Amand�l testaa Dimmun

Sijoittuu osan 23. aikaisiin tapahtumiin.

Amand�l oli p��tt�nyt, miss� ja miten testaisi Dimmun mahtia. Oikeastaan ratkaisu oli yksinkertainen. Sellainen paikka, miss� h�n ei voisi tehd� juurikaan tuhoa. Aarrekammio. Palkkion verukkeella h�n saisi muutkin sinne, ja voisi samalla tarkkailla heid�n reaktioitaan tulevasta. Oikea aika ottaa palkkio puheeksi oli tietenkin ruokailun j�lkeen. Silloin heill� olisi hyv� olo, ja sit� paitsi se tuntuisi ihan luonnolliselta jatkeelta. Se toimisi.

Ensimm�inen merkitt�v� havainto oli Dimmun halukkuus tutkia itse kaikki esineet. Etenkin se, ett� h�n onnistui siin� todella vaivattoman n�k�isesti. Sen t�ytyi tarkoittaa jotain. Joko v�h�p�t�isen n�k�inen ihmisnuorukainen oli kaikkea muuta kuin h�n n�ytti olevan, tai sitten h�nell� oli vain tavaton tuuri. Toisaalta... Dimmun rauhalliset ja harkitut liikkeet, j��t�v� katse, ja etenkin ainainen pieni hymy huulilla... Itsevarmuutta?

- "No niin, nyt olette saaneet valita kukin mit� haluatte. Huomaan, ettette todellakaan ottaneet mit��n v�h�p�t�isi� esineit�... Mutta luvattu mik� luvattu. Ne ovat nyt teid�n. Mutta on minulla muutakin. Se paperinpalanen, mink� neiti Cirya kertoi l�yt�neens�. Mit� tied�tte siit�?"

Amand�l kuunteli rauhallisesti ryhm�n v�h�isi� tietoja. Kuten h�n ep�ilikin. Suunnitelma toimi kuin unelma. Pienen selityksen j�lkeen oli oikea aika ottaa toinenkin laensauva esille, ja kertoa hieman niiden mahdista. Ja "ehdottaa", ett� josko Dimmu haluaisi kokeilla niit�, yst�v�llisesti olkap��lle taputtaen...

Amand�l tunsi j��t�v�t v�reet sel�ss��n. Tuo nuorukainen ei piitannut v�h��k��n h�nen loitsustaan. H�n kyll� teki sen mit� k�skettiin, mutta teki sen vapaasta tahdostaan... Mahdotonta. Muu ryhm� sen sijaan katseli tuota nuorukaista silm�t suurena, eik� kukaan n�ytt�nyt kiinnitt�v�n h�neen huomiota. Hyv� niin - ehk� h�nen kasvoiltaan olisi saattanut lukea j�rkytyksen. Tuossa nuorukaisessa on todellakin jotain - jotain mahtavaa. Ep�luonnollista. Mutta kuitenkin hyv��. Muutenhan Tornin puolustus olisi napannut h�net. Eih�n h�n sent��n niin mahtava voinut olla.. Ja toisaalta taas. H�neen oli vaikuttanut sauvojen mahti, ja viel� melko voimakkaasti. Voimakkaammin kuin Amand�liin itseens�. Dimmun esineet kielt�m�tt� olivat poikkeuksellisia, mutta ei niiss�k��n ollut tuollaisia voimia. Siit� Amand�l oli t�ysin varma. Mist� tuo nuorukainen sitten ammensi voimansa vastustaa h�nen loitsujaan... Ja Daelhaelinin... Ja Menellorin... Ja ehk� jopa Tornin.

Samalla Amand�lille valkeni. Kaikki loitsut olivat kohdistuneet mieleen. Ei fyysisi� vaikutuksia, pelk�st��n henkisi�. T�m� asia pit�� v�litt�m�sti saattaa muiden tietoisuuteen. Tuosta pojasta voi olla meille kovasti hy�ty�, tai sitten h�n on meille uhka. Sill� jos h�nell� on mahtia olla v�litt�m�tt� minun loitsuista sek� puolustuksesta, voin vain toivoa ett� h�n on meid�n puolella. Morandir todellakin oli n�hnyt tuossa nuorukaisessa jotain valtaisaa. Mutta mit� se oli?