Juri - Juristi

Juri Juristi, lakimies – kovasti isoja sanoja itseoppineelle kirjanpitäjälle, jota tuolla nimellä ei edes oma äiti tuntisi. Muodolliselta titteliltään Juri oli Garethin satamamestarin sihteeri, mutta siinä ohessa jouti pyörittämään omaa tilitoimistoa. Asiakkaan tarpeen mukaan yksin-, kaksin- tai kolminkertaista kirjanpitoa, tullauspäätöksiä, lupalappuja, aitoja ja lähes aitoja leimoja & sinettimerkintöjä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ja kauppa kävi, kun vielä muisti riittävän usein ystäviään niin ei viranomaisistakaan mainittavista ollut haittaa. Sellaisella lapulla löytyi nohevalle nuorelle miehelle laivapaikkakin heti kun ruttokellot alkoivat soimaan.

Ei Juri noina Garethin aikoina Boggoa tuntenut, vaan laittoipa merkille että melko monen kaupan yhteydessä kumppanit viittasivat sivulauseissa siihen hölöttävään hobittiin, pikkumaiseen pikkumieheen tahi vittumaiseen vipeltäjään.

Haaksirikon jälkeiset ajat olivat vaikeita Jurille. Mitä mies, joka on koko aikuisikänsä keskittynyt hyödyntämään järjestäytyneen yhteyskunnan valuvikoja, tekee järjestäytymättömässä yhteiskunnassa? Lapiostakin saa vain rakot kämmeniin. Ainoita ilon aiheita tarjosi Natasen eteerisen kauneuden ihailu, mutta pian sekin ilo sai katkeria sävyjä kun hänen lähestymisyritykset ohitettiin kylmällä viileydellä. Lämpimät hymyt olivat varattu ihan muille miehille. Joten montaa kertaa ei Jurin tarvinnut miettiä kun Bogon linnoituksella tuli virkoja hakuun. Tajutessaan Neuvoston kokoonpanon, hän pystyi siitä pikaisesti päättelemään, ettei täällä menneitä kaiveltaisi tai taustoja selviteltäisi, joten hän voisi olla vaikkapa Juri.

”Kuinka hienoa onkaan kiertää sääntöjä jotka on itse kirjoittanut. Tai no, onhan se vähän haasteetonta, koululaisten kusettamista. Mutta pitänee vähän hiljentää tahtia, Benedictuksen kohtalo kieltämättä vähän säväytti. Onneksi hänen kärsivällisyytensä loppui ennen minua. En olisi uskonut, että pikkumies on näin nopeasti uppoutunut noin syvälle omaan vallanhimoonsa. No, se tie vienee hänet turmioonsa ilman minun avustustani. Pitää vain pitää omat kulissit kuosissa ja toivoa että Sigurdia juoksutetaan edelleen pitkin metsiä, nuo muuthan nyt tuskin osaavat lukea, mutta hän saattaisi jotain huomata...”

Tarina kirjoitti H. Jokinen.