T�m� Legendaarinen, �llistytt�v�, Tosi Sankareiden �ks�nkertomus (L�TS� (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Er�n vuonna 1640 Kolmatta Aikaa.

L�TS�:n (tm) Sankarit:

Durthang: Mets�miesnuorimies, joka l�ytyi tajuttomana. Yst�vien kesken Dimmu. "Se syd�n oli kauheen evil, mutta m� onnistuin hallitsemaan sit�". Osaa taikoa Firewalleja, ja sittemmin on my�s erilaiset boltit lent�neet. Tuliset pallot ovat my�skin saaneet suuren suosion. "T�� on Jedimiekka." Alkaa jo kyll�sty� muiden ruikutukseen.

Eioo: Urbaani mets�l�inen, jolla on teht�v�. Tai useita. Ei h�n itsekk��n muista. "Onko sulla teht�v�?" - "Eioo!". "Miks toi susi nuolee mun naamaa?" -"Mit� rotua edustat?" -"Emm�ti� mik� m� oon!"

Gandaluk: Bruenorin pikkuveli, joka tuli etsim��n velje��n. Madolle pit�isi p��st� kostamaan. Siell�h�n olisi loottiakin. Sotavasaran ja varsijousen kanssa osaa tehd� (t)uhoakin.

Aldamir: D�nadantankki. K�yttelee kahden k�den miekkaa yhdell� k�dell�. Pukeutuu kokovartaloketjupanssariin. Vihaa �rkkej�.

Galador: Mets�n v�reihin puketuva Noldo. Uteliainen Noldo sai palkkansa, toistaiseksi ei hengit� muttei my�sk��n haise m�d�ntyneelt�.

Trahald Onkaloinen: Torpparihobitti, joka my�s osaa hieman tiedustella. Teht�v�n� on oppia Johtajuutta Isoilta Ihmisilt�. Sai Suuren Sormuksen.

Algar: Pohjalaisdorwinadanlaissekoitus. Lempiharrastus on yhdeks�nkielisen (!) luutun soitteleminen takkatuulen ��ress� laulun kera. Laulu sujuukin huomattavasti paremmin kuin soittelu. Jo legendaarisiksi encore-biiseiksi ovat muodostuneet "Rh�nin j�rven j��" ja "Albatrossi". Aseitakin taisi olla mukana.

Aican�ro (NPC): L�hes kaksimetrinen mies. Syv�n sininen ja puhtaan valkoinen ovat lempiv�rit. K�yttelee leve�� miekkaa, pitk�� jousta ja Saita. Melkein kuoli sukellusyrityksess��n. Eioon lapsuuden ajan yst�v�.

Daelhaelin Cirya (NPC): Nuori ja kaunis Dorwinadanlaismaagikkonainen. Erikoistunut tulimagiaan, ja k�ytt�ytyy aivan kuten Dorwinionin hallitsijaperheen viidennen lapsen olettaisi k�ytt�ytyv�n. "�ll�tt�v��!" Palkkasi koko ryhm� itselleen henkivartijoiksi, j�i vangiksi, pelastettiin...

Pakomatka

Koska ryhm� ei en�� muuta voinut tehd� kuin odotella aamun valkenemista ett� Aican�ro saisi taiottua ryhm�n pois tornista, ruvettiin lep�ilem��n. Dimmulta oli nen� purtu riekaleiksi er��n suden toimesta, Aldamir ei edelleenk��n pystynyt tekem��n mit��n ja muutkin olivat hieman uupuneita. Ainoastaan hobittia tilanne ei huolettanut yht��n. Iltasella ryhm�n tarkkasilm�isimm�t havaitsivat tornin portin suunnasta katsottuna vastakkaisella kukkulalla noin viidentoista �rkin ryhm�n, joka pys�htyi noin 20 metrin p��h�n kukkulan huipulta. Kohta kaksi �rkki� l�hti l�hestym��n kilvet ja aseet valmiina. Noin sadan metrin p��h�n tornista p��sty��n �rkit saivat nuolitervehdyksen ryhm�n toimesta, mutta kaikki nuolet meniv�t ohi. �rkit per��ntyiv�t muiden luo.

Hobitti n�ki mieluisia unia l�mpimist� aterioista, oluesta ja sormuksesta. H�nen ymp�rill��n py�ri neitoja palvelemassa h�nt�, liehytellen viile�� ilmaa ja hymyillen kauniisti. El�m� maistui ja tuntui hienolta. Sitten kuitenkin ilmestyi er�s pieni s�r� t�h�n muuten ihanaan uneen. Joku Trahaldin smialin ulkopuolelta huusi kovaan ��neen: "Varokaa, �rkkej�!!" Koska Trahald oli jonkinmoinen sankari, h�n p��tti puolustaa neitoja.

Trahald havahtui unestaan ja katseli ymp�rilleen. Muutkin nukkumassa olleet n�yttiv�t olivat p�pper�isi� ja hapuilivat aseitaan ja etsien vihollista keskuudestaan. He n�kiv�t Eioon ja Gandalukin ja Aican�ron osoittelevan kohti l�heist� kukkulaa, ja samassa peuralauma pakeni kukkulan rinnett� alas poisp�in �rkeist�. Kuulemma Aican�ro oli n�hnyt �rkkien l�htev�n yht��kki� kiert�m��n hiipien ja jouset valmiina kukkulaa. Nopean neuvottelun j�lkeen vartijat olivat p��tt�neet varoittaa �rkkien kohdetta, jos se vaikka olisi sattunut olemaan yst�v�llismielinen. Samalla tietty my�s kaikki muutkin l�hialueella her�siv�t. Trahald toivoi kovasti ett� p��sisi taas samaan uneen...

Y� sujui muutoin rauhallisesti. Ilmeisesti �rkitkin olivat tajunneet suoran hy�kk�yksen toivottomaksi. Aamun koittaessa Aican�ro alkoi valmistella ryhm�� lentelem��n. H�n arvioi ett� ilman yht��n ylim��r�ist� mutkaa he saattaisivat p��st� joen toiselle puolelle (noin 210 metri� tornista). Aamutouhujen ohella Dimmu antoi Daelhaelinille loitsunlis��j�sauvan ja mahtipistekertojaesineen. Aican�ro huomautti t�h�n, ett� he olisivat p��sseet tornista pois jo eilen, jos h�n olisi tiennyt Dimmulla moisia esineit� olevan ja saanut k�ytt�� niit�. Ja jos h�n nyt saisi lainata niit�, niin he p��sisiv�t taatusti pois tornista. Niin k�vikin. Lentoloitsut toimivat odotetusti, ja pisimm�lle yritt�nyt (taisi olla k��pi�) havaitsi ett� h�n pystyi lent�m��n viel� jopa kaksi metri� rannasta tasangolle p�in. Aika t�p�r�ll� siis oli.

Aldamiria mukana roikottaen ryhm� eteni hurjaa 3,5 virstaa / 12 tuntia -matkanopeutta. He huomasivat kuinka pieni sotasusilauma seuraili heit� joen toisella puolella nuolenkantamattomissa. Onnekkaasti kolmen p�iv�n matkan aikana ryhm� ei kohdannut muuta kuin kaksi rastasta. Laivakin odotti sovitussa paikassa, ja kun he saapuivat my�h��n illalla rantaan, Dimmu kommentoi Daelhaelinille jotain kerrassaan sopimatonta ja tytt� alkoi hohtaa leirinuotion tavoin punaista kehr��. Laivalla t�m� huomattiin nopeasti ja pian koko ryhm� oli laivalla matkalla kohti Riavodia.

Luutunsoittaja

Riavodiin saavuttuaan ryhm� palkkasi laivan k�ytt��ns� aina Or-Sarniin asti. Kapteenin ehdotuksen mukaisesti matkaan l�hdett�isiin vasta seuraavana aamuna. Merimiehet s�nt�siv�t kukin minnekkin, ja osa ryhm�st�kin meni kauppiaiden luo. Hobitti k�vi jopa kolmen jousikauppiaan luona tilaamassa hobittikokoisia nuolia. Aldamir raahattiin parantajan luo, joka alkoi diagnosoimaan vammoja. T�ss� menikin reilu tunti. Dimmu k�v�isi paikalla kanssa parannuttamassa nen�ns� - parantaja antoi jonkun apulaisensa tehd� homman, h�n oli kiireellinen Aldamirin kanssa. Muutaman tunnin Aldamiria operoituaan h�nk��n ei voinut en�� tehd� v�lineist��n huolimatta mit��n. Oli h�nest� kuitenkin apua ollut, sill� h�n oli saanut parantumisen alkamaan.

Er��st� majatalosta l�ytyi luuttuasoittava mustiin pukeutunut mies. H�n r��kyi ties mit� lauluja, ja h�nen edess��n oli musta iso hattu kolikkoja varten. H�nen laulujaan hetken kuunneltuaan Dimmu meni juttelemaan miehen kanssa. Daelhaelin l�hinn� nyrpisteli koko ukolle ja meni vuokraamaan itselleen kylvyn ja yksityishuoneen y�ksi. Eioo vuokrasi viereisen huoneen itselleen ett� pystyisi paremmin vartioimaan tytt��. Eioo kuitenkin palasi alakertaan kuultuaan veden loisketta naapurihuoneesta. Alakerrassa k��pi� & hobitti joivat mink� ehtiv�t, ja hobitti kyseli lyhimm�n tarjoilijattaren hintaa. Flaksi ei kuitenkaan k�ynyt.

Er�s humalainen k�vi heitt�m�ss� hattuun per�ti hopearahan! Oli kai sit� k�nnip�iss��n luullut normaaliksi tinakolikoksi, mutta yht�kaikki Algar (luutunsoittaja) oli tullut kerralla rikkaaksi! Jossain v�liss� Dimmu hieman pelleili Algarin kanssa heitt�en t�m�n ymp�rille keh�n jonka l�pi ��ni ei voisi kulkea. Kun soitto ja r��ynt� lakkasivat odottamatta, kaikki k��ntyiv�t katsomaan. Dimmukin tajusi t�m�n ja rupesi taputtamaan, ja muut seurasivat esimerkki�. Algarkin n�ki ett� h�nelle taputettiin muttei kuullut mit��n. Ei h�n moisesta pikkuseikasta piitannut vaan jatkoi esiintymist��n.

Kun "illan keikka" oli ohi, oli Algar pestattu ryhm�n palvelukseen tarinankirjoittajaksi. Eih�n k�ynyt p�ins� ollenkaan ett� Dimmun kaltaisen sankarin uroteot j�isiv�t unholaan. Eioo, joka ei ilmeisesti oikein ymm�rr� rahan arvoa, maksoi Algarille suoraan kultarahan etupalkkioksi, jonka n�hdess��n Trahald per�ti suuttui ja uhkasi seuraavalla kerralla "tiedustellessaan" hyppi� yl�s alas ja mesota ett� "t��ll� ne ovat, tulkaa kaikki t�nne" ja osoitella ryhm��. H�nkin kuitenkin rauhoittui saatuaan uuden tuopin eteens�.

Aamun koittaessa yhdell� jos toisellakin oli enemm�n ja v�hemm�n paha olo. Prinsessakin ilmestyi laivalle, mit� hetken jopa ihmeteltiin. H�nt�h�n ei oltu kaapattu! Yht�kaikki pian l�hdettiin seilaamaan kohti Lesti�. Seuraavan p�iv�n illalla alkoi tuuli taas kohota. Daelhaelin -raukka tuli merisairaaksi, ja tietenkin muut laskivat leikki� h�nen selk�ns� takana saaden h�net hohtamaan. Muutenkin tytt� tuntui hohtavan melko helposti. Joko ryhm�n (kaksimieliset) tarinat eiv�t olleet kaksimielisi�, tai sitten tyt�ll� oli melkoinen mielikuvitus.

Myrsky kesti vain yhden y�n, mutta aamulla havaittiin ett� isopurje oli revennyt. Sit� korjattiin pitk�t tovit, mutta viimein p��stiin jatkamaan matkaa. Scariin saavuttiin seuraavana aamuna eik� siell� pys�hdytty. Seuraavana aamuna ryhm� sai kuulla, ett� y�ll� t�hyst�j� oli n�hnyt yhdeks�n j�ttil�ism�isen lepakon tai linnun hahmon liukuvan korkealla kuun poikki. Niill� oli n�ytt�nyt olevan iso nokka ja h�nt�. Ryhm� oli n�hnyt kuvaukseen sopivia olentoja ennenkin, per�ti aivan �skett�in. Siivekk�it� petojahan ne. Jos ryhm� olisi tiennyt sormusaaveiden lukum��r�n, niin he olisivat h�mm�styneet yhteensattumasta, mutta koska olivat onnellisen tiet�m�tt�mi� siit�, he vain kohauttivat hartioitaan. Hobittia harmitti etteiv�t pedot hy�k�nneet heid�n kimppuunsa.

Lestiin saavuttiin ja aamulla jatkettiin matkaa. Algar k�vi heitt�m�ss� keikkaa ja huomasi kuinka s�hl�ili soittamisen kanssa. Laulu sen sijaan onnistui erinomaisesti, ja pian h�n vain nojaili luuttuunsa ja lauloi "Albatrossia" yh� uudestaan ja uudestaan. Rahaakin h�n sai jonkin verran ja ilmaisen humalan kaupan p��lle. Dil-Gulin kohdalla ryhm� ei n�hnyt en�� kyl�� vaan palaneita raunioita. Yksik��n rakennuksista ei ollut pystyss�, ja paaluaitakin oli palaneina p�rein� siell� t��ll�. Arvailtiin kumman ty�t� t�m� oli: Or-Sarnin vai rosvojen. No, vastaus saataisiin pian. Ei kulunut kauaakaan, kun Or-Sarn ilmestyi n�kyviin.

Paluu Or-Sarniin

Torni seisoi korkeana ja valkean hohtoisena aivan kuten aiemminkin. N�ytti aivan silt� kuin mit��n ei olisi tapahtunut. Koska vaaraa ei n�kynyt, jatkettiin matkaa portille johtavaa tiet� pitkin. Daelhaelin k�veli p��tt�v�isesti kohti porttia ja kehotti muita seuraamaan. Tytt� k�veli suoraan p�in kiviporttia ja h�visi. Trahald meni heti per�ss�, ja kas, h�nkin h�visi muun ryhm�n n�kyvist�. Koko muukin komppania seurasi k�veli p�in porttia, ja kaikki he h�visiv�t. That's it, uudet hahmot kehiin, ok?

No ei sent��n. Ryhm� havaitsi olevansa vastaanottosalissa, siin� samaisessa miss� olivat aiemminkin jutelleet mm. tornin rehtorin kanssa. Itse huone oli varsin iso - t�sm�lleen puoliympyr�n kokoinen pinta-alaltaan. Huoneeseen johti vain yksi ovi, joka oli kerroksen jakavalla sein�ll�. Ryhm� n�ki hobitin makaavan maassa edess��n, eik� hobitti oikein n�ytt�nyt hengitt�v�n. Lis�ksi huoneessa oli muitakin. Ensimm�isen� ryhm�� tervehti er�s hoikka harmaahaltia. Haltia oli pukeutunut punaiseen kaapuun, jonka kyyn�rvarsissa oli tulenlieskakoristeet. N�ytti aivan silt� kuin tuli olisi l�htenyt kyyn�rvarresta pienen� liekkin� ja purskahtanut hihansuista ulos valtaisana aaltona. Haltialla oli pitk�t, olkap�ille ulottuvat hiukset sek� haaleansiniset silm�t. Lis�ksi haltialla oli otsapanta.

Haltian oikealla puolella seisoi lihaksikas Dorwinadanlainen mies. Ruskeat silm�t ja ruskeat hiukset olivat sopusoinnussa h�nen ruskeisiin vaatteisiin. Lis�ksi miehell� oli yll��n ketjupaita, vy�ll� leve�miekka, olalla vastakaarijousi ja sel�ss� hopeinen t�yskilpi. Haltian vasemmalla puolella seisoi melkoisen kaunis, hoikka, mustahiuksinen ja harmaasilm�inen puolihaltianainen. H�nell� oli my�s otsapanta (nahkainen, helmikoristeita), sek� mustasta materiaalista tehty sormus oikeassa nimett�m�ss�. Naisen vasemmalla puolella seisoi samankaltaisiin vaatteisiin pukeutunut Dorwinadanlaismies kuin harmaahaltiankin vierell� oleva. T�m� tosin oli pukeutunut hieman raskaampaan ketjuasusteeseen (AT 15), ja vy�ll� h�nell� oli sapeli. Vasemmassa k�dess� oli hopeinen kohdekilpi, ja sel�ss� pitk�jousi.

Harmaahaltia toivotti ryhm�n tervetulleeksi taas Or-Sarniin, taikuuden torniin. Dimmu muisti �kki� oppi-is�ns� opetukset k�yt�stavoista ja kumarsi kohteliaasti ja muutenkin puhui mallikelpoisesti. Harmaahaltia tiedusteli ryhm�n toimia ja kyseli uudelta tulokkaalta (Algar) kaikenlaisia ylivaikeita kysymyksi�, kuten "Mik� on nimesi?", "Mist� olet kotoisin?", "Miten jouduit ryhm��n?". Algar vastaili parhaansa mukaan, ja naispuolihaltian kuiskattua jotain harmaahaltian korvaan j�lkimm�inenkin hymyili.

Harmaahaltia kyseli viel� hieman kaikenlaista ja sanoi, ett� heille kaikille oli oma huone varattuna. H�n kehoitti ryhm�� siirtym��n huoneen ainoan oven luo ja k�velem��n siit� vain l�pi. Varsinkin k��pi� vastusti t�llaista typer�� menettely�, mutta k�veli p�in ovea. Kuten kaikki muutkin.

Jokainen l�ysi itsens� pienest� huoneesta, noin 3 x 2 neli�metri� alaltaan. Huoneessa ei ollut mit��n muuta kuin s�nky, pieni p�yt� ja pieni kaappi. Lyhty� tai soihtuja tai kynttil�it� ei ollut, mutta huoneen katosta l�hti pehme�� valkoista valoa. Dimmu halusi v�ltt�m�tt� power perceptoida koko huoneen. Katto ja huoneen ovi olivat selke�sti olevaista, Dimmu p��tteli hetken kuluttua. Viel� muutamaa hetke� my�hemmin Dimmu oli jokseenkin t�ysin varma, ett� katto on lumottu s�teilem��n pehme�� valkoista valoa, ja ovi oli itse asiassa teleportti. Teleportti toimi siten, ett� ovesta l�piastuvan piti ajatella sit� paikkaa minne halusi siirty�. Lis�ksi ovesta l�piastuvalla piti olla "oikeudet" menn� siihen paikkaan mihin h�n halusi siirty�. Dimmu tajusi my�s se, ett� teleportti ei heittelisi v�ke� ymp�ri Keski-Maata, vaan ihan pelk�st��n tornin sis�ll�.

Noin tunnin p��st� jokainen kuuli kutsun tai ehk� jopa k�skyn, ett� heid�n tulisi astua ulos huoneesta. Ja ovea ei tarvitsisi avata. Kaikki astuivat ulos huoneistaan, ja n�kiv�tkin toisensa seisomassa k�yt�v�ll�. Keskell� k�yt�v�� oli joku nuori Dorwinadanlaispoika, joka yst�v�llisesti kehotti ryhm�� k�velem��n k�yt�v�n p��ss� olevan oven l�pi. K��pi� j�lleen kommentoi jotain ei-niin-yst�v�llist� taikureista ja haltioista ja kaikesta ylip��ns�, mutta astui muiden mukana ovesta l�pi.

Pyynt� joka ei tule koskaan toistumaan...

Ryhm� l�ysi itsens� koko yhden kerroksen kattavasta isosta huoneesta, jossa oli suuri p�yt� ja tuoleja ymp�rill�. Ilmeisesti oli ruoka-aika. Arphen ja Mithkarakin p��siv�t mukaan ruokailuun. Harmaahaltia kehotti kaikkia istuutumaan ja aloitti ruokailun. Ruokailun lomassa haltia esitteli niin itsens� kuin muut tornin asukkaat, jotka istuivat p�yd�ss�. Omaksi nimekseen h�n sanoi Amand�l. H�nen vierell��n oli Argash, henkivartija. Puolihaltianainen oli nimelt��n Menellor, ja h�nen henkivartijansa Jonnir. Er�s hieman vanhempi Dorwinadanlaisnainen, jolla oli smaragdinvihre�t silm�t, esiteltiin Kadheliksi.

Esittelykierros jatkui, en nyt muista ketk� kaikki esiteltiin. T�ss� heist� ainakin osa: Forseng, pohjalaisbardi, Lithruin, D�nadanparantaja ja Hugo, hobittipappi, kuuluivat my�s p�yt�seurueeseen. Kun esittelyt oli suoritettu, keskustelu siirtyi takaisin ryhm�n toimiin. Ryhm�kin halusi tiet�� mik� mahtaa olla Trahaldin ja Galadorin tila. Amad�l vakuutti, ett� heist� pidet��n huolta. Lithruin totesi vain, ett� mit� luultavimmin Galador tulee pian tolkkuihinsa. T�h�n oli ryhm�n tyytyminen. Edelleen ryhm�� kiinnosti l�heisen pikkukyl�n kohtalo. Amand�l vahvisti etenkin Dimmun ep�ilyt siit�, ett� tornin v�kih�n siell� oli ollut asialla. Arvoitukseksi j�i kyl�n oikeiden asukkien nykyinen olinpaikka. Luultavasti he ovat viel� etel�isill� kukkuloilla luolissa asumassa, elleiv�t peikot ja �rkit ole heit� jo sy�neet.

Ruokailun j�lkeen Amand�l esitti kysymyksen, joka ei tule koskaan toistumaan. H�n vaati, ett� koska Algar oli sanojensa mukaan l�hestulkoon alueen parhaita laulajia / soittajia, niin ehk� h�n voisi esitt�� heille jotain. Algar h�rpp�si olutta v��r��n kurkkuun, p�rski ja mumisi hiljaisen, hyvin ep�varman my�ntymisens�. Niiden, jotka tiesiv�t Algarin ~~taidottomuuden~~ taidot, kauhistuivat ihan v�h�n vain. Amand�l kuitenkin piti pyynn�st��n kiinni, ja eih�n Algarin muu auttanut kuin aloittaa "spektaakkeli vailla vertaa". Kaikkihan arvaavat miten t�ss� lopulta k�vi, mutta kohteliaana haltiana Amand�l taputti ja yritti jopa hymyill� Algarille. Muut yhtyiv�t taputuksiin ja joku taisi onnistua lausumaan jonkun kehun tapaisenkin. Algar itsekkin tajusi ettei t�m� nyt oikein hyvin mennyt putkeen.

Amand�l esitti Algarin shown j�lkeen josko Forseng voisi h�nkin laulaa ja soittaa. Forseng hoiti homman mallikelpoisesti, joskin pient� takkuilua oli h�nelt�kin havaittavissa. Liekk� sitten syyn� ollut Algarin esitys. Forsengin esityksen j�lkeen Algar tiedusteli, josko Forseng voisi n�ytt�� h�nelle "otteen tai pari". Forseng suostui ja tilasi lis�� juotavaa heille molemmille.

Samaan aikaan Amand�l otti esille kaikkia ryhm�n j�seni� koskevan aiheen: palkkion! Ryhm� oli enemm�n kuin innokas puhumaan asiasta, ja pian Amand�l yhdess� Argashin kanssa johdatti ryhm�n kohti sein�ss� olevaa teleporttiovea kohti. Argashin johdolla koko remmi siirtyi loottihuoneeseen. Huoneessa oli loottia jos jonkinlaista. P��osin se tosin koostui erilaisista potioneista ja riimuista, mutta v�h�n erikoisemmat esineet olivat asettettu pienille korokkeille ja jalustoille. Amand�l sanoi, ett� kukin ryhm�n j�sen saisi valita itselleen yhden esineen, ei enemp��. Dimmu attunoi kaikki esineet ja kertoi muille mit� mik�kin teki.

Kun loot oli valittu ja sit� oli tarpeeksi h�mm�stelty, Amand�l palasi jo ruokailessa puhumaansa aiheeseen: Daelhaelinin l�yt�m��n paperinpalaan ja siin� olevaan tekstiin. Kuten Amand�l oli aiemmin kertonut, kyseinen sivu oli luultavasti puuttuva osa l�hes 600 vuotta sitten kadonneesta Golodhirin Kirjasta. (En nyt muista tiet��k� ryhm� mit� kirja sis�lt��, ja jos he eiv�t sit� tied�, en paljasta sit� kirjoittamalla sit� t�nne :). Ryhm�kin muisti, ett� heid�n lasisauvansahan oli ollut Galadorin hallussa. Pikaisesti he tiedustelivat, ett� kai se oli tallessa. Amand�l vakuutti ett� oli, ja todisteena kaivoi vihre�n metrin mittaisen lasisauvan kaapunsa k�tk�ist�.

Ryhm� h�mm�styi suuresti, kun he n�kiv�t Amand�lin kaivavan toisenkin t�sm�lleen samanlaisen sauvan selk�ns� takaa. Haltia kertoi ett� sauva oli ollut tornin hallussa niin kauan kuin h�n jaksaa muistaa. Kukaan ei tosin ole tiennyt sen tarkkaa k�ytt�tarkoitusta, eik� sen voimistakaan ole t�ytt� selvyytt�. Kuitenkin oli selv��, ett� yhdess� sauvat muodostivat todella voimakasta taikuutta, niin voimakasta, ettei Amand�l ollut omien sanojensa mukaan tavannut sellaista aiemmin. Dimmu oli hieman ep�ilev�, mutta Amand�l ehdotti, ett� Dimmu ottaisi molemmat sauvat k�siins� ja sitten toisi sauvat l�helle toisiaan.

Dimmu teki ty�t� k�sketty�, ja PAM! Muut n�kiv�t, kuinka Dimmu sinkoutui kirkkaan v�l�hdyksen my�t� useita metrej� taaksep�in j��den sel�lleen makaamaan maahan. Sauvat lensiv�t Dimmun k�sist� irti pitkin huoneen lattiaa. Useita minuutteja my�hemmin Dimmu havahtui lattialta ja oli melkoisen p�ll�mystyneen n�k�inen. Amand�l vain virnisteli leve�sti. Kuinkahan suuri voima mahtaisi olla k�yt�ss� silloin kun kolme sauvaa olisivat yhdess�? Ja jos sen viel� saisi suunnattua muutenkin kuin itse��n vastaan?

Sovittiin, ett� Amand�l ottaisi haltuunsa molemmat sauvat ja ryhm�n l�yt�m�n pienen pyramidin sivun. Amand�l ei en�� voinut k�ske� ryhm�� tekem��n mit��n, mutta pyysi, ett� n�m� pit�isiv�t silm�ns� auki ja yritt�isiv�t ratkoa arvoitusta. Valitettavasti Amand�lilla ei ollut mit��n johtolankoja eteenp�in. Tosin h�n totesi, ett� kannattaisi k�yd� hieman idemm�ss� olevassa rannikkokauppakaupungissa, jos siell� kuulisi mielenkiintoisia huhuja. Lis�ksi h�n ilmoitti, ett� ryhm� saisi nukkua y�ns� tornissa.

Y�ll� ei tapahtunut mit��n erityisen j�nnitt�v��, paitsi er��n kohdalla...

Parcours de la mer de Rh�n

Tietenkin tuonne rannikkokaupunkiin, Mistrand nimelt��n, piti heti v�litt�m�sti salamannopeasti p��st�. No, laivahan oli jo tavallaan 'taksina', joten pikaiset j��hyv�iset Tornin v�elle j�tetty��n koko ryhm� raahautui taas laivaan. Jopa Gandaluk tuli kyytiin enempi� mukisematta. Tai sitten vain parta peitti kaikki ��net. Matka Mistrandiin oli lyhyt ja tyls�. Itse kaupunki oli hieman poikkeava muista t�h�n asti tavatuista kaupungeista ja kylist�: sen ymp�rill� ei kiert�nyt mink��nlaista muuria tai aidoitusta.

My�hemmin selvisi majatalon is�nn�n puheista, ett� kyl�ll� ei ollut erikoista hallintoa. He olivat kuulemma Doragar-nimisen kyl�n suojeluksessa. Maksuna suojelusta heid�n piti l�hett�� joka vuosi kaksi nuorta naista kyl��n. Kukaan ei tosin tuntunut tiet�v�n mit� tyt�ille tapahtui, mutta ainakaan yksik��n ry�stelev� it�l�isklaani ei ole hy�k�nnyt Mistrandiin miesmuistiin. Niinp� t�m� n�enn�isesti it�l�iskaupunki oli erinomainen kauppapaikka. Eioo innostui heti ja halusi menn� torille ostamaan jonkin linnun. Dimmu, Gandaluk ja kaikki muutkin ehdottelivat heti jonkinn�k�ist� varpusta tahi talitintti�, mutta Eioo halusi sitten ostaa kuitenkin kanahaukan.

Koska Eioo ei osannut Logathigia, Aldamir sai luvan toimia tulkkina. Kauppiaskin teki parhaansa elekielell�. Kaupat syntyiv�tkin, ja kauppias kysyi rahat saatuaan, ett� joko haukalla on nime�? Aldamir k��nsi t�m�n Eioolle, joka totesi, ett� "joojoo". T�m�n j�lkeen Eioo kipaisi kohti majataloaan, ja siell� vet�ytyi v�litt�m�sti huoneeseensa. Pian kaikki kuuloet�isyydell� olevat saivat kuulla Eioon innostuneet huudahdukset: "Jes! JES! JEEEESSS!!!".

Illalla sitten pidettiin suuret juhlat, johon l�hes kaikki osallistuivat. Dimmu joi tapansa mukaan kutunmaitoa, toiset juhliin osallistujat joko viini� (insider, miss� viipyy mainospalkkio!?) tai olutta. Juomaa, ruokaa, tanssijoita, juomaa, v�ke�, juomaa ja juomaa riitti runsain mitoin. Tanssijat nyt eiv�t kuitenkaan olleet kaupan eiv�tk� tulleet ilmaiseksi.

Gandaluk ei tajunnut kuinka oli p��ssyt laivaan, muttei sit� muistanut Algarkaan. Kuten ei my�sk��n Algar muistanut sit�, miss� oli luuttunsa rikkonut niin pahoin. Sen h�n viel� muisti, ett� kylpyl�ss� oli ollut kiva kylpe� kauniin it�l�isneidon seurassa. Illan juhlat sitten tosin taisivat olla liikaa.

Mistrandista laivan kokka suunnattiin kohti Elgaeria, joka sitten oli Dorwinadanlaisyhteis�, jonka ymp�rill� oli muurit. Ei siell�k��n mit��n kivaa tapahtunut, joten palattiin takaisin Mistrandiin. Matkoihin kului muutamia p�ivi� ja jonnekkin p�in ment�ess� n�htiin hassu minikokoinen vesilohik��rme joka ei kuitenkaan ollut lohik��rme vaikka n�ytti sellaiselta. Ja kaukaa katsottuna se n�ytti paljon suuremmalta kuin se hetken kuluttua uudestaan katsottuna oli. Ei se kuitenkaan laivan kimppuun hy�k�nnyt, joten se siit�.

Jatkuu seuraavassa osassa. Aika paljon kaikkea muuta viel� tapahtui, ja jos joku minulle viitsii kertoa josko t�st� uupuu jotain t�rke��, niin se olisi kivaa, ett� saadaan t�t� tarinaa p�ivitetyksi.

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.