Gandalfin Mietteit�

Sijoittuu osan 28. aikaisiin tapahtumiin.

Gandalf huomasi leirinuotion h�myn pimenev�ss� illassa. Olisiko tuo leiri niiden, joita h�n etsi? No, sen selvitt�miseksi oli vain yksi tapa. Gandalf manasi hiljaa mieless��n sijaintiaan; se oli liian vaarallinen edes havaintoloitsujen tekoon. Lohik��rme olisi mahtava vastustaja, eik� Gandalfin tarkoituksena suinkaan ollut etsi� niit� tahallaan. Toisaalta, jos lohik��rme sattuisi havahtumaan h�nen loitsuunsa, sit� voisi kutsua jo moukan tuuriksi. Niinp� h�n kohensi hattuaan ja kietoutui viittaansa tiukemmin, ja astui nuotion valopiiriin.

Kuinka vartiomiehet h�mm�styiv�tk��n kun h�n ilmoitti itsens� kevyesti ryk�isem�ll�. Kiitett�v�n nopeasti he kuitenkin saivat aseensa esille. Positiivista oli my�s heid�n asenteensa - ensin kysyiv�t, sitten vasta mahdollisesti hakkaisivat. Sen sijaan vartiomiesten ulkon�k� ei ollut odotettu. Gandalf kyll� ymm�rsi, ett� joku on saattanut j��d� pois siit� ryhm�st� mit� h�n etsi, ja toinen tulla tilalle. Onpa mukaan saattanut tulla kokonaan uusiakin j�seni�. No, Dimmuun Gandalf luotti eniten, ja onneksi h�n olikin ryhm�ss� viel� mukana. Toivottavasti h�n ei olisi kovinkaan syv�uninen.

Dimmu n�ytti luonnossa t�sm�lleen samanlaiselta kuin h�n oli Galadrielin peiliss�kin. Vaatetus oli muuttunut, mutta kasvonpiirteet olivat pysyneet ennallaan. Gandalf hymyili sis��np�in havaitessaan, ettei Dimmu tuntenut h�nt� lainkaan. Gandalf odotti hetkisen ennenkuin alkoi tentata Dimmulta tapahtumia. Enemm�n Gandalf hymyili, kun Dimmu h�nen laajentuneista silmist��n p��tellen oli saanut selville ainakin osan Gandalfin tavaroiden voimasta. Kyselty��n aikansa edesmenneist� ryhm�n j�senist� ja h�mm�stelty��n Dimmun sitkeytt�, h�n p��tti vihdoin kertoa syyn etsint��ns�. Tietenkin ryhm� arvasi sen, ja sekin oli oikeastaan hyv� asia. Osoitti taas heid�n p��ttelykykyns�.

Gandalfin vuoro oli h�mm�sty� suuresti kuullessaan ryhm� urot�ist� ja erikoisista kohtaamisista. Pelk�st��n Maglorin kohtaaminen oli kerrassaan ainutlaatuista, mutta ett� sama ryhm� oli viel� surmannut useita lohik��rmeit�, suurimpana niist� itse Bairanax!!! Toden totta, t�ss� ryhm�ss� olisi potkua vaikka mihin. Gandalf oli todella helpottunut n�ist� tiedoista. Mit� olisi Harhalinnan maagi lohik��rmeen rinnalla? Pelkk� suupala! Muiden menness� nukkumaan Gandalf viel� sai h�mm�stell� lis�� kuunnellessaan vartioon j��neiden tarinoita nykyisen ryhm�n ja sen edellisten j�senien edesottamuksista.

Peikon hy�k�tess� leiriin Gandalf tarkkaili kaikkein eniten ryhm�n toimintaa. Peikko tietysti huoletti h�nt� v�h�n, ja toisaalta pieni huolenaihe oli ryhm�n er�iden j�senten r�m�p�isyys - tai itsevarmuus. Toisaalta, rohkeus ja itsevarmuus on hyv� asia, kunhan se ei mene liiallisuuksiin. Gandalfin havahtuessa mietteist��n peikko olikin jo kuollut, ja y�nviettoa jatkettiin.

Aamun koittaessa Gandalf oli vakuuttunut valinnastaan. T�m� ryhm�, mik�li mahdollista, olisi jopa parempi kuin Dimmun entinen ryhm�. Ja kunhan he tuhoaisivat Harhalinnan Maagin, Gandalf kyll� j�rjest�isi heille lis�� teht�vi�. Vaihdettuaan j�lleenn�kemiset ryhm�n kanssa, Gandalf katseli viel� jonkin aikaa ryhm�n per��n, pudisti hymyillen p��t��n ja huokasi kevyesti. Yksi murhe v�hemm�n h�nen harteillaan.