Tämä Legendaarinen, Ällistyttävä, Tosi Sankareiden Äksönkertomus (LÄTSÄ (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Erûn vuonna 1640 Kolmatta Aikaa.
[Edellinen osa] [Seuraava osa]
LÄTSÄ:n (tm) Sankarit:
Detlef: Noidanmetsästäjä Tharbadista, joka jahtaa noitiaan Broadswordillaan.
Eolag: Éothraim - rosvo Buhr Mahrlingista. Rosvoaminen on kivaa, vaikkei Ceodan annakkaan aina niin tehdä.
Ceodan: Eolagin kaveri, ammatiltaan ritari. Tykkää auttaa muita.
Vorinar: Puolhaltia Sieltä Jostain. Ammatiltaan Yöterä. Hieman viinaksiin menevää sorttia.
Junior: Kreaattori jostain Umbarin tienoilta. Osaa parantaa.
Kuka istuu meidän pöydässä?
Onnellinen, 100 kultarahaa rikkaampi ryhmä palasi takaisin Esgarothiin majataloon jatkamaan keskeytynyttä iltaansa. Kuinka ollakkaan, heidän vakiopöydässään istui joku kummallinen, pitkä, mustaan kaapuun pukeutunut tummaihoinen mies. Hänellä oli tummat silmät ja mustat olkapäille asti ulottuvat hiukset. Hän esittäytyi Junioriksi, ja ilmeni kaikin puolin kunnon kaveriksi. Varsinkin kun kertoi että osaa parantaa.
Majatalon isäntäkin liittyi jossain vaiheessa iltaa seuraan. Hänellä oli uutisia: eräs kauppias, Eolsen nimeltään, etsii seikkailijaryhmää, ja on luvannut tehtävän suorittamisesta palkkion. Tämä riitti, aamulla ryhmä lähti kohti Eolsenin kauppaa.
Tehtävä uus
Eolsen kauppa olikin helppo löytää. Eolsen itse oli pitkä, luotaantyöntävä noin nelikymppinen mies. Hänellä oli mustat silmät ja läpitunkeva katse ja käheä ääni. Hänen vierelläään istui punahiuksinen, vihreäsilmäinen n. 35-vuotias mies, jonka toinen jalka oli puusta. Eolsen esitteli hänet Rothaariksi, mieheksi, joka oli Eolsenin lähettämän viimeisen karavaanin johtaja, ja karavaanista ainut hengissäoleva. Ei, hän ei ollut noita.
Tehtävänä oli tappaa 4 kivipeikkoa, jotka olivat hyökänneet karavaanin kimppuun. (Rothaar oli löytänyt yhden kuolleen kivipeikon karavaanin jämien luota). Myös Eolsenin tavaroiden palauttaminen oli tärkeää, kuten myös mahdollisten hengissäolevien pelastaminen. Kaiken muun ryhmä saa pitää, paitsi Eolsenin tavarat. Palkkiota hän maksaa 500 kultarahaa, jos hänen omaisuutensa ja palkkalaiset tuodaan takaisin, ja eräästä pienestä laatikosta pelkästään 300 kultarahaa. Hän varoitti, että laatikkoa ei pysty avaamaan kukaan muu kuin hän, ja yrittää ei kannattanut.
Metsään taas
Lukuisien kohtaamisten (pääasiassa susia) ryhmä onnistui löytämään peikkojen luolan Rothaarin opastuksella. Koska kuitenkaan yön aikana ei ollut järkevää hyökätä, päättivät he odotella aamua.
Yöllä vartiossa ollessaan Vorinar kuitenkin kuuli jotain ryskettä lähimetsästä. Herätettyään muun ryhmän ja tehtyään väijytyksen he onnistuivatkin tappamaan kaksi peikkoa. Loppuyö sujuikin rauhallisesti leiripaikan vahdoksen jälkeen.
Peikkojen luola sijaitsi lähellä Emyn-nu-Fuinia olevilla kukkuloilla. Kukkulan ympäristön kaikki puut oli hakattu ja pilkottu, sekä pieni puro joka virtasi lähellä luolaa oli saastutettu likaiseksi. Noin puolivälissä kalloita aukenee n. 15m korkea luola, joka on n. 36m leveä. Ikävä kyllä ryhmä onnistui välttämään peikkopomon suunnitteleman nerokkaan ansan, joka oli aivan luolan suuaukolla. Peikkojohtaja oli eräänä päivänä metsässä kävellessään huomannut, että lehdet pitävät ääntä, kun niiden päälle astuu. Niinpä hän oli kantanut lehtiä luolan suuaukolle, että mahdolliset tunkeilijat paljastuisivat rapinaan. Peikko ei ollut huomioinut sitä, että lehdet kastuvat sateella ja maatuvat.
Suuaukolla Detlef ja Ceodan alkoivat voimaan pahoin nenään pistävän lemun takia. Hetken raitista ilmaa haukottuaan he kuitenkin kykenivät tulemaan luolaan sisään. Luolan koko vaihteli aina kammioittain, ja kammioista löytyi ties mitä aarteita, luurankoja ja lopulta kaksi peikkoa. Toinen peikoista osasi jopa puhua alkeellista Westronia, ja haistattelikin ryhmälle pitkät. Tästä ryhmä ei tietenkään pitänyt, vaan aloitti taistelun. Taistelu oli julma; heti ensimmäisellä peikon iskulla Rothaar katkesi melkein kahtia lonkan kohdalta ja lensi seinään. Myös Junior sai taistelussa surmansa. Lopulta pahasti vahingoittunut ryhmä onnistui tappamaan peikot. Luolasta löytyi jopa kaksi Eolsenin palkkalaista, Elisa ja Marluk. Nämä olivat todella heikossa kunnossa, ja kun Junior oli kuollut, he myös pysyivät heikossa kunnossa.
Ei, taas susia...
Paluumatka sujui kommelluksitta (taas kohdatiin monta kertaa susia; joskus kiivettiin puuhun, toisinaan taisteltiin, joskus sudet vain seurasivat. Susia oli erilaisia, ja pian useimmat hahmot oppivat tunnistamaan eri sudet ja sen mukaan toimimaan hieman eri tavalla). Useita kulta- yms. rahoja ja esineitä rikkaampana porukka pääsi kuin pääsikin takaisin Esgarothiin. Matkan aikana Detlef tutki kovasti löytämiään esineitä, joita olivat mm. 4 hopeista nappia, heikon näköinen kova rintalaatta joka sopii hoikalle ihmiselle tai haltialle, koruja, hieno sininen viitta, joka on koristeltu hopeisilla tähdillä, jne jne jne. Näistä ehkä kuitenkin tärkein esine oli Rothaarilta takavarikoitu kirves, joka osasi tehdä koko porukan näkymättömäksi kerran päivässä.
Esgarothissa Eolsen toivotti kaikki tervetulleeksi, maksoi palkkion ja vaati saada tietää kaiken. Ryhmä kertoikin auliisti sen mitä tapahtui, ja suurin piirtein totuudemukaisesti. Ceodan aina korjaili niitä kohtia missä muut menivät pieleen. Pienen laatikon saatuaan Eolsen avasi sen ja näytti mitä siellä oli. 3 mithriltankoa. Tässä vaiheessa Vorinarin ja Eolagin pettyivät toden teolla, ja he olivatkin illan eniten juoneet asiakkaat. Eolsen tarjosi illan (ruokaa, juomaa, kylvyn, parranajon ja lisää juomaa). Jengi jaksoi juhlia aikansa ja juoda sekä onnistuneelle tehtävälle että Juniorin kuolemalle. Niinpä kohta olikin aika siirtyä sammuneena majataloon omaan huoneeseen odottamaan uutta seikkailua.
Ennen seuraavaa seikkailua kuitenkin Galed ja Vorinar (Galed on Vorinarin ryyppykaveri, näkee mm. susia majatalossa keskellä päivää) joutuivat vankilaan ryypättyään ja mekastettuaan liikaa, ja pääsivät sitten pois sieltä maksettuaan rahaa
Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.