Sigurd Volsung - Taustaa

Pelaaja: Tuukka Kotiranta

Sigurdin vanhemmat asuivat Suur-Marathin köyhälistöalueilla, niinpä hän jo nuorena oppi ansaitsemaan itsenäisesti elantonsa. Kaupungissa oli tarjolla monenlaisia töitä, mutta niistä ei saanut muuta kuin vähän taskurahaa. Sigurd lahjakkaana oppilaana pääsi kuitenkin opiskelemaan paikalliseen kouluun ja stipendin turvin pystyi jatkamaan yliopistoon asti. Muutoin perheellä ei olisikaan ollut varaa hankkia jälkikasvulleen minkäänlaista koulutusta.

Yliopistossa Sigurd huomasi, ettei menneisyys olekaan jäänyt kokonaan taakse: läpi koko yhteiskunnan seurasi kastijako. Harvoja poikkeuksia luukuun ottamatta myös oppineet pitivät köyhistä oloista tulleita alempiarvoisina. Köyhempiä suvaittiin, jos ne tekivät työnsä tunnollisesti, mutta he saivat aina viimeisenä tietää asioista jos heille ylipäänsä mitään kerrottiin. Sisäpiiriin ei voinut päästä ilman rikkaita vanhempia. Sigurd ei kuitenkaan aikonut viettää loppuelämäänsä köyhänä pikkuvirkamiehenä Garethin hallitsevan luokan pompoteltavana. Tässä maailmankolkassa tosin ainoa tapa rikastua tuntui olevan oli oma kaivos, mutta uusia tuottoisia kaivoksia oli enää isoisien kertomuksissa. Sigurd päätti kuitenkin yrittää, sillä suurin osa onnenonkijoista ei ymmärtänyt kaivostoiminnasta mitään ja eivät todennäköisesti tunnistaisi tuottoisaa malmisuonta vaikka sellaiseen osuisivatkin. Siispä hän opiskeli kaikkea mikä voisi olla tarpeellista kaivostoiminnassa ja valmistuttuaan meni muutamaksi vuodeksi töihin kaivosyhtiöön. Palkat eivät sielläkään olleet mitkään kehuttavat, mutta saipahan tarpeellista kokemusta kaivostoiminnasta. Vasta kun Sigurd tunsi olevansa oppinut riittävästi pystyäkseen perustamaan oman kaivoksen hän palasi Suur-Marathiin.

Työttömänä Suur-Marathissa oleminen ei ollut helppoa, varsinkaan kun meriitit uuden työpaikan saamiseksi olivat kovin hataria. Lisäksi pitäisi etsiä sopiva porukka, jonka kanssa kaivosta voisi lähteä etsimään. Vähitellen Sigurd ajautui opastamaan matkaajia heidän ensimmäisinä päivinään kaupungissa ja myymään heille karttoja, joita hän itse osasi tehdä. Tällä tavalla pääsi tutustumaan uusiin tulokkaisiin ja mahdollisesti löytäisi oikeanlaisen porukan tulevaa kaivostoimintaa ajatellen. Kohdalle ei kuitenkaan sattunut pitkään aikaan yhtään sopivaa porukkaa, joka aikoisi perustaa kaivosta ja haluaisi yhtä onnenonkijaa mukaansa. Ainahan tosin löytyi ihmisiä, jotka suunnittelivat menevänsä Kielletyille vuorille etsimään onneaan, mutta Sigurd ei ollut vielä niin epätoivoinen, vaikka töistä saatu pesämuna kaivoksen perustamiseksi huolestuttavasti pienenikin.

Eräänä päivänä Sigurd oli tehnyt hyvät kaupat pienen pohjoisesta tulleen joukon kanssa, tai ainakin niin he väittivät. He olivat halunneet kartan Suur-Marathin ympäröivistä alueista ja olivat valmiita antamaan pari asetta vaihtokaupassa, sillä heillä oli todella kiire pois ja rahaa heillä ei ollut. "Luultavasti varastettuja", Sigurd ajatteli, sillä ei kenelläkään muuten ole noin kiire ulos kaupungista. Olihan huhuja tosin kuulunut jo jonkin aikaa uudesta taudista joka vaivasi pohjoisessa, mutta eihän kukaan ottanut niitä tosissaan. Vielä samana päivänä huhut voimistuivat ja turvajoukkojen päällikkökin joutui ottamaan kantaa asiaan. Podekin puhe ei järin paljon lohduttanut, sillä Sigurd tiesi liiankin hyvin, ettei tavalliselle kansalle kerrottaisi mitään ennen kuin herraskansa on saanut oman selustansa turvattua. Illalla asiasta pitäisi ottaa selvää, tosin puhe oli saanut liikkeelle todellisen huhujen ja tarinoiden tulvan, ettei enää voinut olla varma mitä uskoa.

Onneksi eräässä kapakassa Sigurd tapasi vanhan opettajansa Fafnirin. Hän oli niitä harvoja ihmisiä, jotka eivät ylenkatsoneet köyhiä, vaan kiinnitti enemmän huomiota ihmisten taitoihin. Tosin hänkään ei tiennyt taudista sen enempää mitä Podek oli puheessaan kertonut. Heidän jutellessa alkoivat kaupungin kellot soida varoitukseksi. Tauti oli siis levinnyt jo Marathiin asti ja kaupunki suljettaisiin. Sigurd meni Fafnirin mukaan auttamaan häntä asioiden järjestelyissä ja pakkaamisessa jos kaupungista tarvitsisi lähteä. Hänellä itsellään kun ei juuri mitään omaisuutta ollut. Kaupungin evakuoinnin yhteydessä Sigurd huomasi päätyneensä Fafnirin mukana laivaan ja sitä kautta pois tulihelvetiksi muuttuneesta kaupungista. Tosin kaikki kaupungin vähänkin itseään tärkeänä pitävät ihmiset olivat pakkautuneet juuri samaan alukseen. Sigurd toivoikin merimatkan olevan mahdollisimman lyhyt, sillä hän oli jo yliopistossa saanut tarpeekseen Garethin hallitsevasta kastista.

Tarina kirjoitti T. Kotiranta.

Master of:

Engineering Mapping