Lothar
Lvl: 12Race: Kaupunkilainen
Profession: Scout
Home: Uusi-Gareth, myöhemmin Bogonlinna.
Demeanor: --
Aka: --
Faction: Boggostoliitto
Banner/Colours: Boggostoliitto
Known allies: --
Known enemies: --
RM Stats: CO-xx; AG-xx; SD-xx; ME-xx; RE-xx; ST-xx; QU-xx; EM-xx; IN-xx; PR-xx; Appearance: --
10 Highest Skill Bonuses:
Languages, Spoken/Written: Westron 7/7;
OB:
DB: xx (without equipment) / x (maximum)
Taustaa
Lotharin vanhemmat, Rudolf ja Eliza, pyörittivät pientä puusepän pajaa Zonte Carlon kaupunginosassa Zonacon laitamilla. He olivat erikoistuneet pehmustettuihin tuoleihin ja sohviin, Rudolf rakensi rungot ja Eliza viimeisteli verhoilut. Kauppa kävi niin että he hankkivat kohtuullisen elannon perheelleen. Sitten markkinoille tunki Aekia -niminen yritys, he ostivat vanhoja latoja ja tunkivat ne täyteen Mantulaisella halpatyövoimalla teetettyjä huonekaluja. Ja kansa osti. Monet pienet käsityöläispajat taipuivat laittamaan lapun luukulle, mutta Rudolf oli liian jääräpäinen taipuakseen moiseen. Hän hankki suuria lainoja epämääräisistä lähteistä laajentaakseen toimintaansa, ja huonostihan siinä kävi, kaikki meni.
Rudolf ja Eliza tiesivät hyvin miten tulisi käymään kun velkojat seuraavan kerran olisivat oven takana, joten he päätyivät epätoivoiseen ratkaisuun. He hylkäsivät lapsensa, silloin reilun vuoden ikäisen Lotharin ja tätä neljä vuotta vanhemman tytön, Nataliin, ja pakenivat yöhön. Seuraavana päivänä velkojat saapuivatkin, ja löysivät lapsukaiset keskenään tuvan lattialta. Takassa ollut tuli oli jo aikaa sitten sammunut, ja molemmat lapsista hytisivät kylmästä vetoisella lankkulattialla.
Sattui niin, että yhden velkojista, Tonyn, vaimo oli muutama kuukausi aiemmin menettänyt heidän poikansa lapsivuoteeseen, joten Tony otti Lotharin mukaansa, toivoen pienen taaperon lohduttavan syvissä masennuksen vesissä vellovaa vaimoaan. Eliza oli kirjaillut lastensa nimet näiden vaatteisiin, joten Tony antoi pojan pitää syntymänimensä, mutta antoi tälle oman sukunimensä, niin hänestä tuli Lothar Soprano.
Tarinamme ei kerro mitä tapahtui Rudolfille, Elizalle tai Nataliille. Tuskin mitään hyvää, noihin aikoihin noilla main hyvyys oli kortilla. Seuratkaamme sen sijaan Lotharin matkaa kohti miehuutta, ja Saarta.
Lothar oli outo lapsi, ensinnäkin hän oli täysin kalju, ei hiuksen hiusta suostunut nousemaan päänahasta. Kun tähän yhdistää vitivalkoiset kulmakurvat, oli hän sangen outo ilmestys, ja näin ollen myös toisten poikien jatkuvan pilkan kohde. Pilkka tosin loppui kun kaduille levisi sana siitä kenen poikia hän oli. Tony oli virallisesti ryhtynyt Lotharin kasvatti-isäksi, myös hänen vaimonsa oli ottanut tulokkaan omakseen. Noina ensimmäisinä poikavuosinaan Lothar kuitenkin tajusi että sanan säilä on säilää mahtavampi, niin helposti hän pystyi puhumaan itsensä pois ongelmista. Vaikka kyllä isä piti huolen että myös miekat ja nyrkit tulivat riittävän tutuiksi.
Sopranot olivat pienin kolmesta Zonacon jakavasta rikollisperheestä, ulkopuoliset kutsuivat heitä kaikkia yhteisellä nimellä Camorra, mutta yksikään Perheeseen kuuluva ei tätä nimitystä käyttänyt. Caponet ja Corleonet hallitsivat suurinta osaa alueesta, mutta Sopranoilla oli oma pieni valta-alueensa näiden kahden jätin välillä. Tony oli pikkutekijä Perheessään, vaikka olikin samaa, tosin kaukaista, verilinjaa Perheen pään Gennadon kanssa. Lotharin löytäessään Tony oli tavallinen rivimies, eikä uransa aikana pikkupäällikön postia korkeammalle koskaan noussut, mutta hän oli tyytyväinen asioihin niin kuin ne olivat. Hän oli kuitenkin riittävän vaikutusvaltainen avatakseen Lotharille oven tähän maailmaan, vaikkei hänestä likaverisenä koskaan Perheen täysjäsentä voisikaan tulla.
Lotharilla oli hämmentävä kyky sopeutua, hän aisti ympärillään olevan sosiaalisen tilanteen, ja kykeni muokkaamaan käytöksensä, puheensa nuotin ja sisällön niin että istui joukkoon, oli kuin yksi heistä. Välillä se vaatii hiljaista murahtelua tuoppia halaten, välillä pöydillä tanssimista, välillä korkealentoista keskustelua syvällisistä aiheista, Lotharilta tämä kaikki luontui kuin itsestään. Ja näitä kykyjä hän Perheen palveluksessa hyödynsi, hankki tietoja, rakensi yhteyksiä ihmisten välillä, tunsi kaikki ja tiesi mitä missäkin tapahtuu. Hänestä tuli Järjestelijä. Eikä Perheen omatkaan jäsenet kyenneet vastustamaan Lotharin vetovoimaa, nopeasti hänestä tuli kaikkien suosikkipoju, ja pystyi omaksumaan näiden vanhojen partojen tietoja ja taitoja joita he nuorukaiselle varsin auliisti jakoivat. Osa tarpeettomia, osa sellaisia joka sai punan nousemaan nuoren pojan pojille, osa silkkaa taikuutta.
Gennado oli kaukaa viisas mies, nähdessään ensi merkit Caponen ja Corleonien Perheiden välille nousevasta myrskystä, joka tulisi lopettamaan pitkän rauhan ajan, ja epäilemättä riipimään myös Sopranot vereslihalle. Hän lähetti nuorten miesten ryhmiä naapurimaihin luomaan suhteita, ja etsimään Sopranoille paikka johon siirtyä pakottavan tarpeen edessä.
Lothar kuului yhteen tällaiseen ryhmään, ja heidän kohteensa oli pieni Garethin kaupunki rannikolla. Ruttokellojen alkaessa soida, Lothar oli satamakapakassa neuvottelemassa punasilmäisen albiinon kanssa mahdollisuudesta laajentaa tämän tuottoisaa tyttöbisnestä uusille alueille. Alkavassa kaaoksessa Lothar seurasi albiinoa läheisen laivan laskusillalle, ja muutamalla lauseella vakuutti vartijan siitä että heidän todellakin kuului nousta tähän alukseen. Sitten nousi myrsky…