Tämä Legendaarinen, Ällistyttävä, Tosi Sankareiden Äksönkertomus (LÄTSÄ (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Erûn vuonna 1640 Kolmatta Aikaa.
[Edellinen osa] [Seuraava osa]
LÄTSÄ:n (tm) Sankarit:
Detlef: Noidanmetsästäjä Tharbadista, joka jahtaa noitiaan Broadswordillaan. Kantaa mukanaan näkymättömäksi tekevää kirvestä.
Eolag: Éothraim - rosvo Buhr Mahrlingista. Rosvoaminen on kivaa, vaikkei Ceodan annakkaan aina niin tehdä. Taistelee hyvin, ja ottaa myös iskut kiitettävästi vastaan.
Ceodan: Eolagin kaveri, ammatiltaan ritari. Tykkää auttaa muita. Joskus jopa liikaakiin, ainakin muun ryhmän mielestä.
Vorinar: Puolhaltia Sieltä Jostain. Ammatiltaan Yöterä. Hieman viinaksiin menevää sorttia. Saanut jo yhden juopon ryyppykaverikseen Esgarothista. Mitä, vankilassa?!? Synkmetsä on vaarallinen.
Aldrach: Kreaattori Umbarista. Osaa parantaa ja ampua jousella.
Onpas iso mies
Paranneltuaan haavoja ja tuhlattuaan rahojaan alkemistin palveluksiin ryhmä vietti iltaa majatalossa. Järvikaupunki alkoi olla jo tuttu, ja Eolsen tarjosi jengille vieläkin juomaa ja ruokaa aina silloin tällöin. Eräänä iltana Vodagarazunin majataloon saapui iso ja karvainen mies. Miehellä oli musta parta ja tummat hiukset. Mukanaan hänellä oli iso ja hieno nivelnuija. Viitan alta vilkkui rengaspaita. Majatalon isännän luo mentyään hän suuntasikin kulunsa oluttuopin kanssa ryhmän pöytään isännän neuvosta.
Mies kysyi ryhmältä kaikenlaista esittelemättä itseään. Kuunneltuaan ryhmän tarinoita hän lopulta murahti hyväksyvästi ja esittäytyi. Hän oli Grimbold, ja oli tullut Esgarothiin Synkmetsän läpi Sumuvuorilta asti. Hän etsi väkeä tuhoamaan veronmaksuerän Sauronille, jota kaikki Synkmetsän örkit joutuivat maksamaan. Hän oli (kirjaimellisesti) puristanut tiedot eräältä vangiksi ottamaltaan örkiltä, joten hän lähtisi mukaan tappamaan örkkejä ja samalla tuhoamaan verot. Tietenkin ryhmä innostui. Taas saadaan kohdata susia.
Ennen lähtöä ryhmä kävi ostamassa tarvikkeita ja palkkaamassa kirkon tiloista parantajan mukaan. Vaatimuksena oli, että osasi parantaa murtumia. Sopivasta summasta eräs vanhahko nainen lähti mukaan. Matkaan he päättivät lähteä Celduinia pitkin jokilaivalla, ja jälleen muutamalla kultarahalla he saivatkin vuokrattua miehistön ja laivan.
Jostain tuntemattomasta syystä metsänhaltiat päästivät ryhmän menemään maidensa läpi sanomatta sanaakaan. Ehkä he aavistivat, että ryhmä oli hyvällä asialla.
Mitä hittoa, liikkuvia puita...
Neljän päivän matkan jälkeen sattui ikävä tapaturma; joella oli usvaa ja taisi joku siihen nukahtaakkin. Veden virtaus hiljeni koko ajan, ja lopulta lakkasi kokonaan. Eikä mennyt pitkään, ennekuin tarkkasilmäisimmät huomasivat puiden liikkuvan! Syntyi taistelu, ryhmä + parantaja + Grimbold + 6 jokilaivamiestä vastaan 3 huornia. Taistelu päättyi siihen, että uponneesta jokilaivasta (ja kadonneista varuisteista) oli jäljellä ryhmä + Grimbold + 1 jokilaivamies.
Paluumatka Synkmetsästä Esgarothiin ei ollut helppo. Yllättävää sinänsä. Pahimmat hetket ryhmä koki, kun tiedustelijoina olleet Grimbold ja Eolag eivät huomanneet kahta huornia, jotka sitten pääsivät hyökkäämään ryhmän kimppuun. Ketään ei tosin kuollut enää, mutta taistelun jälkeen ryhmä kantoi kolmea ihmistä, joista Ceodan tuli tajuihinsa vasta muutaman päivän päästä. Jokea oli kuitenkin kiva seurailla, ja metsänhaltioiden rajoja seuraamalla (siinä kohtaa meni raja missä ei tullut nuolia) ryhmä pääsi kuin pääsikin takaisin Esgarothiin, läpi viidenkymmenen seitsemän suden (Eolag huom.)
Esgarothissa keskityttiin aluksi vammojen parantamiseen, ja ryhmän moraali alkoi pahasti rakoilla. Kuitenkin Grimbold ja Ceodan saivat vakuutettua muun porukan tehtävän tärkeydestä. Niinpä sitten, kun Vorinaroli dokaamassa Galedin kanssa, Ceodan kävi temppelissä hakemassa aseelleen siunausta ja muu porukkka osti varusteet. Ja eikun takaisin.
Taas ryhmä lähti jokea pitkin. Parantaja oli uusittu, samoin kuin jokilaivan miehistö sekä jokilaiva. Matka sujuikin leppoisasti, ja taas metsänhaltiat päästivät ryhmän läpi ilman yhtään nuolta. Outoa, mielialaltaan erittäin vaihtelevaa väkeä nuo metsänhaltiat.
Eräänä yönä vartiossa ollessaan Vorinar joutui odottamattoman hyökkäyksen uhriksi. Joen toiselta puolelta hyppäsi laivaan joku musta, nopea otus joka viilsi haavan Vorinarin kylkeen. Ennekuin tämä ehti reagoimaan, oli otus jo joen toisella puolella. Kohta tämän jälkeen toinen samankaltainen otus teki saman tempun. Nyt Vorinarkin hermostui, ja kävi herättämässä muun porukan. Ja taas nämä mustat otukset hyppivät laivaan ja takaisin, näykäten jotain sieltä, toista täältä. Sitten, yht'äkkiä, ketään ei enää hypännyt.
Örkkikeeppi
Örkkilinnake oli outo rakennelma. Se koostui kahdesta kolmikerroksisesta tornista ja näitä yhdistävästä osiosta. Siellä täällä torneissa oli luukkuja auki. Jälleen odotettiin aamuun (Miksi?!? Silloinhan kaikki örkit olisivat paikalla!! - GM huom.). Aamupäivällä sitten ryhmä jakautui kahtia, taistelijat menivät linnaan ja parantaja + jokimiehet + Junior jäivät läheiseen pikkumetsään. Detlef heitti viisi hahmoa näkymättömäksi, ja nämä avasivat varovasti ison, rautavahvisteisen kaksoisoven. Sisällä oli hämärää, ja ryhmä aloitti pohjakerroksen tutkimisen jakautuen jälleen kahtia. Toinen ryhmä lähti oikealle ja toinen vasemmalle.
Oikealla oleva ryhmä löysi heti kolmannesta huoneesta 11 nukkuvaa örkkiä. Näkymättömyytensä ja hiiviskelytaitoonsa luottaen he alkoivat viiltää örkkien kurkkuja auki. Kahdeksannen örkin kohdalla kuitenkin väistämätön tapahtui; örkki liikahti hieman juuri, kun Eolag oli viiltämässä tämän kurkkua auki. Ja huusi kuin pieni eläin. Kohta koko linnake oli hereillä, ja Eolag, Grimbold ja Vorinar lähtivät pakenemaan käytävää pitkin eteenpäin. (Käytävä kiersi toisen tornin ulkoreunaa).
Käytävä ei mennytkään ympäri niinkuin se meni kaksoisovien puolella, vaan loppui umpikujaan. Päätäpahkaa he säntäsivät lähinpään huoneeseen, jossa oli kuin olikin yksi örkki. Tätä he alkoivat hakkaamaan, mutta eivät tohtineet tappaa tätä. Örkki kun vaikutti hieman vanhalta ja heikolta.
Toinen porukka löysi myös huoneellisen örkkejä, ja ennätti juuri ja juuri mennä piiloon, kun hälytyshuuto kaikui pitkin linnakkeen seiniä. Nopeasti tarkistettuaan oman puolikkaansa huoneet he lähtivät örkkien perään.
Eolag, Vorinar ja Grimbold päättivät linnoittautua huoneeseen ja pitää sen omistajaa panttivankina. Grimboldin ovenedustaistelu loppui kuitenkin mustasulkaiseen nuoleen, joka lävisti hänen rintansa. Toisen puolen Detlef ja Ceodan ehtivät juuri näkemään tämän. He päättivät hyökätä yli 10-kertaista ylivoimaa vastaan toivoen, että näkymättömänä ollessaan he saisivat ensimmäisellä iskulla kaksi örkkiä maahan.
Eolag ja Vorinar pitivät puoliaan siihen saakka, kunnes Ceodan lyötiin maahan ja Eolagin piiritti kolme sisääntunkenutta örkkiä. Eolag lyötiin nopeasti maahan, mutta Vorinar onnistui kuin ihmeen avustamana pakenemaan örkkien ylitse loitsun avulla. Detlef oli jo pakomatkalla.
Alkoi hurja takaa-ajo, mutta Vorinar ja Detlef pääsivät kuin pääsivätkin pois linnakkeesta ehjin nahoin läheiseen metsään, jossa muu porukka odotteli. Nopeasti tilanteen selitettyään he lähtivät karkumatkalle tietäen, että pimeässä heidät saataisiin nopeasti kiinni.
Miten me päästään täältä elävinä pois..
Muutaman päivän jälkeen he pääsivät pois vuorilta. He kulkivat jatkuvasti näkymättöminä, mutta päivien kuluessa Detlef huomasi että hänen kirveensä loitsun teho alkoi hiipua. Se kuitenkin riitti pelastamaan heidän henkensä vielä kerran, kun kaukana korkealla heidän ylitseen lensi kolme painajaismaisen mustaa otusta, joilla oli nahkaiset siivet, eikä etujalkoja ollenkaan.
Matka takaisin Esgarothiin oli taas tuskaa. Jokilaiva haaksirikkoutui, ja ryhmä joutui talsimaan jalkaisin pitkän matkan. Matkalla kohdattiin taas Synkmetsän ihmeellisäiä eläimiä kuten outoja keltaturkkisia ketun näköisiä otuksia. Susia nähtiin myös sekä merisairaita kääpiöitä jokilaivalla, menossa tosin väärään suuntaan. Eväät kuitenkin riittivät juuri ja juuri, ja niin oli Synkmetsä takana. Viimeisen kerran, tuumivat useimmat.
Peltotasangoilla ryhmä taas kohtasi mm. susia, ja taas oltiin puussa. Sudet kaikkosivat nopeasti, kun niitä ammuskeltiin jousella. Täältä uskallettiin jo etsiä porukalla ruokaa ja juomaa, ja viimein, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen järvikaupunki oli silmien edessä. Tehtävä oli kuitenkin surkeasti epäonnistunut. Kaiken kaikkiaan tehtävässä kuoli 14 ihmistä. (Ei, ei yhtään haltiaa eikä kääpiötä).
Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.