Arn de Gothia

Lvl: 12
Race: Half-Elf
Profession: Noble

Home: Tuppukylä Garaninmaassa; myöhemmin Bogonlinna Boggostoliitossa.
Demeanor: --
Aka: Jorma Jortikka

Faction: Boggostoliitto
Banner/Colours: Boggostoliitto
Known allies: --
Known enemies: --

RM Stats: CO-xx; AG-xx; SD-xx; ME-xx; RE-xx; ST-xx; QU-xx; EM-xx; IN-xx; PR-xx; Appearance: --


10 Highest Skill Bonuses:
Languages, Spoken/Written: Westron 7/7;

OB:
DB: xx (without equipment) / x (maximum)

Taustaa

Asuipa kerran haltiavaltakunnan rajan viereisellä maaseudulla, pienellä maatilalla Veikko ja Saimi Jortikka sekä heidän kaunis tyttärensä Helmi Jortikka. Veikko ja Saimi olivat ahkeria ja heidän pieni maatilansa (Jortikan kartano) kukoisti, heillä oli jopa renki ja piika palkollisena. Helmin ollessa 22v kohtasi perhettä tragedia, Veikko ja Saimi eivät palanneet reissultaan lähellä sijaitsevaan Tuppukylään. Maantierosvot olivat ryöstäneet ja tappaneet heidät.

Helmi otti vastuun tilan hoidosta, hän oli ahkera ja tunnollinen kuten vanhempansakin ja taloudellisesti tilalla meni hyvin. Kauniilla Helmillä riitti kosioita Tuppukylästä asti, mutta hän ei lämmennyt kenellekään.

Haltioiden ja ihmisten suhteet olivat hyvät, joten haltiavaltakunnan rajavartioston haltiat olivat tuttu näky Tuppukylässä. Eräänä päivänä haltioiden rajavartiostoon kuuluvan Glorfondulin korviin kantautui kertomus läheisellä maatilalla asuvasta kauniista yksinäisestä naisesta, jota kukaan ei ollut onnistunut liehittelemään. Glorfondulia kiehtoi haaste valloittamattomasta kaunottaresta ja hän päättikin näyttää kylän ihmisille haltioiden paremmuuden tässäkin taiteen lajissa.

Helmin ollessa 29-vuotias ilmestyi nilkkansa ”pahasti” nyrjäyttänyt Glorfondul Jortikan kartanolle pyytämään apua. Kartanolla, Glorfondulin toipilasaikana hän sai kuin saikin Helmin sydämen valloitettua. Onnea ja autuutta kesti viikon verran, jonka jälkeen Glorfondul ilmoitti, että hänen pitää palata rajavartion leiviin.. pitkä komennus toisella puolelle haltiavaltakuntaa alkaa pian (toisin sanoen hänen piti palata perheensä ja vaimonsa luokse).

Jorman lapsuus

Yhdeksän kuukautta myöhemmin Helmi synnytti potran pojan ja antoi hänelle nimeksi Jorma. Uutinen yksinhuoltaja kaunottaren lapsesta kantautui myöhemmin Glorfondulin korviin ja kaksi vuotta Jorman syntymisen jälkeen hän taas ilmestyi Jortikan Kartanolle (sitä tarina ei kerro miksi hän palasi tilalle, kenties omatunto alkoi kolkuttamaan?). Glorfondul vannoi ikuista rakkauttaan Helmille ja sai selityksillään voitettua Helmin luottamuksen, mutta pian kutsui taas tärkeä rajavartioston tehtävä, josta luonnollisesti ei saanut kertoa tarkemmin kenellekään.

Niin vuodet vierivät, Jorma oli äitinsä erityishuomion kohde ja sai aina tarvitsemansa. Kullannuppu Jorman ei tarvinnut osallistua tilan hoitoon vaan hän muun muassa kauniiseen lauluääneensä vedoten sai rauhassa harjoitella Helmin ja renkien hoitaessa tilaa. Jorman isä Glorfondul vieraili maatilalla aina kun ”tehtäviltään” pystyi eli kerran pari vuodessa. Jormalle hän kertoi tarinoita hurjista taisteluistaan ja opetti siinä sivussa aseiden käyttöä.

Pojasta aikuiseksi

Jorman täytettyä 15 vuotta Glorfondul otti hänet mukaansa reissulleen läheiseen Turun kaupunkiin. Kaupunkiin päästyään Glorfondul tokaisi Jormalle ”poika sinusta tulee kohta mies” ja johdatti Jorman sivukujalle. Glorfundel koputti puista ovea, jonka pian aukaisi kaunein nainen, jonka Jorma oli ikinä nähnyt. Jorma jäi tuijottamaan naista monttu auki Glorfondulin työntäessä Jorman selästä sisälle ”pidä hauskaa, nähdään illalla majatalossa”.

Reissun jälkeen Jorma vaati kotona Helmiltä, että pääsee käymään Turussa laulunopetuksessa, siellä oli erittäin hyvä (ja kallis) yksityisopettaja. Jorman laululahjakkuus menisi hukkaan, ellei hän pääsisi kunnon opetukseen. Pian Jorman kuukausittaiset reissut Turkuun ”laulu” opetukseen alkoivat.

Vuodet vierivät

Haltiasukua oleva Jorma ei vanhentunut kuin muut ihmiset, eikä hänellä ollut kiire äitinsä hoivista mihinkään. Kova työnteko oli jättänyt Helmiin jälkensä ja kesken peltotöiden 59-vuotiaana Helmin sydän petti. Helmi oli loppuun asti luullut Glorfondulin rakastavan häntä ja että Jormasta tulee kuuluisa laulaja.

Jorma suri kovasti äitinsä poismenoa. Elämä kuitenkin pikkuhiljaa jatkui ja maatila oli hoidettavana, Jorman tapauksessa hoitamattomana. Seuraavan viiden vuoden kuluessa Jorma oli tuhlannut perintönä saamansa varat ja renki sekä piika olivat lähteneet. Jorma liehitteli paikallisia naisia ja muutama muuttikin väliaikaisesti Jortikan kartanoon, mutta naiset eivät kartanolla pitkään viihtyneet, sillä Jortikan kartanon emännän työtaakka oli valtava. Isäntä keskittyi lähinnä ”laulu”opintoihinsa ja juhlimiseen. Kartano alkoi huoltamisen puutteesta johtuen ränsistyä ja Jorman piti keksiä jotain rahavarojen hommaamiseksi.

Onnellisesti avioon?

Eräällä Turun reissuistaan Jorma kuuli, että kaupungin rikkaimman miehen Roopen tytär Iines oli tulossa naimaikään. Roope tunnettiin kaupungilla ankarana miehenä, jolle ei ollut varaa ryttyillä. Jorma ajatteli tilaisuutensa tulleen ja esittäytyi Roopelle laulunopettajana, joka olisi valmis antamaan yhden ilmaisen laulutunnin hänen lapsilleen. Jos Jorma voittaisi Iineksen sydämen, hyväksyisi Roopekin hänet varmaan sulhaseksi. Suunnitelma toimi kuin rasvattu ja pian Iineksen sydän oli valloitettu (tai ainakin niin Jorma luuli). Kolmen kuukauden päästä Iines olikin raskaana ja nyt oli Jorman tilaisuus päästä kultakolikot silmissä kiiluen avioliittoon rikkaan Iineksen kanssa. Iines ei kuitenkaan ollut niin puhtoinen kuin antoi olettaa ja hän pudotti pommin johon Jorma ei ollut varautunut: Roope oli luvannut Iineksen Roopen liikemiestuttavalle Kroisokselle (ruma ja vanha) vaimoksi, näin Roope olisi saanut varmistettua tärkeän kauppasopimuksen. Iines siis hankkiutui tahallaan raskaaksi, ettei hänen täytyisi mennä avioon Kroisoksen kanssa. Jorma oli vain ollut Iineksen kannalta oikeaan aikaan oikeassa paikassa...

Jormalle tuli kiire, aikaa ei ollut hukattavana. Roopen miehet olisivat kohta hänen kimpussaan. Jorma keräsi vähäiset tavaransa ja suunnisti kohti rannikkoa, nyt oli päästävä kauas täältä. Näin syntyi Arn de Gothia, kartanon herra Tuppukylästä.

Tarinan kirjoitti J. Koramo.

Kuvaus:

Arn de Gothian tärkeimmät esineet: