Páin Rautakoura - Taustaa
Pelaaja: Jarno Hyyryläinen
Meren armoilla
Páin kiskoi airoa koko voimallaan, myrskyn heitellessä venettä joka suuntaan. Pimeyden ja piiskavan sateen keskellä hän saattoi tuskin erottaa muiden matkustajien kasvoja. Välillä salamat loivat aavemaista hehkua, jonka valossa märkä ja äkäinen kääpiö saattoi erottaa omituisen joukon, jonka mukaan hän oli joutunut enemmän tai vähemmän vapaa-ehtoisesti. Kaksi kääpiötä ja koko lauma haltioita, vahvistettuna parilla ihmisellä ja hobitilla. Moista venekuntaa tuskin kukaan oli aikasemmin nähnyt.
Páinin joutui äkkiä siirtämään huomionsa takaisin soutamiseen, kun äkillinen erityisen suuri aalto yritti kääntää veneen kokonaan ympäri. Hänen vieressään istui omituinen naamioitu haltia tehden myöskin parhaansa pitääksen veneen liikkeessä kohti rantaa, olettaen että he olivat enää edes lähellä oikeaa suuntaa. Páin ei osannut sanoa kuinka kauan oli kulunut laivalta lähdöstä. Tunti? Kaksi? Kolme? Hän oli keskittynyt soutamiseen niin pitkään, että ajantaju oli kadonnut.
Kun meri oli ollut myrskyn silmässä tyyni ja kaukaisuudessa oli siintänyt maata, oli ajatus sinne pyrkimisestä tuntunut vähintäänkin houkuttelevalta. Nyt näytti siltä, että useimmat olisivat pian mieluummin kalanruokana merenpohjassa kuin pienessä veneessä meren armoilla. Alku oli sujunut hyvin heti kun päästiin selvyyteen että veneessä olijoista vain Páin ja salaperäinen naamiohaltia olivat ainoat, joilla oli käsitystä soutamisesta. Airojen sekamelskaan kyllästyneenä kääpiö oli sanonut muille matkustajille tylyyn sävyyn, että suurin hyöty heistä olisi, jos he istuisivat hiljaa paikallaan, eiväkä keikuttaisi venettä. Pian laivalta lähdön jälkeen myrsky oli kuitenkin iskenyt uusiutunein voimin ja näköyhteys muihin veneisiin oli kadonnut. Siitä lähtien Páin oli kamppaillut aironsa kanssa ja soutuliikkeestä oli tullut kiinnekohta todellisuuteen raivoavan meren keskellä.
Tien vaaroja
Calárion yritti nousta pystyyn, mutta rautavahvisteisen saappaan potku mahaan tiputti hänet uudelleen mutaiseen maahan. Kipu ja veri sokaisivat hänen silmiään. Hänen vieressään seisoi piirissä neljä ihmistä nauraen ja ilkkuen veristä haltiaa. Joukon johtaja, vinosilmäinen ja harmahtavaihoinen lyhyenläntä mies potkaisi haltiaa uudelleen, tällä kertaa kylkeen. Calárion päästi tuskaisen parahduksen tuntiessaan kylkiluittensa rusahtelevan. Tuskistaan huolimatta hän yritti katsoa ympärilleen nähdäkseen mitä oli tapahtunut muille malmikaravaanin jäsenille.
Calárion oli Garethin haltioiden kaivoksia hallitsevan perheen nuorin vesa. Hän oli inttänyt isältään Lómyndirriltä jo pitkään lupaa päästä mukaan malmikaravaaniin nähdäkseen "todellista" elämää suojatun aatelishaltian turvatun ja ylellisen sijaan. Poikansa jatkuviin aneluihin ja valitukseen kyllästynyt isä oli lähettänyt hänet erään pienehkön turvallista reittiä kulkevan saattueen mukaan.
Mutta tällä kertaa turvallinen reitti oli osoittautunut kaikeksi muuksi. Vähän ennen leiriytymistä saattue oli joutunut väijytetyksi. Tasainen sade oli muuttanut tien mutavelliksi ja joukkio oli tarponut pimeässä kohti taukopaikkana toimivaa luolaa. Aivan yllättäen pimeyden keskeltä oli lentänyt nuolia. Yksi oli lävistänyt tiedustelijana toimineen haltiasamoojan olkapään ja kaatanut hänet paikoilleen. Toinen oli ponnahtanut harmittomasti Calárionin selkäänsä ripustamasta kilvestä.
Tietä ympäröivistä puskista oli rynnännyt joukko miehiä aseinaan lyhyitä miekkoja ja nuijia. Calárion oli lävistänyt kaksi hyökkääjistä heti alussa, eivätkä muutkaan haltiat olleet avuttomia taistelussa, mutta rosvojen ylivoima oli nopeasti vienyt voiton kokeneista haltiasortureista. Calárionin itse oli taistellut helposti kahden miehen kanssa, muttei huomannut taakseen hiipinyttä nuijanheiluttajaa. Seuraavan kerran, kun hän avasi silmänsä, hän makasi mutaisessa maassa sateen ropistessa hänen selkäänsä ja märän mudan tunkeutuessa vaatteiden läpi. Hänen ympärillään seisoi osa rosvoista hymyillen ilkeästi.
'Jokos teidän pitkäkorvaisuutenne on hereillä?' yksi ryöstäjistä kysyi ivalliseen sävyyn. 'Kenties haltia-äpärällä on jano? Herra haltia on hyvä ja hörppää hiukka kuravettä!' toinen lohkaisi ja painoi saappaallaan Calárionin kasvot mutaan. Joukkio nauroi, alkaen potkia ja hakata avutonta haltiaa. Samalla muut rosvojoukon jäsenet kävivät läpi kuormaa ja kokosivat saalistaan.
Haltiaa potkivien sadistinen huvi katkesi kuitenkin yllättäen, kun joukkion vartiomies huudahti varoituksen, että tietä pitkin lähestyi joku. Rosvot vetivät aseensa esiin ja vetäytyivät tien reunoille. Pian sateen ja pimeyden keskeltä tallusteli ponia taluttava hahmo viittan kääriytyneenä. Hahmo pysähtyi ja poisti huppunsa paljasten pitkän palmikoidun parran ja metallisen kypärän. Kääpiö asteli puolitajuttoman haltian luokse ja kyyristyi tämän viereen. Juuri silloin maantierosvot astuivat tienvarilta näkyviin.
'Iltaa herra kääpiö. Minne matka moisessa koirankelissä?' rosvopomo kysyi hymyillen kuin pikkulinnun syönyt kissa. 'Nimeni on Páin, enkä näe syytä miksi matkani tarkoitus kuuluisi joukolle maantieryöväreitä!' kääpiö ärähti. 'Voi voi ollaanpas sitä epäkohteliaita ja kärkkäitä tuomitsemaan toisia matkalaisia' pomo sanoi näytellen loukkaantunutta. 'Ehkä kääpiöt eivät ole kuulusia älynlahjoistaan, mutta kyllä minä näen mitä täällä on tapahtunut' Páin sanoi viitaten maassa makaavaan haltiaan. 'Uskoisitteko, että minä ja ystävämme satuimme vain paikalle, eikä meillä ole mitään tekemistä tämän kanssa?' 'Sinä päivänä kun minä uskon mitään mitä tulee tuollaisen örkinäpärän suusta, minut voidaan haudate esi-isieni viereen Kielletyille vuorille!' Páin lausui halveksivasti hymyillen.
Rosvojen johtajan hymy hyytyi ja hän irvisti paljastaen hampaat, jotka kielivät hänen örkkiperimästään. 'Hyvä on lopetetaan paskanjauhanta. Nyt sinä pätkä ojennat meille arvotavarasi ja me ehkä - EHKÄ - jätämme sinut henkiin!' puoliörkki sanoi vetäen sapelin vyöltään.
'Ainoa arvotavara jota kannan on kirveeni, mutta jos sen haluat örkinlöyhkä saamasi pitää'. Näin sanoen Páin tempaisi kirveensä vyön alta esiin ja lennätti sen nopealla kädenheilautuksella keskelle puoliörkin rintaa. Pomon silmät laajenivat hämmästyksestä ja hän kaatui kyljelleen maahan ähkäisten. Muut rosvot katsoivat typerinä toisiaan odottamattoman käänteen yllättäminä.
'Kimppuun! Se on aseeton!' eräs aloitekykyisemmistä miehistä huudahti. Kolme miehistä ryntäsi kohti aseetonta kääpiötä, joka seisoi leveässä haara-asennossa. Ensimmäinen miehistä pyrki lävistämään kääpiön miekallaan, mutta löysikin itsensä mudan keskeltä. Seuraavan hyökkääjän isku pään päältä ei koskaan kohdannut kohdettaan, vaan mies sai Páinin kypärän mahaansa. Hänen pudottuaan polvilleen Páin nappasi kolmatta hyökkääjää kiinni tämän asekädestä ja kääpiölle tarkoitettu miekan pisto upposi henkeään haukkovan miehen rintaan. Hölmistyneen näköinen rosvo ehti katsoa iskunsa seurauksia vain sekunnin murto-osan ennekuin vikkelä kääpiö potkaisi tältä jalat alta ja runttasi koko voimallaan rystysensä keskelle epäonnisen rosvon nenää. Kaikki tämä tapahtui muutamissa sekunneissa.
Kun loput rosvoista toipuivat hämmästyksestään, oli kääpiö jo kaatuneen pomon luona kiskomassa kirvestään irti tämän rintakehästä. Loputkin rosvoista tempoilivat aseitaan esiin ja ryntäsivät kohti uskomattoman nopeasti liikkuvaa kääpiötä. Yksi ryntääjistä pysähtyi nopeasti saatuaan kirveen reiteensä. Isohko itäläisen näköinen mies huitaisi kohti kääpiön päätä, mutta viuhtoi vain ilmaa Páinin kierähteässä maata pitkin iskun alta pois, iskien ohimennessä nyrkkinsä miehen haaroväliin. Heti perään kääpiö tönäisi kalpeaksi valahtaneen vihollisensa kohti kahta muuta rosvoa, jotka joutuivat keskeyttämään hyökäyksensä välttääkseen kohti syöksyvää toveriaan.
Ylivoimastaan huolimatta rosvot eivät saaneet kääpiötä saarrettua, sillä tämä tuntui liikkuvan ylimaallisella nopeudella, harventaen rosvojen rivistöjä yksi kerrallaan, kun nämä saivat osumia Páinin saappaista, nyrkeistä tai kyynärpäistä. Joukon huvetessa hupeni myös rosvojen rohkeus, sillä he olivat tottuneet voittamaan uhrinsa nopeasti ja ilman omia tappioita. Kääpiö oli ottanut useita osumia, mutta ei tuntunut edes hidastavan murhaava tahtiaan jolla hän jakoi potkuja ja iskuja ympärilleen. Niinpä Páinin katkaistessa niskat eräältä viholliseltaan, joka oli yrittänyt kaataa kääpiön painimalla maahan, loput maantierosvoista kääntyivät ja katosivat sateiseen yöhön.
Páin Rautakoura