Tornin Väen mietteitä ryhmästä neiti Ciryan kaappauksen jälkeen
Sijoittuu osan 21. ja osan 22. välisiin tapahtumiin.
- "He ovat hukanneet Daelhaelinin! Shrel-Kainin Prinsessan! Miten
*ihmeessä* he voivat toimia noin! Heihinhän piti voida luottaa!" Menellor
miltei huusi.
- "Heihin voi luottaa. He tekevät parhaansa hankkiakseen hänet
takaisin. Vaikka... Se ei välttämättä ole paljon. Mutta ainakin he ovat
rehellisiä. He eivät valehdelleet kertoessaan Daelhaelinin valasta",
Amandûl vastasi tyynesti, ja katseli puolhaltianaista. Menellor oli
heidän paras asiantuntijansa, mitä ihmismieliin tuli. Olisiko Daelhaelin
todellakin voinut olla niin sokea, ettei ollut nähnyt petoksen läpi? Eikä
ryhmäkään ollut huomannut mitään.
- "Miten tällainen on mahdollista? Daelhaelin on
etevä oppilas - kyllä hänen pitäisi tietää kuinka toimia?" kysyi Menellor
muilta.
- "Ei ole hänen vikansa, että Vala velvoittaa häntä. Samalla
tavalla kuka tahansa meistä olisi toiminut. Ja onhan mahdollista, että rosvot
olivat taitavia näyttelijöitä... Tai ainakin heidän johtajansa oli. Tai
sitten se oli vihollisen juonia, jolloin taikuus on hyvin todennäköistä",
sanoi Kadhel. Muiden kolmen katseet kääntyivät kohti tukevahkoa
Dorwinadanlaisnaista, jonka smaragdinvihreistä silmistä säihkyi terävä
äly. Kadhel jos kuka tiesi valepuvuista.
- "Minusta meidän on turha riidellä enempää siitä mitä tapahtui.
Tärkeämpi kysymys on miksi niin tapahtui. Oma mielipiteeni on, että
meidän kaikkien olisi parasta alkaa pohtimaan ja nopeasti miten
Daelhaelinin katoaminen vaikuttaa yleisesti. Emme saa tuijottaa pelkästään
omaa napaa! Mitä jos hänen isänsä saa tietää tapahtuneesta? Entä jos hän
saa kiristyskirjeitä?" Lithruin aloitti lauseensa keskeyttäen Menellorin,
joka oli juuri sanomassa jotain, mutta sitten tyytyi kuuntelemaan
Parantajaa.
Kaikki laskivat katseensa kohti lattiaa ja miettivät Lithruinin
sanoja. Niissä oli viisautta takana. Tärkeämpää oli pohtia kaappauksen
vaikutuksia ja valmistautua pahimpaan. Myöhemmin ehdittäisiin tapella
siitä miten näin pääsi käymään.
- "Hyvä on. Meidän on pakko luottaa ryhmään. Jos he eivät onnistu
tuomaan tyttöä hengissä, Erû itse tietää miten vakavat seuraukset sillä
on. Pahimmillaan Shrel-Kain julistaa meille sodan. Pahimmillaan kaikki
meille tulevat ruoka- ja tarviketoimitukset loppuvat. Meidät eristetään.
Kuvitelkaa sitä. Pärjäisimme jonkun aikaa, mutta mitä meistä tulisi?
Roistoja, ryöväreitä, murhaajia. Sitä varten tätä tornia ei
perustettu satoja vuosia sitten. Vihollisella, jos tämä nyt on heidän
tekosiaan, on meistä tällä hetkellä vahva ote. Menellor: sinä "tunnet"
ryhmän meistä parhaiten. Kerro mitkä sinun mielestäsi heidän
mahdollisuudet ovat?"
Menellor huokasi ja käänsi katseensa kysymyksen
esittäjään, Amandûliin.
- "Aloitetaan Nardholista. Nardhol on ok. Itseluottamusta löytyy
paljon, ja hän on omasta mielestään paras johtaja mitä kukaan voi saada.
En tiedä kuinka hyvä hän oikeasti on, mutta hänellä on varmasti
paikkansa ryhmässä. Ja toinenkin Noldo tekee varmasti kaikkensa neidon
pelastamiseksi. Haltiat
ovat ihan ok. Aldamirista ei löytynyt mitään pahaa. Hän tekee varmasti
parhaansa pelastaakseen neidon. Hän on entinen Gondorin armeijan sotilas, ja
näinollen uskon hänellä olevan ymmärrystä tehtävän tärkeydestä."
Amandûl nyökkäsi vakavana ja jatkoi: "Tähän mennessä kuulostaa
hyvältä. Kääpiöiden pitäisi olla
päteviä ja varmasti ryhmälle avuksi. Vaikka olen havainnut kuinka he
inhoavat taikuutta. Heh heh heh. Sehän heidän luontonsa tosin on, ja
haltioiden käyttämänä epäluulot vain vahvistuvat. Mutta ehkäpä ryhmän
mukana olevat ruhtinaat saavat hieman karistettua epäluuloja. Toivon niin,
ihan pelkästään ryhmän yhteistyökyvyn kannalta. Entä Eioo? Hän on hieman
mystinen."
- "Eioolla kieltämättä on synkkä tausta, mutta hän on päässyt sen
yli. Hänet kasvatti Urdrath - eräs vihollisen vakoojista. En kuitenkaan
havainnut hänessä mitään pahaa. Ehkä välinpitämättömyyttä ja oman asiansa
ajamista - mutta niin kauan kuin hänen etunsa edes jotenkin täsmää ryhmän
edun kanssa, hän toimii varmasti ryhmän mukana." Menellor piti hetken
tauon, siemasi pikaristaan viiniä ja samalla katseli sanojensa vaikutusta
muihin.
- "Ja Eioo sekä Aicanárohan ovat vanhoja tuttuja?"
Kysyjä oli Lithruin. Menellor katsoi häntä ja jatkoi: "Totta.
Aicanáro on suurempi mysteeri. En ole ihan varma miksi hän on ryhmän
mukana. Hänessä on jotain... Jotain hyvin outoa. Kuitenkin hän tuntee
lojaalisuutta Eioota kohtaan, mutta miten lienee lojaalisuus muita
kohtaan? Pystyykö hän johdattamaan Eioota omiin tarkoituksiinsa, vai onko
hän uskollinen meille - ja ryhmälle?"
- "Hänellähän oli mukanaan Miekka", sanoi Kadhel hiljaisella
äänellä.
- "Toivottavasti miekka on tarpeeksi voimakas esine. Ja
toivottavasti miekalla on oikea päämäärä. Ainakin tähän asti niin
on ollut. Miekan avulla ryhmä on pelastunut monesta pahastakin pulmasta,
eikä se ainakaan vielä ole kääntynyt heitä vastaan", totesi Amandûl, ja
jatkoi: "Hyvä. Aicanároon... Tai ainakin miekkaan voimme luottaa. Enää
on jäljellä Dimmu. Mitä sait hänestä irti?"
Menellorin ennestään vakava ilme tuli suorastaan pelokkaaksi. -
"Dimmussa on jotain todella outoa. Hänen alitajuntansa yrittää esiin,
mutta jokin tukahduttaa sen täysin. Niin ainakin uskon. Minulla saattaa olla
siihen syykin. Dimmu nimittäin on, ei enempää eikä vähempää kuin itsensä
Morandirin oppilas."
Kaikki olivat hieman hämmästyneen näköisiä. Kaikki muistivat
kuulleensa puheita tuosta arkkimaagista - haltiasta, joka oli kirottu,
mutta jolla ehkä oli suurempi mahti kuin kellään heistä. Haltiasta,
joka ei ollut kenenkään puolella. Haltiasta, joka voisi olla arvokas
liittolainen -- tai sitten heidän pahin painajainen.
- "Onko mahdollista, että osa hänen mahdistaan on siirtynyt
poikaan? Ja miksi hän olisi ottanut ihmislapsen oppipojakseen? Epäilemättä
hän on nähnyt nuoressa miehessä jotain, mistä me emme tiedä mitään. Mutta
mitä?" kysyi Amandûl.
- "Sitä en tiedä. En ehtinyt tutkia hänen muistojaan
perusteellisesti, ja totta puhuen, en ole edes varma pystyisinkö siihen.
Hän kuitenkin tuntuu olevan kovasti meidän puolella ja aidosti pahoillaan
tapahtuneesta, mutta onko tuo mielentila todellakin hänen oman? Ehkä
meidän olisi parempi tarkkailla häntä tarkemmin, kun hän seuraavan kerran
tulee tänne. JOS hän tulee tänne." Menellor siemasi taas viiniä, ja
jatkoi: "Yhteenvetona uskon, että jos ryhmällä on onnea, ja jos he
todellakin ovat taitavia ja päättäväisiä, he tuovat tytön takaisin. Jos
tytön sieppaajat olivat tavallisia rosvoja. Jos eivät... Heidän
mahdollisuutensa ovat melko huonot. Eikä meillä ole laittaa ketään
seuraamaankaan heitä... Meidän vain täytyy luottaa heihin. Erûn haltuun."