Tämä Legendaarinen, Ällistyttävä, Tosi Sankareiden Äksönkertomus (LÄTSÄ (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Erûn vuonna 1640 Kolmatta Aikaa.

[Seuraava osa] [Edellinen osa]

LÄTSÄ:n (tm) Sankarit:


Durthang: Metsämiesnuorimies, joka löytyi tajuttomana. Ystävien kesken Dimmu. "Se sydän oli kauheen evil, mutta mä onnistuin hallitsemaan sitä". Osaa taikoa Firewalleja, ja sittemmin on myös erilaiset boltit lentäneet. Tuliset pallot ovat myöskin saaneet suuren suosion. "Tää on Jedimiekka."


Eioo: Urbaani metsäläinen, jolla on tehtävä. Tai useita. Ei hän itsekkään muista. "Onko sulla tehtävä?" - "Eioo!". "Miks toi susi nuolee mun naamaa?" -"Mitä rotua edustat?" -"Emmätiä mikä mä oon!"


Gandaluk: Bruenorin pikkuveli, joka tuli etsimään veljeään. Madolle pitäisi päästä kostamaan. Siellähän olisi loottiakin. Sotavasaran ja varsijousen kanssa osaa tehdä (t)uhoakin.


Nardhol: Ylpeä, ärsyttävä, halveksiva Noldo. Todellista johtaja-ainesta. Pystyy halveksimaan jopa Prinsessoja. On ikuisesti katkera jumalille siitä että meni pitkäksi aikaa tajuttomaksi eikä saanut jutella viehättävien neitojen kanssa.


Aldamir: Dúnadantankki. Käyttelee kahden käden miekkaa yhdellä kädellä. Pukeutuu kokovartaloketjupanssariin. Vihaa örkkejä.


Turan : Likainen kääpiö joka löytyi vankilasta. Ei haise millekkään vaikka onkin likakerroksen peitossa.


Galador: Metsän väreihin puketuva Noldo. Hieman mystinen mies vielä.


Aicanáro (NPC): Lähes kaksimetrinen mies. Syvän sininen ja puhtaan valkoinen ovat lempivärit. Käyttelee leveää miekkaa, pitkää jousta ja Saita. Melkein kuoli sukellusyrityksessään. Eioon lapsuuden ajan ystävä.


Daelhaelin Cirya (NPC): Nuori ja kaunis Dorwinadanlaismaagikkonainen. Erikoistunut tulimagiaan, ja käyttäytyy aivan kuten Dorwinionin hallitsijaperheen viidennen lapsen olettaisi käyttäytyvän. Palkkasi koko ryhmä itselleen henkivartijoiksi.


Juhlaa

Perjantai-ilta kului juopotellessa ja juhliessa. Ainoat, jotka eivät maistelleet mitään kutunmaitoa väkevämpää olivat Dimmu, Eioo ja Nardhol. Jossakin välissä Dimmu innostui puhumaan Daelhaelin kanssa magiasta, varsinkin tuleen liittyvästä. Keskustelut olivat kait heistä mielenkiintoisia, muita homma lähinnä pitkästytti. Nardhol haasteli Galadorin kanssa, Eioo vahti Aicanároa ja jutteli niitä näitä, kääpiöt pitivät hauskaa ja laskivat mielessään loottia ja Aldamir oli kohtelias herrasmies kaikille. Kaikilla näytti olevan hauskaa, mutta ainakin Nardholia harmitti ettei ollut päässyt kertomaan omista urotöistään paikallisille neidoille.

Daelhaelinin ja Dimmun puheet kääntyivät magiasta (Eioo kuunteli kiinnostuneena magiaselostuksia myös, vaikkei niistä oikein mitään tajunnutkaan) edellä mainitun seuraavaan matkaan. Hän oli huomannut että ryhmä oli varsin kyvykäs, "vaikka teillä onkin tuollainen iljetys johtajana", sanoi Daelhaelin ja mulkaisi merkittävästi kohti Nardholia. Daelhaelin suunnitteli palaavansa Or-Sarniin jatkamaan opintojaan, ja tarvitsi ilmiselvästi henkivartiosaattueen. Koska ryhmä oli esiintynyt enimmäkseen edukseen, oli Daelhaelin päättänyt palkata koko poppoon henkivartijoikseen. Dimmu ei uskaltanut luvata mitään, mutta oli varsin kiinnostunut mahdollisuudesta päästä tutustumaan Or-Sarnin taikaesineisiin ja opetukseen. Daelhaelin lupasi maksaa viisi kultarahaa jokaiselle tai lahjoittaa jonkun pienen esineen, ihan miten kukin haluaisi.

Dimmu kyseli tornista hieman enemmänkin. Jokaiselle magian alalle (Olevaisuus, Virtaus ja Mentalismi) oli yksi Pääopettaja (professori). Heidän vastuullaan oli suurin osa opetustyöstä. Dimmun kysyessä maagikon perustutkinnon kestoaikaa, hän sai kuulla että keskimääräinen valmistumisaika on noin 4,5 vuotta. Daelhaelin on kolmannen vuosikurssin oppilas, ja on jo lähes valmistunut. Tornissa työskentelee myös apulaisopettajia (assareita), jotka pitävät peruskursseja sekä harjoituksia. Lisäksi paikasta löytyy jatko-opiskelijoita. Rehtorilla, harmaahaltia Amandûlilla on toimeenpanovalta ja veto-oikeus. Kolmen Pääopettajan ydinjoukko neuvottelee tärkeistä päätöksistä.

Amandûl ei kuulemma kulkenut mihinkään ilman henkivartijaansa Argashia (dorwinadanlainen). Amandûl toimi Daelhaelinin pääopettajana, ja on ammatiltaan maagikko. Hän on varsin näppärä tuleen liittyvässä magiassa - hänen punaisen kaapunsa hihat kyynärvarresta hiuhansuihin on koristeltu tulenlieskoilla siten, että hihansuita kohti tultaessa tulenlieskat kasvavat. Ihan kuin hetkenä minä hyvänsä hihansuista lentäisi joku tulinen taika.

Virtauksen Professori on nimeltään Lithruin, ja hän on myös Tornin parantaja. Lithruin on Dúnadanmies. Vastaavasti Mentalismin Professorin virkaan on valittu dorwinadanlaisnainen, Kadhel nimeltään. Hän on erikoistunut salavihkaisuuteen liittyviin loitsuihin. Näistä Daelhaelin ei juurikaan tiennyt mitään, koska ei ole koskaan opiskellut heidän alaisuudessaan.

Pienen neuvottelun pidettyään ryhmä otti tehtävän vastaan lootinkiilto silmissään. Kääpiöiden suureksi harmiksi päätettiin lähteä matkaan laivalla. Sovittiin, että lähdettäisiin kolmen yön päästä, eli maanantaiaamuna. Nardhol lupasi herrasmiehenä käydä heti huomenna aamun koittaessa tiedustelemassa satamamestarilta lähteviä laivoja. Daelhaelin arvosti tätä elettä suuresti ja silmäili samalla kääpiöitä, jotka joivat entistä kiivaampaan tahtiin. He eivät halunneet olla tajuissaan astuessaan laivaan. Loppuilta sujuikin ihan rauhallisesti ilman kummempia kommelluksia.

Lauantaiaamu koitti, ja Nardhol käveli satamamestarin toimistoon. Juuri sillä hetkellä ei ollut lähteviä laivoja, eikä kirjoissa ollut mitään merkintää siihen suuntaan lähtevistä laivoista vähään aikaan. Satammestari kuitenkin totesi, etteivät laivan kapteenit aina itselkkään tiedä milloin tulevat ja milloin menevät. Kannattaisi tulla kysymään huomenna uudestaan. Niinpä Nardhol suuntasi askeleensa kohti tuttua laivaa etsien Fael Larnia, Merituulen kapteenia. Laivalla ei kuitenkaan ollut mitään liikettä, ja samalla Nardhol muisti että kapteenihan oli ollut heidän kanssaan juhlimassa. Hän palasi majataloon, tiedusteli kapteenin huoneennumeron ja kävi kohteliaasti aamulla kello 9.36 herättelemässä kapteenia. Kapteeni tulikin muutaman minuutin kuluttua Narhdolin ovenhakkaamiseen kyllästyneenä avaamaan oven. Haltia esitti asiansa, johon kapteeni totesi ettei häntä kiinnosta, hänellä on nyt rahaa, hyvää yötä ja sulki oven. Muu ryhmä kävi ostoksilla, harjoitteli jotain tahi toipui eilisillan juomingeista. Koko päivänä ei tapahtunut mitään merkittävää. Seuraava päivä koitti, Nardhol kävi taas jututtamassa satamamestaria, muttei tällä ollut mitään uutta kerrottavaa. Päivä sujui taas ilman mitään merkittäviä tapahtumia.

Maanantaiaamunakaan ei itään meneviä aluksia löytynyt. Ainakaan sellaisia, mihin he kaikki olisivat mahtuneet, eikä satamakapteeni uskonut että he saisivat ketään soutamaankaan puolestaan. Daelhaelin ei halunnut enää jäädä odottelemaan, vaan suostui vankkurikyytiin. Aldamir opetteli jopa ajamaan vankkureita. Nardhol kävi ostamassa vankkurit ja työhevosen. Dimmu oli maksanut eräälle paikalliselle henkilölle hopearahan ja sai vastineeksi hieman tarkemman kartan alueesta. Kun vielä viimeiset varusteet ostettiin, oltiin valmiita matkaan.

Daelhaelinin vala

Aldamir asettui ajajan paikalle ja hitaimmat lastattiin kyytiin matkantekoa hidastamasta. Iloinen pieni ryhmä lähti kulkemaan pitkin Rhûnin Meren eteläistä rantaa pitkin itään päin. Lunta oli hieman vielä maassa, mutta tuuli tyssäsi melko hyvin länsipuolella oleviin vuoriin. Yölämpötila oli hieman pakkasen puolella, mutta päivällä päästiin jopa +15 lämpötiloihin. Ensimmäinen päivä meni ilman ihmeempiä kommelluksia, kuten yöpyminenkin. Toisena päivänä alkoi heti aamusta satamaan vettä ja paljon. Matkantekokin hieman hidastui. Illan tullen vesisade loppui, ja leirinuotion äärellä saatiin vaatteet kuiviksi.

Yöllä vartiomiehet näkivät 13 tummaihoista, kultaisin korva- ja nenärenkain varustettuja ratsumiehiä, joilla oli aseenaan oudon näköinen peitsi. Kilvissään heillä oli musta pallukka punaisella pohjalla. Pallukka muistutti lähempää katsottuna laskevaa aurinkoa. Terä oli noin 50 cm mittainen, kun koko kapistus oli noin 5' mittainen. Peitset eivät olleet vielä 500 metrin päässä hyökkäysasennossa, mutta suunta oli kohti ryhmää, ja lähestymisnopeus lähes 100 metriä / kierros. Koko ryhmä herätettiin nopeasti ja puolustuskuviokin saatiin valmiiksi. Nardholhuuteli vieraille jotain Westroniksi, mutta vieraat eivät joko ymmärtäneet kieltä tai sitten eivät välittäneet huudoista. Aldamir tajusi kokeilla Logathigia, ja se tuotti tuloksen. Kävi ilmi, että vieraat olivat vain kauppiaita ja kyselivät josko ryhmällä olisi jotain vaihdettavaa. Ryhmä ilmaisi valittelunsa vaihtotavaran puutteesta, ja muukalaiset jatkoivat matkaa.

Aamupäivällä saatiin jo kylä näköpiiriin (matkalla nähtiin myös kaksi rastasta). Kylä oli ympyröity paaluaidoituksella, ja takana oli miehiä tähyilemässä tasankoa kohti. Kylä sijaitsi aivan rannalla, kohdassa jossa peltotasanko loppui mereen. Molemmin puolin kylää kohosi rantakalliot normaaliin korkeuteensa merenpinnasta. Nardhol lähestyi kylää yksin niin lähelle että pystyi puhumaan ilman huutamista. Häntä osoiteltiin useilla jousilla. Ilmeinen kylän johtaja puhutteli Nardholia rosvojen kätyreiksi, jotka olivat tulossa heikentämään kylää ja jopa tuhoamaan koko kylä. Se ei onnistuisi! Ei niin kauan kuin heillä olisi yksikin mies puolustamassa kylää.

Kävi ilmi, että rosvot olivat hyökänneet kylään ensimmäisen kerran kuusi yötä sitten, ja sen jälkeen joka yö. He olivat aina päässeet sisälle kylään asti, ja tappaneet ketä olivat käsiinsä saaneet ennenkuin heidät oli saatu häädettyä. Läheiseen Or-Sarnin torniin oli lähetetty sanansaattaja, mutta apua ei ole kuulunut, vaikka sopimus niin velvoittikin. Tai sitten sanansaattaja oli kohdannut loppunsa rosvojen käsissä. Viime yön jälkeen oli loput naiset ja lapset lähetetty viimeisissä veneissä pois kohti tornia, ja loput miehet olivat jääneet puolustamaan kylää luottaen tornin apuun. Ja Nardhol kumppaneineen ei ole ensimmäinen "muukalaisryhmä", joka tulee "auttamaan" kylää. Ehei - rosvot ovat palkanneet useita ryhmiä hyökkäilemään kylän kimppuun. Nardhol sanoi, että jos he päästävät ryhmän tulemaan kylään, he auttaisivat. Kyläläiset pitivät neuvonpitoa asiasta, mutta koska Nardholilla ei ollut muuta kuin ylimielinen sanansa painona puheilleen, eivät kyläläiset suostuneet.

Nardhol palasi takaisin ryhmän luo todeten "eivät ne meitä sinne halua. Kierretään kylä." Muut kyselivät mitä oikein tapahtui, ja Nardhol vaan vastaili heidän olevan vihamielisiä kaikkia kulkijoita kohtaan. Daelhaelin puuttui puheeseen sanoen, että kyseinen kylä toimitti joka viikko tarvikkeita Or-Sarniin. Hänen mukaansa kyläläiset ovat rauhallisia ja ystävällisiä uudisraivaajia. Niinpä hän vaati saada tietää mitä oikein tapahtui, olihan hän palkannut koko ryhmän ja näin ollen heidän kaikkien piti totella häntä. Muutkin halusivat tietää tarkemmin mitä Nardhol sanoi, ja ylivoiman edessä hän kertoikin koko jutun.

Daelhaelin meni välittömästi (Aldamirin suojassa tosin) puhumaan kylän päällikölle, ilmoitti että hän on Or-Sarnista ja hänen Valansa määrää häntä ja hänen joukkoaan auttamaan kylää. Nyt päällikkö suostui päästämään ryhmän jo sisään, ja selitti Nardholille, ettei hän tosiaankaan voinut luottaa kehenkään. Vaikka olisihan ryhmä ollutkin hieman outo rosvoryhmä - haltioita, kääpiöitä, nuori nainen, nuori mies, ja iso tankki - ja outo kaljupäinen mies. Valitettavasti kylällä ei ollut tarjota maittavaa ateriaa, mutta neuvonpito pidettiin siltikin. Selväksi tuli, että koska rosmot höökivät joka yö, heidän majapaikkansa ei voinut olla kaukana. Kylän päällikkö epäili läheisiä kukkuloita ainoaksi vaihtoehdoksi. Viime taistelussa he olivat haavoittaneet muutamia rosvoja, joten rosvojen matkantekovauhti ei välttämättä ole nopein mahdollinen. Kylällä ei ollut tarjota rahallista korvausta, mutta heillä kyllä oli parantaja. Aicanáro vietiin parantajan luo, ja (ylitason loitsuja heittäen) parantaja saikin Aicanáro parannettua.

Ryhmä piti omaa neuvonpitoaan hetken, joka lähinnä koski heidän lähtisivätkö he rosmojen perään vai jäisivätkö kylään odottamaan seuraavaa hyökkäystä. Päätettiin, että lähdettäisiin perään. Koska kylä oli jo osoittanut luottamuksensa parantamalla Aicanáron, Daelhaelin vaati, että joku heistä jäisi kylään "pantiksi". Pohdittiin hetken sopivaa ehdokasta, ja Daelhaelin itse tarjoutui jäämään. Hänestä ei olisi taistelijaksi, ja pahimmillaan hän sitoisi oman turvansa takaamiseen taistelukelpoisia miehiä. Osa ryhmästä oli ideaa vastaan, osa kannatti, ja koska koko ryhmä oli Daelhaelinin palkkaama, hänen tahtonsa voitti ja hän jäi kylään. Muut lähtivät kiireesti kohti kukkuloita.

Jälkiä seuraillen (vesisateesta huolimatta jäljet näkyivät maahan painautuneina) ryhmä seurasi varsin helposti rosvojen kulkureittiä. Kukkuloille tullessaan jäljitys hieman vaikeutui, mutta jäljillä pysyttiin. Muutaman hetken kuluttua kuului jostain ylävasemmalta logathigin kiellellä huuto:" Liikkumatta tai teidän käy huonosti!!". Kaikki käänsivät katseensa ylös, ja siellä oli neljä miestä lyhyet jouset viritettyinä, noin 40 metrin päässä. Nardhol syöksyi suojaan (koska ei ymmärtänyt mitä huudettiin), ja samassa nuolet jo lensivätkin. Ryhmä säntäsi kohti vihollista aseita matkalla esille vetäen. Viholliset ammuskelivat lähinnä etummaisena syöksynyttä Aldamiria ja osuivatkin tähän. Myös Turan sai pari nuolta. Ensimmäisenä vihollisten kimpussa oli Gandaluk, ja kun muutkin pääsivät lähitaisteluun, ei neljällä dorwinadanlaismiehellä ollut mitään mahdollisuuksia. Kaikilla oli erilaiset aseet, hieman resuiset vaatteet ja vain kahdella oli ketjupaita haarniskana. Loottiakaan ei erityisemmin löytynyt.

Joku huomasi muiden tutkiessa loottia vielä hieman ylempää luolan suuaukon. Pohdittiin hetken että kuka sinne uskaltaisi mennä, ja kun Dimmu taikoi valoa luolaan haltiat ja kääpiöt ja wose ja Aldamir yönäön pantansa ansiosta näkivät sisälle. Luolassa sisällä oli resuisiin vaatteisiin puettuja naisia, lapsia, muutama vanhempi mies ja eräs mies, jolla oli valtikka.

"Ei helvetti..."

Nopeasti ryhmälle valkeni mitä he olivat tehneet. Asiaa vielä vahvisti valtikkamiehen huuto, jossa hän kehotti rosvojen kätyreitä poistumaan tai sitten tappamaan heidät kaikki nopeasti. Samalla eräs hysteerinen nainen ryntäsi nyrkit paljaina takomaan Aldamirin rintapanssaria huutaen miehensä murhaajista. Ryhmä tiedusteli varovasti, olisiko heillä jotain todistusta siitä että olivat varmasti kyläläisiä. Valtikkamieheltä, Ekkar nimeltään, löytyi paperi, jossa kerrottiin Dilgûlin (kylä) ja Or-Sarnin välisestä sopimuksesta. Kukaan ei tosin osannut lukea kieltä, mutta tuttuja paikannimiä sieltä löytyi. Ryhmälle valkeni myös se, että Daelhaelin oli jäänyt rosvojen kynsiin, erääseen majatalon huoneeseen. Dimmu oli kuitenkin taikonut hänet näkymättömäksi, joten jotain toivoa kenties olisi.

Nopeasti ryhmä teki suunnitelman. Kuolleet saisivat jäädä paikoilleen hämäyksen takia, kyläläiset piiloon luolaan (he saivat jonkin verran ryhmän muonavaroista) ja Dimmu sekä Eioo lähtisivät kylään etsimään Daelhaelinin käsiinsä. Muu ryhmä odottaisi näiden kahden paluuta. Niinpä Dimmu ja Eioo lähtivät pikavauhtia takaisin kohti kylää. Pimeäkin ehti matkan aikana tulla, mutta se ei menoa haitannut. He kiersivät suoraan kylän vierellä kohoaville rantakallioille, jonne Eioo jäi odottelemaan. Dimmu muutti itsensä näkymättömäksi ja lensi kylään. Daelhaelinia ei kuitenkaan enää näkynyt huoneessaan - sen sijaan huone oli kärventynyt oviaukosta aika pahoin. Ilmiselvästi tyttö ei ollut ollut täysin puolustuskyvytön.

Dimmu huomasi eräästä ikkunasta, kuinka ilmeistä kauppaa lootattiin, ja päätti mennä katsomaan joko parantaja olisi kunnossa ja josko taistelusta olisi joku rosvo saanut vammoja jotka kaipasivat parannusta. Hän näki, kuinka parantaja juuri paransi erästä variaagin näköistä miestä pahannäköisestä, rinnan poikki menevästä palovammasta. Dimmu odotti, että mies poistuisi ja lähti seuraamaan tätä. Mies meni erääseen taloon josta kuului kovaäänistä laulua ja melua. Ikkunasta sisään kurkistettuaan Dimmu päätteli, että kyseessä oli kapakka, jota kansoitti yli kymmennen variaagia lisää. Hän oli tyytyväinen ja lensi takaisin juttutamaan parantajaa.

Kävi ilmi, ettei parantaja tiennyt että kylässä oli rosvoja, sillä hän oli saapunut tänne vasta pari päivää sitten. Hänet oli palkannut eräs Heghar - niminen Dorwinadanlaismies, joka oli kuulemma eräs viinitilallinen Shrel-Kainista. Heghar pukeutui villasta tehtyhin vaatteisiin, jotka olivat hienosti, rikkaan tapaan koristeltuja. Outoa hänessä hänen ihonsa normaalia valkeampi väri. Parantaja ei ollut nähnyt koskaan aiemmin niin vaaleaihoista Dorwinadanlaista.

Dimmu uskoi parantajaa, ja lätkäisi hänelle useita kultarahoja kouraan, luvaten samaan hengenvetoon kultarahan päivässä, jos hän tulisi työskentelemään Dimmun palvelukseen. Parantaja melkein mietti monta sekuntia ja suostui ehdotukseen. Hän rohkeni jopa tiedustella, kuinka pääsisi pois kylästä, mutta Dimmu sanoi huolehtivansa tästä. Näkymättömyys & lento on jännä asia. He lensivät Eioon luo ja kolmistaan lähtivät takaisin luolille.

Luolille tultuaan koko poppoo odotti yön yli ja lähti aamulla kohti Or-Sarnia. Kuolleet tosin haudattiin ja lootattiin ensin. Matkalla ei kohdattu ketään ja muukin ryhmä sai tilanneraportin kylän tapahtumista. Kyläläiset eivät vieläkään arvostaneet ryhmää järin korkealle, mutta olivat kiitollisia heidän seurasta. Nähtävästi he osasivat taistella, koska olivat voittaneet kylän neljä parasta aseenkäyttäjää.

Or-Sarn

Itse torni oli 12-kerroksinen, valkoisesta kivestä rakennettu pyöreä torni. Halkaisijaltaan se oli 24 metriä (mikä tekee säteeksi 12 metriä). Suuri kiviportti oli ainoa sisäänpääsy koko torniin, ja tornin huipulla oli puolustusvarustukset. Torni sijaitsi lähes kallion reunalla. Dimmu voima havainnoi (power perceptoi) ja attunoi koko tornin, ja tornin Portissa olikin Protections V -loitsu (Open Essence, Spell Wall lvl 19).

Hieman on keskeneräinen tarina vielä...


Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.