Morandirin mietteit�

Sijoittuu osan 26. aikaisiin tapahtumiin.

Morandir huokasi syv��n ja istahti huoneeseensa. Samainen huone oli aiemmin ollut Amand�lin ty�huone. Kaikki sindahaltian kirjat olivat paikoillaan, ja huone oli muutenkin siisti. Morandir hym�hti itsekseen kun muisti, ettei koskaan el�m�ns� aikana "omistanut" yht� isoa huonetta. Huone oli puolen kerroksen kokoinen ja se sijaitsi l�hes huipulla. Ainakin toistaiseksi neiti Cirya saisi tyyty� omaan huoneeseensa; ei h�nest� viel� olisi rehtoriksi. Vaikka neiti olikin kyll� taitava, ei sen puoleen. Mutta h�n oli ihminen. Toisaalta, olihan kyll� ihmisiss�kin hyvi� yksil�it�.

Haltian ajatukset siirtyiv�t kuitenkin nopeasti Taur R�menin suuntaan, ja tarkemmin sinne er��n kauniin salohaltianeidon luo. Voi kuinka kaunis h�n olikaan punaisessa kaavussaan, pitkien punaisten hiuksiensa hulmutessa tuulessa vapaana. Morandir muisteli heid�n yhteisi� k�velyretki��n kauniissa puistoissa ja huokasi uudestaan, t�ll� kertaa hieman syvemp��n. Morandir katseli sormessaan olevaa kultaista sormusta, merkki� Cilath�elin ikuisesta rakkaudesta. Samanlainen sormus koristi tuon upean naisenkin sormea.

Haltiaa harmiti hieman ettei ollut muistanut sanoa Dimmulle mit��n t�st� tapahtumasta. No, jospa h�n seuraavalla kerralla muistaisi. Oikeastaan h�nen olisi pit�nyt kertoa asiasta jo monia vuosia sitten... Mutta ei silloin ollut viel� mit��n niin vakavaa... Morandir naurahti kevyesti, karisti liian tunteelliset mietteet mielest��n, otti hyllylt� kirjan ja alkoi tutkimaan sit�.