Tornin Väen mietteitä ryhmästä neiti Ciryan kaappauksen jälkeen


Sijoittuu osan 21. ja osan 22. välisiin tapahtumiin.

- "He ovat hukanneet Daelhaelinin! Shrel-Kainin Prinsessan! Miten *ihmeessä* he voivat toimia noin! Heihinhän piti voida luottaa!" Menellor miltei huusi.

- "Heihin voi luottaa. He tekevät parhaansa hankkiakseen hänet takaisin. Vaikka... Se ei välttämättä ole paljon. Mutta ainakin he ovat rehellisiä. He eivät valehdelleet kertoessaan Daelhaelinin valasta", Amandûl vastasi tyynesti, ja katseli puolhaltianaista. Menellor oli heidän paras asiantuntijansa, mitä ihmismieliin tuli. Olisiko Daelhaelin todellakin voinut olla niin sokea, ettei ollut nähnyt petoksen läpi? Eikä ryhmäkään ollut huomannut mitään.

- "Miten tällainen on mahdollista? Daelhaelin on etevä oppilas - kyllä hänen pitäisi tietää kuinka toimia?" kysyi Menellor muilta.

- "Ei ole hänen vikansa, että Vala velvoittaa häntä. Samalla tavalla kuka tahansa meistä olisi toiminut. Ja onhan mahdollista, että rosvot olivat taitavia näyttelijöitä... Tai ainakin heidän johtajansa oli. Tai sitten se oli vihollisen juonia, jolloin taikuus on hyvin todennäköistä", sanoi Kadhel. Muiden kolmen katseet kääntyivät kohti tukevahkoa Dorwinadanlaisnaista, jonka smaragdinvihreistä silmistä säihkyi terävä äly. Kadhel jos kuka tiesi valepuvuista.

- "Minusta meidän on turha riidellä enempää siitä mitä tapahtui. Tärkeämpi kysymys on miksi niin tapahtui. Oma mielipiteeni on, että meidän kaikkien olisi parasta alkaa pohtimaan ja nopeasti miten Daelhaelinin katoaminen vaikuttaa yleisesti. Emme saa tuijottaa pelkästään omaa napaa! Mitä jos hänen isänsä saa tietää tapahtuneesta? Entä jos hän saa kiristyskirjeitä?" Lithruin aloitti lauseensa keskeyttäen Menellorin, joka oli juuri sanomassa jotain, mutta sitten tyytyi kuuntelemaan Parantajaa.

Kaikki laskivat katseensa kohti lattiaa ja miettivät Lithruinin sanoja. Niissä oli viisautta takana. Tärkeämpää oli pohtia kaappauksen vaikutuksia ja valmistautua pahimpaan. Myöhemmin ehdittäisiin tapella siitä miten näin pääsi käymään.

- "Hyvä on. Meidän on pakko luottaa ryhmään. Jos he eivät onnistu tuomaan tyttöä hengissä, Erû itse tietää miten vakavat seuraukset sillä on. Pahimmillaan Shrel-Kain julistaa meille sodan. Pahimmillaan kaikki meille tulevat ruoka- ja tarviketoimitukset loppuvat. Meidät eristetään. Kuvitelkaa sitä. Pärjäisimme jonkun aikaa, mutta mitä meistä tulisi? Roistoja, ryöväreitä, murhaajia. Sitä varten tätä tornia ei perustettu satoja vuosia sitten. Vihollisella, jos tämä nyt on heidän tekosiaan, on meistä tällä hetkellä vahva ote. Menellor: sinä "tunnet" ryhmän meistä parhaiten. Kerro mitkä sinun mielestäsi heidän mahdollisuudet ovat?"

Menellor huokasi ja käänsi katseensa kysymyksen esittäjään, Amandûliin.
- "Aloitetaan Nardholista. Nardhol on ok. Itseluottamusta löytyy paljon, ja hän on omasta mielestään paras johtaja mitä kukaan voi saada. En tiedä kuinka hyvä hän oikeasti on, mutta hänellä on varmasti paikkansa ryhmässä. Ja toinenkin Noldo tekee varmasti kaikkensa neidon pelastamiseksi. Haltiat ovat ihan ok. Aldamirista ei löytynyt mitään pahaa. Hän tekee varmasti parhaansa pelastaakseen neidon. Hän on entinen Gondorin armeijan sotilas, ja näinollen uskon hänellä olevan ymmärrystä tehtävän tärkeydestä."

Amandûl nyökkäsi vakavana ja jatkoi: "Tähän mennessä kuulostaa hyvältä. Kääpiöiden pitäisi olla päteviä ja varmasti ryhmälle avuksi. Vaikka olen havainnut kuinka he inhoavat taikuutta. Heh heh heh. Sehän heidän luontonsa tosin on, ja haltioiden käyttämänä epäluulot vain vahvistuvat. Mutta ehkäpä ryhmän mukana olevat ruhtinaat saavat hieman karistettua epäluuloja. Toivon niin, ihan pelkästään ryhmän yhteistyökyvyn kannalta. Entä Eioo? Hän on hieman mystinen."

- "Eioolla kieltämättä on synkkä tausta, mutta hän on päässyt sen yli. Hänet kasvatti Urdrath - eräs vihollisen vakoojista. En kuitenkaan havainnut hänessä mitään pahaa. Ehkä välinpitämättömyyttä ja oman asiansa ajamista - mutta niin kauan kuin hänen etunsa edes jotenkin täsmää ryhmän edun kanssa, hän toimii varmasti ryhmän mukana." Menellor piti hetken tauon, siemasi pikaristaan viiniä ja samalla katseli sanojensa vaikutusta muihin.

- "Ja Eioo sekä Aicanárohan ovat vanhoja tuttuja?"

Kysyjä oli Lithruin. Menellor katsoi häntä ja jatkoi: "Totta. Aicanáro on suurempi mysteeri. En ole ihan varma miksi hän on ryhmän mukana. Hänessä on jotain... Jotain hyvin outoa. Kuitenkin hän tuntee lojaalisuutta Eioota kohtaan, mutta miten lienee lojaalisuus muita kohtaan? Pystyykö hän johdattamaan Eioota omiin tarkoituksiinsa, vai onko hän uskollinen meille - ja ryhmälle?"

- "Hänellähän oli mukanaan Miekka", sanoi Kadhel hiljaisella äänellä.

- "Toivottavasti miekka on tarpeeksi voimakas esine. Ja toivottavasti miekalla on oikea päämäärä. Ainakin tähän asti niin on ollut. Miekan avulla ryhmä on pelastunut monesta pahastakin pulmasta, eikä se ainakaan vielä ole kääntynyt heitä vastaan", totesi Amandûl, ja jatkoi: "Hyvä. Aicanároon... Tai ainakin miekkaan voimme luottaa. Enää on jäljellä Dimmu. Mitä sait hänestä irti?"

Menellorin ennestään vakava ilme tuli suorastaan pelokkaaksi. - "Dimmussa on jotain todella outoa. Hänen alitajuntansa yrittää esiin, mutta jokin tukahduttaa sen täysin. Niin ainakin uskon. Minulla saattaa olla siihen syykin. Dimmu nimittäin on, ei enempää eikä vähempää kuin itsensä Morandirin oppilas."

Kaikki olivat hieman hämmästyneen näköisiä. Kaikki muistivat kuulleensa puheita tuosta arkkimaagista - haltiasta, joka oli kirottu, mutta jolla ehkä oli suurempi mahti kuin kellään heistä. Haltiasta, joka ei ollut kenenkään puolella. Haltiasta, joka voisi olla arvokas liittolainen -- tai sitten heidän pahin painajainen.

- "Onko mahdollista, että osa hänen mahdistaan on siirtynyt poikaan? Ja miksi hän olisi ottanut ihmislapsen oppipojakseen? Epäilemättä hän on nähnyt nuoressa miehessä jotain, mistä me emme tiedä mitään. Mutta mitä?" kysyi Amandûl.

- "Sitä en tiedä. En ehtinyt tutkia hänen muistojaan perusteellisesti, ja totta puhuen, en ole edes varma pystyisinkö siihen. Hän kuitenkin tuntuu olevan kovasti meidän puolella ja aidosti pahoillaan tapahtuneesta, mutta onko tuo mielentila todellakin hänen oman? Ehkä meidän olisi parempi tarkkailla häntä tarkemmin, kun hän seuraavan kerran tulee tänne. JOS hän tulee tänne." Menellor siemasi taas viiniä, ja jatkoi: "Yhteenvetona uskon, että jos ryhmällä on onnea, ja jos he todellakin ovat taitavia ja päättäväisiä, he tuovat tytön takaisin. Jos tytön sieppaajat olivat tavallisia rosvoja. Jos eivät... Heidän mahdollisuutensa ovat melko huonot. Eikä meillä ole laittaa ketään seuraamaankaan heitä... Meidän vain täytyy luottaa heihin. Erûn haltuun."