T�m� Legendaarinen, �llistytt�v�, Tosi Sankareiden �ks�nkertomus (L�TS� (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Er�n vuonna 1640 Kolmatta Aikaa. T�m� osa alkaa pelip�iv�m��r�st� 21.12.1641 Kolmatta Aikaa.

[Seuraava osa] [Edellinen osa]
[Ohita hahmokuvaukset]

L�TS�:n (tm) Sankarit:

Durthang: Mets�miesnuorimies, joka l�ytyi tajuttomana. Nimeksi on vakiintunut Dimmu. "Se syd�n oli kauheen evil, mutta m� onnistuin hallitsemaan sit�". Osaa taikoa Firewalleja, ja sittemmin on my�s erilaiset boltit lent�neet. Tuliset pallot ovat my�skin saaneet suuren suosion. "T�� on Jedimiekka." Alkaa jo kyll�sty� muiden ruikutukseen. Tuliset vasamat ovat vaihtuneet keltavihre�oransseihin. On melkoinen �rkinsurma. Dimmun Riimuja haluavat kaikki, joskin niiden taikominen on nykyisin hankalampaa kuin ennen.

Urho Kaataja: Suomalaisparantaja, joka l�hti henkil�kohtaisista syist� hieman etel�mp��n. H�mm�stytt�v�n nopeasti oppi perusparantamisen alkeet, ja nyt sujuukin jo hieman vaativammat operaatiot. Pitk�jousi on suosikkiase. Urheasti kaatui yhdest� iskusta maahan leikkien kuollutta lopputaiston ajaksi. Osaa kirurgoida murskaantuneita luita vaikka kentt�olosuhteissa - joten kuten. Viime aikoina ainoastaan laahannut ryhm�n per�ss� sanomatta mit��n. Rituaaliparantaminenkin onnistuu.

Dil-Vilya: Harmaahaltia Taur R�menista. Tuli oppiin Or-Sarniin is�ns� k�skyst�, ja sai heti vastuullisen teht�v�n pit�� huolta yhdest� Laen-sauvasta. Tikari on lempiase. "Oots�� muka mun opettaja?!" Taikoi omat taikavoimansa kauas pois pariksi viikoksi. Taistelee lent�en, ja lentelee taistellen. Kylm�pallo on kiva taika, sit� voi heitt�� huoletta vaikka omaan ryhm��n!

Gilin Gaarm: K��pi� rautavuorilta. Tuli J�rvikaupunkiin etsim��n seuralaisia matkalleen kohti yst�v�ns� kotia, joka sijaitsi jossain Varjovuorilla. Olipa h�nell� jopa karttakin mukana, jonka avulla perillep��sy on varmasti helppoa ja vaivatonta. Lohik��rmeiden suosikkikohde. Ja kaikkein muidenkin. Lonkat ja selk�ranka menev�t herk�sti rikki.

D�nen Faroth: Harmaahaltia Synkmets�st�. Henkil�kohtaisista syist� etsiytyi J�rvikaupunkiin, tavoitteenaan p��st� Varjovuorille. Tykk�� ampua jousella, ja tuntee haltioiden historiaa melko hyvin. V�itteli Scathan kanssa ja selvisi hengiss� siit�. Haluaa tunkea haltiakorvansa joka paikkaan, painaa jokaista nappia ja v��nt�� jokaista vipua.

Ari-Mh�n: Gondorin armeijan tiedustelija, joka sittemmin luopui palveluksesta ja vaelteli kohti J�rvikaupunkia. Haistaa vaikka mit� vaikka miten pitk�n matkan p��st�, ainakin jos tuulenvire on sopiva. V�lill� tulee outojakin hajuja nen��n.

Brad Northrod: Sivistynyt (?) ylh�is�luokan edustaja. J�rvikaupungin kauppakillan johtajan poika, jonka pit�isi p��st� is�ns� mielest� n�kem��n maailmaa, mutta turvallisesti kuitenkin. Selke�sti is�n mielipidett� ei ole noteerattu. Arvailuloitsuun luotetaan sokeasti.

Paldamir: Mets�l�is-pohjalainen Hyvyyden soturi. Varsin p�tev� heiluttelemaan miekkaa ja p�rj�� taistelussa isompiakin otuksia vastaan. Osaa my�s parantaa pieni� vammoja. Olisi kovasti halunnut j��d� taistelemaan lohik��rmeen kanssa, vai oliko se pelk�st��n miekan tahto...

Adunavar (NPC): Puolhaltiabardi, joka on asunut Buhr Thurasigissa useita vuosia ja erikoistunut tutkimaan siivekk�it� petoja. Tiet��kin niist� jotain, kunhan joku vaan h�nelt� kysyisi niist�. Suosikkiaseena leve� miekka, joskin yritt�� pysy� taistoista sopivan et�isyyden p��ss�. Kuitenkin niin, ett� j�lkeenp�in pystyy kirjoittamaan tarinan tai laulun.

Celebannon

Lautturihaltioiden kyl� oli todellakin pieni. Pikaisesti ryhm� sai laskettua noin parikymment� rakennusta, joista ainoastaan kolme olivat jotenkin erikoisia muodoltaan tai kooltaan. Ryhm�� tiedettiinkin odottaa kyl�ss�, ja vaivatta he saivat saattueen, joka johdatti ryhm�n paikan johtajan puheille. Lyhyen k�velymatkan aikana ryhm� sai selville, ett� iso ympyr�pohjainen rakennus oli "kaubamaja", joskaan t�h�n aikaan vuodesta siell� ei olisi kauppatavaraa. Toinen erikoinen rakennus oli majatalo, ja kolmas oli Ohtarin, Celebannonin ruhtinaan ja h�nen palvelusv�kens� talo.

Ohtarin talo oli sis�lt�kin varsin yksinkertainen, joskin kaukana askeettisesta. Ryhm� ohjattiin istumaan tuoleille - selke�sti odotushuone. Odotellessa kutsua peremm�lle ryhm� sai kunnian j�tt�� kaikki aseet vartijoiden haltuun vierailunsa ajaksi. N�in kaikki tekiv�tkin ilman murinaa. K��pi�kin suostui yst�v�llismieliseen kehotukseen heti. Huoneesta l�hti kaksi ovea, joiden vierell� oli kaksi haltiavartijaa. Hetkisen odoteltuaan ryhm� kutsuttiin sis��n toisesta ovesta. Huoneessa oli korotettu istuin, jolla istui vetre� haltia. Haltian vieress� seisoi toinen, ylpe�n n�k�inen haltia, ja edelleen h�nen vierell� seisoi nuori haltia. Istuimella istuvan haltian toisella puolella istui kaunis haltianainen. N�iden nelj�n haltian molemmin puolin oli viel� kaksi haltiaa ketjupanssareihin pukeutuneena ja ryhm�� tiukasti tuijottaen.

Korotetulla istuimella istuvan haltian yll� oli metallinen rintalaatta, vy�ll� leve�miekka ja kapea ja pitk�ter�inen pistomiekan kaltainen ase. Samanlainen outo ase oli kaikilla muillakin huoneessa olevilla, paitsi nuorella haltialla. H�nen vierell��n seisovalla ylpe�n n�k�isell� haltialla oli yll��n samanlainen rintalaatta ja vy�ll��n leve�miekka ja outo ase. Naisella ei ollut aseita tai panssaria ensink��n, nuorella haltialla oli nahkainen rintalaatta sek� keih�s, ja vartiomiehill� vy�ll� miekat ja sel�ss� kilvet.

Ryhm� sai kunnian esitell� itsens�, jonka j�lkeen istuimella istuva haltia otti puheenvuoron. H�n esitteli itsens� Ohtariksi, ja vieress� oleva nainen oli h�nen puolisonsa. Toisella puolella seisoi Camthalion, "Second-in-command", ja h�nen vieress��n Celequar, Camthalionin poika. Virallisuuksien j�lkeen Ohtar vahvisti, ett� ryhm� todellakin anoi audienssia Haltiakuninkaalta itselt��n. Pian kuitenkin Camthalion alkoi esitt�� selv�sti piikittelevi� ja vihjailevia kysymyksi� ryhm�st� ja sen toiminnasta. Selv�sti haltia ei uskonut puoliinkaan ryhm�n saavutuksista. Kukaan ryhm�st� ei kuitenkaan edes hermostunut, vaan vastaili asiallisesti haltian arvosteleviin uteluihin. Jonkin ajan kuluttua Ohtar nousi yl�s tuoliltaan, ja sanoi v�litt�v�ns� audienssipyynn�n eteenp�in. Vastauksen saamiseen menisi parisen p�iv��, jona aikana ryhm� olisi tervetullut nauttimaan Celebannonista!

Parin p�iv�n aikana ryhm� ei ehtinyt tehd� ihmeemmin pahojaan. Sen sijaan he saivat selville mahdollisen syyn Camthalionin negatiiviseen asenteeseen: h�n oli "v�h�n aikaa sitten" kadottanut tytt�rens�. Celequar, Camthalionin poika, osasi antaa enemm�nkin tietoja tapahtuneesta. "Viimeaikainen" katoaminen oli itse asiassa tapahtunut 15 vuotta sitten. Narmir�, Camthalionin tyt�r, oli halunnut l�hte� mets�nlaidalle k�velem��n. H�nell� oli ollut mukana kaksi K�skynhaltijan henkivartiokaartin j�sent�, mutta ket��n kolmikosta ei kuulunut takaisin. Kukaan ei tiennyt yhtik�s mit��n mit� heille oli tapahtunut.

Niinp� kahden p�iv�n p��st� Ohtar ilmoitti, ett� audienssi oli suotu. Hieman ennen l�ht��n ryhm� tarjoutui auttamaan Camthalionia h�nen tytt�rens� etsimisess�. Camthalion otti tarjouksen vastaan, ja yhdess� Ohtarin kanssa kertoivat v�h�iset tietonsa asiasta. Mit��n uutta ei paljastunut. Ohtar kuitenkin lis�si, ett� ehk�p� Kuningas Thranduil voisi auttaa asiassa enemm�n, ainakin kertoa jotain lis�tietoa. Ei sik�li, etteik� heti katoamisen j�lkeenkin kysytty apua. Ryhm�n poistuessa Ohtarin asunnolta Celequar liittyi heid�n seuraansa. Camthalion ei t�t� vastustellut, vannotti vain ryhm�� (etenkin haltioita) suojelemaan poikaansa kaikin keinoin. Kunhan varusteet olivat kannettu laivaan, haltiat l�htiv�t kuljettamaan ryhm�� kohti Aradhryndia (Kuninkaan Saleja).

Haltiakuninkaan salit

Iloiset lautturihaltiat j�ttiv�t ryhm�n haltiakuninkaan salien edustalla olevalle polulle, ja j�iv�t itse hoitamaan jokilaivaa kuntoon. Ryhm� tuijotti hetken aikaa edess��n menev�� polkua, joka johti pitkille portaille, jotka taas johtivat kukkulan rinnett� yl�s aina riimuin koristellulle jykev�lle portille. Jostain syyst� kukaan ei edes vihjaissut mit��n portin murtamisesta v�kivalloin. Hetken p�hk�ilty��n ja huomattuaan lautturihaltioiden virnuilevan heille, he p��ttiv�t l�hte� portaita yl�sp�in. Portilla he pys�htyiv�t. Kukaan ei ollut kertonut heille, kuinka portti avataan, eik� D�nenk��n suostunut sanomaan asiasta mit��n. Hetkisen kuluttua he alkoivat kuulla hiljaista laulua jostain sis�lt�. Laulu kesti muutaman minuutin, ja sitten portit avautuivat! Laulun yh� jatkuessa ryhm� astui sis��n...

Heit� oli vastaanottamassa kolme haltiaa, joista kaksi oli selv�sti vartiossa. Kolmas toivotti vieraat kohteliaasti tervetulleiksi ja esitt�ytyi Galioniksi, Kuninkaalliseksi ja hovimestariksi ja viinivaraston p��hoitajaksi. Taas ryhm�lt� otettiin aseet pois heti ensimm�isess� huoneessa. K��pi� oli hieman vastahakoinen, mutta suostui ilman suurta nurinaa. Galion kertoikin heti aluksi muutamia k�yt�sseikkoja, ja esitti (hilpe�mielisen) valittelunsa k��pi�n puolesta. T�m� n�et viet�isiin v�litt�m�sti johonkin huoneeseen silm�t sidottuina kahden haltiavartiomiehen saattamana. Eip� Gilinill� ollut t�h�n paljoa vastaansanomista, joten h�n erkani muusta ryhm�st� toivoen n�kev�ns� heid�t viel� joskus uudelleen.

Muutkin (paitsi D�nen, joka vietiin jonnekkin muualle) ohjattiin huoneisiinsa, ja Galion lupasi l�hett�� jonkun noutamaan heit�, kunhan Kuningas olisi valmis ottamaan heid�t vastaan. H�n vakuutteli kuninkaan olevan valmis t�h�n "aivan hetkisen kuluttua". Niinp� parin tunnin kuluttua ryhm� kokoontui j�lleen yhteen, ja l�htiv�t Galionin opastamina astelemaan kohti valtaistuinsalia.

-- tarinaa tulee t�h�n v�liin --

Juhlat alkoivat haltioille tyypilliseen tapaan bardien soittamisella ja yhteisell� tanssilla. Ensimm�isen� ryhm�l�iset huomasivat D�nenin puuttuvan juhlista. Jokaista ryhm�n j�sent� haettiin vuoron per��n tanssimaan, ja kun kaikki olivat "lavalla", saivat he havaita olevansa siell� ainoita. Haltiat nauroivat "ihmisten oudolle tyylille", mutta seurueen tanssipartnerit tekiv�t parhaansa pit��kseen askelkuviot edes jotenkin loogisina. Loppujen lopuksi kukaan ei sent��n onnistunut kaatumaan kesken tanssin, ja tanssi sujui v�hint��nkin kohtuullisesti, ottaen huomioon ett� haltiat eiv�t todellakaan soittaneet helpointa ja hitainta rytmi�.

Tanssin j�lkeen oli vuorossa ryhm�l�isten tarkempi esittely, samalla kun ruokaa ja juomaa tuotiin p�ytiin. Dimmu sai kutunmaitoa vasta kun vaatimalla vaati sit�, ja muut nauttivat v�kevi� haltiaviinej� ja Dorwinionin tuotteita. Galion itse toimi viinien asiantuntijana ja oli vastuussa tarjoilusta. Samalla kun ruoka ja juoma saatiin kannetuksi, koko isoon saliin laskeutui outo h�m�r�. Yht�kki� Dil-Vilyan ylle r�v�hti spottivalo, ja oudon vahva ��ni kertoi h�nest� ja h�nen urot�ist��n pienen otteen. Jokainen kuulija kuuli sanat omalla �idinkielell��n (mik� ilahdutti erityisesti Urhoa ja Ari-Mh�nia). Ik�v� kyll� esittely ei ollut mitenk��n imarteleva, vaan pikemminkin ilkikurisesti leikki� laskeva. Esittelyn loputtua spotti katosi Dil-Vilyan p��lt� ja siirtyi seuraavaan, ja n�in k�ytiin jokainen l�pi.

Seuraavaksi Dil-Vilyaa pyydettiin mit� yst�v�llisimmin esittelem��n ryhm�n suurimmat ja mahtavimmat uroty�t juhlayleis�lle. Dil-Vilya ei ollut mitenk��n hyv� esiintym��n puhumattakaan tarinankerronnasta. Kakistellen h�n kertoili ryhm�n eri vaiheita, taukoja pit�en ja hieman sanoja hakien. Esityst� sen sijaan tehostettiin luomalla jokaisesta Dil-Vilyan kertomasta aiheesta kuvajaisia isolle seinustalle. J�lleenk��n kuvajaisilla ei ollut juurikaan tekemist� todellisuuden kanssa. Esimerkiksi Bairanaxin surmauksesta kerrottaessa kuvissa n�kyi ryhm� hakkaamassa noin 20 sentti� pitk�� kastematoa. Lothg�r kuvattiin valkoiseen lakanaan pukeutuneena ilmassa leijuvana Kasper Kummituksena, jolla oli yst�v�llinen hymy ja isot silm�t. Dil-Vilya kertoi naurunremakasta huolimatta kaikki t�rkeimm�t tapahtumat, ja m�lyst� huolimatta kaikki kuulivat sanat selv�sti.

Dil-Vilyan tarinan j�lkeen itse kuningas haastoi Dil-Vilyan er��nlaiseen taktiseen koitokseen. Thranduil esitteli haltioiden suosiossa olleen lautapelin, jota Thranduilin v�ki kutsui nimell� "Shakki". Pelilauta oli jaettu 8 x 8 osaan, ja joka toinen ruutu oli maalattu mustaksi ja joka toinen valkoiseksi. Laudan molempien p�iden kahdelle riville molemmat pelaajat asettivat omat pelinappulansa, joita oli useita erilaisia ja eriarvoisia. Eri nappulat liikkuivat laudalla eri tavalla, ja Dil-Vilya ei muistanut ensimm�isen selityksen j�lkeen puoliakaan s��nn�ist�.

Kuninkaan selitt�ess� s��nt�j� haltiat innostuivat ly�m��n vetoa ryhm�n j�senten kanssa. Vaikka ryhm� ei ollut aivan vakuuttunut Dil-Vilyan taidoista, l�htiv�t he rohkeasti vetoihin mukaan. Summat nousivat jopa useisiin kultarahoihin, ja jokaisesta pelist� ly�tiin erikseen vetoa, sek� paras kolmesta "oikeasta" pelist� -systeemist� ly�tiin kanssa vetoa. Dil-Vilya h�visi harjoituspelin noin kolmen siirron ShakkiMattiin (haltioiden k�ytt�m� termi tilanteelle, jossa vastustaja ei voi siirt�� en�� mit��n nappulaa). Senp� takia Urho sai ly�ty� vetoa mithrilkolikosta, ett� seuraavassa peliss� Dil-Vilya saa "sy�ty�" ainakin kolme vastustajan pelinappulaa. Sen Dil-Vilya toden totta tekikin, mutta h�visi silti selv�sti. Seuraavankin pelin h�n h�visi, joten se oli sill� selv�.

Dimmukin p��si pelaamaan haltiakuningasta vastaan, ja taas vedonly�nti alkoi. Dimmu laittoi toisessa peliss� tiukan vastuksen, mutta h�visi lopulta sen pelin, kuten kaikki muutkin. Osa ryhm�st� (Urho) kuitenkin nettosi kivasti rahaa, koska sai pelattua l�pi uskomattomia vetoja huikeilla panoksilla. Pelien j�lkeen haltiakuningas kiitteli osallistujia, ja ohjelma jatkui paikallisten musikanttien esityksell�.

T�m�n j�lkeen haltianeito pyysi Urhoa laulamaan h�nelle ihanan serenaadin. Urho kakisteli kurkkuaan ja yritti mit� kohteliammin kielt�yty� kunniasta, koska h�n muisti el�v�sti, kuinka h�nen �itins� oli aina k�skenyt h�nt� olemaan hiljaa leirinuotion ��ress� hoilatuissa yhteislauluissakin, jossa karheakurkkuiset suomalaiset hoilasivat kovasti m�lyten jotain laulun tapaista. Haltianeito ei kuitenkaan hellitt�nyt eik� vet�nyt pyynt��n takaisin, ja niinp� a href="urho.htm">Urho tyhj�� nieleskellen astui parrasvaloihin. Muu ryhm� oli saanut kasvoilleen ihmeen �kki� kauhistuneen ilmeen, ja k�det korvilla j�nnittiv�t Urhon esityst�.

Kaikkien, eik� v�hiten itsens� yll�tykseksi Urho lauloi todella taitavalla tavalla omalla kielell��n kaunista, rytmist� ja melodista joikhausta. Kukaan ei ymm�rt�nyt sanaakaan (ainakaan kukaan ei tunnustanut), mutta ne sointuvat todella kauniisti kaikkien mielest�. Urhon ��nen karheus sopi laulun tunnelmaan kuin panssaroitu piikkinyrkki �rkin silm��n, ja laulun j�lkeen muutkin haltianaiset kuin Urhon valittu katselivat h�nt� ihastellen. Urho saattoi jopa haltiatkin h�pe��n sin� iltana omalla laulullaan! [Urho heitti lauluun 100, toisin sanoen parhaan mahdollisen tuloksen. 100 on muuttamaton tulos, ja kuvauksessa sanotaan, ett� suorituksesta riitt�� puhetta moneksi p�iv�ksi... Ja Urholla ei ollut edes yht��n laulukyky�!!! -GM huom.]

Urhon bravuurin j�lkeen haltiat tekiv�t parhaansa, mutta k�yt�nn�n vertailu Urhon ja haltioiden musiikkisuoritusten v�lill� oli l�hes mahdotonta johtuen musiikkityylien erilaisuudesta. Haltioiden esityksen aikana er�s haltia tuli koputtamaan Paldamiria olalle, ja pyysi h�nt� juomiskisaan kanssaan. Paldamir suostui, ja v�litt�m�sti vedonly�nti alkoi. Kun kaikki olivat saaneet vedot ly�ty�, ja orkesteri lopetteli soittoaan, sis��n kannettiin laakea ja iso malja, jossa oli v�kevint� viini� mit� talosta l�ytyi. Lis�ksi kulhossa kellui puupala. Paldamirin teht�v�n� oli juoda kaikki viini kulhosta l�ikytt�m�tt� sit� yht��n yli. Puunkappaleen oli tarkoitus hankaloittaa juomista. Paldamirin aloittaessa yrityst��n puunpalanen sytytettiinkin palamaan! Juominen vaikeutui melkolailla jatkuvasti kallistuksen suuntaan kelluvan palavan puunpalan takia. Paldamir ei onnistunutkaan teht�v�ss�, vaan poltti silm�ripsens� ja kulmakarvansa sek� l�ikytti viini� maahan. Paldamirin j�lkeen h�net haastanut haltia n�ytti taitojaan, ja onnistuikin tyhjent�m��n kulhon. Voittajan ilo tosin oli lyhytaikainen, sill� vain hetken juhlittuaan haltia sammui p�yt��n.

-- t�h�n tulee (ehk�) tarinaa --

Aamuy�ll�, juhlinnan j�lkeen muutamat tajuissaan olevat kuulivat aivan suden ulvontaa muistuttavaa ��nt� jostain kaukaa alhaalta. ��ni ei ollut voimakas, mutta todella karmiva. Pian se kuitenkin katosi kaikkien mielest�, ja he jatkoivat uniaan. Vierailevat haltiatkin j�ttiv�t "jatkopaikan" lopulta, ja antoivat viimeisinkien ryhm�l�isten nukkua.

Aamulla k�ytiin viel� hakemassa Thranduilin lupaamat varusteet, vaihdettiin viimeiset kohteliaisuudet, napattiin D�nen matkaan, ja l�hdettiin lautturihaltioiden viem�n� takaisin Celebannoniin. Celebannonissa y�vyttiin ja kerrottiin uutiset Ohtarille ja Camthalionille - ryhm� siis l�htisi etsim��n noldon�kij��, suurta ruhtinasta, jonka nime�k��n kukaan ei tiennyt, asuinsijasta puhumattakaan. "Jossain etel�isess� Synkmets�ss�, jonkin aukion laidalla tai sen l�hettyvill�", oli kaikki mit� saatiin irti.

J�rvikaupungissa Adunavarille toivotettiin hyv�stit ja l�hdettiin tallustamaan etel��n p�in. Muutamien p�ivien matkan aikana ryhm� ylitti Celduinin ja jatkoivat tiet� pitkin. Mit��n muuta mielenkiintoista ei tapahtunut, paitsi kuuden rosvon hy�kk�ys. He hy�kk�siv�t pime�n turvin ampuen myrkytettyj� nuolia. Kuitenkin vartiomiesten valppaus esti suuremmat vahingot, eiv�tk� pari osunutta nuoltakaan tehneet mit��n. Myrkkyk��n ei toiminut.

Pitk� marssi

Kuudesta rosvosta siis selvittiin helposti, eiv�tk� he enn�tt�neet saada mit��n vakavaa aikaiseksi. Matkaa jatkettiin Synkmets�n laitaa pitkin pohjoiseen parinkymmenen metrin p��ss� mets�n laidasta, ett� ehditt�isiin susilauman yll�tt�ess� puihin pakoon. Joillakin ryhm�n j�senist� oli ilmeisesti ik�vi� kokemuksia susista. Matkan aikana talvi tiukensi otettaan ja ryhm� sai kokea ensimm�isen kunnon lumimyrskyn. Muutoin Synkmets� vaikutti turvalliselta paikalta, sill� parin viikon aikana ei n�kynyt muuta kuin variksia, kettuja tai muita vaarattomia pikkuel�imi�. Harvat sudet, joita alueella oli eiv�t uskaltaneet suuren ryhm�n kimppuun hy�k�t�. N�htiinp� my�s pariin otteeseen yst�v�llismielinen mets�l�ispartio, jolta saatiin tietoja ymp�r�ivist� alueista ja karttaan merkittyjen kylien nimet. Karttaan saatiin merkitty� niin Buhr Widu, Buhr Waeldlas (my�s Harhalinnana eli Strayholdina tunnettu), Buhr Ailgra sek� Buhr Waldmarh. Mets�l�iset olivat kotoisin samasta kyl�st� kuin Paldamir.

Ryhm�n p��sty� seuraavaan kyl��n (Buhr Widu) kohdattiin odottamattomia vaikeuksia: kyl�ss� ei kelvannut raha, vaan he eliv�t vaihtokaupalla. Pitk�n pohdiskelun j�lkeen p��tettiin vaihtaa maaginen k�sikirves ja hieman muuta tavaraa ruokaan ja majoitukseen. Itse kyl� oli Waildung -heimon p��kaupunki - heimo oli alueen pohjalaisista voimakkain. Kyl� olikin oikeastaan l�hinn� raskaan ratsuv�en kasarmipaikka. Buhr Widu oli rakennettu nelj�n korkean kukkulan p��lle, ja kukkuloiden v�liss� oli yhdist�v�t sillat. Kukkuloiden v�list� kulki pieni joki l�heiseen j�rveen.

Kyl�n j�lkeen matkaa jatkettiin polkua (R�d Ang�laladh) pitkin Synkmets�n uumeniin. Ensimm�inen polunristeys ei tuottanut ongelmia, sill� mets�l�ispartio oli neuvonut, ett� oikea haara menee syv�lle mets��n ja vasen ryhm�n haluamaan suuntaa. Muutaman p�iv�n j�lkeen eteen tullut seuraava nelj�n polun risteys aiheuttikin enemm�n pohtimista ja kaikenlaista arvaamistakin kokeiltiin. Kaksi poluista n�ytti menev�n suunnilleen oikeaan suuntaa, joten toinen niist� valittiin. Illalla Dil-Vilya k�vi katsomassa t�hdist� summittaisen suunnan ja totesi ryhm�n menev�n jonkin verran v��r��n suuntaa, mutta polkuhan voisi k��nty� my�hemmin oikeaan suuntaa. P�iv�n taivalluksen j�lkeen polku p��ttyi ja palaaminen takaisin risteykseen oli ainoa vaihtoehto. Seuraava polku kulkikin suurin piirtein oikeaan suuntaan.

Parin p�iv�n taivaltamisen j�lkeen ryhm�n nukkuessa leiriin hy�k�ttiin. Hy�kk��jin� oli viisi h�m�h�kki�, jotka saivat nopeasti haltian ja a href="urho.htm">Urhon huonoon kuntoon. Nukkumassa olleiden her�tty� h�m�h�kit puolestaan olevat h�t�� k�rsim�ss�, kunnes puista pudottautui viel� yksi, huomattavasti isompi, h�m�h�kki. Se oli saanut loitsittua Paldamirin toimimaan oman mielens� mukaan ja hy�kk�si Dimmun kimppuun ensimm�isen�. Ryhm� saikin hakata h�m�h�kki� pitk��n, ennen kuin se suostui kuolemaan. Taistelun lopputuloksena oli, ett� Ari-Mh�n kuoli, Celequarin k�si oli melkein irti ja Brad oli tajuton. Muilla oli pienempi� vaurioita. Urholle oli j�lleen t�it�.

Kaikki panivat merkille taistelun tuoksinassa, ett� joka ikinen h�m�h�keist� oli kalpean valkoinen v�rilt��n. Kukaan ei ollut n�hnyt koskaan aiemmin vastaavann�k�isi� h�m�h�kkej�, ei edes Celequar. L�hempi tarkastelu sen sijaan sai viel� odottaa, kunhan alue olisi muuten turvattu. L�hell� olisi varmasti lis�� h�m�h�kkej�...

Mutka matkassa

Urho aloitti ryhm�n parantamisen, tosin siihen kului koko seuraava p�iv�, eik� (onneksi) lis�� h�m�h�kkej� ilmestynyt pusikosta. Celequarin k�si tosin oli niin vaikea parannettava, ett� Urhon t�ytyisi toipua siit� melkein 3 viikkoa. H�m�h�kkien aarre tosin alkoi kiinnostaa ryhm�� entist� enemm�n, joten sinne suunnattiin seuraavaksi. Jotenkin ryhm�lle oli tullut sellainen ennakkoaavistus, ett� h�m�h�kit olisivat ker�nneet hiukan arvokkaampaakin tavaraa!

H�m�h�kkien j�ljitt�minen ei ollut helppoa, mutta Celequar onnistui siin� silti ja v�h�n matkan j�lkeen p��stiinkin seittien ymp�r�im�n aukion luokse. Puussa roikkui muutamia nyyttej� joita alettiin tiputella alas. Nyyteiss� oli jo jonkin aikaa sitten kuolleita pohjalaisia. Ilmeisesti h�m�h�keill� ei ollut kovin hyv� ruokatilanne, eik� ryhm�k��n sit� valitettavasti parantanut. Viimein joku havaitsi suurehkon luolan, joka saattoi olla Ison H�m�h�kin luola. Luola haisi saastalta ja lialta, mutta roskan seasta l�ytyi pieni onkalo, jossa h�m�h�kkien todellinen aarre oli.

Tavaroista l�ytyi mm. kultaisesta puusta tehty keih�s, jossa oli Mithrilk�rki, taistelukirves, pieni pussi, jossa oli p�ly�, pari vy�t�, ja jokunen muu taikaesine. Keih�s tunnistettiinkin Valon Keih��ksi, ja se oli per�ti artifakti. Keih�s oli eritt�in �lyk�s, ja kykeni k�ytt�m��n voimiaan itse, riippumatta k�ytt�j�st�. Niinp� nerokkaasti p��teltiin, ett� mik�li keih�st� k�ytt�� joku muu kuin keih��n haluama henkil�, keih�s ei juuri auta kantajaansa. Ja mik�li keih�st� yritt�isi koskettaa joku paha henkil�, keih�s antaisi v�litt�m�sti voimakkaan (D-kriittinen) s�hk�iskun!

Lootti helpotti hieman taistelussa k�rsittyj� kolhuja, mutta kuitenkin Urho t�ytyisi saada kuntoon ennen seuraavaa taistelua, joten ryhm� k��ntyi takaisin kyl�� kohti. Viikon matkan aikana y�ll� vartijat huomasivat, ett� jotain isoa laskeutui puihin leirin l�helle. Kaikille tuli yht�kki� eritt�in voimakas kylm�n tunne, joka toisin v�h�n ajan kuluttua hitaasti h�visi. Kukaan ei sill� kertaa hy�k�nnyt leiriin, mutta joku oli varmasti k�ynyt tarkkailemassa sit�.

Buhr Widuun p��sty��n ryhm� sai tiet��, ett� kyl�n majatalon is�nt� oli palannut matkoilta ja h�n huolii rahaa vastineeksi ruuasta ja majoituksesta. L�htip� is�nt� viel� hakemaan matkaruokaakin l�hikyl�st�/kaupungista ryhm�lle kun hinnasta p��stiin sopimukseen. My�skin hevosia sai kyl�st� ostettua rahalla. Kyl�n majatalossa oli my�s yksi hobitti, joka tunnisti Dimmun. Trahald oli liev�sti n�rk�stynyt siit�, ett� h�net oli aikoinaan j�tetty Or-Sarniin. Muiden tiedusteluihin hobitista Dimmu tokaisi, ett� Trahald oli aikoinaan ollut ryhm�ss� mukana tiedustelijana. T�h�n Gilin totesi: "Sep�s hyv�, sill� edellinen tiedustelija sattui juuri kuolemaan mets�ss�, ett� me tarvittaisiinkin uusi."

Seuraavat 2 viikkoa Urho ja Gilin olivat k�nniss� ja muu ryhm� yritti tappaa aikaa jollain muulla tavalla. Ostettiin mm. hevosia ja poneja, jonka j�lkeen huomattiin, ett� maassahan on lunta ja hevoset tarvitsisivat my�s jotain purtavaa matkan varrella. Lopulta suurin osa hevosista kantoi heini�, yms. ja p��stiin liikkeelle. T�ll� kertaa matka sujui ilman ongelmia ja kymmenenten� matkap�iv�n� p��stiin uuteen polkujen risteykseen. T�ss� vaiheessa Trahaldkin muisti kysy�, ett� mit� ihmett� me t��lt� oikein ollaan hakemassa! (Timo ei ollut mukana pelissa muutamalla viime kerralla... -GM Huom.) Dil-Vilya ja Paldamir kiipesiv�t puuhun ja haltian ihmetelless� miksei p�iv�ll� n�y t�hti� (yritti star gazingilla saada selville kulkusuunnan) Paldamir huomasi 3 tornia toisen polun suunnassa. Oli jo ilta ja ryhm�n pit�isi seuraavaksi p��tt�� yritet��nk� tornien luokse ennen pime��, vai keksit��nk� parempi suunnitelma.

Jatkuu seuraavassa osassa!

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen Tuukka Kotiranta ("Mutka Matkassa") ja GM Mikko Kakkonen ("Celebannon", "Haltiakuninkaan salit"). Yhdess� muisteltiin kappale "Pitk� Marssi".