T�m� Legendaarinen, �llistytt�v�, Tosi Sankareiden �ks�nkertomus (L�TS� (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Er�n vuonna 1640 Kolmatta Aikaa. T�m� osa alkaa pelip�iv�m��r�st� 11.5.1652 Kolmatta Aikaa.

L�TS�:n (tm) Sankarit:

Durthang: Mets�miesnuorimies, joka l�ytyi tajuttomana. Nimeksi on vakiintunut Dimmu. "Se syd�n oli kauheen evil, mutta m� onnistuin hallitsemaan sit�". Osaa taikoa Firewalleja, ja sittemmin on my�s erilaiset boltit lent�neet. Tuliset pallot ovat my�skin saaneet suuren suosion. "T�� on Jedimiekka." Alkaa jo kyll�sty� muiden ruikutukseen. Tuliset vasamat ovat vaihtuneet keltavihre�oransseihin. On melkoinen �rkinsurma. Dimmun Riimuja haluavat kaikki, joskin niiden taikominen on nykyisin hankalampaa kuin ennen. Sai toisenkin himolootin - mahtipisteiden lis��j�n!

Urho Kaataja: Suomalaisparantaja, joka l�hti henkil�kohtaisista syist� hieman etel�mp��n. H�mm�stytt�v�n nopeasti oppi perusparantamisen alkeet, ja nyt sujuukin jo hieman vaativammat operaatiot. Pitk�jousi on suosikkiase. Urheasti kaatui yhdest� iskusta maahan leikkien kuollutta lopputaiston ajaksi. Osaa kirurgoida murskaantuneita luita vaikka kentt�olosuhteissa - joten kuten. Rituaaliparantaminenkin onnistuu.

Dil-Vilya: Harmaahaltia Taur R�menista. Tuli oppiin Or-Sarniin is�ns� k�skyst�, ja sai heti vastuullisen teht�v�n pit�� huolta yhdest� Laen-sauvasta. Tikari on lempiase. "Oots�� muka mun opettaja?!" Taikoi omat taikavoimansa kauas pois pariksi viikoksi. Taistelee lent�en, ja lentelee taistellen. Kylm�pallo on kiva taika, sit� voi heitt�� huoletta vaikka omaan ryhm��n! Hiplailee vy�lt��n ja repustaan tusinan verran eri esineit� yht�aikaa.

Gilin Gaarm: K��pi� rautavuorilta. Tuli J�rvikaupunkiin etsim��n seuralaisia matkalleen kohti yst�v�ns� kotia, joka sijaitsi jossain Varjovuorilla. Olipa h�nell� jopa karttakin mukana, jonka avulla perillep��sy on varmasti helppoa ja vaivatonta. Lohik��rmeiden suosikkikohde. Ja kaikkein muidenkin. Lonkat ja selk�ranka menev�t herk�sti rikki. "Saatanan kakarat painukaa muualle!"

D�nen Faroth: Harmaahaltia Synkmets�st�. Henkil�kohtaisista syist� etsiytyi J�rvikaupunkiin, tavoitteenaan p��st� Varjovuorille. Tykk�� ampua jousella, ja tuntee haltioiden historiaa melko hyvin. V�itteli Scathan kanssa ja selvisi hengiss� siit�. Haluaa tunkea haltiakorvansa joka paikkaan, painaa jokaista nappia ja v��nt�� jokaista vipua.

Paldamir: Mets�l�is-pohjalainen Hyvyyden soturi. Varsin p�tev� heiluttelemaan miekkaa ja p�rj�� taistelussa isompiakin otuksia vastaan. Osaa my�s parantaa pieni� vammoja. Olisi kovasti halunnut j��d� taistelemaan lohik��rmeen kanssa, vai oliko se pelk�st��n miekan tahto... Ei onnistunut ly�m��n ket��n selk��n vaikka kuinka olisi tehnyt mieli.

Trahald: Torpparihobitti, joka my�s osaa hieman tiedustella. Teht�v�n� on oppia Johtajuutta Isoilta Ihmisilt�. Sai Suuren Sormuksen, mutta menetti sen yht� nopeasti. L�ysi vihdoin ryhm�n - tai oikeastaan sen yhden ainoan henkil�n joka h�nen tuntemastaan ryhm�st� oli j�ljell�.

Celequar (NPC): Nuori haltiataistelija, joka tuntee mets�n tiet ja tavat. Tehokas jousiampuja. Haluaa selvitt�� sisarensa katoamisen perin pohjin, joskaan asialla ei ole en�� niin kiire. Tykk�� k�ytell� artifaktikeih�st��n, ja on jopa opetellut heitt�m��n sit�.

Minas Ithil, Kuun Torni

Ryhm� k�veli l�hemm�s kaupunkia kauniisti istuttetujen puiden reunustamaa tiet� pitkin. Siell� t��ll� tasangoilla oli joitain maatiloja ja peltoja. Pelloilla ty�skenteli miehi� ja naisia, mutta n�m� vain katsoivat ohikulkijoita eiv�tk� sanoneet mit��n. Kaupungin muurien takaa n�kyi ainoastaan yhden hohtavanvalkoisen tornin ylimm�t kerrokset - niin, muuri todellakin oli yli 30 metri� korkea, l�hes pystysuora, tasaisesta mustasta materiaalista tehty vaikuttava suoja. Tasaisin v�lein muuriin oli rakennettu pieni� torneja, ja niin torneissa kuin muureillakin n�kyi vartioita. Tie johti portille, jonka molemmin puolin oli kaksi tornia. Portti oli auki, mutta vartiomies pys�ytti ryhm�n matkan tiedustellen heid�n saapumisensa tarkoitusta. Koska he eiv�t olleet kaupittelemassa mit��n kenellekk��n, heid�n t�ytyi maksaa vain "sis��np��symaksu".

Samalla vartiomies kertoi hieman paikallisista tavoista. Ensimm�isen� h�nt� pisti silm��n ryhm�n v�kivaltainen varustus, ja h�n huomauttikin, ettei kaupungissa suvaittu niit�, jotka kulkevat aseet n�k�s�ll� ja haarniska p��ll�. T�m� etuoikeus kuului ainoastaan kaartille. Paldamirin kys�istess� temppelist�, vartiomies vain totesi, ett� uskonnonvapaus oli merkitt�v�, mutta mit��n muodollisia menoja ei ollut. Temppeleit� oli muutamia, joista yksi Valarille ja Erulle tehtyj�. Sen sijaan kaduilta saattoi l�yt� ties mink�laisia filosofioita ja k�sityksi� julistavia eri kulttuurien edustaja. T�m� ei ollut kielletty�, eik� n�it� "saarnaajia" kohdeltu mitenk��n huonosti. Taikuuden avointa harjoittamista ei katsottu hyv�ll�.

Minas Ithil oli, vartijan sanojen mukaan, Gondorin ja koko maailman kulttuurin keskus. Taiteilijoita, n�yttelij�it�, laulajia, soittajia ja muita viihdytt�ji� oli kaduilla sek� tietenkin kullekin ryhm�lle perustettujen kiltojen rakennuksissa ja teattereissa/ty�pajoissa/saleissa. Koska mit��n rotua ei tuomittu heti kerralla (paitsi tietysti �rkit), kulttuurinkin kirjo oli melkoinen. Lis�ksi vartija kertoi kaupungissa olevan muutamia alkemisteja (ryhm� kysyi) ja opasti heid�t l�hinp��n majataloon. Jo matkalla majataloon ryhm� sai osakseen kaikkien katseet, jotka tosin tuntuivat kohdistuvan erityisesti lukuisiin haltioihin.

Majatalossa Dimmu koki ik�v�n yll�tyksen: siell� ei tarjoiltu mit��n olutta miedompaa. Niinp� h�n maksoi huikean summan er��ll� tarjoilijalle, ett� t�m� k�vi hakemassa kaupungin ulkopuolella olevilta maatiloilta maitoa. N�in t�m�kin ongelma j�rjestyi, ja kaikki olivat tyytyv�isi� paikan palveluihin. Niinp� p��tettiin pit�� kunnon kaupunkiloma ja vuokrata huoneet viikoksi. Seuraavaksi alettiin miettim��n lomaviikon ohjelmaa. Itsest��n selvi� ohjelmanumeroita olivat juopottelu ja lorviminen, alkemistien luona k�yminen ja muunkinlainen shoppailu. Kaikki tosin k�viv�t peseytym�ss� ennenkuin aloittivat lomaviikon ensimm�isen ohjelmanumeron, juopottelun.

Alkemistit oli tutkittu varsin pian, joskin niiden l�yt�minen oli pienoisen ty�n takana, koska Brad ei ollut en�� mukana. H�nh�n olisi ollut elementiss��n n�in isossa kaupungissa. Ryhm� tosin p��tti sivuuttaa suurimman osan ty�st� jakamalla runsaasti palkkioita paikallisille pikkupojille, jotka sitten kertoivat kauppojen sijainnin, ja joskus jopa opastivat ryhm�� ihan kaupalle asti. Alkemisteilta ostettiin mm. y�n��n antavia juomia, ja Dimmu latasi Elementaalivarpunsa.

Asekaupat k�ytiin l�pi erikoisien ja hienojen aseidein toivossa, mutta niit� ei juuri l�ytynyt. Dimmulle p�lk�hti p��h�n, ett� h�n voisikin k�yd� etsim�ss� elementaalitietoutta, olihan kaupungissa per�ti yliopisto! Rohkeasti kaikki kiinnostuneet l�htiv�t kohti aateliston kaupunginosaa, jossa yliopisto ja p��kirjasto sijaitsivat. Kirjastomaksukin maksettiin suurempia mukisematta. Elementtitietoutta ei kuitenkaan l�ytynyt, ja niinp� Dimmu vaati saada puhua kirjaston ylikirjastonhoitajan kanssa. T�m� totesi, ett� p��sy "tiettyihin" teoksiin oli vain aateliston oikeus. Koska Dimmu ei ollut aatelinen tai edes puhdasverinen D�nadan, h�nell� ei ollut juuri mahdollisuuksia p��st� moisia kirjoja katsomaan.

T�m�kin tieto otettiin suhteellisen tyynesti vastaan, ja kirjastoryhm� palasi takaisin majataloon, jossa osa ryhm�st� (etenkin k��pi�) jatkoivat juopotteluloman viett�mist�. K��pi� oli ehtinyt jo hyvin kertoa kaikki v�h�nk��n merkitykselliset asiat, miss� oli ollut mukana. Ryhm�n onneksi kukaan ei kuitenkaan tuntunut ottavan k�nnist� k��pi�t� kovinkaan vakavasti, joskaan t�t� ei k��pi�lle kerrottu tai n�ytetty. Toki k��pi� yritti saada uutta keikkaa ryhm�lle hommattua, mutta kenell�k��n ei tuntunut olevan aihetta palkata ryhm��.

Muutama p�iv� kului l�hinn� tutustuessa kaupunkiin. Jossain vaiheessa ryhm�lle mainittiin, ett� kaupungissa olisi kuuluisa n�kykivi, muttei edes Dimmu tuntunut tiet�v�n, mik� moisessa kivess� olisi ihmeellist�. Niinp� asia j�tettiin omaan arvoonsa. Kun ryhm� oli jo p��tt�nyt, ett� he l�htisiv�t muutaman p�iv�n kuluessa eteenp�in, ellei mit��n j�nn�� tapahtuisi, Dil-Vilyan p�yt��n tulikin er�s herrasmies istumaan (tietysti h�n kohteliaasti pyysi luvan ensin).

Herrasmies oli melko nuori D�nadanmies, tummasilm�inen ja -hiuksinen. H�n toi kutsua audienssille Tatharondiin (yliopisto) Seregonwen -nimisen naisen luo. Nainen tiedusteli mit� kunnioittavimmin, liikenisik� jaloilta herroilta muutama hetki heid�n varmasti kallisarvoista aikaansa. Koska jalot herrat olivat tylsistyneet, koska heill� ei ollut mit��n mill� t�ytt�� kallisarvoista aikaansa, he ottivat kutsun vastaan iloisin mielin. Kutsun ajankohtana olisi seuraavan p�iv�n aamu.

Koska haltiat halusivat olla varmasti ajoissa, he l�htiv�t niin hyviss� ajoin, ett� ehtisiv�t varmasti pys�htym��n kadulla, jos jotain mielenkiintoista sattuisi siell� n�kym��n. Mit��n el�m�� suurempaa performanssia ei kuitenkaan sattunut silmiin (tai korviin), joten he saapuivat Tatharondiin hyviss� ajoin. Siell� maleksivilta henkil�ilt� he kys�isiv�t, miss� mahtaa Seregonwen olla. Heid�t opastettiin er��n ison pilarikoristeisen rakennuksen sis�lle, ja siell� edelleen er��seen toimistoon. Kohteliaasti heid�n oppaakseen l�htenyt nuori mies koputti oveen. Oven takaa kuului kehoitus astua sis��n, ja nuori mies avasi haltioille oven ja vet�ytyi syrj��n.

Huone oli koristeltu tyylitajuistesti mutta hillitysti, tuoden esille sopivasti paikan arvokkuuden. Huoneessa oli kirjahylly, kirjoitusp�yt�, p�yd�n takana mukavanoloinen tuoli, ja tuolilla istui keski-i�n jo ohittanut D�nadannainen. H�n nosti katseensa papereistaan, ja kun n�ki haltiat, h�nen ilmeens� kirkastui huomattavasti. H�n nousi seisomaan, esitteli itsens� Seregonweniksi ja toivotti vieraat tervetulleiksi. Haltiat esitteliv�t itsens�, ja pian Seregonwen alkoi rupatella niit� n�it�.

H�n halusi itse esitell� hieman yliopistoa haltioille samalla kun kertoisi hieman itsest��n. H�n oli haltiatieteen vastaleivottu tohtori, joskin h�n tuli tunnetuksi tutkiessaan Rhovanionin kasvimaailmaa. My�s astrologia kuuluu h�nen mielenkiinnon kohteisiin. Vastavuoroisesti h�n kyseli haltiolta mit� he olivat miehi��n, mist� tulivat ja mit� olivat tehneet. Esittelykierroksen j�lkeen h�n tarjoutui viem��n vieraansa lounaalle, ja haltiat tietysti suostuivat. Ruokap�yd�ss� Seregonwen p��si itse asiaan (ainakin haltioiden mielest�), ja alkoi kyselem��n heilt� heid�n jokaisen kulttuurista - olihan h�n haltiatieteen tohtori - koska halusi tehd� lis�tutkimusta asiasta.

Haltiat kertoivat mit� osasivat, ja Seregonwen kuunteli mielell��n. Erityisesti Thranduilin v�en eroavaisuudet Taur R�menin v�keen olivat h�nelle mieleen, ja h�n olisi voinut kuunnella vaikka koko y�n haltioiden kertomuksia. H�nell� kuitenkin oli t�it� iltap�iv�ll�, mutta h�n sanoi l�hett�v�ns� jonkun ryhm�n luo viel� samana p�iv�n�.

Haltiat palasivat t�ysin vatsoin (joskin hieman pettynein�, ei tullut himoloottia) takaisin majataloon ja kertoivat kuulumisensa muille. Muut olivat odottaneet jonkinlaista teht�v��, mutta vaikka sit� ei viel� oltu annettu, he kuitenkin j�iv�t odottamaan uteliaina Seregonwenin l�hettil�st�. Loppuilta sujui taas shoppaillen, juopotellen ja muutenkin tuttuun tapaan.

Seregonwenin l�hettil�s saapuikin samana iltana paikalle. H�n oli nuori neitokainen, joka oli jotenkin osannut valmistautua retkeilyvarustuksin. Ainoastaan asevarustus kertoi, ettei h�n ollut ihan varma mihin piti l�hte�. H�nell� kun oli mukaan pelk�st��n tikari. Tietenkin h�n joutui heti ensimm�iseksi Dimmun ja muiden valppaiden taikuuden havaitsevien katseiden kohteeksi. Kaikkien suureksi pettymykseksi ei mik��n n�kyv� osa naisesta hehkunut. Koska h�n ei ollut Miss Keski-Maa -luokan n�k�inen neito, ei h�n saanut sen ihmeemp�� kohtelua osakseen.

Aamulla er�s ryhm�n j�senist� huomasi majatalon sein��n kiinnitetyn ilmoituksen, jota kukaan ei muistanut n�hneens� aiemmin. Lukutaitoisiakin l�ytyi ryhm�st�, joten ilmoituksen tekstikin selvisi: "Kuulkaa, kaikki uskolliset prinssi Ohrondilin alamaiset! Ithilin armeijaa kohtaan suoritetuista Varkauksista ja Murhista johtuen lainsuojaton Nazog on tuomittu Kuolemaan! My�s L�yt�j�n� tunnettu, Nazogin huhutaan oleilevan Morgain rajavy�hykkeell�. Nazogista, tai Oikeaksi todistettavasta h�nen tuhoutumisensa Osoituksesta, Prinssi tarjoaa kohteelle tai kenelle tahansa muukalaiselle 500 kultarahan summan. Lis�tietoja Cirith Ungolin Tornista." Eik� ollut kovin vaikea arvata mihin ryhm� oli l�hd�ss� seuraavaksi.

Kun Norgil (se oli neidon nimi) sai tiet��, mihin ryhm� oli suuntaamassa seuraavaksi, piti h�nen viel� kysy� varmistus esinaiseltaan. Eih�n h�n voinut arvata, ett� suoraan surman suuhun oltiin menossa. Seregonwen kuitenkin antoi luvan, luottaen ryhm�n kykyyn (erityisesti haltoihin), joten niin Norgil huulet hieman vapisten pakkasi kimpsunsa ja l�hti muun joukon mukana kohti Cirith Ungolin rajavartiolinnaketta.

Cirith Ungol

Cirith Ithilin laaksossa kulkevaa tiet� pitkin Cirith Ungoliin p��stiinkin jo saman p�iv�n aikana. Linnake oli rakennettu mustasta kivest�, mutta kukaan ei (l�helt�k��n katsottuna) huomannut mink��nlaisia rakoja. Kivi oli niin taidokkaasti leikattu ja liitetty. P��tielt� haarautuva pieni, vuorensein�m�� yl�s mutkitteleva tie vei suoraan porteille valppaiden vartiomiesten valvovan silm�n alla. Tie tosin haarautui hieman ennen portteja - Norgil sanoi polun viev�n Cirith Ungoliin, vuorenalaiseen k�yt�v��n, jota k�ytettiin vain h�t�tapauksissa).

Kaareutuva portti oli 6 metri� korkea huippukohdassaan ja 6 metri� leve�, ter�ksest� valmistettu pariovi. Vartiomiehet avasivat ovet ryhm�lle, kunhan ensin kuulivat mill� asialla he olivat. Heti portin j�lkeen oli kirkkain soihduin valaistu pitk� k�yt�v�, jonka molemmilla puolilla oli ovia ja sotilaita. Ryhm� ohjattiin k�yt�v�n p��h�n asti (k�yt�v� loppui oveen, ja vasemmalla puolella oli ovi, mutta oikealla portaikko) ja sielt� portaikkoon. He meniv�t portaita yl�s, ja heid�t johdatettiin parakkihuoneeseen. Siell� heit� odottikin jo nahkahaarniskaan pukeutunut, yli 1,8 metri� pitk�, vaaleahiuksinen karaistuneen n�k�inen mies. H�nell� oli vy�ll��n leve�miekka ja sel�ss� pitk�jousi sek� kilpi.

Mies esitt�ytyi Athugaviaksi, Tornin luutnantiksi. H�n katseli arvioivin silmin ryhm��, hym�hti, ja alkoi kysell� hieman heid�n tekemisist��n. Ryhm�h�n kertoi asiat varsin v�ltellen, mutta t�m� ei Athugaviaa tuntunut haittaavan. Puheeksi tuli tietysti my�s Nazog ja h�nen p��st��n luvattu palkkio. Athugavia osasikin kertoa melko tarkan (3 mailin halkaisijan) alueen Nazogin mahdollisesta sijaintipaikasta. H�n ep�ili, ett� Nazog majailisi Uruk-Ongrumin luolissa. Uruk-Ongrum oli toinen alueen kahdesta suuresta heimosta, ja viel� se suurempi. Heimon nimi tarkoitti vapaasti k��nnettyn� "Rautakallon �rkkj�". Toinen heimo oli Uruk-Ghasvir (Tulisen T�hden �rkit), ja heid�n sijaintipaikkansa oli er�s vanha torni Morgain ulkoreunoilla, l�hell� suurta tiet�, joka kulkee l�pi Cirith Ithilin solan. Kun k�vi ilmi, ett� ryhm� ei juurikaan tiennyt kuinka selvit� ankarissa vuoristo-olosuhteissa, Athugavian ilme hiukan synkkeni.

Koska h�nell� ei kuitenkaan ollut varaa antaa yht��n omaa miest� mukaan tiedusteluretkelle, joka ulottuisi itse Mordoriin (koska Uruk-Ongrum majaili Morgain it�rinteill�, jotka taas olivat Mordorissa), p��tti h�n antaa ryhm�lle hieman erikoiskoulutusta. Viel� enemm�n h�n riemastui kuullessaan siit�, ett� nainen olisi l�hd�ss� heid�n mukaansa. Norgil kuitenkin selitti, ett� h�nen oli kerrassaan v�ltt�m�t�nt� olla mukana ja ett� h�nell� oli Minas Ithiln Yliopiston Tohtorin ja virassaolevan Professorin Lupa, Athugavia my�ntyi ehdotukseen.

Kolmip�iv�isen pikakoulutuksen alkaijaisiksi samaan huoneeseen tupattiin er�s Noldo. H�n oli pelastettu jokunen viikko sitten er��n �rkkipartion k�sist� aika huonokuntoisena ja t�ysin ilman varusteita. H�n oli kuitenkin parantunut fyysisist� vammoista nopeasti, mutta henkisi� saattoi viel� esiinty�. Koska Athugavia, ja h�nen esimiehens� Veantur eiv�t halunneet ruokkia haltiaa t��ll�, he antoivat h�nen kaltaistensa joukkoon. Niinp� ryhm� oli saanut uuden j�senen kuolleen Bradin tilalle.

Itse koulutukseen kuului l�hinn� selviytymist�, koska taistella ryhm� jo osasi. Ruoan, juoman ja suojan etsint� ja l�yt�miseen vaadittavat kikat tulivat enemm�n tai v�hemm�n (yleens� v�hemm�n) tutuiksi. Varsinkin juotavaa vett� oli ��rimm�isen vaikea etsi� vuoristosta. Ryhm� p��ttikin nerokkaasti ottaa mahdollisimman paljon vett� mukaan. N�in ei tarvitsisi tuhlata aikaa sen etsimiseen. He varautuivat nelj�n p�iv�n vesitarpeeseen, joiden j�lkeen heid�n t�ytyisi palata t�ydent�m��n varastot, mik�li Nazogia ei olisi l�ytynyt. Kukaan ei j�tt�nyt mit��n varustetta linnoitukseen, vaan kaikki piti kantaa ja raahata mukana.

Jatkuu kun jaksaa kirjoittaa...

Tiedustelua Ephel Duathissa

Minas Ithilin Juhlaviikot

Murha!

Toinen yritys

Jatkuu kun jaksaa kirjoittaa...

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen Mikko Kakkonen.