lvl: 8Race: Hobbit
Profession: Cook (Layman)
Home: Mantu in Suur-Marath; later Bogonlinna in Boggostoliitto.
Demeanor:
Aka: "*beep*"
Faction: Boggo
Banner/Colours: Boggostoliitto
Known allies: All allies of Boggostoliitto
Known enemies: All enemies of Boggostoliitto
RM Stats: CO-xx; AG-xx; SD-xx; ME-xx; RE-xx; ST-xx; QU-xx; EM-xx; IN-xx; PR-xx; Appearance:
10 Highest Skill Bonuses:
Languages, Spoken/Written: Kuduk 7/7; Westron 7/7;
OB:
DB: xx (without equipment) / x (maximum)
Taustaa:
Kaikki näytti määrätyltä, syntynyt kultalusikka suussa ja maailma tarjottimella edessä valmiina poimittavaksi, mutta ei, kohtalo olikin varannut Rordonille toisen tien.
Rordon syntyi Gamseyn pariskunnan esikoisena, heidän ravintolaimperiuminsa tulevana perijänä. Rordonin äiti Martha, jota kaikki kutsuivat jo unohtuneen syyn takia Mamma-Gamseyksi, oli aikoinaan kehitellyt herkun jonka varaan suvun varallisuus rakentui. Jauhetusta villisiasta ja tarkoin varjellusta salaisesta yrttiseoksesta valmistettu massa kypsytettiin hitaasti vartaan nokassa, ja sitten lihaköntistä viillettiin mehukkaista suikaleita leipäpalojen väliin. Martha nimesi annoksen Gamseyn Gebabiksi. Mutta varsinainen neronleimaus oli alkaa myydä herkkua pienistä tavernoiden kupeisiin pystytetyistä kioskeista, ja pitää niitä auki yömyöhään. Kioskin katolla loista iso kullankeltainen G-kirjain houkutti kotiin palaavia juhlijoita kuin lamppu yökkösiä. Sanonnasta ’Kämsin kautta kotiin’ tulikin koko Mannun kattava tavernakävijän vakiolausahdus.
Rordonin isä, Gordon, puolestaan huolehti raaka-aineiden saatavuudesta. Hänen johdollaan metsästäjät ja villiyrtinkerääjät kulkivat pitkin Mannun metsiä saalista etsien. Heti pienestä pitäen Rordonista koulutettiin vanhempiensa työn jatkajaa, kuten myös hänen nuoremmista sisaristaan, mutta esikoispoikana Rordon tulisi perimään kaiken. Joten Rordon vietti nuoruutensa vuoroin ravintoloiden keittiössä ja metsästäjien leiritulilla.
Mamma-Gamsey oli hämmentävän jakaantunut persoona, normaalioloissa herttainen pullantuoksuinen kotiäiti, mutta kun keittiön hellaan iskettiin tuli niin hänestä kuoriutui rivosuinen rautarouva joka sai satamajätkänkin punastelemaan, saati sitten viattoman keittiöapulaisen. Rordon omaksui enemmän kuin sujuvasti äitinsä keittiöpuhetyylin, mutta toisin kuin Martha, hän ei kyennyt kytkemään sitä pois päältä keittiöstä poistuttuaan. Mutta ison talon pojalle kaikenlainen käytös on sallittua. Ja hännystelijöitä Rordonilla riitti, kun lähti liikkeelle oli aina massi täynnä kultaa ja jutut suuria. Ei ollut vain kerta ja kaksi kun Mannun yössä raikui huuto ”ettex te vittu tiiä kuka mä oon?”. Pahat kielet kertovat myös tarinaa, että hämmentävän monen pikkuhobitin ensimmäinen sana olisi ’vittu’.
Vaan sitten rutto löysi tiensä Mantuun. Vaikkei tauti Gamseyn perheeseen suoraan osunutkaan, niin liiketoimiin se vaikutti. Taudin leviämisen pelossa hobitit lakkasivat käymästä ulkona, ja monen kioskin ikkunan eteen jouduttiin lyömään laudat. Myös Rordonin massi keveni, joten hän oli helposti houkuteltavissa mukaan kun pitkä albiino ihminen tuli tavernassa kertomaan mahdollisuudesta tehdä rahaa enemmän kuin hobitti voisi käsittää. Muukalainen tarjosi Rordonille juoman, ja sitten pimeys…
Rordon heräsi luolasta, loisteliaasta sellaisesta, mutta luolasta joka tapauksessa. Syvä ääni puhui hänelle jostakin, ja kertoi että Rordon olisi nyt hänen pikku keittiöorjansa, pako olisi mahdoton ajatuskin. Kuukauden ajan Rordon jaksoi taistella mahdotonta vastaan ja epätoivoisin keinoin yrittää murtautua vapauteen. Sitten hän luopui, ja keskitti energiansa hyödyntämään vankisellinsä loputtomia ruokavarastoja, ja kehitellen toinen toistaan nerokkaampia ja herkullisempia ruokalajeja. Hän oli valmis kun Ääni antoi tilauksensa.
Rauha päättyi kun epämääräinen ryhmä rouheapartaisen kääpiön johdolla tunkeutui hänen keittiöönsä…