Henefuin Vankina
Sijoittuu osan 28. aikaisiin tapahtumiin.
Henefuin avasi silmänsä ja katsoi ympärilleen. Hän oli pienessä huoneessa kivilattialla. Huone oli noin kaksi metriä pitkä ja kolme leveä, sekä 3 metriä korkea. Ikkunoita ei ollut, ja yhdellä seinällä oli vankka metalliovi. Lukkoa ei näkynyt missään. Kumma kyllä, katosta tuntui hohtavan kevyttä ja pehmeää kellertävää valoa. Valo ei ollut missään nimessä luonnollista; se ei häilynyt yhtään, oli täysin tasainen mutta silti loi jollain tavalla levotonta tunnelmaa. Seinät olivat valosta huolimatta (tai sen takia) aivan mustat, mutta niissä näkyi kuitenkin saumoja siellä missä eri kivenlohkareet kohtasivat. Hetken keskityttyään hän huomasi koko huoneensa seinien ja katon hohtavan sinistä. Olevaista magiaa.
Henefuin nousi polvilleen, siitä kyykkyyn ja aina seisomaan. Hän tutki hieman itseään. Hänellä oli yllään vain tunika ja housut. Ei asetta, ei sormusta, ei saappaita... Eikä mustaa, pientä kolmiota!! Tunika oli kärventynyt rinnan kohdalta, mutta mitään vammoja ei näkynyt ihossa vaatteen alla. Ilmeisesti joku oli parantanut hänet - tai sitten hän oli itse parantanut itsensä ennenkuin oli menettänyt tajuntansa... Ennen kuin toinen kirkkaansininen rätisevä sähkönuoli oli osunut hänen rintaansa...