T�m� Legendaarinen, �llistytt�v�, Tosi Sankareiden �ks�nkertomus (L�TS� (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Er�n vuonna 1640 Kolmatta Aikaa. T�m� osa alkaa pelip�iv�m��r�st� 12.8.1641 Kolmatta Aikaa.

[Seuraava osa] [Edellinen osa]
[Ohita hahmokuvaukset]

L�TS�:n (tm) Sankarit:

Durthang: Mets�miesnuorimies, joka l�ytyi tajuttomana. Nimeksi on vakiintunut Dimmu. "Se syd�n oli kauheen evil, mutta m� onnistuin hallitsemaan sit�". Osaa taikoa Firewalleja, ja sittemmin on my�s erilaiset boltit lent�neet. Tuliset pallot ovat my�skin saaneet suuren suosion. "T�� on Jedimiekka." Alkaa jo kyll�sty� muiden ruikutukseen. Tuliset vasamat ovat vaihtuneet keltavihre�oransseihin.

Gandaluk: Bruenorin pikkuveli, joka tuli etsim��n velje��n. Madolle pit�isi p��st� kostamaan. Siell�h�n olisi loottiakin. Sotavasaran ja varsijousen kanssa osaa tehd� (t)uhoakin. Laivamatkailu alkaa jo sujua ilman kaatok�nni�.

Aldamir: D�nadantankki. K�yttelee kahden k�den miekkaa yhdell� k�dell�. Pukeutuu kokovartaloketjupanssariin. Vihaa �rkkej�, rakastaa nuoria neitoja. Ehk� joskus jopa liikaa. H��t ovat tiedossa.

Gadal Arim: Dorwinadanlainen, joka k�yttelee kahden k�den miekkaa yhdell� k�dell�. On v�h�n kuin Aldamir pienoiskoossa. Puhuu hyvien asioiden puolesta ja tykk�� viett�� aikaansa paheiden, kuten ryypp�yksen, parissa.

Jari: Umit Puoli-ihmisten satamasta. Viimeinen muistikuva ennen tyrm�� oli kova ryypp��minen. Sen j�lkeen on jotenkin kulkeutunut useita satoja virstoja kokonaan toisaalle. Huolimatta yrityksist� muisti ei palaile p�tkitt�in.

Urho Kaataja: Suomalaisparantaja, joka l�hti henkil�kohtaisista syist� hieman etel�mp��n. H�mm�stytt�v�n nopeasti oppi perusparantamisen alkeet, ja nyt sujuukin jo hieman vaativammat operaatiot. Pitk�jousi on suosikkiase.

Dil-Vilya: Harmaahaltia Taur Romenista. Tuli oppiin Or-Sarniin is�ns� k�skyst�, ja sai heti vastuullisen teht�v�n pit�� huolta yhdest� Laen-sauvasta. Tikari on lempiase. "Oots�� muka mun opettaja?!"

Aican�ro (NPC): L�hes kaksimetrinen mies. Syv�n sininen ja puhtaan valkoinen ovat lempiv�rit. K�yttelee leve�� miekkaa, pitk�� jousta ja Saita. Melkein kuoli sukellusyrityksess��n. Eioon lapsuuden ajan yst�v�. Seurailee ryhm�� vaikka Eioo ei olekkaan mukana.

J�rvikaupunki

Hetkisen odoteltuaan ja pienen maksun maksettuaan ryhm� kuljetettiin lautalla joen yli toiselle puolelle. Pitk�n kaupunkiin johtavan sillan edess� oli vartiom�kkirakennus, ja ulkosalla maleksi kaksi vartijaakin. Ryhm�n l�hestyess� he pys�yttiv�t ryhm�n, tarkastelivat n�it� hetken, pyysiv�t "sis��np��symaksun" ja p��stiv�t ryhm�n sis��n. Itse silta oli tehty tukevista lankuista ja oli melko leve�kin. K��pi� kulki visusti sillan keskell� ja katsoi hieman yl�viistoon eteens�. Heti sillan j�lkeen oikealla puolella oli nelikerroksinen majatalo, jonka oven yl�puolella olevassa kyltiss� luki "Vodagarazun". (Kuulostaako tutulta? Lue t�m�!)

Majataloa vastap��t� vaunun/veneentekij�n ty�paja (ja ilmeisesti asuintalokin). Sillan t�ss�kin p��ss� oli toki kaksi vartiomiest�. Nerokkaasti ryhm� muisti kysy� heilt� ett� miss� mahtaisi pit�� majaansa parantaja. Yst�v�llinen vartija opasti heid�t "Uphelbin Parturi & Apoteekki":in. Niinp� ryhm� kiiruhti heti Uphelbin asunnolle.

Ulko-ovi oli auki ja ryhm� astui sis��n muodossa. Liike oli varsin pieni, ja tiskin takana odotteli nuori mies. H�n esitteli itsens� Uphelbiksi. Ryhm� selitti asiansa, ja herra Uphelb vastasi ettei ainakaan osannut taikuudella parantaa. Gadal johdatettiin kuitenkin yl�kertaan "workshoppiin", jonne ilmestyi my�s Uphelbin vaimo. Hetken tutkinnan j�lkeen todettiin, ettei kumpikaan parantajista pystynyt tekem��n mit��n - ainakaan ilman todella vaativaa leikkausta. Uphelb lis�ksi muisteli yrttivarastoaan, muttei siell�k��n ollut mit��n mik� parantaisi murskaantuneen luun suoraan. Uphelb tosin tiesi er��n sellaisen yrtin tuntomerkit ja senkin ett� sit� kasvaa Nan Annenissa ja mm. Nan Celduinissa. Bursthelas oli yrtin nimi. H�n lupasi etsi� sit� seuraavana aamuna kierroksella k�ydess��n. Lis�ksi parantaja suositteli vierailua Vodagarazunin Em�nn�n luona.

Lyhyen k�velymatkan aikana ehdittiin jo p��tt��, ett� l�hdett�isiin itsekin etsim��n Bursthelasta. Dimmu saisi toimia p��etsij�n� ja muut auttaisivat parhaan kykyns� mukaan. Sitten jo saavuttiinkin Vodagarazunin ulko-ovelle. Itse majatalo oli kolme kerrosta korkea, ja nelj�nnen kerroksen muodosti kapea torni. Toisen kerroksen kohdalla oli etel��n p�in antava iso ulkoparveke/terassiyhdistelm�. Majatalo oli J�rvikaupungin huomattavin majatalo, ja se houkutti v�ke� niin kauempaa kuin itse kaupungista.

Eteisen oikealla puolella oli Hotelli Helpotus, ja suoraan edess� avoinnaolevien pariovien j�lkeen itse majatalon ensimm�inen kerros. Silmiinpist�v�� oli keskell� isoa salia oleva halkaisijaltaan 12 metrinen ympyr�nmuotoinen baaritiski (joka oli tehty setri- ja p�hkin�puusta, mutta t�t� ei ryhm� tiennyt). Tiskin takana oli julmetun iso tulisija joka antoi l�mp�� koko saliin. Parvelta (toinen kerros) oli n�k�ala saliin, ja sielt� p��si my�s terassille.

Tarpeeksi iso vapaa p�yt�kin l�ytyi, ja eip� mennyt aikaakaan kun soma tarjoilijatytt� tuli kysym��n herrasv�en tilausta. Gadal tilasi olutta ja talon Em�nn�n. Tietenkin Gadal sanoi ett� h�n haluaisi hieman keskustella Em�nn�n kanssa omasta pienest� k�sivammastaan. Tytt� tiedusteli kohteliaasti, mink�laista olutta Gadal halusi: talon omaa, kaupungin panimoiden olutta vai import -olutta. Gadal halusi testata talon omaa. Muukin ryhm� tajusi ett� heill� on n�lk� ja jano, joten pian tarjoilijalla olikin oikea suurtilaus odottamassa.

Sy�tiin ja juotiin, ja pian Brunehaut (talon em�nt�) tuli paikalle. Brunehautilla oli pitk�t tummat hiukset, ja vaikkei h�n en�� mik��n nuori tytt�nen ollutkaan, oli h�n siltikin eritt�in vieh�tt�v�n n�k�inen. Osa ryhm�n j�senist� kuvitteli ett� pari vuosikymment� sitten Brunehaut oli ollut todellinen kaunotar. Yst�v�llisesti h�n kuunteli kun Gadal kertoi vaivansa, ja ykskantaan sanoi ettei pystynyt auttamaan. H�n tosin kykenisi tekem��n proteesin, mutta sit� Gadal ei halunnut.

Huoneet saatiin kun maksettiin hieman ylim��r�ist�, ja Aldamir maksoi viel� senkin verran ylim��r�ist�, ett� p�yt��n olutta kantava tarjoilijatytt� esitt�ytyi Anniksi ja kertoi ett� asui t�ss� majatalossa. Huoneen numeroa Aldamir ei kuitenkaan saanut selville. Niinp� iltaa istuttiin majatalossa ja nautitiin sen tarjoamista el�myksist�. Urho joi tyypilliseen tapaansa k��pi�n kanssa runsaasti olutta, eik� Jarikaan heist� paljoa j�lkeen j��nyt. Aamulla tosin olisi aikainen her�tys yrttijahtiin, mutta ent�s sitten. Seh�n olisi ongelmana vasta usean tunnin p��st�.

Lyhyen tovin j�lkeen (tai silt� se tuntui) aamuaurinko her�tti jopa liev�� p��ns�rky� potevat ryhm�n j�senetkin. Tai sitten se oli hakkaus oveen. Yht�kaikki aamulinssipuuron j�lkeen l�hdettiin ulos kaupungista ja Mets�jokea seuraillen etsim��n sopivaa yrttiapajaa. P�iv� menikin rattoisasti Bursthelasta etsiskellen. Pari maaoravaa n�htiin muttei mit��n sen kummempia tahi vaarallisempia villipetoja. Ik�v� kyll� kyseist� yrtti� ei kuitenkaan l�ytynyt. Ehk� se oli ihan oikeasti harvinainen... Y� kuitenkin sujui ongelmitta, ja aamulla l�hdettiin paluumatkalla kohti kaupunkia.

Sillalla vartijat pys�yttiv�t ryhm�n ja kysyiv�t onko heill� mahdollisesti tullattavaa. Ryhm� pudisteli p��t��n ja vartijat antoivat heid�n menn�. S�nn�ttiin tapaamaan Uphelbi�, mutta h�n ei kuitenkaan ollut paikalla aamulla. H�nen vaimonsa kertoi ett� Uphelb oli jokap�iv�isell� etsint�kierroksellaan, ja tulisi varmasti takaisin puolen p�iv�n j�lkeen. Ryhm� odotteli Vodagarazunissa nelisen tuntia ja palasi takaisin. Vaan eip� ollut Uphelbill�k��n ollut sen parempaa onnea etsinn�ss�. Niinp� ainoaksi vaihtoehdoksi j�i vaativa leikkaus, ja Uphelb tunnusti suoraan ettei ehk� olisi tarpeeksi taidokas moiseen operaatioon. Urho lupasi suorittaa leikkauksen, jos saisi v�lineet ja tilan ja hieman apua. T�h�n Uphelb suostui.

Gadalillekkin muistettiin mainita leikkauksesta, ja h�nkin suostui. Niinp� viimeisen ryypyn nautittuaan Gadal saatettiin Uphelbin liikkeeseen. H�nelle annettiin hieman yrtti�, ja pian mies olikin taju kankaalla. N�in Urho p��si aloittamaan ty�ns�. Parisen tuntia my�hemmin Urho oli valmis ja Gadalkin her�si. K�teen sattui aivan viet�v�sti. Leikkauksesta arvioitu toipumisaika olisi noin 35 p�iv��, ja Urho tajusi itsekin ettei ollut onnistunut t�ydellisesti. K�si j�isi pysyv�sti j�yk�ksi. Gadal halusi ett� h�nen k�tens� teipattaisiin tiukasti kiinni h�nen kylkeens�, ja Urho puolihuolimattomasti onnistuikin kietaisemaan siteet sill� tavalla, ett� paranemisaika toipumisaika lyheni viikkoon.

Niinp� ryhm�ll� oli viikko aikaa nysv�t�. He tutustuivat kaupunkiin v�h�n paremmin ja tutkivat paikkoja. Mit��n erikoisen ylihienoa ei kuitenkaan tapahtunut eik� ryhm�� kiinnostanut mitk��n erikoiset paikat. Jossakin v�liss� muistettiin k�yd� katsomassa josko kaupungissa olisi kunnon panssareita tarjolla. Kokopeltipukua ei l�ytynyt, pelkk� peltipaita vain. K��pi� sai ostettua itselleen kokovartaloketjusukan noin 50% alennuksella ja sai sep�st� oppipojan itselleen. Niin hyvin k��pi� onnistui esitelm�im��n ketjuhaarniskan ominaisuuksia sep�lle. K��pi�ll� ei valitettavasti ollut aikaa ottaa oppipoikaa ja sepp� oli tietenkin hyvin pettynyt. Gandaluk kuitenkin lupasi tulla k�ym��n joskus ja antamaan pari vinkki�. Muu ryhm� pid�tteli koko tapahtuman ajan nauruaan miten parhaiten taisivat.

Viikon aikana baarissa aikaansa viett�v� Gadal oli kertonut Is�nn�lle ett� h�n ja h�nen ryhm�ns� olisi t�it� vailla. Is�nt� kyseli Gadalin aiempaa kokemusta ja h�n kertoikin toimineensa henkivartijana. Is�nt� lupasi pit�v�ns� asian mieless��n. P�ivien kuluessa Gadal huomasi, ett� joka ilta baarissa k�vi er�s merimiehen n�k�inen j�rvikaupunkilainen puhelemassa Is�nn�n kanssa jotain. Hieman harvemmin k�vi toinenkin mies, t�ll� kertaa elegantisti pukeutunut, jututtamassa Is�nt��. Varsinkin viimeisin� toipumisp�ivin� molemmat miehet Is�nn�n kanssa jutellessaan vilkuilivat Gadalia ja satunnaisesti paikalla olevia muita ryhm�n j�seni�.

Teht�v�

Lopulta sitten merimies tuli oluttuopin kanssa juttelemaan. Kohteliaasti h�n pyysi lupaa istua, ja kyseli ryhm�lt� (joka oli h�mm�stytt�v�n suurilukuisena paikalla) hieman heid�n taustastaan ja tekemisist��n. Ryhm� kertoili laveasti tekemisi��n ja keit� olivat. Merimies ny�kk�ili tyytyv�isen� ja kertoi ett� h�n oli kuullut ett� Gadal oli toiminut henkivartijana ja oli nyt ty�t� vailla. Gadal vahvisti t�m�n. Miehell� oli teht�v� hieman isommalle luotettavalle ryhm�lle, ja jos ryhm� olisi kiinnostunut, h�n kertoisi t�st� Pomolleen, joka sitten tulisi henkil�kohtaisesti kertomaan teht�v�st� tarkemmin. Ryhm� oli tietenkin kiinnostunut, ja niinp� mies kiitti, joi tuoppinsa tyhj�ksi, nousi seisomaan ja k�veli ulos majatalosta.

My�hemmin sitten ryhm�n aiemminkin n�kem� hienosti pukeutunut mies tuli juttelemaan heille. H�n esitteli itsens� Freamundiksi. H�n oli sanojensa mukaan yksi viidest� kaupungin suurimman kauppakillan johtajista. Killat olivat Cladh-wyrkendas (R��t�lit), Wodu-craftas (Puunveist�j�t), Vebberas (Kutojat), Visceras (Kalastajat) ja poliittisesti merkitt�v�ss� asemassa oleva (ja osin my�s Puunveist�jien kauppakiltaan kuuluva) Boed-Bylgas (Laivantekij�t). Freamund oli Kutojien kauppakillan johtaja. Alkujorinoiden j�lkeen Freamund kertoikin ryhm�lle mit� halusi heid�n tekev�n.

Ruton aikana my�s J�rvikaupungista oli l�htenyt paljon pakolaisia eri suuntiin, ja nyt kun Rutto on ohi, he ovat alkaneet palailla hiljalleen. Freamundin sisar, Hreowalda, on toiminut er��n pakolaisjoukon johtajana. Freamundin mielest� nyt h�nen siskollaan ja siskon alaisilla olisi hyv� aika tulla takaisin kaupungin suojaan. Ryhm�n siis pit�isi toimia pakolaisjoukon oppaina ja suojelijoina paluumatkalla. Pakolaiskyl� sijaitsee noin kahden-kolmen p�iv�matkan p��ss� J�rvikaupungista, ja Freamundilla olisi palkatut oppaat ryhm�n matkaan. Ryhm� hieman viel� kyseli jotain juttuja (en muista mit�) ja suostui ottamaan teht�v�n vastaan palkkion kuullessaan: 50 hopearahaa nyt / naama, 100 lis�� kun pakolaiset ovat turvallisesti kaupungissa.

Niinp� matkaan l�hdettiin niin pian kuin se oli teknisesti mahdollista. Oppaina toimi Unhir -niminen sinisill� mielikuvituksellisilla tatuoinneilla koristeltu mies, ja Hreowaldan vanhempi poika, Viclaf, joka oli asunut J�rvikaupungissa ennen Ruttoa. Viclaf oli pitk� komea vaaleahiuksinen nuori mies, jolla kasvoi hieman vaaleita haituvia leukapieless�. Unhir esitt�ytyi olevansa Borgingas -heimon Gramuzlainen, muttei paljoa muuta puhunut.

Niinp� tie johtikin pohjoiseen. Oppaiden avulla tielt� ei k��nnytty mihink��n suuntiin, eik� mit��n vaarallista kohdattukaan koko matkan aikana. Ereborin alla sijaitsevan Laakson kohdalta k��nnyttiin pienemm�lle it��n viev�lle polulle, ja sielt� alkoi my�s m�kimaasto. Edelleen hieman my�hemmin polku haarautui, mutta oppaiden avulla ei viel�k��n onnistuttu eksym��n. Matkaan meni hieman arvioitui kauemmin aikaa, sill� vasta nelj�nnen matkap�iv�n aikana saatiin Penstowin pakolaiskyl� n�kyviin.

Koko matkan ehk� mielenkiintoisin kohtaaminen sattui toisen matkap�iv�n aikana. Ryhm� havaitsi tiest� noin 100 metri� sivussa seisovan pitk�n, uskomattoman kauniin, hoikan ja ylv��n haltian. Haltialla oli mustat hiukset, harmaat tuikkivat silm�t ja h�n hohti outoa valoauraa. K�siss��n h�nell� oli siniter�inen leve�miekka ja eritt�in kauniisti koristeltu kultainen luuttu. Yll��n h�nell� oli valkoinen ketjupaita sek� hieno harmaa viitta. Haltia katseli ryhm�� kun he pys�htyiv�t ja alkoivat tuijottaa h�nt�. Hetken kuluttua Dil-Vilya meni juttelemaan Noldon (sill� sellaiseksi h�net joku tunnisti) kanssa ja palasi hyvin nopeasti takaisin kasvoillaan oudon n�yr� ja h�mm�stynyt ilme. Dimmu meni hieman kauemmas haltiasta, katseli t�t� v�h�n aikaa ja kumarsi kohteliaasti ja hymyili. Haltian ilme ei v�r�ht�nytk��n, ja niinp� ryhm� sitten jatkoikin jo matkaa.

Penstowissa ei kaikki ollutkaan hyvin. Edellisen y�n aikana oli raportoitu viiden lapsen ja kolmen lampaan poissaolo. Lis�ksi Hreowaldan nuorempi poika, Volaf, oli l�yt�nyt isoja j�lki�. Kyl�ss� liikkui huhu "n�kym�tt�m�st� laumasta petoja, jotka murisivat jotain toisilleen". Kyl�ss� oli muutenkin hieman pelokas tunnelma, ja sanomattakin oli selv��, ettei kukaan ollut halukas l�htem��n yhtik�s mihink��n ennenkuin kadonneiden kohtalo olisi selvill�. Hreowalda l�hestulkoon m��r�si ryhm�n etsim��n lapset ja tuomaan heid�t takaisin mik�li se olisi mahdollista. Mukaansa he saisivat Volafin, joka tunsi seutua paremmin kuin Viclaf tai Unhir.

Panttivankidraama

Turhia aikailematta l�hdettiin seuraamaan j�lki�, jotka olivat selv�sti n�kyviss� it��n johtavalla polulla (tai sen vieress�). Osin j�ljityst� helpotti valkoisten revittyjen vaatteenpalasten l�ytyminen sielt� t��lt�. Toisen p�iv�n y�n� vartiovuorossa oleva Unhir kertoi menev�ns� tuonne hieman syrjemm�lle tarpeilleen. Sen sijaan ett� h�n olisi tullut takaisin, l�hti h�n juoksemaan hirmuista vauhtia karkuun koko leirist�. Siin� ajassa kun ryhm� sai p��tetty� ett� l�htev�tk� he per��n vaiko eiv�t oli Unhir jo kadonnut n�kyvist�. Kolmantena p�iv�n� j�ljet k��ntyiv�t pois polulta ja l�htiv�t seuraamaan er��n kukkulajonon vasenta puolta, ja sit� l�hdettiin seuraamaan. Useiden tuntien j�lkeen saavuttiin hieman tihe�mp��n tammimets��n, ja viel� parin virstan j�lkeen p��stiinkin pienelle aukiolle jonka muodosti paljaslakinen korkea kukkula. Mets�n laidasta n�kyikin kaikkein jyrkimm�ll� sein�m�ll� luolan suuaukko, ja tuonne luolaan seuratut j�ljet johtivat. Pieni polkukin l�hti luolan suulta, ja haarautui hieman my�hemmin, ennen mets�n laitaa kuitenkin.

Jonkin aikaa tutkittiin aukiota mets�n suojista ja k�ytiin katsomassa hieman toistakin polkua, ja sitten p��tettiin ett� Dimmu k�y n�kym�tt�m�n� lentelem�ss� suuaukon l�hell� sill� aikaa kun muut odottaisivat mets�n laitamilla. Kahta loitsunkuuluvuusheittoa my�hemmin Dimmu lenteli n�kym�tt�m�n�. Suuaukon peitteen� oli kaksiosainen ovi, jonka alaosa oli kiinni ja yl�osa raollaan. Alaosa olikin salvattu paksulla tammilankulla. Huolimatta Aldamirilla lainassa olevasta pime�nn��n antavasta pannasta Dimmu ei n�hnyt mit��n yl�osastakaan. T�t� h�n mietti hetken, ja samalla kuuli sis�lt� jotain pulputusta. Ihan kuin joku kiehuisi. Huolimatta Dimmun kokeiluista pimeys ei v�istynyt mihink��n, mutta Dimmu sen sijaan kuuli lis�� ni�. Joku m�re� ��ni sanoi huonolla Northronilla "Joko se alkaa olla valmista" johon kime�, hento ��ni vastasi "Ei ihan viel� mutta kohta". Dimmu lensi sitten takaisin muiden luo.

Ryhm� sitten pohti seuraavaa siirtoaan piiiitk�n aikaa, ja viimein tuumattiin ett� fiksuinta olisi l�hett�� Dimmu katsomaan mit� sis�ll� oikein tapahtui. Dimmu lensi rohkeasti pimeyteen sein�n vierustaa pitkin, ja noin kahden jalan j�lkeen pimeys katosi ja h�n n�ki edess��n olevan ison p�yd�n, ja p�yd�n p��ss� istui iso lusikka k�dess��n kaksip�inen valtavankokoinen olio, joka n�ytti rumalta peikkomaiselta naiselta. Hieman kauempana p�yd�st� oli valtava pata jonka alla oli tuli, ja jota pieni tytt� h�mmenteli airolla tuolin p��ll� istuen. Lis�ksi isossa kammiomaisessa huoneessa oli yhdell� seinustalla halkopino, toisella hyllyj� ja kaappeja ja kammiosta l�hti muutama k�yt�v�. Dimmu k�vi lentelem�ss� n�iss� sill� aikaa kun olio s�i ��nekk��sti massuttaen ruokaansa ja h�rppi olvia p��lle. Huoneista ei l�ytynyt mit��n erityisen ihmeellist�, paitsi yhdess� huoneessa nukkui kaksi lasta ja toisessa kaksi lasta oli kehr��m�ss� villasta lankaa isolla rukilla.

Senkin Dimmu huomasi, ett� sis�lt� n�ki aivan mainiosti ulos, eik� "pimeyssein�m�" est�nyt valon tulemista kammioon. Niinp� Dimmu p��tti siirt�� lapset yksitellen ulos luolasta. H�n aloitti nukkuvista muksuista, ja meni seuraavaksi toisen kehr��j�lapsen luo. T�m� ei halunnut siirty� mihink��n, ja vaikka h�n kuitenkin siirtyi (ei paljoa h�nen vastustelunsa auttanut), Dimmun n�kym�tt�myysloitsu kumoutui. Samalla �llistynyt ipana alkoi huutaa ulkona, ja iso oliokin havahtui katselemaan ymp�rilleen. Dimmu meni suojelemaan toista kehr��j�lasta, ja iso olio otti sopanh�mment�j�lapsen mukaansa ja l�hti etsim��n tunkeilijaa. Ja pian h�n l�ysikin Dimmun...

Olio huudahti Dimmulle, ett� "Kah! Vieraita! Mites p��sit sis��n minun huomaamatta... No, eip� siin� mit��n! J�� toki sopalle, se on hyv�� ja juuri tehty�!". Dimmu h�keltyi t�ysin, mutta sai kuitenkin sanottua jotain takaisin. Juttelutuokion j�lkeen Dimmu selitti, ett� oli tullut hakemaan lapsia takaisin, sill� ne oli kaapattu. Olio v�itti ettei tiennyt asiasta mit��n. H�n kertoi, ett� oli pelastanut lapset �rkkien ja susien kynsist�. Lopulta p��stiin siihen pisteeseen, ettei Dimmu voinut kielt�yty� lounastarjouksesta, ja Skessa (joka oli kaksip�isen peikkomaisen j�ttil�sm�isen naisen nimi) halusi kaikki Dimmun toveritkin aterialle.

Ruoka oli kammottavan hajuista ja er�s lapsi taisi onnistua kuiskaamaan, ett� sit� ei kannattanut sy�d�. Kaikki tietenkin kehuivat kilvan ruokaa, jonka kaatoivat lattialle Skessan huomaamatta. Skessa tiedusteli ryhm�n toimia ja teht�v�� uudestaan, ryhm� kertoi, ja kyseli hieman asioita. Skessa ei halunnut antaa lapsiaan ilmaiseksi. H�n ehdottikin arvuutuspeli�. Ryhm�n j�senet katselivat toisiaan h�mill��n ja suostuivat leikkiin. S��n�t olivat yksinkertaiset: jos ryhm� vastaisi yhteenk��n v��rin, saisi Skessa pit�� lapset. Jos he tiesiv�t kaikki, saisivat he lapset mukaansa.

Skessa esitti seitsem�n arvoitusta, joista kahteen viimeiseen sai kolme vastausta. Viimeist� mietittiin todella kauan, mutta kaikkiin vastattiin oikein. Skessa hieman nurisi, mutta suostui antamaan lapset ryhm�n hoiviin. Antoipa h�n heille jokaiselle jopa pienet nyytit mukaan, joissa oli ev�st� ja juomaa. Ryhm�n h�n toivotti tervetulleeksi uudestaan, jos sattuisivat liikkumaan t��ll� p�in. Ryhm� kiitti vieraanvaraisuudesta ja l�hti matkaamaan kohti Penstowia.

Dimmu attunoi koko paikan kun siell� oli - ja maagisia olivat iso pata, valtava luuta ja rukki. Esineist� tullee, jos Dimmu niin haluaa, tiedot nettiinkin. -GM huom.

Matka sujui rauhallisesti ilman ihmeempi� kohtaamisia aina kyl��n asti. Kyl�ss� ryhm� otettiin riemumielin vastaan, ja kyl�n johtajatar oli jo saanut hieman karavaania kokoon. En�� kolme p�iv��, ja sitten p��st�isiin matkaan. Ulgarista ei ollut kuulunut mit��n, taisi joku sit�kin kysy�. Ryhm� tutustui paikkoihin, autteli hieman, otti kehuja vastaan ja harjoitteli, kunnes oltiin valmiita l�htem��n matkalle pakolaisten, n�iden tavaroiden ja kotiel�imien kanssa.

Parin matkap�iv�n j�lkeen ryhm� k�rjess� kulkeneet Jari ja Gandaluk havaitsivat tiell� �rkin, joka jahtaisi naama tiess� kiinni oravaa. Keskell� kirkasta p�iv��. Eiv�th�n sankarimme viitsineet sanoa muille mit��n vaan s�nt�siv�t kilvan kohti �rkki�. Karavaanista hieman edell� kulkeva Dimmu n�ki mit� parivaljakko teki ja pys�ytti koko karavaanin, joka oli venynyt todella pitk�ksi, ett� kaikki mahtuisivat kulkemaan kapealla tiell�. �rkki oli pian historiaa, eik� silt� l�ytynyt mit��n mielenkiintoista, paitsi ett� se oli ihan sinisten tatuointien peitossa. Ruumis vietiin / taiottiin kauas mets��n, ja matka jatkui. Hreowalda kyseli seisahduksen syyt�, mutta Dimmu vakuutti ettei ollut mit��n syyt� huoleen, mit��n merkitt�v�� ei tapahtunut tai n�kynyt. Hreowalda katseli hieman alta kulmiensa, mutta tyytyi vastaukseen.

Karavaani matkasi rauhallisesti ja hidasta vauhtiaan kohtaamatta yht��n mit��n j�rkev�� noin viikon verran. Kunnes sitten er��n� y�n� noin 20 sekuntia keskiy�n j�lkeen tapahtui jotain, mik� tulee ikuisiksi ajoiksi j��m��n Dimmun, Dil-Vilyan ja Urhon, sek� muutaman kyl�l�isen mieleen. Joku vartiomiehist� kuuli ison porukan murinaa ja kilin��. Y�n��n omaavat n�kiv�t, kuinka koko leirin oli saartanut viisi �rkkijoukkoa. Jokaiseen joukkoon kuului kahdeksan �rkki� ja yksi sudenratsastaja, paitsi yhdess� joukossaa oli nelj� sudenratsastajaa. Valtavan, verisen, raa'an ja melko ep�toivoisenkin taistelun j�lkeen Dil-Vilyan yhdestoista nuoli er��seen todella pahasti haavoittuneeseen (molemmat k�det k�ytt�kelvottomia) sudenratsastajaan sai hiljennetty� t�m�n kesken kovan huudon, ja samalla j�ljell� olevat �rkit (joista mm. yksi ryhm� oli t�ysin ilman tappioita) l�htiv�t karkuun.

Taistelun j�lkeen aukiolla oli ruumiita irvokkaissa asennoissa, silvottuina, raadeltuina, verisiss� lammikoissa maaten. Haavoittuneet vaikersivat, ja Urholla ei oikein tiennyt mist� aloittaa. Ryhm�st� olivat kuolleet Jari (taisteli yksin useaa �rkki� vastaan, yksi suden sel�ss�), Aldamir (taisteli pitk��n nelj�n �rkin piiritt�m�n�, p�rj�si ihan hyvin, kunnes sudenratsastaja tuli paikalle ja l�i takaap�in - Aldamirin ruumiin �rkit ottivat mukaansa), Aican�ro (kuoli ensimm�isten iskujen aikana usean �rkin saartamana, sudenratsastaja tai susi tappoi), Gandaluk (Sokeutui taistellessaan kahta sudenratsastajaa vastaan ja surmasi itsens�) sek� Gadal Arim (kuoli suden tai sudenratsastajan osumasta).

Toisaalta maassa n�kyi julmetusti surmattuja �rkkej�, sill� pakoon p��si vain yksi kokonainen ryhm� ja muutamia onnekkaita muista, ehk� noin 7 yhteens�. Dimmu oli saanut aikaan todella paljon tuhoa, ja pakolaismiehetkin olivat taistelleet niin hyvin kuin pystyiv�t. Oli oikeastaan pienoinen ihme ett� karavaani selvisi niinkin v�h�isill� tappioilla.

Jatkuu kun taas pelataan joskus.

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.