Tämä Legendaarinen, Ällistyttävä, Tosi Sankareiden Äksönkertomus (LÄTSÄ (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Erûn vuonna 1640 Kolmatta Aikaa.
[Seuraava osa] [Edellinen osa]
LÄTSÄ:n (tm) Sankarit:
Detlef: Noidanmetsästäjä Tharbadista, joka jahtaa noitiaan Broadswordillaan. Taistelee hyvin harkitsevaisella tyylillä. Tuttu myös Legendaarisista Lausahduksista. Ilaninissa odottaa päästä 40 kr palkkio. Osti Adnan 'isännälleen' orjaksi.
Askar: Merirosvo, joka on ruma. Tosi ruma. Sai onneksi lahjaksi Dimmulta kommandopipon, tietenkin kylmyyttä vastaan. Varsijousellaan ammuskelee ainakin lähimatkalta osumia.
Brynch: Arabi. Ei niin hirveän kaunis, mutta ryhmäänhän mahtuu rumatkin.
Bruenor: Kääpiötaistelija Sumuvuorilta. Hienolla sotavasaralla on kiva tappaa örkkejä. On kokenut ensimmäisen kuolemansa. Tylsä kokemus. Haluaisi kovasti toisenkin kääpiön ryhmään.
Bein Lavanmellon: Sindahaltia joka kulkee pitkin maita ja mantuja Arphen -sutensa kanssa. Omi Mithkarakin.
Aradrine: Naispuolinen maallikkoparantaja Umbarista. Ihmettelee itsekseen hiljaa muun ryhmän toimia, mutta parantaa kuitenkin kaiken minkä pystyy. Tarvittaessa ylitason loitsuilla. On jo päässyt isänsä jäljille.
Adna: Hippipuolituinen Konnusta. On jotenkin huumehuuruissaan eksynyt Sumuvuorten tälle puolelle. Pulisee ja höpisee kauheasti kaikille, joskus jopa soittaa huuliharppua. Ei pysty puhumaan sateella, mutta soittamaan pystyy aina. Ostettiin orjana. On onnistunut ärsyttämään Dunnaealcin oikein kunnolla.
Durthang: Metsämiesnuorimies, joka löytyi tajuttomana. Ystävien kesken Dimmu.. "Se sydän oli kauheen evil, mutta mä onnistuin hallitsemaan sitä". Osaa taikoa Firewalleja, ja sittemmin on myös erilaiset boltit lentäneet.
(NPC) Fëanim: Moraeg osti orjaksi Strayholdissa. Uskomattoman kaunis Noldo-haltia. Laulaa kauniisti ja unettavasti.
(NPC) Dunnaealc: Nomen est Omen. Väittää kovasti olevansa Moraegin poika. On kovasti kiinnostunut Fëanimistä ja Aradrinesta.
IISO Mato
Lohikäärme läheni kovaa vauhtia. Detlef putosi hevosensa selästä, kun polle lähti paniikissa karkuun. Putoamista avitti hieman Detlef"in saama sydänkohtaus. Bruenor löi oman hevosensa selkärangan poikki ja lähti itse pötkimään pakoon seuraten hobittia. Fëanim putosi panikoituneen hevosensa selästä taittaen jalkansa. Dimmu löi oman hevosensa oikean etujalan irti, ja lähti juosten karkuun.
Lohikäärme söi ensimmäisenä Fëanimin, joka yritti konkata pakoon. Seuraavaksi syötiin kaksi jäljellejäänyttä hevosta, ja viimeisenä Detlefin. Suupalojen jälkeen lohikäärme muisti kääpiön, ja lähti pomppimaan sen perään. Bruenor kääntyi Morian kääpiöiden tavoin urhoollisena kohtaamaan tuon iljettävän matosen, jonkalaisia vastaan hänen esi-isänsäkin olivat jo taistelleet. Bruenor olikin se, joka sai ensimmäisen iskun läpi. Valitettavasti maaginen nuija ei ollut tarpeeksi tehokas tappamaan otusta, vaan hetken päästä kärme sai kääpiön hampaittensa väliin. Muutamaa sekuntia myöhemmin kääpiö oli palasina. Niin päättyi Bruenorin tarina.
Koska kääpiö oli juossut yhtä nopeasti kuin Adnan poni, päätti käärme lähteä hakemaan jälkiruokaa. Havaitessaan lähestyvän uhan Adna päätti yrittää hyppäyttää poniaan lähes 11-metrisen joen yli, suunnitelmanaan pulahtaa hyiseen jokeen ja sukeltaa mahdollisimman pitkälle. Suunnitelma toimikin siinä, että Adna mulahti jokeen, ja lohikäärme söi ponin. Tämän jälkeen mato lähti tyytyväisenä pois, luultavasti hakemaan jäljellejääneen lootin.
Bein lähti ensimmäisenä etsimään eloonjääneitä, ja löysikin ensimmäisenä lähes jäätyneen hobitin. Hobitti oli sukellellut ja uinut niin kauan ettei nähnyt enää käärmeestä yhtään mitään. Varmuuden vuoksi hobitti pysyi veden alla vielä muutaman hetken lisää. Niinpä hän oli ymmärrettävästi paleltunut pahasti. Makuupussiaan tarjoiten Bein lähetti Arphen-sutensa etsimään muita. Susi löysi muut varsin nopeasti, ja suden johtamana he pääsivätkin varsin nopeasti yhteen nippuun. Valitettavasti kaikkia hevosia ei saatu takaisin. Yön jälkeen päätettiin jatkaa matkaa kohti Minas Falathia ja Scarin kaupunkia. Mielialat olivat tosin hieman laskeneet.Yö meni rauhallisesti, ja seuraavina päivinä saatiinkin Minas Falath näköetäisyydelle. Arphen lähetettiin tiedustelemaan, ja se ilmoittikin ihmisistä tornissa. Huolimatta monista yrityksistä Arphen ei kyennyt sanomaan tarkkaa määrää. Niinpä ryhmä keräsi rohkeutensa ja meni tornin lähelle Aradrinen johdolla tiedustelemaan Aldarionista, Aradrinen isästä. Itäläisvahdit vastasivat tylysti jousillaan osoitellen, etteivät olleet mokomasta kuulleetkaan. Niinpä ryhmä jatkoi matkaansa Scariin.
Minas Falath - Scari
Kaiken kaikkilaan koko matkasta Riavodista aina Scariin asti muodostui kaikkien matkojen hirvittävin ja julmin matka. Hieman ennen Scaria yöllä vartiossa ollessaan Dunnaealc onnistui havaitsemaan leiriä kohti lähestyvän "ruhtinaan" näköisen, repaileiseen hienoon pukuun pukeutuneen kammotuksen, jolla oli aseenaan ruoska. Sen silmät loistivat punaista valoa, eikä kasvoja juurikaan näkynyt. Lähestyvä kylmyys oli tuntuva. Dunnaealc herätti muut huudoillaan, ja toiset vartiossa olleet auttoivat potkien vielä nukkuvia päähän. Adnan avatessa silmänsä ja nähdessään olion hänen sydämensä päätti pysähtyä, ja hobitti jäi maahan kauhusta lamaantuneena.
Dunnaealc löi oliota urhoollisesti ensin, muttei osunut. Seuraavassa hetkessä Dunnaealc sai osuman ruoskasta ja kaatui tajuttomana maahan. Dimmu ampui otusta vasamalla, muttei osunut koko otukseen. Olento tuntui todella ketterältä. Seuraavaksi torjuntavuorossa oli Aradrine, joka yritti Saillaan torjua tulevaa hyökkäystä. Turhaan. Ruoska mursi hänen lonkkansa. Brynchin epätoivoiset torjuntayritykset loppuivat lyhyeen, yhteen ruoskan sivallukseen. Myös Brynch kaatui iskusta maahan tajuttomana. Tällä välin Bein oli jo kiivennyt hevosensa selkään ja lähtenyt pakoon (onnistui mokoma, vaikka kärsi -65 haitasta! -GM huom.) Dimmun vasta kiivetessä oman hevosensa selkään. Otus huomasikin, että muut olivat lähdössä pakoon eikä vaivautunut takaa-ajoon. Olihan sillä maassa useita vielä lämpimiä ruumiita. Niinpä otus siirtyi ensimmäiseksi maassa pyristelevän Adnan luo, laski molemmat kätensä tämän ohimoille ja alkoi imeä Adnan ruumiin elinvoimaa itseensä. Tämän käsittelyn otus toisti kaikille muillekkin maassa makaaville.
(Otus oli sitten tason 15 Haudanhaamu, jolla oli +25 Ruoska, joka antoi Krush -kriittisen myötä ylimääräisen, saman tason Grapple -kriittisen. OB oli 135 ja DB 90, siinä oli ryhmän kiva taistella ilman sotureita Bruenor ja Detlef. Lopputulos oli melko ennalta arvattavissa, joskin pakoon pääsi yllättävän vähän. -GM huom.)
Masentuneina ja taas osan hevosista (ja varusteista, kuten ruuasta ja yrteistä) kadottaneina ryhmän hengissä olevat edustajat, Dimmu ja Bein, suuntasivat hevosensa kohti Scaria. Matkalla Scariin kohdattiin enää yksinäinen Dûnadan -ratsastaja, joka liittyi edella mainittujen sankareitten matkaan. Scariin päästyään ryhmä meni suoraan laivaan ja laivalla Riavodiin takaisin. Laivamatkalla ei nähty muuta kuin pari muuta kauppalaivaa, toinen Dorwinadanlainen ja toinen Scarin tunnuksilla oleva, ja niin päästiin Riavodiin...
Tällä välin toisaalla...
Eioo ja Valkokarhu saapuivat viimeinkin Riavodiin. Matkalla Rovajärveltä Riavodiin oli Valkokarhu näyttänyt Eioolle omituista sinistä tähteä, ja kysellyt tältä jotain (en muista mitä). Koska kumpikaan ei osannut kunnolla puhua Westronia, ei ymmärrykseen oikeastaan päästy. Tästä huolimatta he kulkivat yhdessä, sillä yksinään matkustavalla oli melkoisia vaaroja koettavanaan. Tultuaan Riavodiin kummallakaan ei ollut erityisempää kiinnostusta mennä sisään kaupunkiin, he päättivät tehdä leirin ulkopuolelle.
Gandaluk Battlehammer, Bruenorin veli pääsi vihdoinkin Riavodiin. Tänne hän oli tullut etsimään veljeään. Oikeammin sanottuna hän oli jäljittänyt veljensä tänne, ja toivoi kovasti että tämä löytyisi kaupungista.
Seikkailu jatkuu (uusien hahmojen teolla näin aluksi)...
Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.