T�m� Legendaarinen, �llistytt�v�, Tosi Sankareiden �ks�nkertomus (L�TS� (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Er�n vuonna 1640 Kolmatta Aikaa.

L�TS�:n (tm) Sankarit:

Bein Lavanmellon: Sindahaltia joka kulkee pitkin maita ja mantuja Arphen -sutensa kanssa. Omi Mithkarakin. Osaa rauhoitella el�imi� tehokkaasti.

Durthang: Mets�miesnuorimies, joka l�ytyi tajuttomana. Yst�vien kesken Dimmu. "Se syd�n oli kauheen evil, mutta m� onnistuin hallitsemaan sit�". Osaa taikoa Firewalleja, ja sittemmin on my�s erilaiset boltit lent�neet. Tuliset pallot ovat my�skin saaneet suuren suosion.

Valkokarhu: Nuori mies kaukaa pohjoisesta. Haluaa penkoa jokaisen repun ja n�ytell� t�hte��n kaikille. Alkaa oppia 'Etel�n miesten' tavoille.

Eioo: Urbaani mets�l�inen, jolla on teht�v�. Tai useita. Ei h�n itsekk��n muista. "Onko sulla teht�v�?" - "Eioo!".

Gandaluk: Bruenorin pikkuveli, joka tuli etsim��n velje��n. Madolle pit�isi p��st� kostamaan. Siell�h�n olisi loottiakin.

Marvin: Alkoholisoitunut mies, joka peitt�� naamansa. Viskilasi on paras juttukaveri. On sitonut huotraansa pienen lapsen keng�n. P�iv�najasta riippumatta mik��n ei kiinnosta.

Suunnitelmia & Salamurhaajia

Kesken kaiken p�hk�ilytuokion Dimmu sai idean. H�nelle tuli yht�kki� sellainen kumma olo, ett� maston k�ydet eiv�t taidakkaan kest�� Hirgondin painoa. H�n juoksi kannelle katselemaan olisiko oikeassa, ja hetken katselun j�lkeen k�ydet pettiv�tkin! Hirgond m�tk�hti maahan eik� liikkunut mihink��n. Dimmu haki nopeasti kapteenin ja pari merimiest�, ja sanoi, ett� Hirgond on viel� elossa. Niinp� kapteeni ehdotti, ett� Hirgond viet�isiin omaan huoneeseensa toipumaan.

My�hemmin Dimmu selitti kapteenille, ett� Hirgond olikin oikeasti kuollut, mutta kun salamurhaaja saisi tiet�� ett� Hirgond oli muka elossa, h�n saattaisi tulla kostamaan, ja silloin ryhm� olisi valmiina. Dimmu ja Valkokarhu sek� Gandaluk p��ttiv�t jakaa vartiovuoronsa siten, ett� Hirgondin huoneessa olisi jatkuvasti v�hint��n yksi vartija (jonka Dimmu teki aina n�kym�tt�m�ksi). Muut meniv�tkin jatkamaan sitten unia.

Seuraava p�iv� koitti kirkkaana ja aurinkoisena. Edellisen y�n myrskyst� ei ollut tietoakaan. Bein ja Valkokarhu viettiv�t aikaansa ulkosalla, Gandaluk huoneessaan tai vartiossa, Marvin tapansa mukaan juomassa laivan olutvarastoa, Eioo valvomassa nyytti� ja Dimmu hortoili omia polkujaan. P�iv�ll� ei tapahtunut mit��n erikoista, ja illalla ruokailussakaan kukaan ei kuollut myrkkyyn. Hirgondia ei oltu k�yty katsomassa (ainakaan vartiomiehen mukaan), eik� kell��n ollut mit��n valittamista.

Illalla Bein huomasi vartiossa ollessaan, kuinka kokki tuli keskiportaita yl�s k�siss��n tarjotin jossa oli kaksi mukia joista nousi h�yry�. Kokki asteli m��r�tietoisesti kohti laivan p��ty�, jossa oli mm. Daelhaelin ( = D�lh�lin = H�ll�v�lin) huone. Bein t�n�isi huoneensa ovea niin ett� Arphen havahtui ja meni nuolemaan Eioon namaa. Bein itse l�hti seuraamaan kokkia, mutta yll�tyksekseen huomasi, ett� Henefuin oli miekka k�dess��n seuraamassa kokkia. Kokki astuikin H�ll�v�lin huoneeseen sis��n, ja samalla Henefuinin kohotettu miekka tuli vauhdilla alas leikaten kokin oikean jalan irti. Bein s�nt�si paikalle ja iski Henefuinia takaap�in selk��n, mutta isku tuntui jotenkin kimpoavan sivuun Henefuinin viitasta.

T�ll� v�lin Eioo ihmetteli ett� hitonko takia tuo susi nuolee h�nen naamaansa. V�hitellen h�nelle valkeni, ett� seh�n oli heid�n Beinin kanssa kehittelem� h�lytyssysteemi! H�n ottikin Sain ja Shurikeninsa mukaan, astui huoneestaan ja enn�tti n�kem��n kuinka Bein oli juuri iskenyt ohi Henefuinista. H�n my�s kuuli tyt�n kirkuvan. Henefuin k��ntyi Beini� kohti valmiina torjumaan sanoen samalla "Min� tapoin salamurhaajan!". Bein ei tehnyt elett�k��n hy�k�t�kseen, ja Eiookin tuli v�h�n matkan p��h�n katselemaan tapahtumia. Bein huomasi kuinka H�ll�v�lin ymp�rill� oli taas punainen kehr�, ja kuuli kokin viimeiset sanat: "Kuolema kaikille maageille!".

Valkokarhukin her�tettiin Eioon toimesta paikalle ja Eioo meni sanaakaan sanomatta takaisin huoneeseensa. Niinp� Valkokarhu oli liev�sti sanottuna 'p�ll�mystynyt' tilanteesta. H�n tosin oli n�kym�t�n. Valkokarhu p��tti k�ytt�� loistavaa hajuaistiaan, ja haistoikin, ett� Henefuin tuoksuikin naiselle! Parrans�nke�k��n Valkokarhu ei Henefuinilla muistanut koskaan n�hneens�... Kapteenikin tajuttiin hakea paikalle. Henefuin kertoi oman versionsa tarinasta, jota t�ydensi H�ll�v�lin kertomus. Kokin tarjottimen alla nimitt�in oli ollut pitk� tikari, jota Bein ei ollut huomannut. Henefuin sanoi olleensa uneton ja tuumi l�htev�ns� pienelle k�velylle, kun sattui kuulemaan jonkun k�velev�n huoneensa ohi. H�n otti miekan mukaansa ja enn�tti n�hd� metallin v�lk�hdyksen tarjottimen alta. H�n seurasi kokkia ja huomasi tikarin, ja iski t�m�n maahan. H�ll�v�li� sanoi, ett� kokki oli tullut tuomaan h�nelle hieman l�mmint� totia ett� t�m� rauhoittuisi. Kokin ��ni oli ollut tosin hieman kire� ja j�nnittynyt.

Lopulta kokki todettiin syylliseksi (h�nen tikarissaankin oli jotain tahnaa, mit� tosin kukaan ei tunnistanut), ja h�net heitettiin laidan yli kalojen (ja muiden eli�iden) ruoaksi. Kapteenilla oli hetken aikaa sulattamista kokkinsa petturuudessa, mutta olut auttoi. Loppuy� menikin rauhallisesti, lukuunottamatta pient� puhuria joka kuitenkaan ei edes her�tt�nyt ket��n.

Loppumatka hyvin, kaikki hyvin...?

Aamulla pohdittiin taas y�n tapahtumia. Miten Henefuin oli pystynyt huomaamaan tikarin? Miten h�n oli ylip��ns� tajunnut tulla oikealla hetkell�? Miksi h�n tuoksui naiselta? Valkokarhu tosin kyll�styi n�ihin jorinoihin, ja p��tti menn� kyselem��n vaimolahjaa suomalaisnaisilta. Pettymys oli suuri, kun kumpikaan ei halunnut antaa 'lahjoitusta'. Valkokarhu lohduttautui sill�, ett� satamassa varmasti olisi lis�� naisia. Muu ryhm� teki yksimielisen (?) p��t�ksen: Henefuin oli syyllinen. Mutta miksi kokki oli tehnyt mit� teki? Kokin viimeiset sanat tuntuivat varsin ep�ilytt�vilt�...

Illalla sama rituaali toistui. Eli siis sy�tiin, juotiin ja vahdittiin. Hirgondin ruumis alkoi jo hieman tuoksahtaa. Kuitenkaan ruokap�yd�ss�k��n kukaan ei kysellyt Hirgondin vointia tai mit��n muutakaan. Marvin, kuten h�nell� oli tapana, joi niin paljon kuin kykeni, ja lopulta lys�hti sel�lleen s�nkyyns�. Marvin jakoi huoneensa Dimmun kanssa (molemmilla oli tietenkin oma s�nky, hyi teit� ja teid�n ajatuksia!!). Samalla sekunnilla kun Marvin oli romahtanut s�nkyyns� sel�lleen, tunsi h�n ristisel�ss��n piston. H�n pomppasi yl�s, ja kappas vain. Kolme kappaletta noin puoli metri� pitki�, harmaita k��rmeit�, joilla oli omituinen helistin h�nn�ss�, oli ker�ll�. Marvin tajusi varsin nopeasti, ett� juuri nuo k��rmeet oli piston syyn�.

Marvin alkoi m�kelt�m��n niinkuin vain k�nnil�iset voivat. "Apuaahh! T��Ll�� on Gh��rmmheitT�!! MmmmUA Onnn pp-pURThU!" Sen j�lkeen Marvin kiihdytti verenkiertoaan (ja myrkyn vaikutusta) huitomalla miekallaan, yritt�en saada osuman johonkin niist� kolmesta k��rmeest�. Nopeasti h�n onnistui fokusoimaan haroittavan katseensa siten, ett� n�ki vain yhden k��rmeen. T�m� luikerteli tyynyt alle, ja Marvin huitoi tyyny�. Heti kohta h�n saikin viipaloitua k��rmeen useaan palaan, mm. murskaten sen p��n (ja myrkkyrauhaset).

T�m�n j�lkeen alkoi jo muutakin v�ke� tulla paikalle, tai ainakin ihmettelem��n ett� "mit� se k�nnil�inen taas mesoaa..?". Marvin yritti selitt�� olevansa myrkytetty, ja huusi apua ja sellaista. Joku muisti, ett� Deorwin El�inkauppias kuljetti mukanaan mm. k��rmeit�. H�net haettiin paikalle, ja h�n meni katsomaan k��rmett�. Kyll�, se oli yksi kolmesta Kalkkarokyyst�, jota h�n kuljetti mukanaan. H�n kertoi Marvinille itku silm�ss�, ett� k��rmeen myrkky on eritt�in tappavaa. Marvin suhtautui tietoon menett�m�ll� tajuntansa. Deorwinille tuli varsin paha olo, kun h�n oli katsonut maassa makaavaa Marvinia ja h�n sy�ksyi yl�kannelle. Hetken kuluttua h�n tuli valkonaamaisena takaisin, ja siit� paikasta l�hdettiin tarkistamaan josko yht��n k��rmett� puuttuisi.

Puutuihan sielt� yksi k��rme. Muut k��rmeet olivat jokainen omassa korissaan, ja nerokkaasti p��teltiin, ett� koria tuskin en�� l�ytyy laivasta. 11.04.1641, klo 20:08 Marvin julistettiin virallisesti kuolleeksi. Kauppias p��stettiin menem��n, sill� ilmeisestikk��n h�nell� ei ollut mit��n osuutta tapahtumiin. Oikeastaan kell��n ei tuntunut olevan mit��n osuutta tapahtumiin. Eniten kysymyksi� her�tti, oliko k��rmeen kohde ollut v��r�? Marvinhan oli samassa huoneessa Dimmun kanssa, ja t�h�n menness� kaikki murhatut olivat maageja...

Marvin haudattiin hyiseen veteen varusteineen. Eih�n kukaan uskonut ett� tuolla miehell� olisi voinut olla mit��n arvokasta. Palaillessaan huoneisiinsa kaikki tosin tutkivat s�nkyns�, nurkkansa ja koko huoneensa tarkasti ik�vien yll�tyksien varalta. Mit��n ei kuitenkaan l�ytynyt, ja niinp� loppuy� sujui vallan mainiosti. En�� ei n�kynyt ylim��r�isi� vieraitakaan k�yt�vill� kuljeskelemassa.

Kohtaamisia

Aamulla Eioo halusi jutella Dimmun kanssa. H�n l�hetti Beinin viem��n t�lle sanaa (vastap��t� k�yt�v��n sijaitsevaan hyttiin - jossa Hirgondin haiseva ruumis ja sen vartijat olivat) kun ei itse voinut j�tt�� pakettiaan. Bein koputti oveen, kuuli vierest��n koputuksen ja sanoi Valkokarhulle ett� t�m� lopettaisi pelleilemisen. Valkokarhu vain hihitteli itsekseen. Bein huhuili hiljaa Dimmua, mutta kukaan ei vastannut. Bein palasi kertomaan tuloksen Eioolle, joka alkoi sitten h�nkin murjottamaan.

Loppup�iv� kuluikin leppoisasti hentojen, alle metristen aaltojen hyv�illess� lempe�sti laivan kylki�, ja illalla p��stiinkin jo satamaan asti. K��pi� oli ensimm�isen� rannalla, ja l�hestulkoon syleili maata. Lest oli pieni kaupunki, paremminkin kyl�, jossa asui noin 300 asukasta. K��pi�n silmiin pisti sataman l�hettyvill�, k�det puuskassa seisoskeleva l�hes kaksimetrinen mies. Miehell� oli valkoinen ketjupanssari, joka ulottui reisille ja olkavarsille asti. H�nell� oli syv�nsininen tunika, housut ja huppu. Viitta oli valkoinen. Vy�ll� h�nell� oli leve�miekka ja outo kolmik�rkinen tikari, jollaisen Gandaluk oli n�hnyt Eioollakin. Sel�ss� miehell� oli pitk�jousi, nuoliviini ja reppu. H�n ei kiinnitt�nyt k��pi��n mit��n huomiota, tuijotti vaan laivaan aivan kuin olisi odottanut jotain. K��pi� ei piitannut miehest� mit��n vaan suunnisti Merituuleen nauttimaan muutaman oluen.

Juuri kun Bein oli l�hd�ss� ulos, Eioo pyysi t�t� vartioimaan pakettia hetkisen. Bein suostuikin t�h�n, ja Eioo meni ulos niiden matkustajien mukana jotka viel� olivat laivassa. Noin varttitunnin kuluttua h�n tuli takaisin laivaan, ja Bein meni el�imineen ulos, l�heiseen pieneen "metsikk��n". H�n j�tti el�imet sinne ja meni itse Merituuleen. Siell� h�n tapasi k��pi�n, paikallisia asukkaita sek� muutamia merimiehi�.

Beinin huomio kuitenkin kiinnittyi er��seen p�yt��n, jossa oli pitk� Noldo ja viel� pitempi D�nadan. D�nadan oli todellakin oikea kolossi - pituutta vaaksan verran yli kaksi metri� ja elopainoa pitk�lti yli sata kiloa. Sel�ss� h�nell� oli kahden k�den miekka ja kilpi (!), sek� pitk�jousi. Bein liittyi seurueeseen. D�nadanin nimi oli Aldamir, Noldo oli Nardhol. Aldamir, etsi seikkailijaporukkaa ja oli tavannut Nardholin, joka etsi alaisia itselleen. Kun Aldamir, kertoi inhostaan �rkkej� kohtaan Bein osoitti h�nelle k��pi�t� sanoen ett� tuossa olisi alan ammattilainen. Aldamir, meni k��pi�n luo ja haltiat j�iv�t juttelemaan kesken��n.

Illan my�t� Eiookin suvaitsi tulla laivasta pois viett�m��n iltaa. H�nen oli pit�nyt avustaa kapteenia Hirgondin ruumin poistoimittamisessa, eik� kapteeni ollut uskaltanut j�tt�� Eioota laivaan siksi aikaa kun h�n k�visi hakemassa Satamap��llik�lt� vartiomiehi�. Eioo ilmestyi Merituuleen yhdess� tuon oudon siniseen ja valkeaan pukeutuneen miehen kanssa. Eioo saapuikin ryhm�n p�yt��n ja esitteli miehen: Aican�ro oli h�nen nimens�, ja h�n oli Eioon lapsuudenajan vanha tuttu. Muu ryhm� esitteli itsens� h�nelle ja kyseli jotain pient�.

Hyvin nopeasti Eioo ilmoitti menev�ns� nukkumaan. H�n k�vi varaamassa huoneen kahdelle hengelle ja palasi kertomaan Aican�rolle huoneen numeron. Dimmua ja Valkokarhua ei n�kynyt miss��n. T�st�kin huolimatta ryhm� jatkoi illan viettoa leppoisin merkein - Gandaluk sek� Aldamir, olivat liittyneet koko muuhun p�yt�seurueeseen. Aina v�lill� Bein k�vi ulkona katsomassa suttaan ja koiraansa, ja huomasi kuinka koiranpentu makasi maassa korvat luimussa katsellen pelokkaasti Arphenia. Bein p��ttelikin ihan oikein, ett� Arphen oli taas joutunut opettamaan hieman kuria pennulle.

"Ei me haluta l�hte�. 500 kultarahaa? Oikeastaan me ollaan jo menossa!"

Illanvieton keskeytti ryhm� osalta Daelhaelin, joka rynt�si sis��n punainen hohde ymp�rill��n. H�n n�ytti etsiv�n jotain, ja n�ki Beinin. H�n suorastaan juoksi t�m�n luo ja vaati saada tiet�� miss� kapteeni mahtoi olla. Eip� ryhm�ll� ollut aavistustakaan, miten niin? Hetken rauhoiteltuaan tytt�� H�ll�v�li selitti ett� h�nen identtinen kaksoissisarensa oli kidnapattu! Herufaran piti olla h�nt� vastassa, mutta ket��n ei n�kynyt miss��n. Ilmeisesti oli k�ynyt niin, ett� Herufara oli tullut satamaan liian my�h��n, ja H�ll�v�li oli jo enn�tt�nyt poistua laivasta.

Satamamestari oli kuulemma n�hnyt, kuinka kaksi rumaa, lyhytkokoista mutta rotevaa miest� oli tarttunut tytt�� kiinni k�sist� (ja Satamamestari olisi voinut vaikka vannoa ett� sama tytt� oli nyt h�nen edess��n kyselem�ss� mit� h�nelle itselleen tapahtui jokunen tovi sitten) ja laivasta oli juossut kolmaskin mies heid�n per��ns�. Kuvauksen perusteella H�ll�v�li oli tunnistanut miehen Henefuiniksi. Kaikki nelj� olivat nousseet pieneen veneeseen, joka l�hti satamasta h�mm�stytt�v�ll� nopeudella. Satamamestarin mukaan niin pienen veneen ei pit�isi liikkua niin nopeasti, ainakaan tuollaisella kelill�.

T�m�n pienen tarinan j�lkeen Nardhol tokaisi v�linpit�m�tt�m�sti, ett� eik�s t�llainen asia kuuluisi paikallisille viranomaisille? H�ll�v�li suorastaan suuttui t�st� ja haukkui Nardholin lyttyyn. Muu ryhm� ei onnistunut pid�ttelem��n nauruaan. Nardholkin alkoi jo suuttua, mutta H�ll�v�li mainitsi sopivaan rakoon 500 kultarahan palkkion niille, jotka tuovat h�nen siskonsa takaisin. Kuin taikaiskusta Nardholin k�yt�s muuttui kohteliaaksi ja h�n lupasi ryhmineen tehd� kaikkensa saadakseen siskokset yhteen mahdollisimman pian!

Ensimm�iseksi Aican�ro k�vi her�tt�mss� Eioon ja sen j�lkeen suunnattiin kohti Satamamestaria tiedustelemaan hieman lis�� tapahtumista. H�n toisti saman mit� oli kertonut H�ll�v�lille. Nardhol alkoi ylimieliseen s�vyyns� tiukata mahdollisia laivoja, miehist�� ja kaikkea muuta. Satamamestari selitti tiukasti, ett� koko satamassa oli tasan kolme sellaista laivaa, joilla ryhm� p��sisi turvallisesti liikkelle. Niist� kaksi oli menossa v��r��n suuntaan (kaapparit l�htiv�t pohjoiseen, kaksi laivaa it��n), mutta kolmannen laivan piti l�hte� takaisin pohjoiseen huomisaamuna. Laiva sattui olemaan sama kuin mill� ryhm� oli Lestiin tullutkin. Kun h�nelt� tiedusteltiin kapteenin sijaintia, h�n ehdotti ensin Merituulta ja sen j�lkeen Kuollutta Lokkia.

J�lkimm�isest� kapteeni l�ytyikin, ilmiselv�sti hyv��n humalaan p��sseen�. Ainakin h�n nauroi ja huusi kovaan ��neen ja l�iski tovereitaan olkap�ille. N�hdess��n ryhm�n h�n melusi kovasti saadakseen n�m� liittym��n seuraansa. H�ll�v�li ilmoitti haluavansa j��d� kapakan ulkopuolelle, sill� h�nt� ei mokoma r�k�l� kiinnostanut p�tk��k��n. Ryhm� selitti asiansa kapteenille, joka ei olisi halunnut ei sitten mill��n l�hte� kesken kaiken yht��n mihink��n. Miehist�k��n ei siit� tykk�isi. Nardhol toimi puhemiehen� ja mainitsi jotain Dorwinionin Prinsessasta ja mahdollisista korvauksista, ja johan kapteeniin tuli liikett�. H�n lupasi, ett� kolmen tunnin p��st� l�hdet��n. Ryhm� ep�ili suuresti, mutta kapteeni vakuutti tuntevansa miehens� paremmin kuin kukaan muu.

Kapteeni j�i Lokkiin tyhjent�m��n tuoppiaan ja kertomaan juttuaan loppuun. Muu ryhm� katsoi hetken h�nen menoaan ja poistui vaitonaisina paikalta. Kolmen tunnin kuluttuahan se n�ht�isiin, olisi laiva valmiina purjehtimaan. Siksi ajaksi Eioo halusi painua unten maille, ja k��pi� enn�tti juomaan itsens� sopivaan kuntoon ett� uskalsi taas menn� veden ��relle.

Jatkuu seuraavassa osassa

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.