Tämä Legendaarinen, Ällistyttävä, Tosi Sankareiden Äksönkertomus (LÄTSÄ (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Erûn vuonna 1640 Kolmatta Aikaa.
[Seuraava osa] [Edellinen osa]
LÄTSÄ:n (tm) Sankarit:
Eioo: Wose, joka tuli pakeni örkkejä yhdessä kääpiö Bruenorin kanssa. Päätyi jollain ihme tavalla Kardavanin kylään.
Shek-var: Puoliarabi. Näyttää kokoarabilta, ja sanoo olevansa kokoarabi. Ehkä hän sitten onkin, ota hänestä selvää. Osaa tehdä maagisia +5 kamoja sopivaa maksua vastaan. Olkapäällä musta korppi. Sai hobitilta hienon kepin, jolla voi (hänen mukaansa) tehdä vaikka mitä. Osaa ilmiselvästi taikoa levitaation ja 'G:si on tasan 0 N'-loitsun. Erittäin salamyhkäinen; kukaan ei saa tietää hänestä mitään. Ei edes havaintobonusta, paitsi Herb Loren saa muut tietää. Tykkää katsella kun muut tekevät elementaaliloitsuja.
Bruenor: Kääpiötaistelija Sumuvuorilta. Hampaitaan kiristellen pakeni yhdessä Eioon kanssa örkkejä, jotka valtasivat lautan, jossa he seilasivat alas Celduinia. Vannoi kostoa noille örkeille.
Samah: Éothraim - palkkionmetsästäjä. Edesmenneen Hamasin lähes identtinen veli. Tuli veljensä jälkiä pitkin Kardavanin kylään, ja havaitsi tämän kuolleen.
Moraeg: Nomen est Omen. Yllään rengaspaita ja metsänväriset haltiavaatteet, selässään sarvijousi ja vyöllään hieno haltiamiekka Moraeg näyttää tavalliselta metsänhaltialta. Sedän pitäisi löytyä Riavodista, ja hänet pitäisi löytää. Menetti nenänsä Detlefin toimesta.
Aradrine: Naispuolinen maallikkoparantaja Umbarista. Etsi miestä nimeltä Shek-var, ja löysi tämän Buhr Mahrlingista. Nyt matkaa kohti seuraavaan määränpäätään, Riavodia. Ihmettelee itsekseen hiljaa muun ryhmän toimia, mutta parantaa kuitenkin kaiken minkä pystyy.
Adna: Hippipuolituinen Konnusta. On jotenkin huumehuuruissaan eksynyt Sumuvuorten tälle puolelle. Pulisee ja höpisee kauheasti kaikille, joskus jopa soittaa huuliharppua. Ei pysty puhumaan sateella, mutta soittamaan pystyy aina. Ei kärsi enää vierotusongelmista, ja olut maittaa. Puhaltelee pikkunuolia puhallusputkellaan joka paikkaan, muttei saa niillä mitään aikaan.
Palaverin lopputulos
Kriisipalaverin aikana majataloon saapui niin Samah, Bruenor kuin Eiookin. Esittelyn ja muutaman loitsun jälkeen heidät kelpuutettiin mukaan ryhmään, joka olikin juuri kärsinyt tappioita. Juuri heidän ollessaan lähdössä pois koko typerästä kylästä majataloon saapui Tavlo mukanaan henkivartijat. Kuultuaan tapahtuneesta hän vakuutti koko muun ryhmän tehtävän tärkeellisyydestä ja lupasi antaa henkivartijansa ryhmän mukaan. Hän vakuutti aikaisemmin pelosta kärsineet ryhmän jäsenet, joten hekin liittyivät aamulla mukaan, hobittia myöten.
Tullesaan samaiselle paikalle, jonne heidän toverinsa olivat jääneet, he huomasivat hämähäkit Moraegin varoituksen avulla ja tekivät puolustussuunnitelman. Hämähäkit hyökkäsivätkin kimppuun, mutta eivät tarjonneet kunnon vastusta. Yhden henkivartijan ne tosin purivat aika heikkoon kuntoon. Lootattuaan toverinsa he jatkoivat matkaa kohti synkkää puumuodostelmaa. Saavuttuaan todella tiheän osan laitaan, minkä keskellä vanha puu ilmeisesti oli, he sytyttivät lyhdyt. Lyhdyn valossa he uskaltautuivat jatkamaan matkaa. Käveltyään parisen metriä tiheässä metsässä he tupsahtivatkin eräänlaiseen luolaan, jonka keskellä häämötti vanha, korkea ja todella paksu puu. Luola oli noin 30 metriä halkaisijaltaan, ja noin 60 metriä korkea. Sen kattona oli ympäröivien puiden latvat, eikä luolaan tihkunut valoa juuri yhtään. Ainoastaan Bruenor, Moraeg ja Eioo näkivät hyvin ilman lyhtyä.
Maata peitti siellä täällä risteileviä seittejä, ja muutaman kerran tarkkasilmäisimmät havaitsivat liikettä oksistosta. Saipa Moraeg pudotettua yhden hämähäkin suoraan Eioota kohti, tosin hämähäkki kärsi enemmän vahinkoa kuin Eioo, joka ehti väistää juuri ja juuri. Eiookin heitteli shurikeneitaan kohti hämähäkkejä osumatta mihinkään ja sai näin kaikki heittämänsä shurikenit hukattua. Jatkuvassa valmiustilassa ryhmä lähti kulkemaan kohti suurta puuta.
Aluksi puun kuoresta ei erottanut minkäänlaista sisäänkäyntiä. Ainut asia minkä joku ryhmästä havaitsi oli kaksi 'silmää', jotka tuijottivat noin 16 metrin korkeudesta ilmeettöminä. Silmät olivat täysin mustat. Vähän aikaa kierreltyään ja yhden vasaman absorboituaan (osui Moraegia käteen) he kuitenkin havaitsivat eräänlaisen käytävänpätkän, joka johti puun sisään, ja lähti aivan maan tasolta. Tosin käytävä oli vain metrin pitkä ja puoli metriä leveä, ja sitten näkyi taas mustaa. Valoloitsun ansiostakaan (sijoitettiin kiveen käytävän suulle) he eivät nähneet käytävästä yhtään pidemmälle kuin aiemminkaan. Tästä kääpiö ei tykännyt. Poimittuaan valokiven maasta he heittivät sen täydellä voimalla syvemmälle käytävään. Tuloksena oli kiven tippuminen metrin päähän käytävän suuaukosta. Siinähän olikin musta verho esteenä!!!
Puun sisuksissa
Niinpä verho revittiin alas, ja nähtiin, että käytävä kapeni entisestään. Yhden henkivartijan tiedustellessa tuossa minikäytävässä sortui käytävän toiselta laidalta hänen päälleen rojua, jumittaen hänet paikalleen. Samassa hän alkoi kirkua kovaan ääneen, ja muu ryhmä sai kuin saikin vedettyä hänet ulos aukosta. Hänen vasen kätensä oli purtu melkein poikki. Toisen mennessä tiedustelemaan aukko romahti lisää, muttei kuitenkaan aiheuttanut enempää vaaraa. Tosin aukon päässä oli taas pilkkopimeää, ja sinne heitettiinkin valokivi. Sen valossa Wose ehti nähdä kahdeksan hämähäkkiä onton puun sisuksissa noin 6 metrin päässä aukosta, ja jotka lähtivät hyökkäämään kohti aukkoa. Eioo perääntyi, ja koska kukaan ei seurannut, eikä kiven antamassa valossakaan nähty yhtään hämähäkkiä joka olisi rynnännyt ulos puusta, ryhmä kokoontui neuvonpitoon.
Kokouksen päätyttyä ryhmä hyökkäsi sisään Samahin raivatessa tien. Samah onnistuikin pääsemään läpi nopeasti, ja sai kolme hämähäkkiä itseään vastaan astuessaa sisälle varsinaiseen puun sisukseen: yhden yläpuolelta ja yksi molemmilta sivuilta. Onnekkaasti hänelle ei käynyt kuinkaan, ja muu ryhmä pääsi taisteluun mukaan. Hämähäkit taistelivat raivokkaasti, mutta eivät mahtaneet mitään. Yht'äkkiä tuli kuitenkin pimeys, joka peitti alleen heidän maagisen valonsakin! Seurasi yleinen paniikki, jolloin Bruenor ja pari muuta törmäilivät puussa miten sattui päin runkoa. Tilanteen rauhoituttua kukaan ei edelleenkään nähnyt mitään, ei edes kääpiö (!). Seinän viertä tunnustelemalla he kuitenkin löysivät toisensa. Tosin kääpiö meinasi lyödä Samahia vasarallaan päähän, kun tämä tuli huohottamaan liian lähellä kääpiötä.
Shek-varin sai valonsa taas toimimaan, ja niin lähdettiin tutkimaan puun sisusta. Mitään muuta kuin tikkaat eräällä korokkeelle, pöytä (jossa oli loottia), kahdeksan hämähäkinseittiin käärittyä olentoa ja lankunpätkiä ei löytynytkään. Kääpiö ja Éothraim kiipesivät tikkaita pitkin. Korokkeelta löytyi uudet tikkaat, ja Samah rohkeana lähti kiipeämään ensin. Päästyään korokkeelle hän sai nuolesta, ja lysähti maahan. Samalla kääpiö hyökkäsi raivoisasti tikkaita ylös, ja pääsi kuin pääsikin Leigosin viereen. Nopealla iskulla kääpiö tappoi tämän, ja niin oli hyvyys jälleen voittanut.
Nyyteistä löytyi 7 elävää lasta ja 1 kuollut. Loottiin kuului mm. muutamia kääröjä, Leigosin kevyt varsijousi, päiväkirja (josta kävi ilmi Leigosin retket Synkmetsään ja sieltä saatu oppi, kuinka monta mitäkin olentoa metsässä oli, ja Valgavian osuus asiaan). Lootin saatuaan ryhmä lähti takaisin kaupunkiin viemään lapsia ja todisteita Tavlolle. Tavlo päätti hyökätä heti seuraavana aamuna Noidan kimppuun, ja pyysi ryhmää avuksi. Innokkaina, kuten aina, he suostuivatkin.
Illalla majataloon ilmestyi eräs Dorwinadanalaismies, joka kertoi Caradsurga-nimisen kylän ongelmista örkkien kanssa. Bruenor ja Eioo kuuntelivat tarinaa kostoa ajatellen; olivathan samat örkit ajaneet heidätkin pakosalle. Ryhmä lupasi lähteä örkkijahtiin, kunhan olivat saaneet hommat täällä päätökseen.
Yön aikana tapahtui ...
Moraeg lähti noidan luo. Noita ottikin hänet vastaan, ja Moraeg varoitti noitaa ryhmän aikeista. Noitaa ei moinen tuntunut haittaavan yhtään, ja Moraeg lähti pettyneenä takaisin. Ovella hän kuitenkin vielä kehotti Noitaa poistumaan mitä pikimmiten. Valgavia vain hymyili vastaukseksi, ja sanoi, että hän pärjää kyllä.
Noidan metsästäjät
Aamun koittaessa Tavlo, Davnos, baarimikko, hengissä olevat henkivartijat ja 12 kyläläistä + ryhmä lähtivät tappamaan noitaa. Kyläläisille kerrottiin ryntämään talolle ja heittämään soihtuja katolle, että talo palaisi poroksi. Tehtiin hieno puolirinki, jossa etäisyys vieressä olevasta oli 2 metriä. Moraeg sekä Shek-var jäivät hieman taaemmas muurin suojaan. Odottamatta noita astuikin ulos talostaan, ja teki jonkun loitsun. Yht'äkkiä hobitti, 2 henkivartijaa, Davnos ja eräs kyläläinen kaatuivat maahan ja huusivat tuskissaan. Heidän keskelleen oli ilmestynyt tumma pilvi aivan tyhjästä. Muut ryntäsivät juosten noidan kimppuun. Noita ehti kuitenkin loitsimaan toisenkin loitsun, muttei saanut mitään merkittävää vasamallaan aikaan. Niinpä ryhmä olikin jo iholla. Noita teki taas taikojaan, muttei onnistunut vieläkään. Kääpiö ja Eioo tekivät hänestä selvän seuraavien kierrosten aikana, ja kyläläiset toteuttivat suunnitelmaa. He sytyttivät talon palamaan. Hobitti oli menettänyt tajunsa pilven keskellä, ja yksi henkivartija ja Davnos oli kuollut, kun Shek-var ja Eioo säntäsivät etsimään loottia talosta. Shek-var ehti kaapata mukaansa pari kirjaa, ja Eioo yrttipussin. Sitten talo romahti.
Kyläläiset juhlivat (tietenkin surren kuolleita kyläläisiään) tapahtunutta, ja baarimikko lupasi tarjota ryhmälle sen illan juomat. Hobittikin saatiin tajuihinsa, ja niin oli juhlat valmiita alkamaan. Aradrine paranteli hieman muitakin majatalossa, ja muut tunnistelivat yrttejä ja kirjoja. Kaiken tämän jälkeen ryhmä siirtyi juomaan. Kaikki moittivat Moraegia, joka ei ollut tehnyt koko taistelun aikana yhtään mitään, mutta asia unohtui myöhemmin.
Seuraavana päivänä mentiin neuvottelemaan Tavlon kanssa palkkiosta. Hän lupasikin maksaa 50 kultarahaa, ja loput ryhmä saisi tultuaan takaisin viimeistelemään huornit. Lisäksi hän antoi kauniisti linnunsulilla ja kaiverruksilla koristellun pitkäjousen. Se oli kuulunut metsästäjille, mutta koska he kaikki olivat kuolleet, ei jouselle ollut enää käyttöä. Niinpä ryhmä sai senkin palkkioksi.
Ennen Caradsurgaan lähtöä piti tietenkin hakea Detlef Ivalosta, koska hän oli luvannut hobitille ja Eioolle puolet omaisuudestaan, jos noita saataisiin hengiltä. Noidan päätä retuuttaen koko porukka ratsasti Ivaloon. Detlef maksoikin lupaamansa palkkion, ja Eioo kiitti ja lähti taivaltamaan omia polkujaan. Muu ryhmä suuntasi ratsunsa kohti Caradsurgaa.
Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.