Tämä Legendaarinen, Ällistyttävä, Tosi Sankareiden Äksönkertomus (LÄTSÄ (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Erûn vuonna 1640 Kolmatta Aikaa.
[Seuraava osa] [Edellinen osa]
LÄTSÄ:n (tm) Sankarit:
Bein Lavanmellon: Sindahaltia joka kulkee pitkin maita ja mantuja Arphen -sutensa kanssa. Omi Mithkarakin.
Durthang: Metsämiesnuorimies, joka löytyi tajuttomana. Ystävien kesken Dimmu. "Se sydän oli kauheen evil, mutta mä onnistuin hallitsemaan sitä". Osaa taikoa Firewalleja, ja sittemmin on myös erilaiset boltit lentäneet. Tuliset pallot ovat myöskin saaneet suuren suosion.
Valkokarhu: Nuori mies kaukaa pohjoisesta. Haluaa penkoa jokaisen repun ja näytellä tähteään kaikille.
Eioo: Urbaani metsäläinen, jolla on tehtävä.
Gandaluk: Bruenorin pikkuveli, joka tuli etsimään veljeään.
Marvin: Alkoholisoitunut mies, joka peittää naamansa. Viskilasi on paras juttukaveri. On sitonut huotraansa pienen lapsen kengän.
Uudet tuulet
Majatalossa istuskellesaan Dimmu ja Bein huomasivat ennenpitkää kovasti Bruenorin näköisen kääpiön. Myös nurkkapöydässä kyyhöttävä sudennahkaturkkiin pukeutunut hahmo herätti uteliaisuutta. Bruenorin näköinen kääpiö paljastui ennenpitkää Gandalukiksi, Bruenorin pikkuveljeksi, joka oli tullut etsimään veljeään. Dimmu selitti Bruenorin kohtalon hienovaraisesti, ja tästä surullisena Gandaluk liittyi nurkassa kyhjöttävän miehen seuraan tilaten muutaman oluttuopin suruunsa.
Jossain vaiheessa majataloon tuli noin 130 cm pitkä lihava puoli-ihmishobitti (kuten muu ryhmä tätä nimitti) perässään nuori valkoiseen turkkiin pukeutunut mies. Nuorukaisen kantoi kainalossaan kahta puunpalasta jotka hän asetti majatalon tiskille nojaamaan. Jostain syystä ½ihmishobitti näytti tuntevan Dimmun, ja esittikin tälle pientä tehtävää. Nimi hepulla oli Eioo. Niin, siis onko sitä nimeä? - Eioo! - NIMI?!?! - No Eioo! Alkuhankaluuksien jälkeen Eioo tarjosi 20 kultarahan palkkiota, jos mahdollisesti kasaan haalittava seikkailijakaarti saisi vangituksi elävänä erään Magash -nimisen miehen. Eioon tietojen (nämä saatiin vasta seuraavana päivänä) mukaan Magash olisi lähdössä erään karavaanin mukana kohti Strayholdia parin päivän päästä.
Valkokarhuksi esittäytynyt nuorukainen näytti Dimmulle myös tähteään, josta Dimmu ei kuitenkaan tietänyt mitään. Välittömästi Dimmu halusi havaita esinneestä mahtia ja attunoikin sen, muttei koko tähdessä ollut mitään maagista. Pettymys oli suuri.
Ryhmä mietiskeli asiaa hetken, sai kääpiön innostuneeksi asiasta, ja jostain ihmeen syystä myös Marvinille nimi Magash soitti kelloa. Niinpä hänkin murahteli myöntyvän vastauksensa. Dimmun tarjotessa koko kapakalle ilmaista juomaa eräs paikallinen juoppo innostui asiasta siinä määrin, että kävi mökeltämässä Dimmulle jotain halukkuudestaan liittyä mukaan, johon Dimmu vastasi, että juopon pitäisi olla parin päivän päästä aamulla lähtökunnossa. Seuraavaksi juoppo siirtyi naureskelemaan Eioolle (kehotti tätä mm. menemään äitinsä helmoihin kasvamaan, tuollainen rasvakasa, ja antoi Eioon lyödä itseään pari kertaa vatsaankin, mutta Eioo ei saanut juurikaan tulosta). Tämän jälkeen juoppo siirtyi kohti Valkokarhua, kaataen tämän puunpalaset. Iloisesti juoppo mölysi jotain, ja tarjotessaan tuoppiaan Valkokarhulle tarjosi tämä omansa vastineeksi. Näin he yhdessä joivat hetken toistensa tuopeista, ja näyttipä Valkokarhu jopa tähteäänkin juopolle. Tämä ei kuitenkaan moisesta tajunnut mitään.
Jonkin aikaa mietittiin sopivia strategoita, käytiin ostoksilla ja nautittiin viskiä. Jälkimmäiseen erikoistui Marvin, joka myös kävi nukkumassa majatalon takana olevalla kujalla yhden yön. Marvin heräsi kohmelossaan siihen, että joku kopeloi hänen taskujaan. Niinpä Marvin potkaisi tunkeilijan pois ja jatkoi uniaan. Aamulla hän havaitsi, että jostain oli ilmestynyt 14 hopearahaa ylimääräistä...
Parin päivän päästä karavaanin lähtöön sitten valmistauduttiin. Kaikkien suureksi yllätykseksi myös Veikko (se nimi juopolle annettiin) oli ilmestynyt paikalle nahkaliivissään ja tikari vyöllään. Eioon tietojen mukaan karavaani lähtisi noin puolen päivän aikoihin. Jostain syystä Marvin lähti katselemaan keskustorille karavaanin valmistautumista jo noin kymmenen aikaan aamupäivällä. Torilla ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään karavaanista. Eräs sivullinen tiesi kertoa, että karavaani oli lähtenyt noin vartti sitten. Marvin raahusti takaisin majataloon ja kertoi uutiset.
Karavaani
Nopeasti ryhmä oli lähtövalmiina, ja suuntasi karavaanin perään, joka oli ennättänyt ottaa noin kahden mailin etumatkan ryhmään nähden. Karavaani koostui viidestä vankkurista, neljästä ratsumiehestä (joista yksi näytti olevan päällikkö) sekä 21:stä vartiomiehestä, jotka kulkivat kävellen karavaanin ympärillä. Ryhmä myös havaitsi sen, että tunnin matkalla karavaani teki eroa noin 350 metriä. Illalla sitten ryhmän aikeena oli liittyä karavaanin mukaan, ja he lähestyivätkin sitä. Noin 400 metrin päässä tulijat huomattiin, ja vartiomiesjoukko teki välittömästi suojaavan muurin ryhmän ja karavaanin väliin jouset käsissään.
Ryhmän onneksi Bein osasi Logathigia, ja käänsi karavaanareiden puheita muille. Hän selitti ryhmän haluavan liittyä karavaanin mukaan, mutta sai kuulla etteivät he olleet tervetulleita. Lisäksi heidät käskettiin astua lähemmäs yksitellen, ilman aseita. Kuuliaisesti jokainen ryhmän jäsen näin tekikin, paitsi Eioo, joka oli tehty näkymättömäksi ennenkuin ryhmä tuli lähelle karavaania. Välillä ratsailla oleva päällikkö kuiskasi jotain yhdelle alaisistaan joka kävi keskimmäisellä vankkurilla ilmeisesti kuiskailemassa jotain. Tämä tapahtui Marvinin (ja keiden muiden?) kohdalla.
Lopulta ryhmän annettiin kulkea noin 300 metriä karavaanin perässä, ja jos karavaanin kimppuun hyökättäisiin, ryhmän pitäisi puolustaa karavaania. Ryhmä tiedusteli vastaavanlaisesta palvelusta jos heidän kimppuunsa hyökättäisiin, mutteivät saaneet mitään järkevää vastausta asiaan.
Jokainen viidestä vankkureista oli katettu, ja jokaisen taka-aukko oli peitetty mustalla verholla. Jälkimmäisestä vankkurista miehet hakivat ruokaa itselleen, ja päällikkö meni keskimmäiseen vankkuriin sisälle syömään otettuaan vähän reilummin ruokaa. Vartiomiehet ja kolme muuta ratsumiestä oli jaettu kolmeen ryhmään, joista aina yksi oli vartiossa kahden muun nukkuessa. Vahteja vaihdettiin neljän tunnin välein, ja jokaisen vaihdon yhteydessä molempien ryhmien johtaja kävi keskimmäisellä vankkurilla kuiskaamassa jotain.
Kaiken kaikkiaan karavaani vietti aikaa leiriytyneenä noin 12 tuntia. Ennen matkaanlähtöä kolmesta muusta vankkurista astui ulos sinisiin vaatteisiin pukeutunutta hieman tukevahkoa miestä, jotka tekivät tarpeensa, venyttelivät ja poistuivat takaisin vankkureihinsa. Päällikkö tuli keskimmäisestä vankkurista kantaen pottaa ja tyhjensi tämän ennen lähtöä. Tämän jälkeen oltiin valmiita matkantekoon.
Toinen matkapäivä sujui rauhallisesti ilman mitään kummempia kohtaamisia. Vasemmalle puolelle jäivät kukkulat ja Celduin pysyi tiiviisti oikealla puolella (Ryhmän kauan ja hartaasti alueesta väsäämä kartta joutui maalohikäärmeen suuhun Detlefin mukana). Illan tullen sama vartiomiesten rituaali toistui, ja päällikkö kävi jälleen hakemassa ruokaa hieman reilummin kuin mitä olisi itse syönyt. Ryhmä alkoi jo vähän miettiä miten pääsisivät käsiksi keskimmäiseen vankkuriin, sillä siellä täytyi epäilemättä Magashin oleilla. Aamusella karavaanin johtaja kävi taas tyhjentämässä potan ja sinipukuiset miehet venyttelemässä ja aamutoimillaan.
Kolmas matkapäivä sujui rattoisasti. Pardfan jäi oikealle puolelle, Celduinin viereen. Kukkulat olivat hävinneet vasemmalta puolelta, ja karavaani meni normaalia vauhtiaan eteenpäin. Kolmannen matkapäivän iltana tapahtui jotain mitä ei ole ennen tapahtunut. Keskimmäisestä vankkurista astui ulos ruskeaan tunikaan, ruskeisiin housuihin, ruskeisiin saappaisiin ja ruskeaan viittaan pukeutunut hahmo. Dimmu, Eioo ja Marvin tunnistivat hahmon Magashiksi. Nyt oli siis varmistunut että Magash todellakin oli matkassa mukana. Näinpä ryhmä jäi punomaan uusia juonia.
Neljännen päivän alussa ohitettiin Olvi, ja päivän päätteeksi leiriydyttiin juuri Ivalon edustalle, noin 500 metrin päähän kylästä. Mukavuudenhaluinen Gandaluk halusi mennä kylään yöksi, kuten myös Veikko. Karavaani ei halunnut mennä mihinkään. Illalla tutut toimet toistuivat, mutta Magashia ei näkynyt. Aamulla sama homma taas.
Viides päivä koitti, mutta Veikkoa en näkynyt missään. Häntä suuremmin surematta ryhmä lähti seurailemaan karavaania. Iltapäivällä alkoi taas näkyä kukkuloita vasemmalla puolella, jotka kuitenkin menivät ohi ennen leiriytymistä. Leiri pystytettiin lähellä Viinimetsää ja Kardavian kylää; välissä oli oikeastaan muutama sata metriä ja Celduin. Edessä näkyi myös Celduinin haara, Uldona.
Suunnitelma toimeen
Tänä yönä oli aika laittaa Dimmun ja Eioon kehittelemä suunnitelma käytäntöön. Eioo hiipi pimeyden ja näkymättömyyden turvin juuri vahdinvaihdon jälkeen (vai oliko se ennen) ruokavankkuriin sisään. Kumma kyllä uniset vahdit eivät häntä havainneet. Vankkurissa Eioo tunnusteli ruokapaketteja, ja kun tajusi ettei pystynyt tekemään oikein mitään kyhäsi hän niistä "suojamuurin itselleen" jonka taakse meni nukkumaan.
Kuudennen päivän aikana ylitettiin Uldona ja kierrettiin Ilanin. Samaisen päivän aikana Eioo tutkiskeli ruokavankkureita, ja löysikin erillisen laatikon, jossa oli joitain vaaleita leipiä. Leipälaatikkoon mahtui 2x4 leipää. Toinen päällimäisistä leivistä oli melkein kokonaan jo syöty. Jäljellejääneeseen palaseen ja toiseen päällimäisistä leivistä Eioo siveli yhteensä kolme annosta koomaan vaivuttavaa myrkkyä. Kun työ oli tehty, hyppäsi hän pois vankkureista keskellä kirkasta päivää. Kumma kyllä toinen takana kulkevista vartiomiehistä katseli taivaalle (hän näki siellä kotkan, jota kukaan muu ei nähnyt) ja toinen ei muuten vaan huomannut oudon isoa verhon heilahdusta. Eioo kyyristyi maahan ja jäi odotti hetken, jonka jälkeen hän siirtyi tutulle paikalleen ryhmässä, kauas takavasemmalle.
Tuli ilta, ja Magash näyttäytyi taas. Hän haki päällikön kanssa itselleen ruokaa, ja tarkkasilmäiset huomasivat, että ruokaan kuului myös viipaleet tästä leivästä. Jännittyneenä ryhmä odotti mahdollisesti syntyvää hälinää, mutta aamu koitti ihan normaaliin tapaan samoine rituaaleineen. Hieman pettyneenä ryhmä jatkoi tallustamistaan karavaanin perässä.
Päivän aikana ohitettiin Karfas, tai oikeammin kierrettiin. Ilta tuli kuitenkin nopeasti, ja leiri tehtiin noin 8 mailin päästä kylästä. Päällikkö haki ruokaa, ja muutaman hetken kuluttua siitä kun hän meni takaisin vankkureihin, hyppäsi hän sieltä pois huutaen "Magash on kuollut!". Välittömästi karavaani komennettiin yhteen riviin, ja päällikkö tutki itse apulaispäällikkönsä ja näiden varusteet. Tämän jälkeen hän kutsui sinipukuiset miehet paikalle, ja tutki heidät. Sinipukuiset miehet komennettiin sitten keskimmäiseen vankkuriin päällikön kanssa yksi kerrallaan. Apulaispäälliköt tutkivat kukin oman ryhmänsä.
Kun koko karavaani oli saatu tutkittua, päällikkö ja viisi vartijaa tulivat tutkimaan ryhmän. Hän selitti, että Magash oli vaipunut koomaan eikä kuollut, mutta myrkytetty yhtäkaikki, ja kukaan itäläisistä ei ollut syyllinen. Marvinilta löytyikin joku outo lehti, ja välittömästi päällikkö komensi Marvinin mukaansa. Dimmu yritti selittää jotain ettei se ollut myrkkyä, mutta tarkemmin tutkittuaan hän huomasi sen olevan myrkkyä, jolla on rentouttavia ominaisuuksia. Tätä hän ei kuitenkaan kertonut kenellekkään. Hän kuitenkin ehdotti että josko Marvin voisi näyttää ettei lehti ollut vaarallinen. Ihmeellistä mutta totta, Marvin jaksoi kääriä sätkän lehdestä ja poltteli sitä onnellisena. Välittömästi Marvin vaipui maahan naureskellen ja hymyillen, ja muutenkin iloisena. Hän puhui jotain jostain kauniista kukista ja nauravasta auringosta, sekä kaneista, mäestä ja joistain ihme pikku-ukoista, jotka olivat eri värisiä ja joilla oli outoja ulokkeita päässä, ja jotka halusivat halata kaikkia ja toisiaan ja Marvinia, yhä uudestaan ja uudestaan...
Päällikkö vakuuttui asiasta ja antoi asian olla. Ryhmä alkoi miettimään nyt että miten Magash saataisiin pois vaunuista, varsinkin kun päällikkö meni itse keskimmäiseen vankkuriin. Asia jätettiin Eioon ja Dimmun hoitoon - muut lähtivät takaisin Karfasiin neuvoteltuaan ensin karavaanin kanssa ettei heidän lähtö herättäisi epäilyksiä. Kun karavaani oli jäänyt pois näkyvistä, jättäytyi Dimmu jälkeen.
Eioo meni suunnitelmien mukaisesti odottelemaan erääseen kohtaan noin 30 metrin päähän vankkureista. Hän odotteli ja odotteli, ja kun mitään ei tapahtunut pitkään aikaan, lähti hänkin Karfasiin. Aikansa kuljettuaan hän kuuli edestään raskasta hengitystä, ja arvasi että Dimmuhan se siinä. Dimmu antoi Magashin sidotun ruumiin Eioon kannettavaksi. Eioolla ei ollut mitään hajuakaan siitä kuinka Dimmu oli ruumiin saanut tuotua pois, kuten ei lähestulkoon kellään muullakaan koko ryhmästä. Karfasissa tullivartijat tunnistivat Dimmun sankarina. "Juopotteleva Olifantti" oli edelleen pop, ja sieltä Dimmu hankki (ilmaiseksi, sellaisia ovat sankaruuden edut) kahden hengen huoneen. Tänne Eioo kantoi ruumiin (kumpaakaan ei kuitenkaan näkynyt missään). Dimmu siirtyi alas juomaan kutunmaitoa ja viettämään aikaa muun ryhmän kanssa.
Matkustusta ja odottelua
Karfasista ryhmä lähti niin nopeasti kuin mahdollista jatkamaan matkaa takaisin Riavodiin. Jälleen kaikki kylät ja kaupungit matkan varrella kierrettiin (paitsi Pardfan, jossa Eioo kävi täydentämässä ruokavarastojaan), eikä koko matkan aikana tapahtunut juuri mitään merkittävää. Arphen ja Valkokarhu kulkivat edellä tiedustelijoina, ja varsinkin Valkokarhu havaitsi (haisteli) tehokkaasti. Ainoastaan kerran kaksi Glutania pääsi yllättämään ryhmän. Jostakin kuitenkin ilmestyi tulinen räjähdys, joka jätti toisen pedon palamaan, ja toinenkin kaatui Valkokarhun keihään lävistämänä. Valkokarhu oli syvästi pettynyt, koska ei saanut kummankaan nahkaa mukaansa. Turkit olivat palaneet liiaksi.
Veikkoakaan ei kuulunut mukaan Ivalosta, tosin eipä häntä kukaan kaivannutkaan. Shrel-Kain kierrettiin, ja niin tultiin Riavodin edustalle. Ryhmä ihmetteli että mitäs nyt, mutta Eioo totesi vain rauhallisesti, että odotellaan tässä. Hän kyllä huomaa sitten kun aika on oikea. Niinpä odoteltiin, ja yöllä, hieman yhden jälkeen Eioo ja Bein havaitsivatkin lähtestyvän miehen. Eioo meni miestä vastaan ja ryhtyi jututtamaan tätä. Asiasta ei kuitenkaan enempää nyt, ehkä sitten joskus.
Ai että mitä tapahtui muulle karavaanille? He jatkoivat matkaansa, koska heillä kuitenkin oli kauppatavaroita. Minkäs he sille voivat, jos yksi heistä katoaa yöllä tarpeillaan käydessä. Sinä iltana kuului todistettavasti paljon suden ulvontaa, ja lähes koko heidän mukanaan matkannut seurue kuoli taistelussa näitä susia vastaan. Niin sinä kävi, varmasti.
Aamulla, yöllisen kohtaamisen jälkeen Eioolta taas tivattiin, että jokos jotain tapahtui, kerran ruumis oli vielä vankkureissa. Ja että missäs on ne luvatut 20 kultarahaa? Eioo antoi rahat jotka jaettiin kuten parhaaksi katsottiin, ja sanoi, että hän huolehtii asiasta ensi yönä. Päivällä kukaan ei tehnyt mitään, ja niinpä päästiin yöhön, josta ei kerrota enempää.
Aamusella ruumis olikin hävinnyt, mutta Eioo lla oli uusi tehtävä. Magash oli yöllä herännyt, mutta oli kuulemma "hoideltu". Kuitenkin ryhmälle olisi luvassa uusi reissu, sillä heidän pitäisi saattaa Magash turvallisesti Lest:in pieneen kylään Rhûnin meren rannalle. Palkkio olisi taas tuttu 20 kultarahaa. Eioo lupasi hoitaa sopivan laivan, ja lähtikin heti sitä etsiskelemään. Marvin ja Gandaluk viettivät aikaansa kapakassa, kuten aiemminkin. Palattuaan Eioo oli löytänyt sopivan laivan, ja matka saattoi alkaa seuraaavana päivänä tasan klo 11.00. Enää ongelmana oli kääpiön saaminen laivaan.. Dimmu, Bein ja Valkokarhu viettivät hyvän aikaa kääpiön vakuuttelussa, ja kääpiökin tuumi, että jos joisi itsensä sammuksiin, ei hän tajuaisikaan nousevansa laivaan...
Seikkailu jatkuu seuraavassa osassa..
Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.