Uudisraivaajat - Taustaa
By H. J.
Aamunkoitto
Aamun ensimm�iset auringons�teet valaisivat Garethin kaupungin rapistuneen majakan ulkopintaa. L�hes 300 vuotta majakan kirkas valo on ohjannut satamaan saapuvia kauppalaivoja ja varjellut rannikon tyrskyist� elantoaan hankkivia kalastajia. Majakan vartijan kasvoilta paistoi i�n ja myrskytuulien repim�t uurteet, silmist� oli luettavissa tietoisuus oman ajan k�ymisest� v�hiin. H�n s��ti lampun s��st�liekille tulevan p�iv�n ajaksi ja tarttui nukkaantuneeseen riepuun aloittaakseen peilin kiillottamisen. Perinne joka oli seurannut h�nt� l�hes jokaisena aamuna viimeiset kaksikymment� vuotta, vain tytt�ren h��t ja vaimon hautajaiset olivat saaneet h�net luopumaan tuosta jo uskonnoksi kohonneesta riitist�. Puoli tuntia my�hemmin h�n nojautui majakan etel��n antavan kaiteen ylitse ja huokaisi syv��n. Y�n aikana oli j�lleen murtunut suurehko palanen sein�st�. Parin vuoden p��st� majakka olisi hyl�tt�v� asuinkelvottomana. Vartijasta ei en�� ollut kunnostust�ihin, eik� h�nen apunaan toimivalta hobitti pariskunnalta voinut odottaa suurtakaan panostusta raskaisiin rakennust�ihin. Eik� Suur-Marathin hallitsijalta voinut odottaa ropoakaan mink��n vanhan kunnostamiseen koko Garethin alueella.
Vartijan katse nousi haravoimaan taivaanrantaa, harmaa purje kohosi hiljalleen horisontin takaa. Harmissaan vartija laahusti portaiden yl�p��ss� olevalle tammiarkulle ja otti sielt� suuren kaukoputken. Viel� viisi vuotta sitten moinen kapistus oli ollut tarpeeton, mutta Elenan kuoleman j�lkeen ruumis ja mieli alkoivat surkastua nopeaan tahtiin. Vartija tarkensi kaukoputken linssit kohti l�hestyv�� alusta. Nelimastoinen kauppalaiva, Albatrossin rukous, hymy levisi harmaan parran peitt�mille kasvoille, illalla kaupunkien kapakat olisivat t�ynn� el�m��. Ja ehk� postis�kist� l�ytyisi h�nelle edes pieni kirjelappunen.
Vanhus kiersi majakan pohjoispuolelle ja sylk�isi mustan m�llin my�t�tuuleen. H�nen jalkojensa juureen levitt�ytyi Gareth, vanha, harmaasta ja kylm�st� graniitista rakennettu linnoituskaupunki. Noin viisi mailia kauempana s�ihkyiv�t Suur-Marathin valkoiseksi kalkitut, muurit, temppelit ja palatsit. Kaupunkien v�linen alue oli viime vuosien aikana t�yttynyt h�kkeliasutuksesta, farmit ja karjatilat seurailivat luoteesta virtaavaa jokea huolella kivetyt tiet johtivat Garaninmaata ymp�r�ivill� vuorilla oleville kaivoksille ja niiden l�heisyyteen rakennetuille masuuneille. Oli uljas n�ky kun kahdenkymmenen h�r�n vet�m�t malmivankkurit jyrisiv�t kaupungin katuja kohti satamaa.
Garethin linnoitus ja kultaiset vuodet
Garethin linnoituksen peruskivi oli muurattu l�hes nelj�sataa vuotta sitten, Suurten Sukujen Sota oli jo siin� vaiheessa n�ytt�nyt v�ist�m�tt�m�lt� ja silloinen hallitsija oli halunnut turvata maan ainoan luonnonsataman rakentamalla linnoituksen sen ymp�rille. Vain pari vuotta linnoituksen valmistumisen j�lkeen sota puhkesi t�yteen raivoonsa polttaen koko Garaninmaan kerta toisensa j�lkeen tuhkaksi. Vain jylh�n linnoituksen vankat muurit seisoivat valloittamattomina, kest�en yli kymmenvuotisen piirityksen. Viel� n�in�kin p�ivin� kaupunki seisahtuu kerran vuodessa juhlimaan Mursuportin taistelua, jolloin linnoituksen joukot hy�kk�siv�t Haram Hurjan johdolla piiritt�jien kimppuun ja verisess� taistelussa l�iv�t miesvahvuudeltaan ylivoimaisen vihollisen k��nt�en sodan kulun. Rauha solmittiin viisi vuotta my�hemmin.
Ja rauhaa seurasi rikkauden aika. Sodassa oli kummallakin puolella mukana joukko kullalle ja jalokiville lojaaleja k��pi�it�, jotka rauhan tultua l�ysiv�t ymp�r�ivilt� vuorilta useita rikkaita kulta- ja malmiesiintymi�. Syntyi valtaisa rynt�ys kohti vuoria, kun koko ik�ns� sotaa ja kuolemaa n�hneet miehet l�htiv�t vapauden ja rauhan innoittamina etsim��n rikkautta ja toivoa paremmasta. Vuoriston ankara talvi ja vain harvojen kohdalle osuneet kannattavat esiintym�t saivat kuitenkin katkeroituneet miehet palaamaan menneeseen ja etsim��n oikeutta miekalla. Hiljalleen vuoristo alueelle muodostui Miekan Ja Veren Laki, kesken��n riitelev�t ry�v�rikoplat tekiv�t tavallisen mainarin el�m�n mahdottomaksi. Alue rauhoittui vasta kun Haramin kokoama joukko Sukujen Sodan veteraaneja muodostivat hallitsijan siunauksella turvajoukot, jotka suojelivat kaivoksia ja malmikuljetuksia, sek� hy�kk�siv�t lainsuojattomien kimppuun. Monta legendaa syntyi noina levottomina vuosina kun eri puolille lakia ja oikeudenmukaisuutta ajautuneet entiset aseveljet ottivat yhteen villiss� vuoristossa.
Kaivostoiminta p��si t�yteen vauhtiin kun vastuksena oli en�� julma luonto. Melko nopeasti kaivoksista muodostui nelj� rotujen ja sukujen mukaan jakautunutta tasavahvaa yhti�t�, jotka hallitsevat edelleen kaivostoimintaa ja malmin jalostusta. Satamaa uudistettiin ja majakka rakennettiin jotta suuremmat laivat p��sisiv�t noutamaan arvokkaat lastinsa. Tiedot malmil�yd�ist� kantautuivat my�s kaukaisiin maihin, ja Garaninmaa kohtasi ennenn�kem�tt�m�n maahanmuuton. Lukemattomien eri rotujen, kansojen ja ammattien edustajia tuli Garethin satamaan syd�n ja p�� t�ynn� unelmia ja suunnitelmia. Monien unelmat kuitenkin murskautuivat sortuviin kaivoksiin tai raadeltiin palasiksi villiel�inten hampaissa. Mutta oli my�s paljon niit� jotka l�ysiv�t onnensa. Tuli se sitten kullan tahi rakkauden muodossa. Kauppa kehittyi ja farmit levitt�ytyiv�t nopeasti tuottaakseen ravintoa kasvaville ihmismassoille, Garethiin avattiin kapakoita ja ilotaloja joihin mainarit p��siv�t juomaan l�yd�ksens� ja etsim��n lohtuja jylhien vuorten loputtomalle yksin�isyydelle. Varakkuus levisi kaikille yhteiskunnan portaille ja pyyhki hiljalleen ihmisten mielist� Suurten Sukujen Sodasta j��neit� kaunoja. Haramin turvajoukoista kasvoi voimakas aseellinen viranomaistaho, joka pystyi yll�pit�m��n rauhaa ja ehk�isem��n rikollisen aineksen levi�misen. Garaninmaasta tuli rikas ja rauhallinen valtio.
Ja j�lleen syntyi legendoja joita ihmiset kertoilevat toisilleen leirinuotioiden h�myss�. T�ll� kertaa tarinat eiv�t liittyneet verisiin taisteluihin ja sankaritekoihin, vaan suuriin loistaviin jalokiviin, tyhj�st� omaisuuden luoneisiin kauppiaisiin ja moraalittomaan irstailuun jota rikkaudet toivat tullessaan. Raha ja valta ajoivat ihmisi� samanlaiseen ��rimm�iseen k�yt�kseen kuin veri ja v�kivalta vain parikymment� vuotta aiemmin.
Ajan kuluessa uudet rauhan oloissa kasvaneet sukupolvet ottivat kaupat, kaivokset ja maatilat hoitoonsa. Heill� ei ollut taustalla sodan kaltaisia j�rkytt�vi� kokemuksia, joten heill� ei ollut tarvetta el�� el�m��ns� vanhempiensa tavoin ��rip��st� toiseen. Sen sijaan he keskittyiv�t tieteeseen, taiteeseen ja uskontoon. Oppilaitoksia, koristeellisia rakennuksia ja pyh�tt�j� rakennettiin Garethin ahtaalle linnoitusalueelle.
Kultareunainen pilvi
150-vuotta sitten tilanne alkoi muuttua. Garaninmaan hallitsijaksi nousi Marath IV, jonka sukujuuret ulottuivat Sukujen Sodassa tappion ja n�yryytyksen k�rsineelle osapuolelle. Vaikka sota oli suurimmalle osalle kansasta jo kaukaista historiaa, niin Marath k�rsi sielunsa sy�vereiss� joutuessaan pit�m��n hoviaan kaupungissa, jota h�nen esi-is�ns� eiv�t olleet kyenneet valtaamaan. Ja aina h�nen saapuessaan Mursuportista kaupunkiin h�nt� tervehti Haram Hurjan pronssinen patsas. Lopulta j�rjet�n historiallinen katkeruus sai h�nen mieless��n ylivallan ja mahtik�skyll��n h�n k�ski perustaa Suur-Marathin kaupungin. Kansalle asia oli helppo perustella Garethin loputtomalla ahtaudella, kaupungin jokainen soppi oli t�yteen rakennettu, eik� maasto sallinut laajentumista. Marath k�ytti leijonanosan valtion varoista uuden kaupunkinsa rakentamiseen sen keskuksena olevan palatsinsa pr�yst�ilevaan koristeluun. Pikkuhiljaa h�n siirr�tti hallinnon eri toiminnot pois Garethista ja erilaisilla veroj�rjestelyill� ohjasi kauppiaat siirtym��n Suur-Marathiin. Valtaosa Haramin turvajoukoista siirrettiin uuteen kaupunkiin ja heid�n tunnuksensa vaihdettiin. Garethiin j��neen osaston velvollisuudeksi j�i l�hinn� laivojen tullaus, salakuljetuksen est�minen ja kapakkatappelun rauhoittelu. Marathin perilliset ovat jatkaneet esi-is�ns� aloittamaa Garethin hiljaista kuihduttamista. T�ll� hetkell� hallitsijana on Marath XIII. L�hes samanaikaisesti kuin Suur-Marathia alettiin rakentamaan ehtyi er�s vuoriston suurimmista kaupungeista. Er��t profeetat n�kiv�t jo tuolloin merkkej� tulevasta tuhosta, mutta heid�n varoituksilleen hym�hdeltiin yleisesti.
Vuodet vieriv�t ahdistuksen hiljalleen lis��ntyess� kansan keskuudessa. Kaivostoiminta osoitti useita ehtymisen merkkej�, jo kertaalleen ehtyneiksi julistetut kaivokset jouduttiin avaamaan uudelleen ja luolat ulotettiin yh� syvemm�lle kallioon. Lopulta ahneudesta jouduttiin maksamaan julma hinta kun ��rimmilleen louhitut kalliot sortuivat pienen maanj�ristyksen voimasta. Satoja miehi� kuoli ja j�i loukkuun sortuvien luolien sis��n. Tarinat kertovat kuinka vuoret toistivat kaikuna useita viikkoja j�ristyksen j�lkeen pimeyteen i�isyydeksi tuomittujen mainareiden ep�toivoista karjuntaa. T�m� tapahtui kaksikymment� vuotta sitten.
Ehtynyt malmivirta l�hestulkoon pys�ytti kaupan koko Garaninmaasta ja useat yritykset joutuivat naulaamaan laudat ovien eteen. K�yhyys iski kaivosmiesten perheisiin, sill� valtio piti t�rke�mp�n� s�ilytt�� Suur-Marathin kirkkaus kuin auttaa ilman el�tt�j�� j��neit� perheit�. Hiljalleen naiset ja lapset siirtyiv�t kaupunkien v�liseen maastoon ja kasasivat itselleen suojia sen miten parhaiten taisivat ja pyrkiv�t s�ilym��n hengiss� ihmisten my�t�tunnon avulla.
Nykyisyys
T�n� p�iv�n� tilanne kaivoksilla on melko vakiintunut. Louhintaoikeuksia on rajoitettu ja nelj� suurta yhti�t� ovat jakaneet vuoret kesken��n nautinta-alueikseen joille ei ulkopuolisilla ole asiaa. Yhti�ist� yksi kuuluu k��pi�ille, kaksi perinteisille Garanilaisille aatelissuvuille ja nelj�s on haltioiden hallinnassa, mutta sen ty�miehiksi on aikojen saatossa seuloutunut sekalainen seurakunta eri rotujen ja kansojen edustajia. T�it� ei en�� riit� kuin murto-osalle siit� miesarmeijasta joka tonki vuoria parisataa vuotta sitten. Rajoittamalla toimintaansa yhti�t ovat saaneet pidetty� hinnat korkealla ja varmistettua oman toimintansa jatkumisen my�s tulevaisuudessa, vaikka uutta todella rikasta suonta ei ole l�ytynyt miesmuistiin.
Kauppiaat, k�sity�l�iset ja muut porvariluokkaan kuuluneet ihmiset sek� Garethissa ett� Suur-Marathissa ovat sopeutuneet J�ristyksen j�lkeiseen aikaan luopumalla ylett�m�st� loistosta el�m�ss��n. Useita runsaasti koristeltuja pyh�tt�j� on kaikessa hiljaisuudessa muutettu maallisempaan k�ytt��n. Yleisesti kaipuu ylett�m�n loiston aikaan el�� en�� haltioiden ja k��pi�iden keskuudessa jotka pystyv�t omakohtaisesti muistamaan mit� ovat menett�neet. Ihmisille ne ajat ovat vain osan vanhusten tarinointia ja vanhoista maalauksista aistittavaa menneisyyden henke�.
Suurin vaikutus J�ristyksest� oli kaivosmiehille ja heid�n perheilleen. Is�tt�miksi j��neet lapset kasvoivat vailla kunnollista kuria ja opetusta. Maailma n�ytti heille ainoastaan synkimm�t kasvonsa ja jokaisen oli taisteltava selviyty�kseen. Pikkuhiljaa he omalla ep�ilytt�v�ll� toiminnallaan saivat valtav�est�n suhtautumaan itseens� kielteisesti. Nyky��n moni almun antamisen sijasta sylk�isee kerj�l�isen kuppiin. Ty�tt�miksi j��neet kaivosmiehet hukuttivat kapakoissa suruaan kolpakoihin. Moni l�hti etsim��n onneaan Kielletyilt� vuorilta, vain harva palasi, eik� heist�k��n pitki� tarinoita saatu puristettua edes viskin voimalla. Entuudestaan hiljaiset miehet sulkivat kokemuksensa sielujensa sy�vereihin ja vain er��t naiset saivat h�m�r�n k�sityksen vuorten tapahtumista kuunnellessaan miestens� �isten painajaisten riivaamaa huutoa.
Garaninmaan sotajoukot joutuivat k�rsim��n valtion v�hentyneist� verotuloista. Uusia varusteita ei voitu hankkia eik� miehist�� lis�t�. Lis�ksi �rkkien liikehdint� Kielletyill� vuorilla s�i jatkuvasti miehi�. N�iss� oloissa j�rjestyksen yll�pitoon kaupungeissa ei riitt�nyt l�hesk��n riitt�v�sti miehi�. Garethissa majaansa pit�v�t Haramin turvajoukot olivat kutistuneet reiluun viiteenkymmeneen mieheen, n�ist�kin suurin osa oli toipumassa haavoittumisista Kiellettyjen vuorten taisteluista. Linnoituksen muurien sis�ll� asui vakituisesti l�hes tuhat ihmist� ja lis�ksi useita satoja matkaavia kauppamiehi� ja kauppalaivojen miehist�jen j�sent�.
Albatrossin rukous
Kapteeni Mietus katseli huolestuneena per�peilin takana kohoavia tummia pilvi� samalla kun Albatrossin rukouksen sulavalinjainen nokka halkoi viel� melko maltillisen meren pintaa. Mietus k��ntyi vierell��n olevan ykk�sens�, per�mies Caralin puoleen, ja k�ski t�m�n ohjata alus piihin odottamaan nousuvett�. Caral singahti v�litt�m�sti karjumaan komentoja kokassa l�hestyv�� kaupunkia tarkkailemassa olevalle miehist�lle. Mietus hymyili itsekseen nuoren miehen innokkuudelle, t�m� oli vasta Caralin toinen matka h�nen ykk�sen��n. Nopeasti poika oli kuitenkin onnistunut saavuttamaan miehist�n kunnioituksen, t�h�n oli merkitt�v�sti vaikuttanut kun h�n oli ennakkoluulottomasti, ja p��llyst�lle poikkeuksellisella tavalla, rient�nyt auttamaan pulaan joutunutta pursimiest�, t�m� tapahtui viime k�ynnill� Garethissa. Mietuksen omat ajatukset siirtyiv�t j�lleen kotiin raskaana olevan vaimon luokse, t�m� olisi viimeinen matka Valkot�hti varustamon laivoilla. S��st�ill��n ja t�m�n matkan palkkiolla h�n pystyisi lopultakin ostamaan ja varustamaan himoamansa sluupin. Omalla aluksella h�n pystyisi lopultakin tienaamaan niin paljon ett� voisi hankkia vaimolleen tilan jonka oli kosiessaan t�lle luvannut.
Mietus havahtui mietteist��n vasta kun Caral tuli ilmoittamaan vuoroveden k��ntymisest�. Kapteeni kirosi hiljaa itse��n tarkkaavaisuutensa menetyksest� ja antoi uudet komentonsa tarkoittamaansa tiukempaan s�vyyn. Caral hivenen s�ps�hti kapteenin muuttunutta mielialaa ja keskittyi tiukasti ohjaamaan aluksen keulapurjeen ja nousuveden avulla vapaaseen laituriin. Nuori mies oli koko ajan tietoinen kuinka kapteeni ja vanha puosu tarkkailivat h�nen jokaista toimintaansa valmiina puuttumaan tilanteeseen tarpeen vaatiessa. Puosu, Lomar nimelt��n, oli niit� i�nikuisia merten tervaskantoja joiden ura oli alkanut laivapojasta ja edennyt alip��llyst�n korkeimmalle pestille ilman muodollista koulutusta. Eih�n Lomar osannut edes lukea. Mutta mit�p� lukutaidolla merill� tekik��n, viidest�kymmenest� ik�vuodestaan Lomar oli ollut yli 30 vuotta merill�. Tuulet, merivirrat ja satamakapakat h�n tunsi kuin omat taskunsa, mutta ei ollut el�m�ns� aikana k�ynyt kymment� mailia kauempana rantaviivasta.
Albatrossin rukous lipui kauniisti laituri numeron nelj��n ja laiturimiehist� kiinnitti paksut hamppuk�ydet laiturin metallikoukkuihin. Mietukselta meni hetkinen havaita mik� oli pieless�, normaalisti rahtaajat nousivat laivaan heti sen laskiessa sillan alas. T�n��n satama oli l�hes tyhj�. Kapteeni k�ski p��llyst�n jakaa miehist�lle palkkar�stit ja p��st�� heid�t vahtivuoroa lukuun ottamatta vapaalle. 8 Miest� j�i Lomarin johdolla katkerasti kiroten suorittamaan pitk�stytt�v�� vahtivuoroaan muiden hajaantuessa Garethin ja Suur-Marathin kapakoihin juomaan suolaveden maun pois suustaan, naimaan vakituisia baaritytt�j��n ja t��lt� kotoisin olevat miehet tapaamaan perhett��n. Mietus l�hti satamamestarin konttoriin ihmettelem��n lastaajien poissaoloa, varustamo ei maksaisi h�nelle bonuksia mik�li malmilasti my�h�styy, ja tuulet olivat olleet vastaiset suuren osan matkaa.
Satamamestarin konttori oli autio lukuun ottamatta nuorta vaaleatukkaista, ujosti hymyilev��, hermostunutta neitoa. Mietus muisti aikaisemmilta matkoiltaan ett� tytt� oli satamamestarin vanhin tyt�r. Tyt�n nime� h�n ei kyennyt muistamaan.
- Miss� is�nne on? Kapteeni kysyi vaivautumatta esitt�m��n hyv�n p�iv�n toivotuksia. - Ettek� ole kuulleet pohjoisen farmeja vaivaavasta kulkutaudista? Is� on muiden mukana kuuntelemassa turvajoukkojen p��llik�n, kapteeni Podekin puhetta Gulthun palatsin edess�. Viime p�ivin� on majataloissa kuultu useita huhuja taudista joka on tappanut monia lapsia ja sairaita kaukaisilla tiloilla. Se vanha juoppo Marvin kertoi, ett� tauti saa madot kasvamaan ihmisen sis�ll�, ja ett� tartunnan saanut kuolee hirveisiin tuskiin matojen kaivautuessa silmien kautta ulos. Mutta en min� sit� vanhaa sekop��t� usko, eik� oikeastaan kukaan muukaan, miesraukka ei ole ollut entisens� menetetty��n k�tens� siin� kauheassa onnettomuudessa. Hirvitt�v�� jos sellainen tauti levi�isi kaupunkiin saakka, mutta en min� ole peloissani sill� olen varma ett� kapteeni Podek suojelee meit� kaikelta pahalta. H�n on valtavan rohkea ja p�tev� mies. Tiesittek� ett� vangitsi viime viikolla aivan yksin joukon pahantekij�it� Sinipartaisen mursun majatalossa? Is� ja lastaajat ovat varmaankin palatsin aukiolla, mutta min� voin ottaa viestin jos haluatte...Mietus pystyi vaivoin pid�ttelem��n hymy��n n�hdess��n tyt�n silmiin syttyv�n t�htitaivaan t�m�n puhuessa kirkkaalla ��nell��n kapteenin uroteoista. H�n kiitti neitokaista avusta ja sanoi etsiv�ns� mestarin k�siins� aukiolta. Outojen aavistusten vallassa h�n suuntasi tarmokkaat askeleensa kohti Garethin keskustaa.
Mainarin tyt�r
Natase ei ollut viel� n�hnyt p�iv�nvaloa h�nen is�ns� kuollessa J�ristyksess�. Natasen �iti oli kuudennella kuulla raskaan j��dess��n leskeksi. Kolme viikkoa my�hemmin h�net heitettiin kolmen lapsensa kanssa pihalle kaivosyhti�n asuntolasta. Samassa onnettomuudessa leskeksi j��neen siskonsa kanssa Nimdal vaelsi monien kohtalotovereittensa kanssa kaupunkien v�liselle joutomaalle ja sisarensa kanssa v�h�isill� s��st�ill��n rakennuttivat kahden huoneen h�kkelin. Siskokset el�ttiv�t itse��n kutomalla erilaisia liinoja ja peitteit�, jotka Dalia myi kaupunkien toreilla.
Syksyn ensimm�inen myrsky raivosi t�ydell� voimallaan kun Nimdalin synnytyspoltot alkoivat. H�n l�hetti vanhimman poikansa noutamaan kauempana rannikolla asuvaa lapsenp��st�j��, vanhaa rokonarpista naista jonka huhuttiin omaavan mystisi� kykyj�. Poika ja lapsenp��st�j� joutuivat kulkemaan halki raastavan myrskyn, rantaan murtuvat aallot nostattivat suolaisen harsopilven jonka tuuli ty�nsi pitk�lle sis�maahan. Kun he useita tunteja my�hemmin matkan uuvuttamina saapuivat Nimdalin m�kille makasi t�m� henke��n haukkoen lattialla verilammikon hiljalleen levitess� h�nen haaroistaan maalattialle. Dalia yritti itkunsekaisin silmin pyyhki� tuskanhike� Nimdalin kasvoilta, muiden lapsien kyhj�tt�ess� j�rkyttyneen� huoneen kulmassa.
Vanha nainen kaivoi olkalaukkunsa k�tk�ist� yrttej� ja jauheita, joista h�n varmoin ottein valmisti kitker�lt� mintulta tuoksuvan juoman. Saatuaan kakistellen juotua rusehtavan juoman Nimdal vaipui rauhattomaan horrokseen. Nainen otti laukustaan sakset, neulan ja er�it� muita apuv�lineit�, levitti Nimdalin jalat erilleen ja polvistui veriseen maahan. Veri v�rj�si punaisen kiharan tukan peitt�m�� p��t� ja kalpeat kasvot olivat saaneet sinisen s�vyn napanuoran puristuessa lapsen hennon kaulan ymp�rille. Vanhus leikkasi ep�r�im�tt� napanuoran poikki viilt�en samalla syv�n haavan lapsen olkap��h�n. Tiukalla otteella h�n veti lapsen ulos ja kiitti hiljaa mieless��n ettei �idin tarvinnut kokea n�it� tuskia ilman unikosta valmistettua juomaa. H�n nosti lapsen jaloista ilmaan ja iski t�t� voimakkaasti selk��n kunnes kuuli hennon parahduksen ilman virratessa pienokaisen keuhkoihin. Lapsenp��st�j� laski vastasyntyneen Dalian levitt�m�lle harmaalle huovalle ja ryhtyi poistamaan j�lkeisi� Nimdalin sis�lt�. Istukan irrottua h�n ompeli revenneen lihan huolestunut ilme kasvoillaan.
Seuraavaksi h�n pyyhki pienen tyt�n veren tahraamat kasvot ja otti sormiinsa Nimdalista valuneen veren tahraamaa maata. Vanhus piirsi punertavalla hiekalla kolme pystysuoraa viivaa lapsen otsalle ja lausui loitsuja v�lkkyvien salamoiden kilpaillessa pienen �ljylampun kanssa valontuojan roolista. Seuraavat kolme p�iv�� vanhus vietti pieness� myrskyn toimesta katottomassa h�kkeliss� varjelle tiedoillaan ja taidoillaan Nimdalin ja pienokaisen unta.
Kaksikymment� vuotta my�hemmin Natasesta oli el�m�n kovassa koulussa kasvanut varas, huijari ja viettelij�t�r. Viisitoistavuotiaana h�n joutui oppimaan rankan l�ksyn miesten luonteen heikoimmasta ja julmimmasta puolesta. Lihakauppias oli napannut Natasen verekselt��n, t�m�n yritt�ess� k�hvelt�� kinkkuja savustamosta. Kauppias Qendar oli h�m�r�st� huolimatta havainnut ryysyihin pukeutuneen hentoisen hahmon pujahtavan savustamon ovesta sis��n ja j��nyt ulko-ovelle odottamaan t�m�n paluuta. Hahmon yritt�ess� poistua rakennuksesta h�n oli ly�nyt avok�mmenell� voimakkaan iskun varkaan kasvoihin. Natase kirkaisi iskun osuessa h�nen poskip��h�ns� ja kaatui sel�lleen savustamon kynnyksen p��lle. Vasta kime�n kirkaisun kuullessaan Qendar ymm�rsi ett� varas olikin nuori nainen.. Rietas himo syttyi teurastajan sinisiin silmiin ja kieli kostutti rohtuneita huulia jotka vet�ytyess��n virneeseen paljastivat tummuneet hampaat. Qendar painoi k�tens� Natasen suun eteen ja laski massiivisen ruhonsa painon t�m�n p��lle. H�n piti vasenta k�tt��n tiukasti tyt�n huulilla ja oikealla k�dell��n riuhtaisi Natasen nukkaantuneen puuvillahameen t�m�n p��n ylitse. Sitten h�n repi tyt�n alushousut hajalle ja alkoi h�llent�m��n omalla vy�t�r�ll��n vy�n virkaa tekev�� nahkany�ri�. Natase yritti haukkoa henke� ison k�mmenen ja hameen peitt�ess� h�nen suutaan kun pist�v� kipu tunkeutui l�pi h�nen hentoisen vartalonsa Qendarin riist�ess� h�nen viattomuutensa. Tyt�st� tuntui ett� h�nen lantiossa murskaantuu hetken� min� hyv�ns� noen peitt�m�n hiekkalattian ja raiskaajan vartalon v�liin. Tuska oli saanut Natasen kadottamaan k�sityksens� ajan kulusta kun mies yht'�kki� lopetti liikkumisen, silloin h�nkin kuuli hentoisen nais��nen huhuilevan nimelt� Qendaria. Natase saattoi haistaa tupakan ja rommin Qendarin hengityksest� kumartuessa kuiskaamaan uhkauksensa Natasen korvaan.
- Jos kuunaan kerrot t�st� yhdellekk��n el�v�lle sielulle, tapan is�si ja veljesi, raiskaan �itisi ja sisaresi, poltan talonne ja myyn sinut huoraksi �rkeille. Ja nyt vitun pikkulutka ker��t kampeesi ja katoat t��lt� ennen kuin vaimoni n�kee sinut. Qendar nousi pystyyn ja alkoi sitomaan ny�ri� vy�t�r�ns� ymp�rille vilkuillen samalla savustamon ovelta talon suuntaan. Shokissa oleva Natase ei osannut tehd� muuta kuin totella miehen k�skyj�, luonnottoman rauhallisuuden vallassa h�n yritti peitell� verta vuotavaa jalkov�li��n. Samassa Qendarin vaimo, lyhyt, tummahiuksinen ja hento��ninen Mette ilmestyi ovelle.
- Mit� ihmett� t��ll� tapahtuu?
- Ai hei kultaseni, t�m� nuori tytt� tuli pyyt�m��n apua sairaana olevalle perheelleen ja min� lupasin antaa heille yhden savukinkun. No niin pikkuinen t�ss� t�m� kinkku nyt on painuhan, l�hdeh�n nyt kotiin ja vie pikaisen toipumisen terveiset perheellesi.
Qendar ojensi maahan lent�nee. lihapalan Nataselle ja ohjasi t�m�n sel�st� varovasti painamalla oviaukosta pihalle. Natase k��ntyi ymp�ri ja n�ki miehen hymyilev�n herttaisesti Meten pitelem�n lyhdyn valossa, tosin miehen silmiss� ei n�kynyt j�lke�k��n hyv�ntahtoisuudesta. Natase otti muutaman varovaisen askeleen ja l�hti sitten juoksemaan puristaen kinkkua rintaansa vasten. H�n ei ehtinyt kuulemaan kuinka Mette alkoi tylytt�m��n l�hes puolta metri� pidemp�� miest��n.
- Senkin typer� tollo, kaiken maailman kerj�l�istytt�sille jaetaan tavaraa, mutta enp� ole min� saanut uutta leninkikangasta vaikka olen sit� jo kuukausia pyydellyt. Ja sy�p�l�isi�h�n tuollaiset tyt�t levitt�v�t kaikkialla, ja n�itk� niit� silmi�, toljottivat vain tyhj�n� eteens�, tuskin siell� oli kaikki kotona, eik� osannut edes kiitosta sanoa...
Kuultava kuu
Tuona samaisena iltana viisi vuotta sitten sotamies Zumar vietti viimeist� vapaailtaansa ennen l�ht���n komennukselle pohjoiselle raja-asemalle. Zumar oli ottanut viinikarahvin mukaansa ja l�htenyt istumaan pienen lammen rannalle Garethin ulkopuolella. Viimeinen yksin�isyyden ja hiljaisuuden hetki seuraavaan kolmeen vuoteen. Kuu oli noussut majakan takaa ja heijasti auringon valoa l�hes t�ydellisen py�re�n� pallona.
Zumar havahtui mietteist��n kun lammen tyyni pinta s�rkyi. Punatukkainen tytt� oli juossut suoraan lampeen ja raastoi vaatteita ylt��n heitt�en ne rantaveteen. Tytt� alkoi hankaamaan ep�toivoisella tavalla itse��n poistaakseen veren ihostaan, noen hiuksistaan ja saastan sielustaan. Kyyneleet sekoittuivat lammen kirkkaaseen ja kylm��n veteen, ahdistunut nyyhkiminen vaimensi y�lintujen laulun. Lopulta neito k�veli syvemm�lle veteen ja vaipui pinnan alle. Zumar tuijotti lumoutuneena lammen pintaa, jonka pinta oli tyyntynyt tyt�n aiheuttamista aalloista. Nuori sotilas nousi varjossa olleesta istuma paikastaan ja l�hestyi rantaa. Samassa kuunvalon muodostama silta hajosi veden pinnalla Natasen noustessa pintaan henke��n haukkoen. Nyt oli Zumarin vuoro haukkoa henke��n. Natase k�veli kohti rantaa punaisten hiusten liimautuessa ihoon, osittain peitt�en pienet rinnat ja t�rr�tt�v�t kylkiluut. Olkap��ss� oleva pitk� arpi loisti vaaleana ruskettunutta ihoa vasten. Oikeassa poskip��ss� oleva mustelma korosti kasvojen toisen puolen virheett�myytt�. Tyt�n ruskeat silm�t lukkiintuivat Zumarin katseeseen. Aika pys�htyi. Aikojen alussa erilleen revityt sielut yhtyv�t saumattomaksi yhten�isyydeksi. Huuhkajan kaukainen huhuilu rikkoi lumouksen. Natase her�si todellisuuteen, ymm�rsi alastomuutensa, h�mm�stynyt ujo hymy k�v�isi punaisilla huulilla, h�n kahlasi rantaan, ker�si vett� valuvat vaatteensa ja loikki kevyin askelin l�heisen metsik�n suojiin mieli sekaisin edellistuntien kauhusta ja uudesta ennen kokemattomasta tunteesta.
Zumar k�veli rantaveteen etsim��n veden pintaan j��nytt� heijastusta h�m�r��n kadonneesta enkelist�. Himme� valo paljasti rantahiekassa olevan amuletin, mies otti ketjun k�teens� ja tarkasteli pronssiin taidokkaasti pakotettua ilves kuviota. H�n puristi korun nyrkkiins� ja kirosi lyijyyn valettuja jalkojaan ja suuhun j�hmettynytt� kielt��n. Lukemattomat kerrat h�n seuraavina vuosina, yksin�isill� vartiopaikoilla, siveli korun pronssista pintaa ja n�ki sielunsa silmin vedest� kohoavan viettelev�n seireenin.
Kokous
Useita satoja ihmisi� oli ahtautunut Gulthun palatsin edess� olevalle aukiolle, toria muulloin t�ytt�v�t myyntikojut oli kannettu pois. Kauppiaat, k�sity�l�iset, sotilaat, kerj�l�iset, miehet, naiset, lapset, vanhukset, aatelisto ja kaikki muut Garethin kaupungin v�est�ryhm�t tungeksivat torilla ja venytteliv�t kaulojaan n�hd�kseen ja kuullakseen palatsin parvekkeella seisovan Podekin. Podek hieroi vasenta jalkaansa, portaitten kipuaminen sai vanhan polvivamman vihoittelemaan. H�n levitti k�tens� saadakseen ihmiset vaikenemaan, korautti kurkkuaan pari kertaa ja alkoi puhumaan.
- Hiljaisuutta kiitos! Tied�n ett� olette kuulleet
huhuja ja hurjia kertomuksia pohjoisen tapahtumista. T�m�n tilaisuuden
tarkoituksena on
selvitt�� tosiasiat ja antaa toimintaohjeita tilanteen mahdollisesti
muuttuessa. Huhuja levitt�m�ll� aiheutatte vain ongelmia. Suur-Marathin
viranomaiset ovat saaneet varmistuksen viidest�toista kuolleesta useasta
kymmenest� sairastuneesta pohjoisen farmeilla ja Kultaisen Aasin
kaivoksella. Tarkkaa tietoa taudin laadusta ja hoitokeinoista ei viel�
ole. Mihink��n suuriin toimenpiteisiin ei viel� t�ss� vaiheessa ryhdyt�,
matkustaminen pohjoiseen ei luonnollisesti ole suositeltavaa, ruoka- ja
vesivarastot kannattaa t�ydent�� mahdollisen karanteenin varalta. Kaupunki
suljetaan mik�li sairastumisista Suur-Marathissa tulee tietoa. Keltaiset
nauhat siirret��n jakelupisteisiin odottamaan p��t�st� niiden jakamisesta.
Ylim��r�inen sairastupa varustetaan linnoituksen it�tornin alla oleviin
kasarmeihin. Emme n�e suurta syyt� huolestumiseen, tilanne on luultavasti
samanlainen kuin pilaantuneesta ruuasta johtunut tilanne kaksi vuotta
sitten. Ja muistakaa ett� valmistautumisesta huolimatta kaikkiin
j�rjestysh�iri�ihin puututaan normaalilla tavalla. T�m� tilaisuus on
p��ttynyt. Haramin henki varjelkoon meit� kaikkia.
V�kijoukko jakaantui pieniksi kesken��n jutusteleviksi ryhmiksi. Ohjeista huolimatta jutustelua rakastavat miehet yrittiv�t p�ihitt�� toisensa mit� j�rkytt�vimmill� tarinoilla taudista. Marvin oli elementiss��n kiert�ess��n kapakoita ja ryypyn toivossa lis�tess� tarinoihin sopivassa m��r�ss� verta, kuolemaa, alastomuutta ja silmit�nt� v�kivaltaa. Lopulta p��dyttiin siihen ett� kuoleman toi mustalla hevosella ratsastava mies, jonka miekka poltti kaiken el�v�n tielt��n.
Podekin mainitsemat keltaiset nauhat olivat h�nen kehitt�m�ns� j�rjestelm� karanteenin valvonnan helpottamiseksi. Kun kaupunki suljettiin, jokaiselle sill� hetkell� porttien sis�ll� olevalle annettiin p�tk� keltaista silkkinauhaa, joka tuli solmia vasemman olkavarren ymp�rille. Vartijat vangitsivat ilman nauhaa kulkevat henkil�t ja kuljettivat heid�t sairastuvalle eristykseen. Kaksi vuotta sitten nauhat oli jaettu ensimm�isen kerran ja menetelm� oli osoittanut toimivuutensa, vaikka vartijat joutuivat surmaamaan yhden pid�tyst� vastustaneen ulkomaisen merimiehen.
K��pi�iden marssi
Kaupungin suurimman majatalon Mursun viiksien leve�ss� kulmap�yd�ss� puolen kymmenen k��pi�n joukko maisteli olutta savituopeistaan ja pohtivat Podekin puhetta. Heid�n yhteysmiehest��n ei ollut kuulunut sanaakaan, vaikka m��r�ajasta oli kuulunut jo viikko. Kohta pit�isi tehd� p��t�ksi�; jatkaa odottamista, palata takaisin kaivoksille tai l�hte� matkaan ilman opasta ja lis�tietoja. Algor, k��pi�iden johtaja, viralliselta tittelilt��n Kuninkaallisen kaivoksen johtaja, osoitti luonteelleen poikkeuksellista hermoilua ja h�nen oikea k�tens� taputteli alitajuisesti v�h�n v�li� haarniskan suojassa olevaa koristelematonta nahkamassia. T�llaiset viitta ja tikari pelit saivat h�net tuntemaan itsens� ep�varmaksi, tilannetta ei kyennyt hallitsemaan jollei vihollista voinut kohdata kirves k�dess� silm�st� silm��n. K�sky oli kuitenkin tullut suoraan kuninkaalta, eik� Algor ollut koskaan j�tt�nyt yht��n k�sky� t�ytt�m�tt�, t�m�n massin toimittamisesta ei tulisi ensimm�ist�. H�n ei tuntenut kaikkia asiaan liittyvi� yksityiskohtia, mutta se mink� h�n tiesi sai h�net hyvin huolestuneeksi.
Algoria ja massia suojelemassa oli kuuden soturin ryhm�, lis�ksi seurueeseen kuuluin suurehko m��r� ty�komennukselta kotiin palaavia kaivosmiehi� perheineen. Ainoastaan sotureilla oli hivenen tietoa retken todellisesta tarkoituksesta, muut olivat enemm�n tai v�hemm�n �rsyyntyneit� toista viikkoa jatkuvasta odotuksesta pieness� rannikkokaupungissa. Silti kenellekk��n ei tullut mieleen avoimesti uhmata Algoria, purnaus tapahtui pieniss� kuppikunnissa muutaman ylim��r�isen oluen j�lkeen.
Tummeneva taivas
Kello l�hestyi ilta kuutta, h�m�r� antoi ensimm�isi� viitteit� tulostaan. Pahimmat kokouksen aikaansaamat liikehdinn�t olivat rauhoittuneet. Ihmiset olivat l�hteneet koteihinsa illalliselle, kauppiaat ja k�sity�l�iset sulkivat liikkeit��n, kapakoiden ovilla alkoi olemaan liikennett� janoisten ty�l�isten tullessa huuhtomaan p�ly� kurkustaan, kalastajat katselivat huolestuneena etel�ist� taivaanrantaa ja pohtivat uskaltaako y�kalaan l�hte�. Joidenkin mielest� kannattaisi l�hte� kysym��n neuvoa lihakauppiaan rouvalta, h�nen kykyns� s��n ennustamiseen olivat laajalti tunnetut, mutta harva kalastaja halusi vapaaehtoisesti ottaa riski� joutumisesta Meten tulikiven katkuisen sanallisen hy�kk�yksen kohteeksi. Eik� kukaan ollut pystynyt selvitt�m��n mik� raivokohtauksen laukaisi. Kapakoiden ihmiset olivat saaneet useat mojovat naurut kuunnellessaan kuinka pikkuruinen nainen huusi kaksimetrisen miehens� h�nt� koipien v�liss� takaisin kotiin.
Lorack istui pienen yksimastoisen kalastusaluksen ja per�ss� ja selvitteli verkkoja. H�n kiersi ne erillisten puolien ymp�rille, joiden avulla h�n pystyi laskemaan ja nostamaan verkot yksin��n, veneen per�ss� olevan yksinkertaista vintturia k�ytt�en. Tosin t�n� y�n� h�n ei olisi yksin, Lorack oli luvannut vaimolleen ottaa 8-vuotiaat kaksosensa mukaan y�kalaan. Hiljaa mieless��n h�n kuitenkin toivoi ett� poikansa Lusakis l�yt�isi itselleen jonkun muun ammatin kalastuksen sijaan, liian monta hyv�� miest� oli menehtynyt n�ille vesille. Miehen pit�isi pysty� tarjoamaan perheelleen paljon enemm�n kuin p�ivitt�inen kalakeitto. Ja Lilith luultavasti p��tyisi jonkun kalastajan vaimoksi, ihmiset eliv�t edelleen tiukasti omassa kastissaan, eik� syntym�lahjana saatua kohtaloa ollut helppo muuttaa. Lorack vain toivoi, ett� uurastamalla merell� joka y� h�n voisi suoda lapsilleen mahdollisuuden parempaan el�m��n. H�nelle itselleen riittiv�t ne muutamat hiljaiset tunnit t�htitaivaan alla tyynen meren pinnalla ennen verkkojen kokemista. Vain merest� elantonsa hankkiva mies pystyy ymm�rt�m��n sellaisena hetken� syntyv�n tunteen Kuoleman ja Jumalan yht�aikaisesta l�sn�olosta. Useimpien itsen�isten kalastajien tapaan Lorack oli hiljainen ja juro mies, joka suuresti ahdistui suuressa v�kijoukossa. Taivaan synk�t s�vyt huolestuttivat my�s h�nt�, mutta h�n ei halunnut tuottaa lapsille pettymyst� ja siirt�� n�iden kovasti odottamaa retke�. Lis�ksi ensi viikolla pit�isi maksaa korot aluksen ostamiseksi nostetusta lainasta, eiv�tk� rahat olleet viel� kasassa. H�n p��tti kuitenkin pysytell� majakan l�heisyydess�, vaikka t�h�n aikaan vuodesta merivirrat toivat parhaan saaliin l�nness� olevalle karikkoiselle Wartleyn matalikolle. Alue oli saanut nimens� yli sata vuotta sitten hukkuneen legendaarisen kalamiehen mukaan. Aamuisin matalikon rannat t�ytti lokkien kirkuna niiden taistellessa vuoroveden kalliokoloihin j�tt�mist� herkkupaloista. Liian useana aamuna sielt� oli l�ydetty ihmisruumiita, joilta ravut olivat ehtineet kaivaa silm�t p��st� ja muut raadonsy�j�t taistelivat lopuista pehmyist� osista.
H�m�r� laskeutui nopeasti mustien pilvien lis�tess� pime�n tuntua. Lorack katseli mieliss��n innokkaina touhottavia lapsiaan. Pit�isi varmaan ottaa heid�t useammin mukaan. Lorack odotteli hiljaa ett� vanha Horaf sytytt�isi majakan lampun t�yteen loistoonsa. Vanhan perinteen mukaisesti y�kalaan l�htev�t kalastajat irrottivat aluksensa laiturista vasta majakan sytytty�. Alkuper�inen syy moiseen tapaan oli sukupolvien vaihtuessa j��nyt unholaan. Vaikka tapa oli l�hinn� yhteenkuuluvaisuuden tunnetta lis��v� ele, oli sill� oma k�yt�nn�llinen puolensa. Yhteisl�hd�ss� n�htiin ketk� kaikki l�htiv�t sin� y�n� merille, ja jos aamulla havaittiin jonkun puuttuvan niin osattiin aloittaa etsinn�t. Vaikka ani harvoin ket��n saatiin pelastettua, hyv�ll� onnella l�ydettiin ruumis leskelle haudattavaksi. Useimmiten kalastaja l�ytyi sotkeentuneena omaan verkkoonsa. Kalastajat kutsuivat sit� kesken��n 'Viimeiseksi saaliiksi'. Tosin useimpien mielest� hautapaikka merten syvyyksiss� oli se ainoa oikea tapa p��tt�� maallinen vaellus. Meri antoi heille el�m�n, joten merell� oli my�s oikeus p��tt�� heid�n kuolemastaan. Lopulta majakan huipulla ollut hailea valonkajo kirkastui t�yteen loistoonsa. Lusakis irrotti k�ydet ja Lorack nosti pienen kokkapurjeen, jonka avulla h�n p��sisi luovimaan ulos satamasta. He ohittivat kauppasatamassa olevat suuret kauppalaivat, Lorack huomasi satamamestarin kinastelevan kovaan ��neen Albatrossin rukouksen edustalla ahavoituneen miehen kanssa. H�n antoi h�r�nsarvesta tehdyn torven pienelle tytt�relleen joka silm�t kiiluen puhalsi kaikin voimin torveen. Matala ujellus yhtyi muista veneist� l�htevien torvien ��neen muodostaen syd�nalassa tuntuvan ulinan. Torven soitolla pyydettiin suotuisaa saalista ja suojelua merten jumalilta sek� hyv�steltiin kotiin j��v�t omaiset. Vain viisitoista alusta uskalsi l�hte� t�n� iltana vesille.
Ruttokellot
Podek havahtui mietteist��n toimistonsa p�yd�n ��ress� kun pihalta kajahti iltasoitto, kello oli yhdeks�n. H�n kaatoi sormen leveydelt� viski� kristalliseen juomalasiin, hieroi sormilla s�rkev�� ohimoaan ja nosti jalat p�yd�n kulmalle. P�iv� oli ollut eritt�in stressaava. Taistelussa oli toiminta ollut niin paljon helpompaa, vauhkon siviililauman k�sittely oli paljon monimutkaisempaa kuin �rkkileirin valtaaminen. Mutta julma tosiasia oli ettei h�nt� vammojensa vuoksi en�� koskaan komennettaisi etulinjaan. Lupaavalta vaikuttanut sotilasura tulisi p��ttym��n pienen kuihtuvan kaupungin j�rjestyksenvalvojana.
Hiljainen kirkonkellon kumina tunkeutui h�nen tajuntaansa. Ensimm�inen vaistomainen ajatus oli ett� Suur-Marathissa oli alkamassa iltamessu, mutta sitten my�s hallitsijan palatsin, varuskunnan, koulun ja temppeleiden kellot yhtyiv�t voimistamaan ��nt�. Tasainen monotoninen soitto tunkeutui Podekin p��h�n pahentaen ly�nti ly�nnilt� kipua h�nen p��ss��n. Syd�n j�tti pari ly�nti� v�liin ja pelko j�hmetti h�net lyhyeksi hetkeksi tuoliin. Ruttokellot. Yleinen h�lytysmerkki. Kuolema on levinnyt Suur-Marathiin.
Adrenaliinia erittyi Podekin verenkiertoon ja h�n singahti toimimaan. P�ivyst�v� upseeri sai pikaisen k�skyn antaa h�lytys ja hakea upseerit ja aliupseerit k�skynjakoon. P�ivyst�j�n l�htiess� suorittamaan teht�vi� Podek k�vi mieless��n l�vitse suoritettavien asioiden listaa ja muotoili k�skyj� valmiiksi. Onneksi p�iv�ll� oli suoritettu esivalmisteluja tilanteen pahenemisen varalta. Viidess� minuutissa p��llyst� oli paikalle v�hemm�n yhten�isess� ja sotilaallisessa varustuksessa. Pihalla miehist� juoksenteli kohti makuutupiaan kokoamaan varusteitaan. Podek jakoi nopeasti teht�v�t. Mursuportin sulkeminen, keltaisten nauhojen jakaminen, sataman turvaaminen, karanteenitilojen avaaminen ja katupartiot. H�nelle itselleen j�i p��majaan viiden nuoren sotilaan muodostama ryhm� l�heteiksi ja taktiseksi reserviksi. Miehist�� oli yksinkertaisesti liian v�h�n n�in suureen operaatioon.
V��peli Lasak johdatti seitsenmiehist� ryhm��ns� kohti Mursuporttia. Heill� oli mukanaan nelj� valtavaa komeasarvista h�rk�� ja useita nippuja paksua hamppuk�ytt�. Portilla oli t�ysi kaaos, vartiovuorossa olleet sotilaat olivat sulkeneet portin v�liaikaisella puuristikolla heti h�lytyksen kuultuaan. Lasak huomasi tullessaan pelon kahden lapsenkasvoisen sotilaan kasvoilla n�iden pid�telless� jatkuvasti kasvavaa ihmismassaa huteran esteen takana. V��peli komensi kolme miehist� auttamaan v�kijoukon rauhoittamisessa ja alkoi itse nelj�n j�ljelle j��neen kanssa kiinnitt�m��n k�ysi� portin rautalenkkeihin ja h�rkien valjaisiin.
Mursuportti oli l�hes puoli metri� paksu ter�svahvikkeinen hirsisein�, joka oli rakennettu muurin sis��n ja se saatiin vedetty� esiin maassa olevaa uraa pitkin ainoastaan h�rkien tai suuren miesjoukon voimilla. Kun k�ydet oli kiinnitetty yksi miehist� otti vy�lt��n pitk�n ruoskan ja alkoi raivokkaasti huutaen piiskaamaan h�rki�. Suurten el�inten lihakset j�nnittyiv�t ponnistuksesta ja kaulasuonet alkoivat pullottamaan. Paksut k�ydet pingottuivat ��rimmilleen kunnes valtavan kitin�n s�estyksell� vuosikausia pes�ss��n uinunut portti l�hti hiljalleen vy�rym��n paikoilleen. Kun kevyen ristikkoportin takana oleva k�yh�list� ja h�lytyksen sattuessa ulkopuolella olleet kaupunkilaiset ymm�rsiv�t ett� Mursuporttia ollaan sulkemassa, ja heid�t j�tt�m�ss� Suur-Marathissa vaanivan n�kym�tt�m�n tappajan armoille, he rynt�siv�t yhten� miehen� puuristikon kimppuun ja alkoivat repim��n sit� irti kiinnikkeist��n. Sotilaat yrittiv�t hillit� v�kijoukkoa iskem�ll� kilvill� ja keih�iden varsilla ristikkoa repivi� sormia. Kauempaa ihmisjoukosta alkoi sataa kivi� ja roskia porttia kohden. Yksi kivist� osui suoraan Lasakia kasvoihin murskaten t�m�n nen�n. Puolitajuton v��peli kannettiin turvaan kivisateelta. Kun Mursuporttia oli saatu vedetty� suunnilleen puoleenv�liin v�kijoukko sai revitty� puuristikon maahan. Sotilaat ryhmittyiv�t suojelemaan aukkoa kilpikonnapuolustukseen ottaen kilvill� vastaa lent�v�t kivet, puunpalat ja keppien iskut. Heit� oli kielletty k�ytt�m�st� tarpeetonta v�kivaltaa. Er�s miehist� piiskasi h�rist� viimeisi� voimanrippeit� vauhdittaakseen portin sulkeutumista.
Pelko voitti kylm�n harkinnan nuoren asevelvollisen sielun sis�isess� taistelussa ja h�n survaisi keih��ns� kohti haravaa heiluttavaa farmaria. Keih��n teroitettu k�rki upposi h�lmistyneen maajussin vatsaan ja suusta aiemmin purkautuneet solvaukset vaihtuivat tuskan huutoon. H�mmentyneen sotilaan ote kirposi keih��n pihkaisesta varresta h�nen uhrinsa kaatuessa raskaasti sel�lleen. V�kijoukko hiljeni tiedon edetess� suusta suuhun, rutto ei ollut t�m�n p�iv�n ainoa tappaja. Furack irtaantui muodostelmasta noutaakseen keih��ns�, mutta hiljalleen kohti kuolemaansa luisuvan maalaisen ruumis oli tarttunut keih��n v�k�siin kuin paatunut juoppo viimeiseen pulloonsa. Furack keskittyi raastamaan irti keih�st��n eik� tiedostanut tovereidensa huutoja ennen kuin sel�n takaa kuulunut massiivinen t�m�hdys havahdutti h�net. Portti oli sulkeutunut. H�n riuhtoi asettaan irti kun ensimm�iset nyrkiniskut osuivat h�nen kehoonsa. Viimeinen asia jonka h�n ehti n�hd� oli veriset k�det keih��n ymp�rille kietoutuneena ja kuolevan miehen ylimielisen hymyn.
Tunneli
Natase katseli parin sadan metrin et�isyydelt� kuinka raivostunut v�kijoukko pelasi verist� leikki��n asevelvollisen kustannuksella. Ik��n kuin yhden asepukuun pukeutuneen miehen veri pyyhkisi pois vuosikausia jatkuneen n�yryytyksen. Natase vaistosi massojen p��sseen hurmeen makuun ja p��tti paeta kaupungin muurien suojaan. H�n juoksi muurin it�seinustalla olevaan lahonneeseen k�ym�l��n. H�n pujotti sormensa lattiassa olevan lankun oksanreikiin ja siirsi harmaan puupalan syrj��n. Ahtaasta aukosta h�n laskeutui k�ysitikkaille, siirsi lankun takaisin paikalleen ja laskeutui tunkkaiseen tunneliin. Pimeydess� Natase k�mpi noin viisikymment� metri� kunnes h�n saapui kuivuneen kaivon pohjalle ja saattoi j�lleen hengitt�� raitista ilmaa.
Natase oli saanut tunnelin sijainnin selville naidessaan humaltuneen kauppiaan kanssa muutaman ylim��r�isen kolikon toivossa. Miehen esi-is� oli ollut rakentamassa linnoitusta, ja tieto hallitsijan pakotunneliksi aiotusta rakennelmasta oli kulkeutunut suvussa sukupolvelta toiselle. Aamulla kauppias oli her�nnyt ilman massiaan ja vaimolle tuliaiseksi ostettua kultaketjua.
Varovaisesti varjoissa hiipien h�n l�hti kulkemaan kohti satamaa. Satamap��llik�n toimistolla jaettiin keltaisia nauhoja, siell� niit� jaettiin merimiehille ja sellaisia olisi helpoin varastaa. Nauhoja pit�isi saada viety� koko perheelle.
Torso
Voimattomuuden tunne alkoi vallata Podekin mielt�, jatkuvana virtana tulevat huonot uutiset repiv�t h�nt� pieniin paloihin. H�n tunsi olevansa kuin jongl��ri jolle heitet��n jatkuvalla sy�t�ll� uusia palloja ilmassa pidett�v�ksi, lopulta paska valuisi sormien v�list� maahan. Verta oli vuodatettu Mursuportilla, ulkomaiset kielitaidottomat merimiehet aiheuttivat r�hin�it� kapakoissa ja paikallinen roskav�ki k�ytti yleist� kaaosta hyv�kseen ja murtautui kauppoihin. Ja sitten ylim��r�inen pallo lensi h�nen k�siins�. Muurin takaa lenn�hti pieni nassakka murskautuen kirkon sein��n levitt�en palavaa pien ja palo�ljyn seosta ymp�rist��ns�. Portilta kuului tasaisin v�liajoin napakoita pamahduksia, muurinmurtaja - mist� helvetist� maalaiset olivat saaneet piiritysv�lineit�?
Podek yritti laatia mieless��n mielekk�it� toimintatapoja. Miss�h�n satamap��llikk� mahtoi seilata, palontorjunta oli h�nen vastuullaan. H�n havahtui voimakkaaseen vihellykseen ja huomasi Lasakin viittovan raivokkaasti korttelin p��ss�. Podek huomasi vanhan v��pelin jaloissa alle metrin pituisen verisen mytyn. Vasta l�hemp�n� h�n tajusi ett� se oli ihmisruumiin torso, k�det, jalat ja p�� oli hakattu, tai pikemminkin revitty irti ja rintaan oli poltettu sana Rutto! Podek katsoi kysyv�sti v��peli��n, jonka nen� oli lytyss� ja veri tahrasi s�ngen ymp�r�im�n suun, he molemmat olivat n�hneet, ja tehneet, t�llaista monesti aiemminkin. Lasak tarttui torsoon ja py�r�ytti sen ymp�ri, Podek kalpeni n�hdess��n osastonsa mursutatuoinnin ruumiin oikeassa lavassa, Furack. H�n saattoi vain mutista osanottonsa v��pelille t�m�n ainoan pojan kuoleman johdosta.
Valo sammuu
Horaf katseli kyynelten sumentamien silmiens� l�vitse kuinka h�nen rakas Garethinsa muuttui hiljaisesta merenrantakaupungista helvetin esikartanoksi. Katapulttien sinkoamat palavat pikitynnyrit sytyttiv�t palopes�kkeit� ymp�ri kaupunkia, eik� myrskypilvien langettama sade pystynyt kilpailemaan vanhoihin puurakenteisiin himokkaasti tarttuvan tulen kanssa. Suur-Marathista valui jatkuvana soihtukulkueena lis�� miehi� ja piirityskalustoa. Sotilaat, kaupunkilaiset, maalaiset ja ryysyl�iset marssivat kohti yhteist� vihollistaan. Millaisia k�rsimyksi� tauti mahtoi aiheuttaakaan kun se sai s��lliset ihmiset t�llaisen hulluuden valtaan. Rutto joka saastutti sielun ja sai miehen k��nt�m��n miekkansa velje��n vastaan.
Vanha majakanvartija tointui ajatuksistaan tuntiessaan nyk�yksi� takkinsa liepeiss�. Hobittipariskunta matkavarusteissaan ja selk�repuissaan, i�nikuiset piiput huulillaan, olivat tulleet ilmoittamaan ett� kaikki oli valmista l�ht��n. Horaf nappasi kaukoputkensa kainaloon ja poistui viimeisen kerran majakan tornista. Peilin kiillotusv�lineet saivat j��d� sateen piiskaamiksi. Polttoaine riitt�isi pit�m��n valon kirkkaana viel� seuraavat kolme tuntia, kunnes sen kirkkaus ehtyisi yht'aikaa kaupungin tuhkaksi muuttuvan loiston kanssa. Ulkopuolella he liittyiv�t kantamuksiensa alla liittyv��n ihmismassaan joka eteni p��t painuksissa kohti satamaa ja turvaan pyrkivi� laivoja. Majakanvartija kuului perinteisesti kaupungin merkkihenkil�ihin, joten h�nelle olisi paikka odottamassa turvajoukkojen p��llik�n lippulaivassa, mik� se sitten ikin� olisikin.
Kaaoksen silm�ss�
Podek oli antanut evakuointik�skyn kuultuaan ett� Suur-Marathin joukot olivat liittyneet piiritt�jiin. Tosin se oli melkoisen turha ohje, sill� ihmiset olivat jo paljon aiemmin alkaneet kasata omaisuuttaan nyytteihin ja jonottaa satamassa oleviin laivoihin. Podek oli siirt�nyt kaikki miehens� pit�m��n yll� j�rjestyst�, mutta k�yt�nn�ss� omaisistaan huolissaan olevat sotilaat olivat liittyneet pakoon pyrkiv��n joukkoon. Jokainen huolehti itsest��n, ja niiss� oloissa miekka oli kultaa ja sanaa mahtavampi. Er��t kapteeneista rahastivat ihmisten ep�toivolla myym�ll� paikkoja laivoihinsa j�rjett�mist� hinnoista.
Mietus kirosi ep�onneaan, sill� Podek oli yksiselitteisesti m��r�nnyt Albatrossin rukouksen toimimaan h�nen lippulaivanaan. Mietus keskittyi tutkailemaan sataman tapahtumia, myrsky ulvoi jo t�ydell� voimallaan lenn�tt�en suurien sadepisaroiden ja murtuvista aalloista lankeavaa suolavett� l�hes vaakatasossa. Ylilastatut kalastusveneet yrittiv�t taistella aaltoja vastaan pyrkiess��n ulos satamasta. Ainakin yhden pienveneen j��nteet hiertyiv�t hiljalleen murskaksi vaahtoavan meren hakatessa niit� vasten aallonmurtajaa. Kapteeni etsi katseellaan puosua, Lomarin m�re� ��ni voitti myrskyn ujelluksen kun seisoi laskuillan p��ss� ja paimensi laiturilla vellovaa ihmismerta. Caral oli auttamassa miehist�� kiinnitt�m��n kansilastia. Tosin Mietus ei ymm�rt�nyt mit� hy�ty� koko hommasta oli, h�n ei n�iss� olosuhteissa ikin� saisi ohjattua laivaa edes irti laiturista, puhumattakaan sataman kapeasta v�yl�st�. Ainoa keino olisi ohjata purjehtia suppilomaisen sataman etel�reunaa pitkin kulkevan virtauksen mukana, mutta silloin he ajautuisivat sivuun reitilt� joka oli tarkoitettu Albatrossin rukouksen syv�yksen omaaville aluksille. Laituririvist�n pohjoisp��ss� h�nen yhti�ns� sisarlaiva Albatrossin henki oli irtautunut laiturista ja syttynyt palamaan katapultin osumasta. Se ajelehti holtittomasti kohti etel�� sytytt�en palamaan kaiken eteens� osuvan, Mietuksella olisi korkeintaan tunti aikaa ennen kuin palavan aluksen nokka osuisi h�nen laivansa kylkeen.
Natase kyyristeli kahden suuren laatikon v�liss� ja odotteli sopivaa hetke� pujahtaa satamamestarin toimistoon. H�nen edess��n joukko k��pi�it� k�vi kova��nist� v�ittely�, vaikka Natase ei ymm�rt�nyt heid�n kielt��n h�n tajusi heid�n kiistelev�n siit� noustako odottavaan malmilaivaan vaiko yritt�� tunkeutua aseellisesti piirityksen l�vitse ja suunnata kohti vuoria. Lopulta ryhm� hajaantui kahtia huutaen toisilleen luultavasti sangen karkeita sanoja. Er�s sotilaista johdatti karismaattisen ja arvovaltaisen n�k�isen punapartaisen k��pi�n johtaman puoliskon kohti laskusiltaa. Suurimmalla osasta oli ep�varma ja pelokas ilme kasvoillaan. Toinen puolisko paljasti aseensa ja l�hti raivaamaan tiet��n sataman halki kohti pohjoisporttia.
Natase tunsi itsens� oudon alastomaksi ilman keltaista kangassuikaletta olkavarressaan, matkalla satamaan h�n oli n�hnyt sotilaiden surmaavan muutamia ilman nauhaa kulkeneita irtolaisia. K��pi�joukon hajaantuminen aiheutti sen verran h�mmennyst�, ett� h�n ajatteli p��sev�ns� sen turvin toimistolle kun raskas k�si tarttui h�nt� olkap��st�.
- Eip�s niin nopeasti neitiseni, luulen ett� l�yt�nyt jotakin teille kuuluvaa.Palko kylm�si Natasen syd�men kun h�n varovasti k��ntyi puhujaa kohti. H�n huomasi tuijottavansa puolessa v�li� kolmattakymmenett� olevan sotilaan tummanruskeisiin silmiin. Nuo silm�t palauttivat h�nen mieliins� jonkun ajatuksen tapahtuman tai paikan, josta h�n ei pystynyt juuri nyt ottamaan kiinni. Sitten h�n huomasi sotilaan vasemmassa k�dess� roikkuvan riipuksen. Se oli h�nen lapsenp��st�j�lt� perinn�ksi saamansa, ja Tinkaksi nimetty, ilves-amuletti.
- Olet s�ilytt�nyt sit� kaikki n�m� vuodet? Luulin ett� se on kadonnut i�ksi.Natase oli aikoinaan uhrannut p�iv�kausia etsien amulettiaan lammen rantahietikosta.
- Se on kulkenut rinnallani jokaisessa verisess� taistelussa muistuttamassa minua maailman kauniimmasta puolesta. Mutta meid�n pit�� kiirehti� jos aiomme ehti� tuohon laivaan.Zumar kirosi itse��n. "Viisi vuotta olen k�ynyt t�t� kohtausta l�vitse p��ss�ni ja ainoa asia jonka saan suustani kun se lopultakin tapahtuu on tuollainen korni latteus. Hienoa." H�n tarttui Natasea k�dest� ja l�hti johdattelemaan t�t� kohti Albatrossin rukousta. Se mink� Zumar unohti kertoa h�nelle oli se ett� tuo samainen amuletti oli polttanut h�nen rintaansa tuskallisen haavan h�nen etsiess� lohtua yksin�isyyteens� maksullisten naisten seurasta.
Kauppias Qendar valvoi lastensa ja vaimonsa kulkua pit�en silm�ll� ettei yksik��n kantamuksista p��ssyt tipahtamaan. Qendarilla oli rajaton luotto kullan mahtiin, joten h�n oli pakannut omaisuutensa erilaisiin reppuihin ja s�kkeihin ja jakanut perheens� kannettavaksi. Kulta oli jo osoittanut voimansa kun h�n oli lahjonut er��n kersantin lis��m��n heid�t lippulaivan matkustajaluetteloon.
Katkaiskaa k�ydet!
Sortuvan muurin jyrin� sotkeutui yll� roikkuvan ukkosrintaman kumuun. Aika oli lopultakin rapeuttanut vanhat muurit niin heikkoon kuntoon, ettei niist� ollut vastusta uusimmille sotakoneille. Mietus vilkaisi Podekia ja silmiin n�ki t�m�n ny�kk��v�n. Kapteeni karjui k�skyj��n ja merimiehet hakkasivat kiinnitysk�ydet poikki. Suuri alus tempautui vasta-aallon voimasta irti laiturista repien laskusillan irti pidikkeist��n. Nuori vastasyntynytt� lastaan kantanut nainen tippui sillalta mereen ja katosi kantamuksiensa vet�m�n� kuohuihin. Seilorit kiipesiv�t hurjasti keinuviin mastoihin laskeakseen pienet ohjauspurjeet. Suurin osa pakolaisista oli sulloutunut ruumaan ja miehist�n tiloihin, mutta osa joutui kiinnitt�m��n itsens� k�ysill� kaiteisiin ja kansirahtiin.
Mietus yritti ep�toivoisena keksi� keinoa paeta nyt jo soihtuna palavan Albatrossin hengen reitilt�, kun jotain ihmeellist� tapahtui. Yht'�kki� keulapurje pullistui ja alus liikahti varovaisesti kohti avomerelle johtavaa virtausta. Mietus saattoi ainoastaan kiitell� mieless��n merten jumalia ja taistella v�synein k�sin ruoria vastaan, jolla tuntui olevan itsen�inen tahto ohjata alus kohti aallonmurtajaa. Vaikka moni matkustajista ja miehist�n j�senist� huomioi oudon tuulenpuuskan, ei kukaan osannut yhdist�� sit� laivan per�ss� keskittyneen� seisovaan D�nadan-ylimykseen jonka rauhaa vartoi pikkuruinen hobitti k�si puoliksi paljastetun tikarin kahvalla.
Kalastaja Lorack taisteli pienen aluksensa per�simess� etel�matalikon kohdalla yritt�en pit�� nokan kohti vy�ryvi� aaltoja vasten. Lusakis ja Lilith �ysk�r�iv�t vett� niin nopeasti kun pystyiv�t. Myrsky oli lopulta yll�tt�nyt Lorackin housut kintuissa, h�nen oli ollut pakko luopua ajoverkostaan saadakseen veneen edes jotenkin hallintaansa. H�nell� ei riitt�nyt aikaa eik� voimia pohtia taustalla palavan kaupungin tapahtumia, vaikka jakoikin lastensa kasvoilta luettavan huolen vaimonsa hyvinvoinnin puolesta.
Lomak nojasi aluksen keulakoristeeseen ja yritti salamoiden valossa lukea tyrsky�v�n meren pinnasta merkkej� mahdollisimman syv�st� reitist�. Silloin h�n huomasi suoraan edess� aalloilla keinuvan kalastusaluksen. H�n alkoi raivokkaasti soittamaan laivakelloa her�tt��kseen kalastajan huomion ja k�ski parin miehen laskea kansilastin kiinnitt�miseen tarkoitetut manillak�ysiverkot tyyrpuurin puoleiselle kyljelle. Meri oli t�n� y�n� saanut riitt�v�sti uhreja, n�m� piruparat h�n pelastaisi.
Lilith huomasi ensimm�isen� takaa l�hestyv�n vuorelta vaikuttavan m�hk�leen tulevan suoraa heit� kohti ja huusi varoituksen is�lleen. Lorack oli menett�nyt aluksestaan maston eik� h�n en�� ollut paljon mahdollisuuksia ohjailla venett��n, yhteent�rm�ys olisi v�ist�m�t�n. He huomasivat kuinka kannelta myrskylyhdyill� valaistiin kyljill� roikkuvia verkkoja. Heid�n ainoa mahdollisuutensa olisi hyp�t� mereen ja ratsastaa aallon mukana vasten laivan kylki� vasten tarraten samalla roikkuviin verkkoihin. Tosin he luultavasti murskautuisivat iskussa elleiv�t hukkuisi sit� ennen.
Juuri kun Albatrossin rukouksen miehist� valmistautui ep�toivoiseen pelastusyritykseen osui alus pinnan alla vaanivaan hiekkas�rkk��n. T�rm�yksen voimasta suuri juomavesitynnyri irtosi pidikkeist��n l�htien vy�rym��n pitkin kantta valtavan keilapallon tapaan murskaten lopulta er��n k��pi�n parrasta vasten.
Lorack huomasi tilaisuutensa tulleen kauppalaivan pys�htyess� �kisti. H�n hypp�si lapsineen tummaan veteen ja j�i odottamaan seuraavaa aaltoa. Pimeydest� synkk�n� sein�n� ilmestynyt aalto tarttui heihin ja l�hti kiid�tt�m��n kohti s�rk�ll� jumissa olevaa alusta. Lorack piti kiinni lapsistaan kunnes he iskeytyiv�t vasten verkkoa. Heid�n onnekseen verkko oli niin paljon irti aluksen laidasta ett� suurin osa vauhdista hiipui ennen kun he kolahtivat laivan kylkilankkuja vasten. L�hes tiedostamattaan Lorack l�hti kiipe�m��n verkkoa pitkin kunnes tunsi vahvojen k�sien tarttuvan kaulukseensa ja nostavan h�net partaan ylitse. Vasta sitten h�n tajusi ajatella lapsiaan, Lilith n�ytti makaavan kannella kippurassa oksentaen merivett� ja haukkoen henke��n. Mutta miss� oli Lusakis? H�n otti lyhdyn matruusilta ja kumartui t�hyst�m��n kaiteen ylitse. N�ky sai h�net voimaan pahoin. H�nen pienen poikansa ruumis oli tarttunut verkkoon ja iskeytyi yh� uudelleen laivan kylki� vasten tasatahdissa alas j��neiden lepuuttajien kanssa. Keulakoristeena oleva Meren Jumalatar n�ytti vet�v�n huulensa pirulliseen hymyyn ja katsovan kohti Lorackia. Samassa alus t�r�hti j�lleen voimakkaasti hiekkas�rk�n luopuessa julmasta syleilyst��n. Pieni kalastusvene musertui kauppalaivan keulan alle.
Mietus odotti huolestuneena vaurioilmoitusta ruumaa tarkastavilta miehilt�. Viimein Caral tuli tekem��n ilmoitusta.
- Vitun paska juttu. Kolme kaarihirtt� on murtunut ja vett� tulee sis��n koko paapuurin puoleiselta kyljelt�. - Loistavaa! L�het� puusep�t katsomaan voivatko he tehd� jotain, ja kaikki loput miehet pumppuihin, my�s matkustajat. Katsotaan kuinka kauan saamme pidetty� vanhan rouvan pinnalla.Mietus yritti parhaansa mukaan pit�� ep�toivon poissa ��nest��n.
Myrsky antoi viel� yhden iskun kun salama osui isomastoon kaataen sen puolestav�list� mereen ja vahingoittaen kahta muuta. Albatrossin rukous oli lopullisesti Meren armoilla.
Myrskyn silm�ss�
Myrsky jatkui tauotta. Aika menetti merkityksens�. Kenell�k��n ei riitt�nyt voimia muuhun kuin odottamaan seuraavaa vuoroa pumpun ��ress�. Ymp�r�iv� maailma sulkeutui pois v�symyksen vallatessa mielen ja pumpun kahvasta tuli monelle ainoa kiinnekohta todellisuuteen. Myrskyn loputon harmaus ei antanut viitteit� vuorokausien vaihtumisesta.
Lopulta heid�n tietoisuutensa saavutti se seikka ett� keinunta oli lakannut eik� sade piiskannut kansilankkuja. V�syneet k�det alkoivat hapuilla kohti juomavesis�ili�it� ja laivakorppupaketteja. Mietus katseli ymp�rilleen, aluksen jokainen liitos natisi viimeisill��n, kaikkialla lojui loppuun asti ajettuja ihmisi�, k��pi�t lojuivat omana surkeana ryhm�n��n parrat oksennuksen tahraamina. Vanha Haraf puristi kaukoputkea syliss��n kuin rakastettuaan. Jopa haltioiden kasvoilta viime p�iv�t olivat sulattaneet loputtoman ylimielisyyden. H�n nosti kaukoputken ja alkoi t�hyst�m��n ymp�rist���n. Harmaa myrskysein�m� kohosi kaikkialla heid�n ymp�rill��n. He olivat myrskyrintaman sis�ll�, merien pahuuden silm�ss�. Oli vai ajan kysymys ett� t�m� tyyni keidas muuttuisi j�lleen helvetiksi. Paapuurin puolella n�kyi harmauden keskell� merest� kohoava vuorenhuippu. Ilmansuunnista h�nell� ei ollut en�� aikoihin ollut mit��n k�sityst�.
Oli p��t�ksien aika. Ruumassa oli palasina kolme laivavenett� jotka saataisiin koottua parissa tunnissa. Kuhunkin mahtuisi parikymment� henke� ja laivassa oli reilut sata p��t�. P��t�s syntyi lopulta melko kivuttomasti, kenell�k��n ei ollut voimia ylim��r�iseen riitelyyn ja erilaisten vaihtoehtojen pohdintaan. Suurella osalla v�est� ei ollut voimia, halua tai rohkeutta l�hte� tavoittelemaan maata kiikker�ll� laivaveneell�, joten he p��ttiv�t j��d� Albatrossin rukoukseen odottamaan minne myrsky heid�t kuljettaisi. Veneisiin pakattiin hivenen juomaa, ruokaa sek� varusteita ja sitten halukkaat nousivat kyytiin. Er�s veneist� k�vi irrottamassa Lusakisin ruumiin verkosta ja laski h�net vetiseen hautaansa. Tilanteen synkkyydest� huolimatta Lomak ei voinut olla hymyilem�tt� katsellessaan sit� ep�tahtia jolla haltiat ja k��pi�t yrittiv�t saada yhteisen veneens� soudettua kohti kuivaa maata.
Laivaan j��neet k�yttiv�t suvantohetken hyv�kseen ker��m�ll� voimia ja tekem�ll� mahdollisimman paljon korjaust�it�, jotta alus kest�isi seuraavan myrskyrintaman. Ja liian nopeasti myrsky jatkui l�hett�m�ll� ensimm�iset sadepisarat heid�n niskaansa.
Uusi maailma
Aurinko voitti pimeyden paljastaen pohjastaan kiinni olevan kyljelleen kallistuneen aluksen noin viidenkymmenen metrin p��ss� vehmaasta ruohikkorannasta. Hiljalleen aluksen sis�lt� alkoi nousta p�it� ihmettelem��n sinist� taivasta ja lintujen laulua. L�hes jokaisella oli joku paikka haaksirikon johdosta ven�ht�nyt, murtunut tai ruhjeilla. Mutta valitus vammoista vaipui sen onnen alle ett� he olivat edelleen elossa. Podek hypp�si mereen ja l�hti kahlaamaan kohti rantaa. Kitukasvuinen vaahtera kasvoi kallellaan rantat�rm�ss� kurottaen lehvi��n meren ylle. Podek otti suolaveden harmaaksi haalistaman keltaisen nauhan olkavarrestaan ja sitoi sen vaahteran oksaan.
- T�h�n paikkaan Haramin henki meid�t johdatti ja t�lle paikalle tulemme rakentamaan Uuden Garethin!
Yksi kerrallaan ihmiset poistuivat Albatrossin rukouksen hylyst� ja kahlasivat vaahteran ohitse sitoen sen oksille veren ja lian tahraamia nauhoja. Kukin kulki vaiteliaana, omia tuntemuksiaan ihmetellen, surua kadonneista omaisista, pelkoa tulevasta, mahdollisuuksien tuomasta j�nnityksest� v�risten tai miettien mist� l�yt�isi jotain ravintoa. Qendar haeskeli silmill��n paikkaa jonne kultansa k�tkisi, Natase ja Zumar supattivat suuria sanoja toistensa korvaan, Mietus ihmetteli mist� l�yt�isi mastoksi sopivaa tukkipuuta ja Horaf huomasi kukkulan jolle sytytt�isi ikuisen merkkitulensa.
Samaan aikaan toisaalla...
Aurinko voitti pimeyden paljastaen rantahietikolla joukon toisiaan laivaveneen kappaleilla sohivia haltioita ja k��pi�it�, jotka huusivat toistensa niskaan t�ykeit� solvauksia ja syyt�ksi� sattuneesta haverista. Ties kuinka pahaksi riita olisi kehkeytynyt elleiv�t he olisi keksineet yksiss� tuumin syytt�� haaksirikosta per�simess� istunutta poloista Boggo hobittia...