Tämä Legendaarinen, Ällistyttävä, Tosi Sankareiden Äksönkertomus (LÄTSÄ (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Erûn vuonna 1640 Kolmatta Aikaa.
[Edellinen osa] [Seuraava osa]
LÄTSÄ:n (tm) Sankarit:
Detlef: Noidanmetsästäjä Tharbadista, joka jahtaa noitiaan Broadswordillaan. Kantaa mukanaan näkymättömäksi tekevää käsikirvestä. Tuttu myös Legendaarisista Lausahduksista
Shek-var: Puoliarabi. Näyttää kokoarabilta. Osaa tehdä maagisia +5 kamoja sopivaa maksua vastaan. Olkapäällä musta korppi. Sai hobitilta hienon kepin, jolla voi (hänen mukaansa) tehdä vaikka mitä. Osaa ilmiselvästi taikoa levitaation ja 'G:si on tasan 0 N'-loitsun. Erittäin salamyhkäinen; kukaan ei saa tietää hänestä mitään. Ei edes havaintobonusta.
Mahdi: Puoliarabi, kuten Shek-varkin. Näyttää melkein samanlaiselta, mutta on rumempi. Leveä miekka ja kilpi, siinä on kaikki mitä tarvitaan seikkailemiseen.
Vorinar: Puolhaltia Sieltä Jostain. Ammatiltaan Yöterä. Hieman viinaksiin menevää sorttia. Saanut jo yhden juopon ryyppykaverikseen Esgarothista. Mitä, vankilassa?!? Synkmetsä on vaarallinen. Perkele jääkööt sinne.
Aldrach: Kreaattori Umbarista. Osaa parantaa ja ampua jousella. Raahautuu ryhmän mukana lähes tahdottomana zombiena, ja aina silloin tällöin taistelun aikana hänen olemassaolonsa unohtuu täysin.
Moraeg: Nomen est Omen. Yllään rengaspaita ja metsänväriset haltiavaatteet, selässään sarvijousi ja vyöllään hieno haltiamiekka Moraeg näyttää tavalliselta metsänhaltialta. Sedän pitäisi löytyä Riavodista, ja hänet pitäisi löytää.
Aradrine: Naispuolinen maallikkoparantaja Umbarista. Etsi miestä nimeltä Shek-var, ja löysi tämän Buhr Mahrlingista. Nyt matkaa kohti seuraavaan määränpäätään, Riavodia.
Adna: Hippipuolituinen Konnusta. On jotenkin huumehuuruissaan eksynyt Sumuvuorten tälle puolelle. Pulisee ja höpisee kauheasti kaikille, joskus jopa soittaa huuliharppua. Ei pysty puhumaan sateella, mutta soittamaan pystyy aina. Ei kärsi enää vierotusongelmista, ja olut maittaa.
Myrskyn silmässä ja uutta verta
Aamulla, heitettyään vielä muiston kuolleelle haltialle, ryhmä jatkoi matkaansa tietä pitkin. Matkanteko oli vaisua, olihan ryhmä kokenut viime päivinä kahden jäsenen menetyksen. Jumalat ikäänkuin aistivat tämän, ja vaikuttikin siltä, että ihan omaksi huvikseen he lähettivät lumimyrskyn. Aradrane kuitenkin huomasi tämän hyvissä ajoin, ja ryhmä pääsi verrattaen lähellä olevaan, synkännäköiseen ja tiheään metsään pitämään myrskyä. Metsästä löytyi sopiva kuoppa, ja reilusti ennen myrskyn alkua ryhmä sai kasattua hevosista ja telttakankaasta eräänlaisen suojamuurin kuopan ulkoseinille. Kaikki kääriytyivät mahdollisimman lämpimiin vaatteisiin, ja toivoivat parasta.
Hieman ennen myrskyn alkua heidään väliaikaiseen suojapaikkaansa saapui eräs mies. Hän esittätyi Leigosiksi. Detlef heitti valheenpaljastusloitsun, ja ryhmä aloitti kyselytuokion. Selvisi, että mies oli alunperin kotoisin läheisestä kylästä nimeltä Kardavan, ja metsä oli Durannonin metsä (=Viinimetsä). Leigos vietti aikaansa samoillen metsässä, tutkien sen kasveja ja eläimiä. Hän varoitti ryhmää epätavallisen suurista hämähäkeistä ja liikkuvista puista, kun Detlef kysyi häneltä metsästä. Detlef in mielestä metsä muistutti liikaa synkmetsää. Kohdalle tullut myrsky kuitenkin katkaisi muut keskusteluyritykset.
Myrsky kesti aikansa, ja loppui joskus aamulla. Tällöin ryhmä havaitsi karmivia asioita: yksi hevonen oli paleltunut kuoliaaksi, ja Detlef oli tajuton. Hänen makuupussissaan vatsan kohdalla oli aivan valkoinen jääkerros, ja makuupussin alla hänen vatsansa oli osittain myös aivan valkoinen ja kylmä. Myös [nimi] oli saanut pieniä paleltumia. Aradane osasi diagnosoida Detlefin tilan, ja myös sen, että hän jäisi henkiin, jos hänet saataisiin lämpimään. Leigos puuttui asiaan ja tarjosi Detlefille jotain yrttiä, ja lähti paikalta. Hetken päästä Detlef tulikin taas tajuihinsa, ja toisen hetken ja muutaman 'heal 1d10' loitsun jälkeen oli kunnossa.
Kun kaikki oli ok ja hevonen haudattu, ryhmä jatkoi matkaansa tietä pitkin, joka meni metsään. Tarkassa marssimuodostelmassa kulkien he noudattivat Leigosin ohjeita ja pitivät silmällä niin puiden yläoksia kuin alaoksia. Nopeasti ryhmä pani merkille muutamia asioita: 1. Vaikka oli talvi, metsässä oli sen verran tiheitä havupuita, ettei valoa juurikaan päässyt maahan asti, 2. Metsässä ei kuulunut minkäänlaisen eläimen ääntä, ei lintujen laulua eikä mitään muutakaan, 3. Metsässä ei myöskään näkynyt juuri minkäänlaisia eläimiä, mitä nyt pieni susilauma seuraili ryhmää vähän aikaa, ja 4. Metsässä ei nähnyt kuin noin 20-25m eteensä puiden tiheydestä ja runsaasta määrästä johtuen. Vielä eräs merkittävä pointti oli se, ettei täällä ollut juurikaan lunta, vaikka juuri oli myrskynnyt oikein kunnolla.
Mennään majataloon
Metsän läpi päästiin ongelmitta, ja ryhmä saapuikin pieneen Kardavanin kylään. Kylä oli todella pieni, mutta kuten kaikissa kylissä, täältäkin löytyi majatalo. 'Juoksevan Koiran Majatalo':on ryhmä päättikin majoittautua, ja seuraavana aamuna lähteä hieman tutkimaan kylää. Majatalosta löytyi eräs henkilö, joka saapui viipymättä ryhmän pöytään asettuessa heidän luokseen. Hän osoittautuikin Moraegiksi, mutta aivan kuin tämän varmistaekseen ryhmä 'velhot' heittelivät jos jonkinlaista valheenpaljastus/totuudenkertomisloitsua. Lopulta he olivat tyytyväisiä Moraegin suoriin vastauksiin, ja ottivat hänet ryhmäänsä mukaan.
Aamun sarastaessa he kyselivät hieman baarimikolta kylän yleisistä tapahtumista. Baarimikko kertoikin kaikenlaista pientä informaatiota, kuten mm. sen, että läheinen viinimetsä on viime kuukausien aikana 'synkentynyt' jollain ihme tavalla, ja metsästäjät ovat raportoineet, ettei sieltä saa enää riistaa. Viime viikkoina kylästä on kadonnut metsä lähellä olleita vuohia, kanoja ja koiria, ja viime viikolla alkoi pienten lasten katoaminen. Näitä on kadonnut kaiken kaikkiaan 8 kappaletta. Koska ryhmä osoitti selvää kiinnostusta asian ratkaisemiseen, baarimikko neuvoi heidät Davnos Kaldigar-nimisen viiniruhtinaan talolle.
Davnos ottikin heidät vastaan, ja vahvisti baarimikon kertomuksen. Muutamien lisäkysymysten jälkeen ryhmä oli palkattu selvittämään katoamiset ja puhdistamaan metsä outouksista. Palkkiona oli 100 kultarahaa, ja 24 litraa Kardavanin parasta viiniä.
Tiedustelua
Seuraava pätkä on lainattu suoraan Moraegin päiväkirjasta hänen omin sanoin: "Seuraavana päivänä lähdimme tutustumaan metsään ja varsin pian löysimme hieman metsän sisään kuljetetut vankkurit joiden luota löysimme seittiin käärityn miehen. Velho sanoi korppinsa nähneen suuria hämähäkkejä läheisissä puissa ja hämmästykseni kaikki uskoivat häntä. Veimme hevoset ja jostain ryhmän mukaan tulleen hobitin metsän ulkopuolelle ja kävimme hakemassa miehen. Hämähäkit kuulemma liikuivat nopeasti puissa, mutta eivät uskaltaneet hyökätä kimppuumme. Kukaan muu kuin velhon korppi ei kuitenkaan missään vaiheessa nähnyt niitä. Lopun päivää kuljimme metsätietä ilman minkäänlaista tapahtumaa ja illalla palasimme takaisin kylään. Ryhmän oudoimmaksi jäseneksi osoittautui noidanmetsästäjä joka maksoi meille yhden kultarahan kun tulimme hänen mukaansa noidan mökille jossa kävimme aikaisemmin illalla. Mökillä velho kävi sisällä ja noidanmetsäsätäjä juoksi nopeasti karkuun näkymättömyytensä petettyä. Rahat hän onneksi antoi etukäteen."
Noidanmetsästäjän lupaama palkkio johtui siitä, että he olivat aikaisemmin käyneet 'noidan' talolla kyselemässä häneltä asioita. Noita tosin vain huuteli mökkinsä sisäpuolelta tylyjä, lyhyitä vastauksia. Kyläläiset syyttivät noitaa tästä kaikesta, sillä olihan hän ennenkin kirouksillaan aiheuttanut kauhua kylälle. Eräänkin kerran eräs mies, joka sattui kävelemään hänen mökkinsä lähettyviltä, löi kirveellään jalkaansa noin viikon tapahtuneen jälkeen. Niinpä Detlef oli vakuuttunut siitä, että tämä pahuuden lähde hänen piti tuhota. Tosin heidän aikaisemmin mökillä käydessään noita ei ollut astunut ulos talostaan, vaan huudellut oven takana.
Tekosyy uudelleen menoon saatiin siitä, että Shek-varin korppi oli metsäretkillä mennyt tajuttomaksi. Kukaan ei tiennyt mikä sitä vaivasi; se vain oli tippunut Shek-varin olalta maahan. Koska kaikki noidat olivat eläinten tuntijoita, Shek-var meni näyttämään korppia kylän noidalle. Detlef taikoi itsensä näkymättömäksi ennen kuin he lähtivät noidan luo. Suunitelmaan kuului se, että Detlef iskisi näkymättömänä silloin, kun noita avaisi oven. Noita avasikin oven, mutta Detlefin tekemä kahlehtimisloitsu ei tehnyt kehenkään mitään muuta vaikutusta kuin sen, että Detlef tuli näkyväksi. Tämän jälkeen hän säntäsi karkuun minkä kintuistaan pääsi. Noita ihmetteli käytöstä, ja tutki linnun. Noita sanoi, että 'hän paranee itsestään, kunhan hänestä vain pidettäisiin hyvää huolta'.
Hobitti päätti käyttää tilaisuuttaan hyväksi ja kysellä noidalta kaikenlaista sen jälkeen, kun he olivat käyneet uudestaan juttutamassa Davnosia. Davnosilta he olivat kuulleet Leigosin ja Tavlon veljyydestä, ja Tavlon petoksesta. Adna tuumi, että noita voisi tietää jotain Leigosista, jota ei oltu nähty kylässä petoksen jälkeen. Noita vastailikin tiettyyn pisteeseen asti, kunnes tylysti sanoi, ettei hänen asiansa hobitille kuulu. Noidan esittäessä oman kysymyksensä, hobitti töksäytti hänelle saman vastauksen, ei se sinulle kuulu. Hobitti huomasi kuinka noidan silmissä välähti, ja hetken kuluttua hobitti huomasi kertovansa kaiken mitä tiesi ryhmän tekemisistä. Lisäksi noita käski hobittia kertomaan Detlefille, että tämän pitäisi tulla käymään noidan luona.
Ei nysvätä!
Illalla ryhmä kokoontui majataloon pohtimaan esilletulleita uusia seikkoja. Pelastettu mies oli kauppias [nimi], jota etsimään oli tullut 6 jokilautturia Ilaninista. Kuultuaan, että [nimi] oli kuollut, he vannoivat kostoa hämähäkeille. Lisäksi kylässä asui 5 metsästäjää, johtajanaan Fregia Palon, jotka olivat myös kiinnostuneet metsää riivaavien otusten tuhoamisesta. Niinpä treffit sovittiin seuraavaan aamuun, jolloin ryhmä + lautturit + metsästäjät kokoontuisivat ja lähtisivät yhdessä etsimään noita kirottuja hämähäkkejä. Suunnitelmaan kuului oleellisesti se, että tiedusteluryhmän jäsenten välimatka toisistaan olisi 2 metriä.
Ryhmä ollessa metsässä hieman puolen päivän jälkeen heidän oikealta sivustaltaan kuului yht'äkkiä parkaisu. Nopeasti kävi ilmi, että heidän oikealla sivustallaan oli kaksi elävää puuta! Shek-var, Adna ja Aradrane lähtivät karkuun kauheaa näkyä, jonka liikkuvat puut aiheuttivat. Muut aloittivat taistelun noita puita vastaan. Taistelu sujui kammottavan huonosti. Loppujen lopuksi ryhmä voitti, mutta vahvuudesta oli poissa 6 lautturia sekä 2 metsästäjää. Itse ryhmän jäsenille ei ollut käynyt muutamia pieniä vammoja lukuunottamatta kuinkaan.
Takaisin kylään palattuaan ja hetken aikaa ihmeteltyään Vorinar ja Moraeg saivat kuningasidean: (jota GM ihmetteli monesti jälkeenpäin) Mennään metsään niiden kolmen hengissä olevan metsästäjän kanssa, ja vielä yöllä!! Tuumasta toimeen. Metsästäjät olivat halukkaita lähtemään, kunhan vain ei mentäisi hirveän syvälle metsään. Tiedustelureissuhan tämä alun perin oli, mutta, ajan kuluessa ja kun mitään ei löytynyt metsästäjät myöntyivät kahden neropatin ideaan kävellä koko metsän läpi. Noin 13 virstan kävelyn jälkeen Vorinarin kiljuminen hälytti muut toimintaan. He ehtivät sopivasti nähdä, kuinka valtavankokoinen huorni (sillä niitähän nämä olivat; ei epäilystäkään) piti tajutonta puolhaltiaa molemmissa oksaisissa käsissään. Hetken päästä, ja jengin piirittäessä koko puun ja lyötyä pari iskua sen kovaan runkoon, he näkivä, kuinka Vorinar kirjaimellisesti repesi kahteen osaan. Tällöin huorni irrotti otteensa, ja kääntyi kohtaamaan muut. Kiitos kuitenkin Moraegin ja metsästäjien onnekkaiden iskujen, huorni saatiin lopulta tapettua, mutta Vorinar oli lopullisesti mennyttä. Moraeg loottasi hänet, ja niin ryhmä aloitti nopean poistumisen metsästä. Pahaksi onneksi yö oli langennut jo aikoja sitten, ja tapahtui väistämätön. Edellä kävellyt metsästäjä ehti huutaa varoituksen, kun samalla haltia näki edestä lentävän jättiläislepakkolauman. Hän ja Fregia Palon, metsästäjien johtaja, pääsivät nipin napin karkuun lepakkojen tappaessa kaksi metsästäjää. Näiden onnettomien ruumiiden luo lepakot jäivät aterioimaan eivätkä vaivautuneet enää lisäsaaliin perään.
Viisasti kaksikko päätti, että yöllä on liian vaarallista matkustaa tässä metsässä. He kiipesivät puuhun, jonne metsänhaltia valmisti lavan, jossa saattoi nukkua. Fregia tarjoutui valvomaan sen aikaa, kun metsänhaltia meditoisi. Yöllä ei kuitenkaan tapahtunut enää mitään merkittävää, ja aamulla sitten jatkettiin matkaa.
Tällä aikaa muu ryhmä alkoi jo huolestua, kun ketään ei kuulunut aamuun mennessä takaisin. Ryhmän sisällä käytiin keskustelua siitä, että olisiko heidän pitänyt jättää tämä kirottu kylä taakseen, vai odottaa tutkimusviisikkoa. Lopulta, iltapäivällä, juuri kun he olivat lähdössä eteenpäin, Moraeg ja Fregia astuivat majataloon sisälle Fregian vaatteet (ei Moraegin) riekaleisina, hikeä valuvina ja uupuneina. Kerrottuaan mitä metsässä tapahtui, ryhmä päätti jäädä vielä yöksi ja miettiä tilannetta uudestaan aamulla.
Tarina päivittyy vielä, kunhan lisää yksityiskohtia saadaan selville.Jatkuu 6. osassa.
Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.