T�m� Legendaarinen, �llistytt�v�, Tosi Sankareiden �ks�nkertomus (L�TS� (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Er�n vuonna 1640 Kolmatta Aikaa. T�m� osa alkaa pelip�iv�m��r�st� 15.7.1641 Kolmatta Aikaa.

[Seuraava osa] [Edellinen osa]
[Ohita hahmokuvaukset]

L�TS�:n (tm) Sankarit:

Durthang: Mets�miesnuorimies, joka l�ytyi tajuttomana. Nimeksi on vakiintunut Dimmu. "Se syd�n oli kauheen evil, mutta m� onnistuin hallitsemaan sit�". Osaa taikoa Firewalleja, ja sittemmin on my�s erilaiset boltit lent�neet. Tuliset pallot ovat my�skin saaneet suuren suosion. "T�� on Jedimiekka." Alkaa jo kyll�sty� muiden ruikutukseen. Tuliset vasamat ovat vaihtuneet keltavihre�oransseihin.

Gandaluk: Bruenorin pikkuveli, joka tuli etsim��n velje��n. Madolle pit�isi p��st� kostamaan. Siell�h�n olisi loottiakin. Sotavasaran ja varsijousen kanssa osaa tehd� (t)uhoakin. Laivamatkailu alkaa jo sujua ilman kaatok�nni�.

Aldamir: D�nadantankki. K�yttelee kahden k�den miekkaa yhdell� k�dell�. Pukeutuu kokovartaloketjupanssariin. Vihaa �rkkej�, rakastaa nuoria neitoja. Ehk� joskus jopa liikaa. H��t ovat tiedossa.

Gadal Arim: Dorwinadanlainen, joka k�yttelee kahden k�den miekkaa yhdell� k�dell�. On v�h�n kuin Aldamir pienoiskoossa. Puhuu hyvien asioiden puolesta.

Jari: Umit Puoli-ihmisten satamasta. Viimeinen muistikuva ennen tyrm�� oli kova ryypp��minen. Sen j�lkeen on jotenkin kulkeutunut useita satoja virstoja kokonaan toisaalle.

Urho Kaataja: Suomalaisparantaja, joka l�hti henkil�kohtaisista syist� hieman etel�mp��n. H�mm�stytt�v�n nopeasti oppi perusparantamisen alkeet, ja nyt sujuukin jo hieman vaativammat operaatiot. Pitk�jousi on suosikkiase.

Dil-Vilya: Harmaahaltia Taur Romenista. Tuli oppiin Or-Sarniin is�ns� k�skyst�, ja sai heti vastuullisen teht�v�n pit�� huolta yhdest� Laen-sauvasta. Tikari on lempiase.

Aican�ro (NPC): L�hes kaksimetrinen mies. Syv�n sininen ja puhtaan valkoinen ovat lempiv�rit. K�yttelee leve�� miekkaa, pitk�� jousta ja Saita. Melkein kuoli sukellusyrityksess��n. Eioon lapsuuden ajan yst�v�.

H�iden esisysteemit

Ryhm� kokoontui yhteen teleporttioperaation j�lkeen. Kaikki olivat kunnossa, ja p��tt�v�isesti l�hdettiin tallustelemaan kohti Pardfanin pikkukyl��. Matkalla ei tapahtunut mit��n, mutta ei kyl��nk��n asti viel� p��sty. Niinp� leiri tehtiin Men Dorwinionin vierelle. Y�kin sujui leppoisasti, ja aamulla virke� ryhm� jatkoi matkaa. Pardfaniin p��stiinkin 17. p�iv�n illalla. Kyl��n ei sen ihmeempi� kuulunut. Lohik��rmeest� ei ollut tietoa, mutta Biarda Jumpett sanoi, ett� h�n olisi valmis milloin vaan l�htem��n jahtiin. Erityisesti k��pi� laittoi tiedon muistiinsa.

Aamulla jatkettiin taas kohti Olvia. P�iv�ll� oli tyls�� ja l�mmint�. Illan tullen saavuttiin Olviin ja j�lleen saatiin nauttia y�st� majatalossa. Kyl�ss� oli kaikki rauhallista kuten pitikin olla. Seuraavana iltana p��stiin Ivaloon asti, ja sit� seuraavana Kardavanin viinikyl��n. T��ll�kin oli rauhallista. Viinimets�ss� ei ole sen koommin ollut mit��n h�iri�t�. Dimmulta kyseltiin l�hinn� aiemman seurueen kohtaloa, ja Dimmu kertoikin jotain. Varhain aamulla porukka s�i aamupalan ja jatkoi matkaansa kohti seuraavaa p��teasemaa, Ilaninin Vaunukyl��. Siell� vietettiin y�t� j�lleen. N�ytti silt� ett� ryhm� ehtisi sittenkin h�ihin ajoissa. Ilaninista kun ei olisi en�� kuin noin 50 virstaa Karfasiin.

Ryhm� j�tti harjoittelutunnit v�liin ja matkasi senkin ajan. Seuraava y� vietettiin Donu-joen varrella, eik� viel�k��n kohdattu mit��n merkillist�. Seuraavan p�iv�n (22.7.) puoliv�liss� ryhm� p��sikin Karfasiin, jossa h��valmistelut olivat k�ynniss�. Dimmu esitteli tullikyl�� muulle ryhm�lle, ja sightseeingin j�lkeen p��tettiin menn� esitt�ytym��n Rencil Opinellalle, tulevalle onnelliselle aviomiehelle. Rencil l�ytyikin vaivatta, ja ensi t�ikseen ihmetteli mit� Dimmun kavereille on tapahtunut. Dimmu rutiinilla selosti asiat ja toivoi ett� h�nen nykyinen seurueensa voisi sen sijaan ottaa osaa juhliin. Rencil suostui t�h�n ja esitteli itsens� muille.

Aikansa kuulumisiaan vaihdettua, morsiamesta juteltuaan ja muista asiaankuuluvista asioista turistuaan Rencil vakavoitui. H�n kertoi, ett� silminn�hden kyl� voi hyvin. Kauppiaat maksavat tullimaksun ja matkalaisia riitt�� y�pym��n majataloissa. Kaikki kuitenkaan ei ole v�ltt�m�tt� n�in auvoista. Kyl�n vieress� oleva mets�, se juuri jossa ryhm� aiemmin tuhosi muutaman Mordrekian, oli oudon hiljainen. Olisi nyt luullut, ett� yli puolen vuoden aikana ainakin pikkulinnut olisivat palanneet mets��n. N�in ei kuitenkaan ollut. Tavallinen matkalainen ei tietenk��n t�llaista pikkuseikkaa huomannut, mutta Rencil oli. Olisi oikein mainiota, jos ryhm� voisi hieman tutkia mets��. Mielell��n ennen h�it�.

Dimmu totesi, ett� pit��h�n nyt mets� n�ytt�� uudelle ryhm�lle, ja samalla siell� voi liikkua silm�t auki. Arkranin mets� todellakin oli oudon hiljainen - ik��nkuin siell� ei ollut el�m�� lainkaan. Muu ryhm� h�mm�steli kovin kun Dimmu kertoi ett� rauniotornissa oli asunut �rkkej�kin ihan kyl�n vieress�. Mets�ss� samoiltiin koko p�iv�. Tutkittiin tarkkaan syv�� l�hdett�, jokea, joen yli menev�� pient� siltaa ja itse Haradruinin tornia. Tornin ymp�rill� lenneltiin ja sis�ll�kin k�ytiin. Mit��n ei kuitenkaan l�ytynyt.

Rencil ei mitenk��n ilahtunut tiedosta, mutta p��tti siirt�� asian tuonnemmaksi. H�n ei haluaisi pilata h�it��n murehtimalla tuollaista. H�n luotti ryhm��n ja heid�n kykyyns� l�yt�� mets�st� kaikki mit� siell� kenties oli. Illaksi mentiin tuttuun majataloon, Juopottelevaan Olifanttiin y�pym��n. Aamulla olisi h��t ja suuret juhlat edess�.

H��t

Aamulla sitten aamupalan ja muun oheistoiminnan j�lkeen olikin edess� siistiytyminen ja valmistautuminen h�ihin. Suurin osa ryhm�st� jopa peseytyi. Gandaluk oli tosin mielest��n t�ydellisess� edustuskunnossa, kunhan sai vain kiillotettuaan haarniskansa ja sotavasaransa. Niinp� juhlat sitten alkoivat. Vihkitoimitus oli vuorossa ensimm�isen�. Pastori vihki nuorenparin el�m��n onnellisena el�m��ns�, saamaan paljon lapsia ja muutenkin autuutta ja menestyst�. Lopuksi pastori siunasi nuorenparin Montian, Sanorin, Lilean sek� erityisesti Diantin nimeen (edelliset tunnetaan my�s nimill� Yavanna, Ulmo, Nessa ja Eru).

Ensimm�isen "virallisen" suukon (ja toisen ja kolmannen) j�lkeen oli vuorossa uuden aviomiehen puhe. Kaikki Dorwinadanlaiset tykk��v�t pit�� puheita ja esiinty�, eik� Rencil ollut poikkeus. Puhe tosin oli hieman takeltelevaa, mutta yht�kaikki siin� ylistettiin vaimoa, perhett�, yst�vi�, Diantia ja kaikkea mahdollista. Seuraava puhuja oli Drel Saladi, Shrel-Kainin Maaherran Edustaja ja Karfasin Kauppamestari. Herra Shrel-Kainin Maaherran Edustaja ja Karfasin Kauppamestari Drel Saladi puhui varsin pitk��n ja hieman kuivahkosti avioliiton onnesta ja autuudesta, mutta valisti samalla ett� kauppasuhteet ja tullimaksujen ker�ys olivat v�ltt�m�tt�mi� kaupungin hyvinvoinnin kannalta. Herra Shrel-Kainin Maaherran Edustaja ja Karfasin Kauppamestari Drel Saladi sai kuulijoilta vaimeat aplodit.

Herra Shrel-Ka.. Tied�tte-kyll�-kenen j�lkeen puhui paikallinen alkemisti/maagikko Baradi Faran. H�nen puhui lyhyesti ja puheen p��teemana oli nuorenparin onni. Seuraavaksi olikin vuorossa jo pieni n�ytelm�sketsi, joka oli paikallisten mielest� hupaisa. Sketsin j�lkeen puhui Heliad Josta, kaupungin suurimman majatalon Tullipys�kin omistaja. Eip� h�nell�k��n erikoisempia ajatuksia ollut, kertoi pari vitsi� ja onnitteli vastavihittyj�. Viimenen puhuja (onneksi?) oli asekauppias Brax Korla. H�n oli Rencilin pitk�ik�inen tuttu ja kertoili tarinoita ajoista jolloin Rencil oli vasta nuori pojanvekara. T�m� puhe oli kaikkien mielest� paras, ja sai Rencilin jopa v�lill� hieman punastelemaan, joskin jutut olivat pelk�st��n hyv�ntahtoisia.

Puheiden j�lkeen alkoi n�ytelm�t. Isoimmassa n�ytelm�ss� kuvattiin kuinka Haradruinin Tornin asuttamat �rkit ajettiin vaivatta pois. �rkit kuvattiin mit��nosaamattomiksi m�h�siksi. Varsinkin Dimmu muisti ettei asiat menneet ihan tuolla tavalla oikeasti... Toisaalta ehk� oli parempi kaupungin kannalta kuvata asiat noin helpoiksi, sill� synk�t muistot voisivat her�t� pilaamaan juhlatunnelmaa. Yht�kaikki l�hes koko yleis� nautti esityksest� ja nauroi sille.

N�ytelmi� seurasi laulu ja tanssi. Karfasiin oli saatu mainettakin niitt�nyt yhtye Mithrillica, joka oli illan p��esiintyj�. B�ndi soitteli mukavaa ja menev�� musiikkia ja kaikilla oli hauskaa. Mukana oli jopa muutama legendaariseksi muodostunut hitti, kuten "Master of Rings", "Enter Shadowman", "The Memory Remains" (omistettu fiktiiviselle Endorissa seikkailevalle ihmiskoiralle, joka laulun mukaan putosi p��lleen 30 metrist�, kuoli, haudattiin, nostettiin toisena p�iv�n� ulos haudasta (sill� er�s T�m�n T�ysin Fiktiivisen Ardorissa seikkailevan Ryhm�n J�sen, jonka nimeksi laulussa mainitaan Kuittaa Lis��, muisti ett� oli olemassa er�s parantava valtaistuin), parannettiin, ja joka menetti aivovaurion seurauksena 95% muististaan), sek� tietenkin "Nothing Else Batters" (kertoi surullisen tarinan t�yslevyhaarniskaan pukeutuneesta soturista, joka sai osuman salamasta...). Juhlijat tanssivat sek� lauloivat mukana sik�li kun osasivat.

Tanssin ja laulun ja soiton yhteydess� alkoi juomingit ja sy�mingit. Ryhm�kin kunnostautui n�iden molempien saralla varsin ansiokkaasti, ja onnistuivatpa Urho, Dimmu sek� Aican�ro l�yt�m��n itselleen naisseuraakin. Dimmu onnistui iskem��n itselleen (ei h�n oikein tajunnut itsekk��n miten) koko kyl�n kauneimman tyt�n, joka oli viel� ennen tulevaa y�t� neitsyt. Urhon valintakriteerit laskivat aina joka tuopillisen my�t�. Joku muukin taisi k�yd� kokeilemassa onneaan mutta tuloksetta. Aamulla sitten Dimmu lla olikin hieman ns. h�t� k�dess� kun ei oikein tiennyt mit� sanoa tai tehd�. Niinp� he sopivat Doriksen kanssa ett� tapaisivat illalla Tullipys�kiss�.

Aamulla koko kyl� oli hiljainen ja l�hes autio. Muutamat urhoolliset siistiv�t paikkoja Dimmun kulkiessa kohti majataloa. Muut siell� jo istuivatkin aamupuurolla, osa sit� sy�den ja osa pahoinvoivann�k�isen� tuijottaen. T�m� p�iv� p��tettiin lev�t�, koska kerran Rencili�k��n ei n�kynyt. P�iv�n kuluessa Dimmu suunnitteli ja mietti mit� sanoisi Dorikselle, ja H-hetken koittaessa h�n oli jopa melkein valmis. He juttelivat kesken��n kuin kaksi teini-ik�ist� konsanaan, joskin molemmat osoittivat tietty� vakavavuutta. Dimmulla se taisi olla el�m�nkokemusta, Doriksella vanhemmilta (jotka olivat menestyvi� viinikauppiaita) opittua k�yt�st�. Sovittiin, ett� Doris kertoisi vanhemmilleen mit� tapahtui ja Dimmu yritt�isi k�yd� tapaamassa n�it�.

Haradruin

Seuraavana aamuna ryhm� p��tti menn� tapaamaan aamiaisen j�lkeen Rencili�. Rencil l�ytyikin ty�paikaltaan, ja hetken pohdinnan j�lkeen ryhm� l�hti takaisin Haradruiniin. J�lleen kiivettiin ja lennettiin, mutta mit��n ei n�kynyt, paitsi er�s salak�tk�. Aarrekin siell� oli. Arkusta l�ytyi rintakoru, jalokivi� sek� mithril- ja kultakolikoita. Rintakoru oli maaginen ja suojasi yll�pit�j��ns� kuten Prayer -loitsu. Kuitenkaan petoja ei n�kynyt. Niinp� p��tettiin tehd� ansa. Dimmu muisti, ett� olennon olivat kiilt�v�n per��n. Ripottelemalla erilaisia kolikoita yhteen paikkaan saataisiin selville oliko pikkulintujen palaamattomuuden syyn� Mordrak vaiko eik� olisi. Ryhm� ker�si kesken��n muutaman kolikon ja sijoitti ne n�kyv�lle paikalle. T�m�n j�lkeen j�lki� hieman peiteltiin, ja ryhm� poistui majataloon viett�m��n iltaa.

Ensin tosin k�ytiin viem�ss� Rencilille h��lahja. Ryhm� pahoitteli koska oli rehellisesti sanoen unohtanut koko lahjan, mutta l�ydetty��n rintaneulan he �kki� muistivat koko jutun. Rencil otti lahjan kiitollisena vastaan ja sanoi ett� Neadal olisi varmasti iloissaan. Ryhm�kin ilahtui kun kuuli ett� Neadal on ammatiltaan pappi - esine siis sopi h�nelle t�ydellisesti! Loppuillan aikana ei tehty mit��n normaalista poikkeavaa.

Aamulla k�ytiin katsomassa josko rahat olisivat h�vinneet, ja olivathan ne. Nerokkaasti p��teltiin ett� t��ll� todellakin oli jotain, sill� kyl�l�iset eiv�t mets�ss� liikkuneet. Hetken pohdinnan j�lkeen p��tettiin kokeiluja jatkaa. T�ll� kertaa tehtiin kolme erillist� rahakasaa. Yksi sijoitettiin ylimp��n kerrokseen n�kyville (katto ja aiemmat ylimm�t kerrokset olivat sortuneet tornista jo aikoja sitten), toinen mets�n laitaan ja toinen l�helle mets�puron ylimenev�� siltaa. Ryhm� sitten oli l�htevin��n pois, mutta heti mets�n j�lkeen Dimmu taikoi n�kym�tt�m�ksi Aldamirin, Gandalukin, Dil-Vilyain ja Aican�ron. N�m� nelj� meniv�t v�ijyksiin sillan viereen ja muut jatkoivat matkaansa majataloon. Sitten vain odotettiin.

Illan ja pime�n koittaessa Gandaluk havaitsi, kuinka ilmeisesti tornin raunioituneiden sein�n p��lt� lehahti lentoon iso, ruma ja harmaanahkainen olento. Olennolla oli pitk� h�nt�, ter�v�t pitk�t hampaat ja kynnet. Siivet olivat h�yhenten peitossa kuin linnulla ik��n. Gandaluk kuiskasi muillekkin asiasta, ja Dimmulle tulvahti muistoja mieleen. V�ijyj�t katselivat kuinka olento k�vi hakemassa ensin tornin ylimm�n kerroksen lattialla olevat rahat mukaansa ja vei ne jonnekkin. T�m�n j�lkeen otus istahti uudestaan sortuneen sein�n harjalle, ja puolisen minuuttia my�hemmin sit� ei en�� n�kynyt ollenkaan. Otus siis katosi kaikkien nelj�n katsellessa sit�.

Ei mennyt aikaakaan kun otus kuitenkin lehahti uudestaan lentoon samasta kohdasta mihin se oli kadonnutkin. T�ysin ��nett�m�sti otus lensi kohti mets�n laitaa ja haki siell� olleet rahat, ja vei nekin jonnekkin k�tk��n. J�lleen otus istahti sein�n harjalle, k��nteli p��t��n ja tarkkaili ymp�rist��n ja pian se taas katosi. Vaan pian se taas lehahti lentoon ja lensi suoraan kohti ryhm�n v�ijytyst�. ��nett�m�sti se laskeutui maahan, ja juuri kun se oli ottamassa rahoja, Gandaluk iski sen p��n murskaksi. Otus nytk�hti kerran ja sen j�lkeen makasi liikkumattomana. Ryhm� katseli sit� hetken, ja eip� mennyt kauaakaan kun se taas katosi! Hieman h�mill��n olevat v�ijyj�t t�kkiv�t raadon oletettua sijaintipaikkaa, ja kyll� siin� tuntui jotain olevan. Noin 10 minuutin p��st� otus kuitenkin tuli taas n�kyviin, eik� en�� kadonnut.

Ryhm� nappasi olion p��n s�kkiin ja hautasi ruumiin. Sen j�lkeen mentiin hakemaan rahat ja tutkimaan otuksen oletettua pes��. Ja niinh�n siin� sitten k�vi, ett� joku onnistui huomaamaan eritt�in taidokkaasti k�tketyn laukun. Laukusta l�ytyi sauva, seitsem�n pient� pussia, kuuden k��r�n pinkka sek� n�ivettynyt pienen apinamaisen olennon p��. �kki� kaikki piti heti v�litt�m�sti siin� samassa voimahavainnoida, ja kaikki muut paitsi seitsem�n pussia hohtivat. P�� ja sauva olivat sinisi�, ja k��r�ist� kaikki muut paitsi yksi oli sinisi�. Sitten tietenkin kaikki attunoitiin. Sauva oli pystyv� taikomaan tulivasamia, ja apinanp�� tuplasi olevaisen k�ytt�j�n mahtipisteet kuukaudeksi, mik�li t�m� keitti ja s�i p��n. Punaisena loistanut k��r� sis�lti mahtavan loitsun - 30. tason loitsun Samoojan listalta 'Path Mastery'. T�m� oli vasta alkua; toisessa k��r�ss� oli Munkin listan 'Evasions' tason 100 loitsu, kolmannessa 'Invisible Ways'in tason 6 loitsu, nelj�nness� 'Elemental Shields'in tason 100 loitsu, viidenness� 'Lofty Bridge'n tason 75 loitsu, ja viimeisen� ehk� kaikkein mahtavin loitsu, Permanent listalta 'Spell Enchancement' (50. tason loitsu). Ja mit� hahmot eiv�t tied� - pelaajat kyll�kin - on se, ett� k��r�t oli varastettu Dol Guldurista. Siit� siis niiden kovat tasot johtuvat. Ja jos joku ei tied� miten Dol Guldur liittyy koviin tasoihin, niin kannattaa lukea Tolkienia. -GM huom.

K��r�j� ihmeteltiin v�h�n aikaa, ja pian alettiin kehittelem��n ideoita miten tuo Permanent -riimu saataisiin tuhlattua. ~~Dimmu~~ Joku keksi, ett� koska h�n ei tapaisi "vaimoaan" pitk��n aikaan, niin h�n voisi veist�tt�� sopivan puupalikan, k�ytt�� riimun siihen ja heitt�� samalla loitsun Vibrations... T�st� riitti hupia pitk�n aikaa, mutta loppujen lopuksi n�in ei kuitenkaan tehty. K��r�t p��tettiin s��st��. 7 pussia ja apinanp�� haudattiin maahan (pusseissa oli lepakonsiipi�, sisiliskon silmi�, korppikotkan kynsi� ja sen sellaista) koska ket��n ei huvittanut sy�d� p��t�.

Mordrakin p�� sen sijaan vietiin n�ytille Rencilille, joka kiitti ryhm��. Ryhm� varmisti, ett� en�� koko alueella ei pit�isi olla mit��n ongelmaa. Ainakaan mets�ss�. Torni oli l�pikotaisin koluttu, mets�puro ja pieni l�hde tutkittu ja muutenkin koko mets�� oli samoiltu ristiin rastiin. Rencil kiitti viel� kerran niin avusta kuin h��lahjastakin ja osallistumisesta h�ihin. Ryhm� vet�ytyi takaisin Raakkuvaan Sammakkoon suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Ket��n ei erityisemmin huvittanut l�hte� takaisin Rh�nin j�rve� kiert�m��n, paitsi Dimmua ja Dil-Vilyaa. Gandaluk sanoi kuulleensa jotain Esgarothista jonka pit�isi olla pohjoisessa, joten niinp� p��tettiin l�hte� sinne. Kell��n ei tosin ollut aavistustakaan miten sinne p��st�isiin, mutta aluksi p��tettiin menn� kartalla n�kyv��n Buhr Mahrlingiin, mik� se sitten ikin� olikaan. Jonkinlainen kyl� tai kaupunki ilmeisesti. Se olisi Celduinin varrella, ja hyv�ll� tuurilla sielt� saattaisi saada lis�� ohjeita.

Seikkailujen ja t�m�n kirjoituksen v�liss� oli sellainen mukava 1� kk v�li, joten en muista hirve�sti mit� miss�kin tapahtui...

Matkaan l�hdettiin heti kun p��stiin. Ja eik�h�n heti ensimm�iseen risteykseen p��sty� oltu jo unohdettu minne siit� piti k��nty�. Jumalaisella johdatuksella hahmot kuitenkin sattuivat jotenkin ihmeellisesti vahingossa valitsemaan oikean reitin, ja niin p��stiin eteenp�in. Lopulta p��stiin Buhr Mahrlingiin, jota asutti er�s �othraimin suurimmista heimoista. Ryhm� sai luvan y�py� kyl�ss�, ja tarjottiinpa heille ruokaakin. Tietenkin ryhm�lt� kyseltiin keit� he olivat ja mist� he tulivat ja minne he meniv�t ja olivatko he n�hneet it�l�isi�. Aamun koittaessa sitten jatkettiin iloisina matkaa.

Erin�isten kohtaamisten, arpomisten, suunnistamisen (v�lill� k�ytiin kiivastakin v�ittely� siit� mit� polkua tai tiet� pit�isi l�hte� seuraamaan ja ett� mentiink� ylip��ns� oikeaan suuntaan) ja sen sellaisen j�lkeen lopulta, kuin ihmeen kaupalla saatiin n�kyviin J�rvikaupunki. Matkan varrelle sattui mm. �inen kolmen m�kipeikon kohtaaminen, joista yksi onnistui murskaamaan jonkun (en nyt en�� muista kenen) k�den, eik� sit� pystytty parantamaan. No, l�ytyi peikoilta jotain loottiakin, mm. 3000 tinakolikkoa. Vaikka ryhm�n teki kuinka mieli menn� J�rvikaupunkiin, tuntui kuin joku n�kym�t�n muuri olisi pys�ytt�nyt heid�t kaupungin vieress� virtaavan joen v��r�lle rannalle. Samalla jokaisen ryhm�n j�senen p��ss� kuului mahtava ��ni, joka sanoi: "Ja t�st� sitten jatketaan syksyll�!".

Jatkuu t��ll�!

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.