T�m� Legendaarinen, �llistytt�v�, Tosi Sankareiden �ks�nkertomus (L�TS� (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Er�n vuonna 1640 Kolmatta Aikaa. T�m� osa alkaa pelip�iv�m��r�st� 18.6.1641 KA.

[Seuraava osa] [Edellinen osa]
[Ohita hahmokuvaukset]

L�TS�:n (tm) Sankarit:

Durthang: Mets�miesnuorimies, joka l�ytyi tajuttomana. Yst�vien kesken Dimmu. "Se syd�n oli kauheen evil, mutta m� onnistuin hallitsemaan sit�". Osaa taikoa Firewalleja, ja sittemmin on my�s erilaiset boltit lent�neet. Tuliset pallot ovat my�skin saaneet suuren suosion. "T�� on Jedimiekka." Alkaa jo kyll�sty� muiden ruikutukseen. Tuliset vasamat ovat vaihtuneet keltavihre�oransseihin.

Eioo: Urbaani mets�l�inen, jolla on teht�v�. Tai useita. Ei h�n itsekk��n muista. "Onko sulla teht�v�?" - "Eioo!". "Miks toi susi nuolee mun naamaa?" -"Mit� rotua edustat?" -"Emm�ti� mik� m� oon!" "Onkos sinun haukallasi nime�?" -"Joojoo!"

Gandaluk: Bruenorin pikkuveli, joka tuli etsim��n velje��n. Madolle pit�isi p��st� kostamaan. Siell�h�n olisi loottiakin. Sotavasaran ja varsijousen kanssa osaa tehd� (t)uhoakin. Laivamatkailu alkaa jo sujua ilman kaatok�nni�.

Aldamir: D�nadantankki. K�yttelee kahden k�den miekkaa yhdell� k�dell�. Pukeutuu kokovartaloketjupanssariin. Vihaa �rkkej�, rakastaa nuoria neitoja. Ehk� joskus jopa liikaa.

Galador: Mets�n v�reihin puketuva Noldo. Heiluu hienon miekan kanssa, mutta on t�h�n asti ollut melko hiljainen. Noldoksi meditoi ep�tavallisen paljon ep�tavallisissa tilanteissa. Tulee kuolemaan uteliaisuuteensa.

Gadal Arim: Dorwinadanlainen, joka k�yttelee kahden k�den miekkaa yhdell� k�dell�. On v�h�n kuin Aldarmir pienoiskoossa. Puhuu hyvien asioiden puolesta.

Aican�ro (NPC): L�hes kaksimetrinen mies. Syv�n sininen ja puhtaan valkoinen ovat lempiv�rit. K�yttelee leve�� miekkaa, pitk�� jousta ja Saita. Melkein kuoli sukellusyrityksess��n. Eioon lapsuuden ajan yst�v�.

Henefuin (NPC): D�nadanmies, joka k�yttelee kahden k�den miekkaa ja kulkee ilman haarniskaa, ja on oikeasti Musta N�men�rilaisnainen. Varsin tappava sille p��lle sattuessaan. Autellut ryhm�� silloin t�ll�in.

Mithkarak: Strayholdinnoutaja, joka r�ksytt�� enemm�n kuin tekee mit��n muuta. Moraeg osti koiran itselleen joskus kauan sitten, ja onpa Mithkarak jopa kasvanutkin. On h�lytt�nyt ryhm�n jo parikin kertaa. Taisteluissa tosin mielipaikka on jossain piilossa.

Joojoo: Eioon lemmikkihaukka, joka nykyisin toimii ryhm�n tiedustelijana. Muuta k�ytt�� haukalla ei (ainakaan muilla) ole.

Tuomion Temppeli, osa III

Tornista l�hdettiin hyv�ss� j�rjestyksess�. Tuttu reitti kulki Mistrandin kautta, jossa osa porukasta taas tavan mukaan joi p��n t�yteen. Kukaan ei kuitenkaan halunnut tehd� l�hemp�� tuttavuutta tanssitytt�ihin tai mihink��n muuhunkaan, vaan aamulla kaikki olivat taas ruodussa ja valmiina jatkamaan matkaa kohti Doragaria.

Jossain vaiheessa er��n� y�n� kohdattiin kolme kuninkaallista samoojaa. Samoojat olivat "piiritt�neet" leirin, mutta sanojenvaihdon j�lkeen liittyiv�t y�pyjien joukkoon. Kuinka ollakkaan, samana y�n� Noldo Galadorin tutkiessa tapansa mukaan t�hti� (h�n oli juuri l�yt�m�isill��n Galadorin t�htikuvion), h�n havaitsikin vatsassaan jotain polttavaa kipua. H�n laski yll�ttyneen katseensa ja n�ki kuinka julmetun iso susi, jonka silm�t hohtivat keltaisina, oli purrut h�nen vatsaansa ammottavan haavan josta pursui verta ja suolia ja muita el�m�n kannalta t�rkeit� ainesosia.

Noldon huuto havahdutti muutkin vartiomiehet, ja pian iso susi oli piiritetty. Suden ep�onneksi h�n valitsi kohteekseensa Aican�ron ja Eioon, joihin kumpaankaan susi ei osunut. Aldamir havaitsi, ett� ensimm�isen iskun j�lkeen h�nen aseensa ei en�� aiheuttanut otukselle mit��n vahinkoa. Aican�ro ei pystynyt vaihtamaan asettaankaan ennenkuin susi p��tti k��nty� sit� takaap�in hakkaavan samoojan kimppuun. Pian Darkbane v�l�hti, Aican�ro iski sutta kovaa, ja parin Eioon terien sivallusten j�lkeen susi haihtui tomuksi.

Dimmu ja kaksi muuta samoojaa olivat yritt�neet hoivata Galadoria, jolla oli edelleen yll�ttynyt ilme kasvoillaan. Suurin osa vuodosta saatiinkin tukittua, mutta ei kaikkea. Er��ll� samoojalla oli pihkaa, joka tukkisi kaiken verenvuodon, mutta vuotava haava oli liian syv�ll� elimien joukossa h�nen taidoilleen, ja pihka meni k�ytt�kelvottomaksi. Kaikki, joilla oli pienint�kin kokemusta vakavien haavojen parantamisessa yrittiv�t hoivata nyt jo tajutonta suurhaltiaa. Mit��n ei kuitenkaan ollut teht�viss�, vaan ryhm�n j�rkyttyneiden ilmeiden edess� Noldo Galador kuoli verenvuotoon. Hiljaisuuden vallitessa suurhaltia haudattiin, ja Dimmu otti miekan taas itselleen.

Aamun koittaessa samoojat t�ydensiv�t ryhm�n karttaa (ja kopioivat ryhm�n kartan itselleen) ja jatkoivat matkaansa apein mielin kuten teki ryhm�kin. P�ivien kuluessa kuitenkin murheelliset tapahtumat unohtuivat, ja Doragarin kyl� saatiin n�kyviin. Kyl�st� todellakin n�ytti l�htev�n tie, joten sovittiin, ett� kyl� kierrett�isiin. It�l�iset tuskin tykk�isiv�t liiemmin Aldamirista, Henefuinista tai k��pi�ist�. Pian olikin leirintekoaika, ja Henefuin halusi l�hte� kyl��n ottamaan selv�� viimeisimmist� uutisista. T�m� sopi kaikille, ja Henefuin poistui n�kyvist�. H�n palasi varsin nopeasti, mutta ei ollut saanut mit��n merkitt�vi� uutisia. Aamun koittaessa jatkettiin taas matkaa. P�iv� marssittiin tien laitamilla, siten, ett� se juuri n�kyi, mutta temppeli� ei tullut n�kyviin. Aamulla sitten ehdittiin matkata vain pari tuntia, kun outo suorakulmion muotoinen rakennus havaittiin keskell� peltotasankoa.

Rakennukselle johti yksi ainoa tie, ja tie loppui suuriin puisiin parioviin. Ikkunoita ei n�kynyt, ja kokoa rakennuksella oli noin 100 x 75 metri�. Rakennus ei ollut erityisen korkea, ja katon harja oli suippo. P��teltiin, ett� kerroksia olisi kaksi tai kolme + ullakkokerros. Mit��n liikett� ei n�kynyt, eik� mit��n ��ni�k��n kuulunut. Dimmu voimahavannoi rakennuksen, muttei n�hnyt mit��n maagista. Henefuin tarjoutui tiedustelijaksi. H�n kertoi, ett� aiemmin t��ll� ollessaan h�n ei pystynyt tunkeutumaan rakennukseen sis�lle, mutta muutaman vuoden aikana kokemus ja taidot olivat hieman karttuneet. Ryhm� suostui t�h�n ja j�i leiriin odottelemaan. Henefuin sanoi tarvitsevansa noin 9-10 tuntia aikaa reissuunsa. Hetken kuluttua Henefuin katosi n�kyvist�, ja ryhm� alkoi odottamaan hieman hermostuneissa merkeiss�.

Eip� mennyt aikaakaan (vain kolmisen tuntia), kun Henefuin palasi retkelt��n. Koko paikka oli ensinn�kin t�ysin ilman mink��nn�k�ist� valastusta. Toisekseen koko paikan lattialla oli p�lykerros. Sis�ll� oli k�yt�vi�, ovia ja huoneita, ja Henefuin kuvailikin hieman alueita niin ett� jonkinn�k�inen kartta saatiin piirretty�. Niinp� sitten p��tettiin marssia yhdest� ovesta sis��n kunhan lyhty saatiin sytytetty�.

Ryhm� tutki kovasti ensimm�ist� kerrosta, availi ovia tiirikoiden ja etsi ansoja ja penkoi kaikki kaapit, mutta mit��n ei l�ytynyt. Yhdess� huoneessa oli py�re� maalitauluja, joiden keskimm�inen keh� oli punainen, seuraava keltainen ja uloimmainen sininen. Tauluista lukien kolmen metrin p��ss� lattiassa oli ohut vihre� viiva ja noin 30 metrin p��ss� paksu vihre� viiva. Er��ss� toisessa yht� isossa huoneessa oli vierekk�in 6 x 6 metrin kokoisia pehmeit� mattoja. Oivallisesti ryhm� p��tteli, ett� t�m� huone saattoi olla aseetonta taistelua varten.

Kolmannessa samankokoisessa huoneessa oli noin kolmen metrin v�lein ihmisen kokoisia ja n�k�isi� puunukkeja. Nukeissa oli viiltohaavoja, naarmuja, ja osalta puuttui p�� tai k�si tai molemmat. Huoneessa oli kaappeja (tyhji�), jotka ilmeisesti oli tarkoitettu telineiksi aseille. Nelj�s iso huone olikin samankaltainen jousiammuntarata kuin ensimm�inen.

Pian l�ytyi taas nelj� samankaltaista huonetta pinta-alaltaan. Ensimm�isess� n�ist� oli pohjoissein�ll� isoja maalauksia ratsumiehist�, jotka kantavat noin 8' pitki� keih��n ja ohutter�isen kahden k�den miekan risteytyst�. Etel�isell� sein�ll� oli vierekk�in yhdeks�n eri v�rist� kilpikuviointia. It�sein�ll� oli kuvia samaisista ratsumiehist� ampumassa j�niksi� tasangoilla. L�nsisein�� koristi taistelukohtaus, jossa n�m� ratsumiehet taistelevat voittokkaasti D�nedainia vastaan.

Toisen huoneen pohjoissein�ll� oli kuvia viiden ratsumiehen ryhmist�. Kahdella n�ist� oli aseinaan lyhyet heittokeih��t ja komeat lyhyet jouset. Kolmella muulla oli pitk�t k�yr�t miekat sek� t�yskilvet. Etel�sein�ll� oli kolme isoa symbolia ja n�iden jokaisen alla 10 pient�. It�sein�ll� oli maalauksia leireist�, jotka oli ymp�r�ity vankkureilla. L�nsisein�ll� oli kuvia takaperin ratsastavista miehist� jotka ampuvat seuraajiaan hevosen sel�st�.

Kolmannen huoneen pohjoissein�ll� oli kuvattu ratsumiehi� niin hevosilla kuin kameleilla. Miehill� oli kultaisia koristeita sek� punaisia ja mustia vaatteita. Etel�sein�ll� oli yksi ainoa iso symboli. It�- ja l�nsiseinill� oli lukuisia kuvia, joissa n�m� miehet s��lim�tt� teurastavat hieman erin�k�isi� miehi�, naisia ja lapsia. Teurastajat tunnistettiin variaageiksi.

Nelj�nnen huoneen pohjoissein�ll� oli kuvia mustiin pukeutuneista miehist�, joilla oli "kommandopipot" p��ss�. Kenell�k��n ei n�kynyt mit��n aseita. Etel�sein�ll� oli yksi symboli, jonka alla oli kolme pienemp��, ja n�ist� jokaisen alla viel� kolme pienemp��. It�sein� oli maalattu t�ysin mustaksi, eik� siit� erottanut mit��n piirteit� eik� muutakaan. L�nsisein�ll� on kuva, kuinka viiden t�llaisen miehen joukko yll�tt�� varomattoman leirin.

T�m�n j�lkeen siirryttiin tutkimaan yl�kertaa, joka sekin oli p�lyn peitossa. Yl�kerta oli yksi ainoa iso huone, jonka keskell� oli juuri alakerran keskushuoneen kokoinen aukko. Aukko oli reunustettu, ja sit� kiersi penkkirivit. Yl�kertaa lis�ksi kiersi useita lattiaan tasaisin v�limatkoin maalattuja valkoisia viivoja (ja juoksuratahan se oli, kuten arvattiin). Yl�kerrassa ei ollut mit��n muuta.

Alakerran keskushuoneen lattialla oli tummia veril�ikki�. Seiniss� oli hieman naarmuja, mutta nelj� isoa ovea oli kunnossa. Areenalla oli pieni� korkeuseroja. Keskell� oli kaikkien korkein kohta, kooltaan noin 2 x 1 metri�. Ja l�ytyih�n siit� salaluukkukin kun aikansa sit� etsittiin...

El�m��!

Portaat laskeutuivat pitk�n matkaa alasp�in, ja k�yt�v� oli selv�sti louhittu k�sin. K�yt�v� laski pieneen huoneeseen, jonka vastap�isell� sein�ll� oli ovi. Dimmu huomasi ovessa maagisen h�lytysansan, ja joku onnistui kuulemaan vaimeaa puhetta oven toiselta puolelta. Niinp� sitten p��tettiin tehd� kommandoisku portaalin l�pi. Seurauksena oli yleinen h�lytys, ja ryhm� hajaantui noin kahden yksil�n pienryhmiin (sill� oven takana olleesta huoneesta l�hti k�yt�vi� nelj��n suuntaan). Aikansa taisteltuaan ryhm�st� suurin osa oli sokeita. Lopulta ryhm� kuitenkin selvisi hengiss�, kiitos Henefuinin, jonka Utterdark aiheutti sen ettei vastustajan loitusnheitt�j�t en�� n�hneet kohteitaan (eik� sen ainoan m�h�sen utterlight onnistunut kumoamaan utterdarkia, GM huom.) jolloin Henefuin k�vi n�tisti hoitelemassa muutamia vihollisia.

Eioo katseli omalla polullaan kuinka h�nen sivullaan oli pimeyden sein�m�. H�nen edess��n, noin 10 metrin p��ss� sen sijaan oli ovi, josta astui mustaan kaapuun (kultakoristen) pukeutunut nainen. Nainenkin huomasi Eioon. Eioo kuitenkin oli nopeampi ja p��si ly�m��n naista pari kertaa. Nainen ei tuntunut piittaavaan iskuista mit��n, ja sen j�lkeen Eioolta l�hti tolkku. Viimeinen asia mink� h�n n�ki oli naisen julma ja s��lim�t�n hymy.

Henefuinkin n�ki t�m�n ja heitti molemmat tikarinsa naista kohti. Ensimm�inen meni ohi, ja nainen k��ntyi v�litt�m�sti kohti pimeyden suojassa seisovaa Henefuinia. Toinen tikari kuitenkin hieman horjautti naista, ja Henefuin p��tti hy�k�t�. Yht� sivallusta my�hemmin nainen makasi kuolleena maassa. Dimmu oli k�ynyt t�lla aikaa parannuttamassa sokeutensa Or-Sarnissa. Tornin v�ki ei kyennyt pid�ttelem��n nauruaan, ja Dimmunkin pinna alko palaa (h�n totesi jotain ett� kyll� h�n pystyy taikomaan tulipallon vaikka onkin sokea), joten toisella yrityksell� taika onnistuttiin kumoamaan.

Paikkaa tutkittiin ja pian vangitkin l�ydettiin. Suurin osa n�ist� oli sekop�it�, ja osalta oli leikelty korvat, osalta sormet, osa oli sokeutettu fyysisesti jne. Er�s harmaahaltia kuului siihen joukkoon, jolla ei ollut korvia. Vankien joukosta l�ytyi viel� umit, �othraim sek� suomalainen. Kaikki vangit olivat k�rsineet n�l�st� ja janosta. N�m� nelj� mainittua tosin saatiin otettua mukaan kunhan heid�t oli ravittu, muut (l�hinn� it�l�isi� ja dorwinadanlaisia) olivat liian sekaisin. My�hemmin heid�n kohtalokseen oli tulla surmatuksi Henefuinin toimesta, koska Amand�l niin k�ski.

Kaksi it�l�istytt�� l�ytyi omasta eristetyst� kopistaan. He olivat kaikin puolin kunnossa, sill� heid�n kopistaan l�ytyi jotain outoa sient�, jonka p��ll� oleva kehr� oli todella ravitsevaa, sek� virtaavaa raikasta vett�. En�� ainoa tutkimaton paikka koko tornissa oli suuret pariovet. Asia oli pian hoidettu. Ovien takana avautui valtava huone, jonka lattialle oli maalattu outo iso punertava silm�. Osalla ryhm�st� oli hieman omituinen olo kun he tulivat huoneeseen.

Huoneen vastap�isell� sein�ll� oli todella iso kuva jostain demonimaisesta ilmestyksest�, ja lattialla oli korotettu alttari. Dimmu tapansa mukaan oli sattunut vahingossa joskus kuulemaan juuri *tuosta* demonista, ja niinp� h�n totesi, ett� se on kuudennen piirin demoni (Pale VI) nimelt��n Sha-Lom. Keski-Maassa sit� ei h�nen tietojensa mukaan oltu koskaan tavattu. Muuta ei huoneesta l�ytynytk��n. Dimmu teleporttaili hakemaan ryhm�lle ruokaa, ja kunhan uupuneet vangit olivat kunnossa, matka saattoi jatkua. Eioo ei ollut viel� tosin takaisin tajuihinsa, ja kukaan ei ollut lainkaan varma ett� oliko h�n edes elossa.

Paluumatka

Matkalla ei tapahtunu juuri mit��n normaalista poikkavaa. It�l�iskyl�n liepeilt� p��stiin l�hes ehjin� pois, ja sitten kohdattiin lauma �rkkej�. �rkit yll�ttiv�t leirin ja nuolikuurolla, mutta Darkbanen avulla ne voitettiin. Gadal Arim ja Aldamir tosin olivat halvaantuneet samaisen �rkin iskusta. T�ss� taistelussa tosin kuoli my�s Strayholdinnoutaja Mithkarak. Er�s �rkki tuumi ett� koira olisi sopiva kohde, ja onnistui tappamaan hauvan yhdell� iskulla. N�in "vanhasta" ryhm�st� oli j�lleen yksi yksil� v�hemm�n...

Sattuneesta syyst� Dimmu aamun koittaessa teleportoi itsens� torniin hakemaan kenties apua Amand�lilta. Ryhm�h�n oli vihamielisess� maastossa kahden halvaantuneen j�rk�leen kanssa. Tornissa Dimmua vastassa oli ainoastaan Menellor p�� riipuksissa. Dimmu aisti ett� jotain oli pahasti pieless�. K�vi ilmi, ett� Amand�l oli surmattu vuoteeseensa h�nen omalla tikarillaan. Surmaajasta ei tietenk��n ollut tietoa. Dimmun suureksi (?) yll�tykseksi pian eteissaliin ilmestyi tutunn�k�inen haltia. Haltia oli noin 190 sentti� pitk�, hoikka, vihre�silm�inen ja pitk��n mustaan kaapuun pukeutunut. Haltialla oli kultaiset rannekkeet, musta hopeanv�risell� pellavalangalla koristeltu viitta, ruskeat saappaat, hopeinen otsapanta, tammenlehvist� tehty vy� jossa oli kaksi k�sikirvest�. Vasemman k�den nimett�m�ss� oli kultainen sormus.

Dimmu kumarsi Mestarilleen ja kertoi mit� oli tapahtunut. Morandir kuunteli vakavana ja selitti omalta osaltaan, ett� h�n oli saapunut heti kun oli saanut sanan. Pikaisen neuvonpidon j�lkeen Morandir suostui tulemaan auttamaan ryhm�� mik�li se olisi mahdollista. Kahta teleporttitaikaa my�hemmin muukin ryhm� n�ki samaisen haltian. Morandir kysyi tarkemmin tapahtumia, taikoi itsens� isommaksi ja alkoi teleporttailemaan porukkaa kohti Tornia.

Tornissa taas tulokkaat tutkittiin Menellorin toimesta. Henefuin ja kaksi it�l�isnaista tosin eiv�t tulleet torniin en�� sis�lle. Henefuin toivotti ryhm�lle hyv�t jatkot, ja toivoi etteiv�t he kohtaisi ainakaan vihamielisiss� merkeiss�. Sen j�lkeen h�n poistui. Tornissa juteltiin pitk��n, ja k�vip� er�s aiemmin n�hty Noldo taikomassa umitin nukuksiin, koska umit �rsytti Noldoa suuresti. Itse asiassa Morandir kertoi umitin olleen onnellinen ettei t�lle ollut k�ynyt huonommin. Herucerta ei ollut niit� haltioita jotka viitsiv�t kuunnella "alempien" valitusta.

Olihan Morandirilla ja Menellorilla Dimmulle muitakin uutisia. Morandir ojensi Dimmulle lapun, jossa oli h��kutsu Dimmulle, Bruenorille, Adnalle, Detlefille, Samahille, Moraegille ja Aradrinelle. H��kutsu oli Karfasin tullivartiokaartin johtajalta, Rencil Opinellalta (kts. 9. osa). H��t pidett�isiin kahden viikon p��st�. Dimmu totesi, ett� n�ist�h�n on hengiss� en�� ainoastaan h�n. Gandaluk tietysti on Bruenorin veli. Toisaalta ryhm�n p��luku t�sm�si noin suunnilleen. P��tettiin ett� h�ihin ment�isiin, jos vaan Gadal Arim ja Aldamir saataisiin parannettua riitt�v�n ajoissa. Morandir lupasi antaa hieman "alkustarttia" matkalle sitten kunhan sen aika tulisi.

T�ll� aikaa Lithruin oli ryhtynyt toimiin ryhm�n paikkaamiseksi. H�n aloitti Dil-Vilyan korvista, ja pian haltialla olikin korvat paikallaan. Sen j�lkeen parantaja siirtyi auttamaan halvaantuneita. Morandir, Menellor ja muu ryhm� pohti mit� teht�isiin. Selv�� oli, ett� Torni ei ollut en�� turvallinen paikka kaikkien kolmen sauvan pit�misen kannalta. Morandir ehdottikin, ett� ryhm� ottaisi yhden sauvan kantoonsa. T�ss� vaiheessa neiti Cirya (jolle Dil-Vilya oli eritt�in ep�haltiamaisesti tokaissut "ai sin�k� olet minun opettaja?! Hahaha!" kuullessaan ett� neiti Cirya olisi h�nen opettajansa) antoi Dil-Vilyalle ensimm�isen teht�v�n. "Suojaa sauvaa hengell�si!", ne olivat neidin sanat. Morandir hymyili ja sanoi Dimmulle, ett� t�m�n tulisi auttaa haltiaa parhaimman taitonsa mukaan sauvan suojelemisessa. Dimmu ny�kytteli.

Sill� aikaa kun Lithruin toipui ensimm�isen halvaantuneen potilaan parantamisesta, muu ryhm� kiinnostui kovasti noldoalkemisti Ail�yantan toimista. Seurauksena oli, ett� alkemistille riitt�isi t�it� seuraaviksi kuukausiksi ihan riitt�v�sti, ja ryhm� saisi hieman parempia varusteita, kohtuukorvausta vastaan tietenkin. Ensinn�k��n Alkemistilla ei ollut l�hesk��n kaikkia tarvittavia metalleja, joten niiden hankkimiseen menisi jonkun aikaa. Mutta tokihan ryhm�ll� on aikaa odottaa.

Ryhm�� alkoi pian huolettaa, ett� ehtisiv�tk� he h�ihin. Lithruin ei ollut viel� kolmenkaan p�iv�n j�lkeen toipunut halvaantumisesta, ja viel� olisi Gadal kokonaan parannettavana. Viident�n� p�iv�n� Lithruin kuitenkin oli saanut itsens� kuntoon vain siirt��kseen Gadalin vauriot itseens�. Niin tai n�in, ryhm� oli kunnossa ja Morandir sinkosi ryhm�n jonnekkin Shrel-Kainin l�hettyville. Sielt� matkaa jatkettiin kohti Pardfanin kyl��.

Jatkuu seuraavassa osassa!

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.