Kalparannikko 3

[Edellinen osa] [Seuraava osa]
[Ohita hahmokuvaukset]

Boran Erseregion: Kuuhaltia, joka nuoresta ulkomuodostaan huolimatta on kokenut... Niin, kokenut mik�? Hyppii talojen katoille ja niilt� alas. Lahjoo Joeta Joen omilla kultarahoilla.

Egan Folkor: Pieni suuri maahinen. Ruoanlaitto ei ole tonttuilua vaan vakava asia. Perheen kuudes lapsi. Peruna!

Elmer Daenelis: Haudanry�... Arkeologi, joka tuo mukanaan auringonvalon pimeimp��nkin soppeen. Aurinkohaltia ei anna valonsa sammua pime�ss�k��n. Paitsi maagisessa pimeydess�.

Joe Smooth: Ihmismets�st�j�, joka mets�st�� el�imi�. Pukeutuu ep�tavallisen tummaan mets�stysasuun. Kadonneiden kupari- ja tinakolikojen pelastaja.

Oleg Cancea: Vannoutunut Veljeskunnan mies. On kenties takarivin mies, tai voihan keih�st� tietysti heitt��kin. Ohjes��nn�n mukaan menn��n tilanteessa kuin tilanteessa. Johtaja-ainesta?

Arnoul Maanala 1: Taisteluvasarahobitti. T�ys. Metalli. Vaippa. Ja tietysti muukin varustus on t�ytt� metallia. Lanseerasi taktisen termin "hidastempoinen rynn�kk�".

Jarod: Maallikkosaarnaaja, jonka saarnat ovat usein teemasta "omaisuuden uusjako". Kurkku tuntuu olevan kultaa.

Barten Mart (NPC): Keski-ik�inen mykk� veteraani, jonka erikoisalaa on katkenneiden raajojen erilleen j�tt�minen. Tunnetaan my�s ansioituneena kentt�l��k�rin�. Tuntee yrttej�kin. Ryhm�n matkakassa.

Tarjous

Viihdyimme Bryn Shanderissa lopulta kaksi p�iv��. Bartenin yrttivarastosta l�ytyi tavaraa jolla Rhettin polvi saatiin kuntoon ja Dell toipuili omia aikojaan takaisin tajuihinsa. Ja jatkoi loputonta h�p�tyst��n siit� pisteest� johon oli ennen armeliasta tajuttomuutta p��ssyt. Raf sai sill� v�lin vankkurit korjailtua ja p��simme jatkamaan matkaa p��m��r��mme Targosia, jonne saavuimme viel� samana iltana.

Illallisen j�lkeen, olimme majoittuneet Sudentalja nimiseen majataloon, kun Raf ja Dell olivat jo vet�ytyneet y�puulle, Peddywinkle teki ehdotuksensa:

�N�en, ett� olette viel� fiksumpia kuin mit� luulinkaan. Niinp� rohkenen kertoa t�m�n teille luottamuksellisesti ja toivoen, ett� autatte minua � minulla n�et olisi teille viel� teht�v�. Katsokaas, kauan aikaa sitten aiemmin n�kem�nne j�rven rannalla oli suuren maagin torni. Jossain vaiheessa se joko upposi tai romahti. Olen tutkinut t�t� aluetta ja olen aika varma, ett� tied�n paikan, miss� torni katosi. Koska en ole kummoinen taistelija (t�ss� h�n kohauttaa olkap�it��n) enk� varmaankaan p�rj�� er�maassa yksin, niin toivon teid�n auttavan minua etsim��n t�m�n paikan. JA mieluummin te, kun ket��n paikallisista � olenhan jo n�hnyt, ett� teihin voi luottaa, ja ett� te osaatte taistella! Luonnollisesti, jos autatte minua, saatte huomattavan palkkion. 50 prosenttia minulle ja 50 prosenttia teille! Mit�s sanotte!

Annoimme h�nen ymm�rt�� ett� olimme alustavasti kiinnostuneita, jolloin h�n jatkoi tarinaansa.

Monia vuosia sitten, kun n�m�kin maat oli viel� kesytt�m�tt�m�t, suuresti tunnettu ja kunnioitettu maagi tuli J��tuulen Laaksoon tehd�kseen sinne kotinsa. H�n toi mukanaan vain taitonsa ja vaimonsa. Miehen nimi oli Damien Morenius � ehk� olette kuulleet h�nest�? - - Ette? No, ei se mit��n eik� se haittaa, sill� jos onnistumme t�ss�, koko maailma tulee tiet�m��n h�nen nimens�.

Damien oli hyvyydellisell� omallatunnolla varustettu esineiden ja olentojen kutsuja. H�n halusi tehd� jotain sellaista, mik� j�isi j�lkeen maailmalle, joka oli kohdellut h�nt� niin hyvin. Joten, h�n loi suuren ja mahtavan tornin t�nne, kauas kaupunkien melskeest�, ja uppoutui tutkimuksiinsa. H�n toivoi oppivansa parantavan taikuuden salat, ja k�ytti vuosia ja taas vuosia tutkimuksiinsa, kuinka kasvit ja taikuus voitaisiin yhdist�� niin, ett� voitaisiin tehd� l��ke, mik� parantaisi kaikki haavat ja sairaudet. H�nen tahtonsa oli tehd� t�m� l��ke kaikille tunnetuksi ja saatavaksi, niin ett� maailma olisi sairauksista vapaa.

Ik�v� kyll�, suuri tragedia kohtasi t�t� suurta maagia. Laaksoa kohtasi s��ilmi�, jota kutsutaan Suureksi Lauhtumiseksi: maa h�nen torninsa alla antoi periksi, ja h�nen torninsa sortui j�rveen. Damienista ei kuultu en�� koskaan, ja uskon, ett� h�n menehtyi torniinsa tuona kohtalokkaana p�iv�n�, ja h�nen mukanaan meni h�nen tutkimuksensa � ja h�nen l��kkeens� kaavat ja reseptit. Viiden vuoden ajan olen k�ytt�nyt huomattavan m��r�n aikaani ja omaisuutta l�yt��kseni paitsi n�m� tiedot, niin my�s h�nen torninsa, ja saadakseni h�nen kaavansa takaisin. Se on itse asiassa todellinen syy, miksi tulin t�nne j�lleen kerran, ja miksi toin teid�n mukaani: etsi�ksemme yhdess� Damien Moreniuksen tornin.

Voitteko kuvitella � kaikki mit� tied�n Damienista alkoi yhdest� palasta paperia, mink� l�ysin useita vuosia sitten. Se n�ytti olevan p�iv�kirjan sivu, jossa mainittiin yhdest� puuttuvasta palasesta johonkin ongelmaan. My�hemmin sain tiet��, ett� se sivu oli Damienin omasta p�iv�kirjasta. Sivu her�tti mielenkiintoni, joten p��tin ottaa selv�� t�st� mysteerisest� maagista. Tiesittek�, ett� h�n oli Luskanin Arkaaisen Veljeskunnan j�sen? Kyll�, h�n todellakin oli! Kun sain t�m�n selville, pystyin jatkamaan tutkimuksiani helpommin eteenp�in � suhteellisesti sanoen, sill� Arkaaista Veljeskuntaahan ei en�� ole.

Niin, mites on? Autatteko minua l�yt�m��n h�nen torninsa? Jos suostutte, teht�v�nne on siis l�yt�� h�nen henkil�kohtainen p�iv�kirjansa; kaikki h�nen merkint�ns� l��kkeest� ovat todenn�k�isesti siin�.

Minulla on teille viel� yksi kallisarvoinen neuvo. Kun maagi Damien teki kotinsa Laaksoon, h�n oli mit� suuremmissa m��rin ei-tervetullut. T�m� oli villi maa, ja paikalliset eiv�t olleet tottuneet taikuuteen. Jotkut sanoivat h�nen olevan paholainen, eik� h�n kovinkaan usein voinut poistua kodistaan tavanomaisin keinoin. Joten, suhtautukaa paikallisten kansantarinoihin Damienin suhteen varauksella. On mahdollista, ett� tarinat eiv�t ole kovin yst�v�llisi�.

Minulla on t��ll� � tai oli t��ll� � er�s kontakti, jonka kanssa tein kauppaa luukaiverruksista. H�n on puolituinen, eritt�in taitava luunkaivertaja, joka ostaa luunsa er��lt� ikivanhalta villimiehelt� � barbaarilta � joka el�� er�maassa. Puolituinen on sanonut, ett� t�m� barbaari saattaa muistaa vanhoja tarinoita, joissa vihjataan, miss� Damienin torni aikoinaan oli. Sain selville, ett� h�n ei ole onneksi kuitenkaan kuollut, niin kuin aluksi pelk�sin, kun h�nen kauppaansa ei en�� l�ytynyt, vaan h�n on muuttanut Targosista pois. Nykyisin t�m� luunkaivertaja asuu Yksin�isess� Mets�ss�, ja h�nen nimens� on Sati. H�nell� on siell� varmaankin uusi kauppa, joten h�nen l�yt�misens� pit�isi olla helppoa. Minulla olisi t��ll� kuitenkin viel� asioita hoidettavana, joten j�tt�isin h�nen � ja koko Damienin tornin l�yt�misen teid�n kyvykk�isiin k�siinne!

Joe jaksoi tinki� saalin jaosta niin ett� ryhm� saa 70% osuuden l�ydetyist� tavaroista, loput sek� Damienin p�iv�kirja ja mahdolliset reseptit menev�t Peddywinklelle. Kalen ilmoitti ettei t�lle retkelle osallistuisi vaan l�htisi omille poluilleen.

Aamulla t�ydensimme varastojamme Peddywinklen laskuun ja l�hdimme j�rven rantaa seuraille kohti Yksin�ist� Mets��, jonne p��simme p�iv�n tapahtumak�yh�n taapertamisen j�lkeen. Noin puolimatkassa oli Termalainen taajama jossa pys�hdyimme lounaan ajaksi. Paikallisten tuijotuksesta p��telleen n�ill� seuduin ei pahemmin matkaajia liiku.

Yksin�isess� Mets�ss� l�ysimme Satin puodin juuri kun h�n oli sit� sulkemassa. Kerrottuamme terveisemme Peddywinklelt� puolituinen selv�sti rauhoittui ja pian saimme yhteisty�sopimuksen solmittua. Sen j�lkeen h�n kertoi kuinka Barbaarin l�yt�isimme.

Barbaari asuu Liikkuvan J��tik�n Merell�, ja h�nen l�yt�minen ei ole mitenk��n helppoa. Yleens� nimitt�in k�y niin, ett� h�n pikemminkin l�yt�� minut, kuin min� h�net. Itse asiassa, sill� tavalla tapasinkin h�net. Mies l�ysi minut puolikuoliaaksi paleltuneena, ja t�ysin eksyksiss� olevana. Mies piti minusta huolta ja opetti minulle ikivanhoja kaiverrustekniikoita ja siksi olenkin niin hyv� kaivertaja; tekniikkaa osaavat en�� aniharvat. Aina silloin t�ll�in menen j��tik�lle vaihtamaan erilaisia tarvikkeita h�nen kaiverruksiinsa, tai omien tarpeideni raaka-aineisiin. H�nell� tuntuu olevan aina kaikkein suurimmat rystyp��t. Mutta niin � vietin h�nen luonaan l�hes kaksi kes��, ja h�n piti minut aina kyll�isen� - ei mik��n helppo juttu! - ja pedin l�mpim�n�. Sain sellaisen vaikutelman, ett� h�n on jotenkin yksin�inen. H�nell� on oma kielens�, sill� seudun muut barbaarit eiv�t tunnu aina t�ysin ymm�rt�v�n h�nen puheitaan.

Minulla on aina ollut opas mukanani, kun olen matkustanut Liikkuvan J��tik�n Merelle ja sielt� takaisin. Voin yhytt�� teid�t ja oppaani, ja n�in saattaa teid�t matkaan kohti vanhaa barbaaria� Jos tuotte minulle vastapalveluksena h�nen rystyp�it��n.

Teid�n t�ytyy matkata Liikkuvan J��tik�n Merelle kahden p�iv�n ajan, ja suoraan pohjoiseen. L�yd�tte paikan, jota kutsutaan Ainopuuksi. Tehk�� siihen leiri, ja odottakaa enimmill��n kymmenp�iv�n ajan. Otan yhteytt� opasyst�v��ni ja kehotan h�nt� tapaamaan teid�t siell�. Tehk�� ja toimikaa kuten h�n opastaa. Menen henkil�kohtaisesti takuuseen h�nest�, niin h�nen kyvyist��n kuin luonteestaankin. Minusta koko Kalparannikolla ei ole parempaa opasta, kuin yst�v�ni Ki�vn.

Aamulla l�hdimme Satin ohjeiden mukaan kohti Ainopuuta, joka ilman vaikeuksia l�ytyikin. Koko matkan ajan ilma on kuitenkin muuttunut kylmemm�ksi ja kylmemm�ksi, lis�ksi pohjoisesta tuntuu puhaltavan jatkuvasti j��t�v� tuuli, joten nopeasti tajuamme ett� varustuksemme on kuitenkin v�hint��n puutteellinen. Osa meist� l�hti palailemaan omia j�lki� takaisin viimeksi n�kem��mme mets��n ker��m��n polttopuita, ja loput vahvistamaan ja korottamaan Ainopuun ymp�rille valmiiksi ollutta j��paloista tehty� aitaa. T�t� tehdess� Elmer l�ysi maan alle kaivettuja kellareita joissa oli s�il�tty� ruokaa, huopia ja muita leiritarpeita.

Niiden avulla selviydyimme jotenkuten, kunnes nelj�nten� y�n� nousi lumimyrsky, ja myrskyn ulvonnan keskelt� kuului susien ulvontaa, ja niit� oli paljon. Arnoulin poni meinasi vauhkoontua, mutta saimme sen pidetty� paikoillaan pienen suojamuurimme takana. Taistelu oli kaoottinen susien hyppiess� pimeydest� muurin ylitse kimppuumme, saimme jotenkuten pidetty� puolemme, kunnes kolmas osapuoli liittyi taisteluun ja sudet pakenivat. Nuotiopiiriin valoon asteli turkiksiin pukeutunut miekkaa ja kilpe� kantava lyhyt miekkonen, h�n esitt�ytyy Ki�vniksi. Kun olimme esitelleet itsemme, h�n otti paikan nuotion l�mm�st� ja alkoi hoonaamaan miekkaansa. Aamun valjettua n�imme ett� h�nell� oli hyvin poikkeuksellisen v�riset laventelin siniset silm�t.

H�n katseli hetken varusteitamme, ja totesi ettei noissa vehkeiss� ollut j��tik�lle asiaa. Niinp� teimme edestakaisen matkan Yksin�iseen Mets��n ja hankimme sielt� Ki�vnin suosittelemat tavarat. Poni j�i talliin, sen sijaan tavarat lastattiin ahkioihin. Ki�vn ei itse tullut kyl��n saakka, vaan j�i odottelemaan sen ulkopuolelle.

Liikkuvan J��n Meri

Sitten taasen taapersimme Ainopuulle ja siit� edelleen pohjoiseen kohti j��tikk��. Tuuli voimistui ja kylmeni koko ajan kohti pohjoista edetess�mme. Kun saavuimme j��tik�n reunalle Ki�vn nosti tummasta lasista tehdyt silm�lasit kasvoilleen ja kehotti meit� levitt�m��n silmien ymp�rille tuhkaa, se suojaisi jonkun verran j��tik�st� heijastuvan auringonvalon sokaisevaa vaikutusta. Ja sitten vaan seuraisimme jonossa opasta t�m�n jalan j�ljiss�, avantoon tipahtaminen olisi kohtalokasta.

Vaelsimme j��tik�ll� kolme p�iv��, kunnes tulimme paikkaan jossa j��paadet olivat muodostaneet harvahampaisen keh�n. Ki�vn kutsui paikkaa Icehengeksi, sinne j�isimme odottamaan barbaarin saapumista. Kaksi p�iv�� odotettuamme leiriin k�veli yli kaksimetrinen, jykev�, taljoihin pukeutunut vanha mies. Barbaari ja Ki�vn tervehtiv�t toisiaan kuin vanhat tutut, tosin kielell� jota kukaan meist� ei ymm�rt�nyt, ja Ki�vnkin tuntui sanoja v�h�n hakevan. Sitten Ki�vn esitteli meid�t, tosin barbaarin nimi on sellainen ettei sit� oikein pysty yleiskielell� lausumaan. T�m�n j�lkeen Oleg antoi miehelle Satin antaman kirjek��r�n, ja sen luettuaan barbaari otti suuresta s�kist��n viisi valtaisaa j��tynytt� rystyp��taimenta jotka lastasimme ahkioon.

Sitten Oleg kaivoi repustaan, pullollisen Satilta saatua tulilient�, ja laittoi sen kiert�m��n onnistuneen kaupanteon kunniaksi. Juoma oli todella vahvaa, vesi nousi silmiin, mutta samalla vatsasta levisi kohon kehoon miellytt�v� l�mp� joka taisteli j��tik�n kylmyytt� vastaan. Pullon kiert�ess� barbaari osoitti itse��n ja murteellisella yleiskielell� sanoi M�rk�.

Sitten ohjasimme keskustelun Damienin torniin ja Ki�vnin tulkatessa M�rk� alkoi kertomaan kuinka kauan sitten tapahtui ilmi� jota kutsuttiin Suureksi Lauhtumiseksi, sen seurauksena yksin�isen� ja uljaana, suuren haarautuneen puun, tarunhohtoisen barbaarisankari Jujalon Jousen, yll� seissyt torni upposi mutaan. Kun tundra mystisesti muuttui vedeksi ja mudaksi, se ei en�� kest�nyt tornin painoa ja n�in ollen torni upposi pois n�kyvist�. Samalla kun torni vajosi, Jujalon Jousi taipui ja kaartui takaisin tornia kohti, j�rvest� poisp�in, aivan kuin itsens� Jujalon k�si olisi upottanut kirotun rakennuksen.

Damienista M�rk� sanoi: kansani tarinat kertovat, ett� tornin noita oli paha, ja sekaantui asioihin, joihin kuolevaisten ei tulisi sekaantua. Noidan vaimo, Matilda, oli kuitenkin hyv�ntahtoinen ja v�litt�v�, auttaen M�r�n heimoa parantamalla heit�, v�litt�m�ll� heist� ja olemalla my�t�tuntoinen ja s��liv�inen heit� kohtaan.

T�m�n j�lkeen M�rk� painoi paljaan valkotukkaisen p��ns� j��t� vasten ja alkoi kuorsaamaan makeasti. Y�ll� vartijat tunsivat kuinka tuuli alkoi entisest��n yltym��n ja pakkanen kiristym��n luonnottomalta tuntuvalla tavalla. Vartijat her�ttiv�t meid�t muut, Ki�vninkin katseesta pystyi n�kem��n huolta, mutta M�r�ll� ei ilme v�r�ht�nyt, eik� h�n n�ytt�nyt tuntevan kylm��. Sitten Egan sai ajatuksen, tyhj�simme ahkiot, nostimme ne vastakkain, ja sitten Egan loitsullaan l�mmitti ne noin 40-asteisiksi. Pysym�ll� tiivin� kasana ja vaihtelemalla paikkaa niin ett� kukin vuorollaan oli selk� tuulta vasten ja v�lill� ahkioiden l�mm�ss� selviydyimme y�n ylitse, jolloin tuuli tyyntyi tavanomaiseksi. T�st� huolimatta kylm� oli p��ssyt puraisemaan Bartemin kylkeen ja h�n joutui parantamaan itsens�.

Parantelun j�lkeen l�hdimme taas matkaan, M�rk� saatteli meid�t Ainopuulle jossa h�n alkoi t�ydent�m��n varastojaan. Sitten kiittelimme h�nt� tiedoista, opastuksesta ja kellareiden antimista. Ki�vn kulki kanssamme Yksin�isen Mets�n liepeille jossa sanoimme hyv�stit ja h�n l�hti omille teilleen.

Ensimm�iseksi veimme kalat Satille ja kutsuimme h�net illalliselle jotta voisimme kaikessa rauhassa kertoa retken tapahtumat, sit� ennen meist� kaikki kaipasivat kuumaa kylpy�. P�iv�llisen aikana k�vimme l�pi matkamme kulun, ja M�r�n tiedot tornista. Sati tunnisti paikan jossa on kuvausta vastaava taipunut puu, se on l�heisess� mets�ss�, ja t�ll� hetkell� druidien pyh� paikka. H�n piirsi meille jopa kartan joten paikan l�yt�minen ei pit�isi olla ongelma.

Torni

Aamulla matka taas jatkui, vaikka liev�� narinaa jatkuvasta taapertamisesta ilman lepoa kuuluikin. Arvoimme hetken tavaroiden kanssa, lumikenki� ei t�ll� reissulla varmaan tarvita, mutta kaikenlaista kaivuuv�linett� ja luolaston tutkimustarvetta sit�kin enemm�n.

Reittimme kulki osittain sulaneen joen vartta, kun Boran huomasi siin� ajelehtivan ruumiin. H�n naarasi sen sielt� koukun ja k�yden avulla. Ruumis kuului kauniille naishaltialle joka oli menehtynyt pistohaavoihin, ei kovin kauan aikaa sitten. Haltian tyylikk��t hansikkaat osoittautuivat maagisiksi, ja katosivat Elmerin reppuun. Hautasimme h�net rantakivikkoon.

L�ysimme vaivatta Satin kuvaileman paikan, joka oli noin 45 metri� halkaisijaltaan oleva suppa, jonka p��lle oli taipunut suuri tammi. Ryhdyimme kaivuuhommiin supan pohjalla, ja melko pian saimme esiin tornin suojamuurin hammastuksen ja edelleen tornin katon. Silloin supan laidalle ilmestyi kolme valkoisiin pukeutunutta haltiaa sek� sekalainen joukko el�imi�. He esitt�ytyiv�t mets�n vartijoiksi ja esittiv�t paheksuntansa siit� ett� olimme heid�n pyhi� paikkojaan kaivelemassa. Selittelimme ett� olimme etsim��n muinaista parannuksen k�sikirjaa. He tuntuivat uskovan sen, tai ainakin hyv�ksyv�n tarinan, ja pyysiv�t siin� sitten meit� siin� ohessa poistavan tornista sen mik� tuntuu aiheuttavan t�ss� paikassa ep�harmoniaa.

Naishaltia vaikutti niin kovasti tutulta, ettei sukun�k�� hetki sitten joesta l�yt�m��mme ruumiiseen voinut v�ltty� hoksaamatta. Elmer otti asian varovasti puheeksi, ja kuolleelta otetut hansikkaat vahvistivat ep�ilyt. Naisen sisar oli tosiaan kadonnut. Selitimme mahdollisimman tarkasti mihin h�net oli haudattu ja sitten tammen oksilta l�hti lintuja viem��n viestej�. Druidit keskittyiv�t t�h�n asiaan ja j�ttiv�t meid�t lapioimaan.

Kun saimme lattialuukun n�kyviin ja ryhdyimme sit� murtamaan, koko katto rojahti altamme ja tipuimme seuraavaan kerrokseen, siin� h�tk�ss� ei mustelmia pahempia osumia tullut. Huoneessa oli suuri pata, ja kun sit� tutkittiin, padasta nousi valtava tulidemoni, joka hy�kk�si kimppuumme. Pian muut Bartemia ja Joeta lukuun ottamatta tajusivat sen olevan illuusio, mutta Joe kuvitteli halvaantuneensa demonin osumasta ja Bartem oletti Olegin olevan kuolemassa saamaansa haavaan. Pari voimakasta l�psy� poskelle sai pojat tokenemaan.

Kerrosta alempana lattialla leukojaan loksutteli yksitt�inen p��kallo, Arnoul murskasi sen vasarallaan. Ei t�ss� tornissa ihan pelk�n parannuksen kanssa oltu puuhailtu. Vastaan tuli kokonaisia luurankoja ja muita ep�kuolleita, mutta niist� ei ollut vastusta, kunnes er��ss� huoneessa p�yt�ns� istui ritarin varustuksessa oleva luuranko. T�m� esitti Arnoulille taisteluhaasteen johon t�m� tunsi kunnia-asiakseen vastata. Taistelu p��ttyi kun luuranko sai pistetty� haavan hobittiin. Egan, Boran ja Joe eiv�t tunteneet samaa koodistoa ja nuijivat ritariluurangon maahan.

Etenimme kerros kerrokselta alasp�in l�yt�m�tt� todisteita siit� Damien olisi joskus asunut t��ll�, saati sitten h�nen p�iv�kirjaansa, kunnes onnemme k��ntyi. Er��ss� huoneessa luurankoja vain oli liian monta, ja ensin Jared tippui tajuttomaksi saatuaan osuman miekan lappeesta otsaansa, Elmerin toinen k�si oli k�ytt�kelvoton. Lopulta saimme voiton, mutta olimme niin huonossa hapessa ett� teimme taktisen vet�ytymisen maan pinnalle nuollaksemme haavojamme.

Onneksi druidit olivat paikalla ja saimme heilt� l��kinn�llist� apua sen verran ett� kykenimme jatkamaan, isommat vammat kuten Elmerin k�den korjaus j�isi kuitenkin my�hemp��n. Kellareista l�ytyi laboratorio jonka varastohuone oli t�ynn� eri m�d�ntymisasteessa olevia ruumiin palasia, sek� ty�p�yt� jossa niist� oli alettu ommella yht� kokonaisuutta kasaan. Haju ja n�ky olivat niin j�rkytt�vi� ett� sai taistella pit��kseen aamiaisen alhaalla.

Ihan alimmat kerrokset olivat mutavellin vallassa. Tornin p��oven suojana oli ollut pienempi torni, joka oli kaatunut kyljelleen. P��tornin ikkunaluukuista p��simme kiipe�m��n tuohon pikkutorniin jonka entiset sein�t nyt olivat lattiaa ja kattoa. Tornin kaatuessa suurin kalustuksesta ja osa rakenteista on tuhoutunut, mutta erilaisin k�ysiviritelmin p��semme etenem��n luukulle, josta pit�isi tiputtautua viimeiseen huoneeseen, ja siell� n�ytti joku kaapuhemmo olevan odottamassa. Boran, Rhett ja Oleg meniv�t ensimm�isess� aallossa ja saivat salamaa niin ett� syttyiv�t palamaan. Haavoistaan huolimatta he rynniv�t kohti kaapumiest� ja ottamalla lis�� rankaisua estiv�t t�t� ampumasta seuraavana huoneeseen hyp�nneit�.

Sitten Olegin iho ja lihakset muuttuivat hyvin nopeasti l�pikuultaviksi ja h�n hajosi tomuna lattialle. Syntyneest� aukosta Egan sai mahdollisuuden t�r�ytt�� tulta ja saikin niin kelvollisen osuman ett� kaapumiehen taistelu oli sitten siin�. Bartem antoi ensiavun Boranille ja Rhettille, mutta he tarvitsisivat apua p��st��kseen tornista pois. Kaapumiehelt� l�ytyi kirja jonka kannessa luki Damien Morienuksen p�iv�kirja, h�nen mielenkiintoiselta vaikuttava kaapunsa l�hti my�s kantoon.

Egan oli vakuuttunut ett� Olegin poistanut loitsu oli jonkinlainen teleportaatio, ei mit��n lopullista. Toki mies pit�isi nyt jostain l�yt��. Joten l�hdimme palaamaan koluten j�lleen samat huoneet l�vitse, ja siin� samalla evakuoiden aiemmin l�ydetyt mielenkiintoiset esineet � joita ei oltu haluttu kantaa koko aikaa � mukaan tarkempaa tutkimusta varten.

Sill� v�lin toisaalla

Oleg tajusi materialisoituvansa supan p��lle taipuneen tammen oksistoon. K�si edelleen tulessa h�n suoritti tyylitt�m�n mutta pikaisen laskeutumisen puusta ja maassa druidit auttoivat k�den kanssa. Sitten h�n j�i kuopan laidalle istumaan ja odottamaan tulisivatko muut takaisin�

Jatkuu seuraavassa osassa!

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen H. Jokinen ja GM Kuittaa.